LUOMUSYNNYTYS, mikä siinä on tavoitelltavaa??

Kiihoittava ajatus.

M47

Niin, miksi lääkkeettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? Miksei vaikka se juurihoito ilman lääkkeitä ole parempi kuin juurihoito lääkkeiden kanssa?

Mun mielestä oli kiva olla täysin kartalla. kaikki oli siedettävää vaikka toinen synnytys oli hidas ja pitkä, toinen taas raju ja nopea. molemmista toivuin käytännössä heti, ja olin vauvaa varten toimintakunnossa. jos tulisi kolmas, luomuna mentäisiin taas. vesi muuten auttaa kummasti, ja hyvä hengitystekniikka!

http://www.studio55.fi/tastapuhutaan/article/synnytyskivut-yllattavat-nykypaivan-luomuaidit/128358

"Moni äiti haaveilee lääkkeettömästä synnytyksestä. Suurimman osan suunnitelmat kaatuvat supistuskipuihin.

– Todella harva äiti synnyttää ilman kivunlievitystä. Niin toimivat ovat usein niin sanottuja luomu- tai vaihtoehtoäitejä."

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:09"]

Niin, miksi lääkkeettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? Miksei vaikka se juurihoito ilman lääkkeitä ole parempi kuin juurihoito lääkkeiden kanssa?

[/quote]

Hmm. Hyvä kysymys. Jospa kyse olisi synnytyksen ikiaikaisuudesta, luonnonmukaisuudesta ja siitä, että naiset kautta aikain maailman alusta tähän päivään saakka ovat siitä ilman puudutteita(kin) selvinneet (elleivät ole lapsivuoteeseen kuolleet). Juurihoidossa ei ole samanlaista klangia, eivätkä yhtä monet ihmiset maailmassa joudu juurihoitoon kuin synnyttämään. Luulen että tuo voisi olla se syy.

Lisäksi luomusynnytyksistä annetaan usein kaunis ja herkkä kuva, että lapsi syntyy hellästi esim. veteen ja on heti virkeä ja pääsee äidin rinnalle. Ehkä siinä ajatellaan sitä vauvaakin ja hänen hyvinvointiaan, kun taas juurihoidetun hampaan hyvinvointia ei kenenkään tarvitse miettiä, koska se ei ole tunteva olento. 

19 lisää: Lempeään syntymään ja elämän alkuun siinä kai pyritään. Kaamea esimerkki, mutta sanon kuitenkin: Kohtuun kuollut vauva synnytetään yleensä kyllä kaikkien lääkkeiden voimin, että äiti pääsisi edes hitusen helpommalla kamalasta tilanteesta. 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:09"]

Niin, miksi lääkkeettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? Miksei vaikka se juurihoito ilman lääkkeitä ole parempi kuin juurihoito lääkkeiden kanssa?

[/quote]

Voi elämän kevät! Kyllä juurihoidonkin saa ilman puudutusta kun haluaa, mutta sille hampaalle ja sinulle sillä ei ole samanlaista merkitystä kuin lapselle ja äidille sillä lääkkeettömyydellä on.

Oma toinen synnytykseni käynnistyi nopeasti enkä kerennyt samaan kivunlievitystä, mutta verrattuna epiduraalilla syntyneen esikoisen synnytykseen niin eroa on kuin yöllä ja päivällä. Paitsi että en tuntenut esikoisesta kipua, en tuntenut mitään muutakaan - en tarvetta ponnistaa, enkä tajunnut ollenkaan minne suuntaan olisi pitänyt ponnistella. Olin kiinni piuhoissa koko ajan ja se oli epämukavaa. Kun kuopus syntyi, supistukset olivat kyllä infernaalisia lopussa, mutta sain kävellä edes takaisin, keinutella pallon päällä, liikkua. Kun ponnistamisen aika tuli, ponnistussupistukset yllättivät sillä, että ne eivät sattuneet ollenkaan. Vauvan ulos tuleminen sattui totta kai, mutta minä sentään tunsin mitä tapahtuu. 

Ja olin voimissani synnytyksen jälkeen. Ei tikkejä, ei tokkuraista oloa. Olin pirteä ja istuin vielä samana päivnä ilman kipuja :) 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:39"]

No omasta mielestäni luomusynnytyksessäni oli mukavaa se, että pystyin liikkumaan yms. täysin vapaasti koko synnytyksen ajan. Ei ollut piuhoja mihinkään suuntaan, en ollut "sidottu" mihinkään. Kätilön ei tarvinnut edes koskea minuun alkutarkastuksen ja vauvan syntymän välillä. Parempi niin kuin tipassa, katetrissa, spinaaliletkussa, sykeanturi jalkovälissä, jalat tunnottomana sängyllä selällään retkottaen.

[/quote]

Eihän noista puudutteista jalat mene tunnottomaksi. Epiduraalissa ainakaan. Jaloillani minäkin olin lähes koko synnytyksen puudutuksesta huolimatta. Tipassa kyllä tosiaan olin, mutta ei se paljon häirinnyt, tuskin sitä olisi sinne käytäville lähdetty kuitenkaan vaeltelemaan. Ja kai nyt vauvan sykkeitä seurataan joka tapauksessa, oli kivun lievitystä tai ei?

Ne lääkkeet vaikuttaa vauvaankin ja turvallista lääkettä ei ole olemassa. Aina on riskejä.
Olen synnyttänyt kolme lasta, keskimmäisen kanssa en tarvinnut lääkkeitä ja se oli rauhallisin synnytys.
Kolmannessa sain spinaalin jonka vaikutus loppui sopivasti juuri ennen ponnistusvaihetta. Sekin synnytys jätti hyvät muistot.
Ensimmäisestä en lähde edes puhumaan.. niin kamalaa se oli.

Olen kokenut epiduraalipuudutteisen synnytyksen ja lääkkeettömän synnytyksen. Jälkimmäisessä palauduin paljon nopeammin. Nyt jälkeenpäin ajateltuna en halua pumpata syntymättömään vauvaan minkäänlaista lääkettä niin, että esimmäiset tunnit elämässään olisi lääkkeiden vaikutusten alaisena.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:39"]

No omasta mielestäni luomusynnytyksessäni oli mukavaa se, että pystyin liikkumaan yms. täysin vapaasti koko synnytyksen ajan. Ei ollut piuhoja mihinkään suuntaan, en ollut "sidottu" mihinkään. Kätilön ei tarvinnut edes koskea minuun alkutarkastuksen ja vauvan syntymän välillä. Parempi niin kuin tipassa, katetrissa, spinaaliletkussa, sykeanturi jalkovälissä, jalat tunnottomana sängyllä selällään retkottaen.

[/quote]

Miksi se liikkuminen hirveissä kivuissa on tarpeellista? Mä luin naistenlehtiä koko avautumisvaiheen ajan ellen levännyt torkahdellen (mulla oli epiduraali heti kun sen sai). Mihin mun olis pitänyt liikkua? Ponnistaessa oli kaikki voimat tallella, vaikka synnytys kesti yhteensä 17h. 20 min. kesti ponnistusvaihe. Näin siis esikoisen kanssa. 

Miksi kätilö ei voisi koskea? 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:46"]

No tuota :D mä en ois halunnut luomusynnyttää mutta kärsin järkyttävästä lääkepelosta, oikein fobiasta. Siksi mieluummin se kipu kuin ne kemikaalit.

[/quote]

Etkö käytä ikinä mitään lääkkeitä vai liittyykö tää vain pistettäviin tai synnytyksessä tarvittaviin lääkkeisiin? Ainakin jotain kipulääkettähän on tablettina, joka käy.

No eipä ollut tarvetta kivunlievitykselle. Kipu oli siedettävää, joten miksi väkisin lääkitä. Juurihoito taas ei ole siedettävää kipua mielestäni, vaikka hammaslääkärissä muuten onkin tehty toimenpiteitä ilman puudutusta, mm. korjattu haljennut hammas.

Minun syy oli ehkä vähän tyhmä: Pelkään neuloja, siksi halusin synnyttää luomuna. :D Ponnistusvaiheen alkaessa olin niin järkyttynyt että pyysin epiduraalia, sitä ei luonnollisesti sitten voinut enää antaa ja hyvin meni ilmankin. Se tunne luomusynnytyksen jälkeen on ihan uskomaton, on pystynyt sietämään todella suurta kipua ja voittanut itsensä! (voihan se kyllä olla että se on ihan yleinenkin tunne synnytyksen jälkeen) Minusta jokainen tekee kuten parhaaksi näkee, tärkeintähän on saada se lapsi maailmaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:42"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 12:39"]

No omasta mielestäni luomusynnytyksessäni oli mukavaa se, että pystyin liikkumaan yms. täysin vapaasti koko synnytyksen ajan. Ei ollut piuhoja mihinkään suuntaan, en ollut "sidottu" mihinkään. Kätilön ei tarvinnut edes koskea minuun alkutarkastuksen ja vauvan syntymän välillä. Parempi niin kuin tipassa, katetrissa, spinaaliletkussa, sykeanturi jalkovälissä, jalat tunnottomana sängyllä selällään retkottaen.

[/quote]

Miksi se liikkuminen hirveissä kivuissa on tarpeellista? Mä luin naistenlehtiä koko avautumisvaiheen ajan ellen levännyt torkahdellen (mulla oli epiduraali heti kun sen sai). Mihin mun olis pitänyt liikkua? Ponnistaessa oli kaikki voimat tallella, vaikka synnytys kesti yhteensä 17h. 20 min. kesti ponnistusvaihe. Näin siis esikoisen kanssa. 

Miksi kätilö ei voisi koskea? 

[/quote]

Niin ja jatkan vielä, että ponnistusvaiheessa tunsin hyvin ponnistustarpeen ja mihin suuntaan piti ponnistaa (tosin mulla riitti pelkkä ponnistus, en suunnannut sitä minnekään). Menetin synnytyksessä 1,4 litraa verta joten olin muutenkin heikko kun se oli ohi. Mun kohtu supisteli laiskasti kun istukka oli irronnut ja siksi vuosin. Mua ei haitannut se synnytyksen jälkeinen olokaan kuitenkaan koska kamalinta mulle olisi ollut kärsiä kivusta. Pelkään, etten olisi sitä ihan henkisestikään kestänyt enkä jaksanut. Ihmiset on erilaisia ja "lepäävä" synnytys oli mulle ihan paras.

Ei yhtään mitään. Nykypäivän lääketiede mahdollistaa kunnon kivunlievitykset, hullua olisi jättää ne käyttämättä.

Ei kai ennenkään kukaan synnyttänyt ilman lievitystä jos vaihtoehto oli olemassa. "Viinaa käytettiin synnytyksen yhteydessä lieventämään ja vahvistamaan äidin synnytystä ja sen onnistumista." (Wikipedia). Nykyään synnyttäjän ei tarvitse ryypätä itseään melkein tajuttomaksi, onneksi on paremmat tropit.

Ensimmäinen synnytykseni oli käynnistetty. Synnytystä käynnistettiin kolme päivää, viimeinen päivä (oksitosiinitipassa) oli järkyttävän kivulias. En mitenkään olisi selvinnyt ilman kivunlievitystä. Olin koko kolme päivää parille sormelle kunnes jossain vartissa aukesin ja alkoi ponnistuttaa. Ponnistusvaihe oli kuitenkin rauhallinen ja hyvät muistot jäi vaikka imukuppiakin käytettiin ja lapsella napanuora kaulan ympärillä. Kesti alle 10min.

Toinen synnytys oli luonnollinen. Sairaalaan tullessa pärjäsin mainiosti kipujen kanssa, vähän varmuuden vuoksi sinne mentiin ja olinkin jo 6cm auki. Jossain vaiheessa kalvot puhkaistiin ja loput aukesi tunnissa. Sen tunnin aikana kivut lähenteli sitä luokkaa mitä ekassa oli ja lopulta pyysin kivunlievitystä kun en tiennyt kauanko tilanne jatkuu. Sen myös sain, mutta eihän se ehtinyt vaikuttaa kun alkoi ponnistuttaa aivan sillä siunaamalla. Ja tilanne oli hyvin samanlainen kun tuolla alkupäässä kuvailtiin: huusin ja kiljuin ja kätilö huusi että "kuuntele" ja "jalat auki". Kyllähän se sattui ihan helvetisti mutta onneksi oli nopeasti ohi, taas alle 10min tällä kertaa itse ponnistettuna. Olihan se ponnistusvaihe aika hurja mutta jäi hyvä fiilis, tuntui tyhmältä että edes pyysin sitä kihunlievitystä kun hyvinhän se meni ilmankin ja sitä pahinta kipua kestikin niin vähän aikaa. Ja ponnistaminen oli kyllä paljon helpompaa toisessa, sitten kun rauhoituin ponnistamaan :D

Aion myös kolmannen yrittää luomuna jos meille se suodaan ja kaikki sujuu hyvin. Mutta otan kivunlievitykset jos tuntuu tarpeelliselta. Ajattelen että parasta mennä niin vähillä lääkityksillä kun vaan mahdollista ja toisaalta halusin kokea synnytyksen kuten joskus ennen vanhaan on synnytetty. Mutta en kuitenkaan koe että siksi minusta tulisi jotenkin parempi äiti, halusin vaan nähdä pystyisinkö siihen. Ja jos en pysty niin so what? Ainakin olen yrittänyt.

Juurihoitoa ja synnytystä ei voi verrata keskenään. Juurihoidossa tarvitsee vain pysyä paikallaan ja antaa lääkärin hoitaa työnsä, synnytyksessä pitää pystyä itsekin tekemään jotain, lääkäri ei voi yksin kiskoa muksua pihalle. Tästä syystä lääkkeettömyydestä voi olla synnytyksessä hyötyä synnytyksen kulun kannalta.

Musta luomusynnytys on ollut kivaa. Ei tosin ole kokemusta muunlaisista synnytyksistä, mutta toivottavasti jokainen saa turvallisen synnytyksen, terveen lapsen ja vielä extrana tunteen että omat toiveet ovat mahdollisuuksien mukaan toteutuneet. Mulla se toive oli luomu.