Lue keskustelun säännöt.
LUOMUSYNNYTYS, mikä siinä on tavoitelltavaa??
02.11.2014 |
Kertokaapa mulle, miksi luomusynnytys on jollain lailla hienoa ja tavoittelemisen arvoista. Harva kehuu olleensa juurihoidossakaan ilman puudutusta, tai muussa operaatiossa. Miksi nimenomaan synnytys on se juttu, jossa joidenkin mukaan pitäisi selvitä ilman kivunlievitystä nykypäivänä, kun turvallista kivunlievitystä on kaikkien saatavilla.
Kommentit (165)
Yhden olen synnyttänyt täysin puudutettuna. Oli siisti ja nopea homma, ei sattunut yhtään ja ihan olin kyllä tolpillani ja täysin järjissäni sen aikana ja jälkeenkin. Toivuin saman tien, eikä tullut tikkejäkään. Ei huonoa sanottavaa, hieno kokemus oli. Suorastaan miellyttävä kokemus.
Mutta jostain kummallisesta syystä on alkanut tuntumaan siltä, että jos toisen lapsen joskus saan, niin olisi mielenkiintoista kokea se toinenkin tapa. Selviäisinkö loppuun asti ilman puudutteita? Karjuisinko eläimellisesti? Sattuisiko niin että järki lähtee? Olisiko jälkeenpäin erilainen olo? Voisihan sitä yrittää luomuna ja eihän sitä ikinä tiedä, vaikka olisi pakkokin, jos mitään puudutusta ei ehditä antamaan. Silloin tosin voi kaduttaa, että tosissani olen tällaista vapaaehtoisesti harkinnut :D
Eli itseäni kiinnostaa se kokemuksena, ja olisihan se vauvallekin parempi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:08"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:02"]
Itse ajattelen parempana siksi, ettei lääkitä. Kyllä nuo puudutteet ja muut haitallisia ovat, vaikkei niihin kuolekaan. Synnytys myös usein etenee nopeammin kun siihen ei puututa. Mukavaa olla itse tilanteen herra, eikä joku letkuissa oleva "potilas". Synnytyksestä luonnollisemmin selviäminen tuntuu hyvältä ja antaa itsevarmuutta. En möyskään halua puudutetta hammaslääkärissä. Enkä syö esim. särkylääkkeitä (nekään eivät ole turvallisia, tutkimuksia löytyy). Haluan vasta silloin apuja kun tilanne ja kipu on oikeasti sietämätön, muusta kyllä selviää.
[/quote]
Näytä mulle tutkimus, jossa tilapäinen särkylääkkeiden käyttö (mitä se sinunkin elämässäsi varmasti olisi, tuskin olet mikään kroonikko nivelreumapotilas tms. kun et niitä kerran käytä) olisi haitallista? Ja tulehduskipulääkkeitten aiheuttamia vatsahaittoja ehkäistään mahahapposalpaajilla, jos jonkun on pakko käyttää niitä säännöllisesti. Eikä noista puudutteistakaan ole vauvalle haittavaikutuksia, ei niitä muuten annettaisi laittaa :)
t. farmaseutti
[/quote]
Kumma ettei farmaseutti tiedä esim. tulehduskipulääkkeiden vaaroja. Taitaa olla aaveefarmaseutti taas.
[/quote]
Joo, no laitas ne mulle tähän, ihan uteliaana kuuntelen. Ja lue ensin se, mitä kirjoitin ihan ajatuksella. Olet ihan vapaa valistamaan meitä.
t. farmaseutti
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:25"]
Omasta mielestäni surullisin asia epiduraalien suhteen on se, että tosi moni menee synnyttämään asenteella "kaikki mahdollinen puudutus heti" eikä tutustu mitenkään aktiiviseen synnyttämiseen tai koko synnytysprosessiin ylipäänsä. Haluavat vain maata reporankana ja olla kanttuvei, "kai ne kätilöt neuvoo". Synnytyskokemus olisi todennäköisesti paljon miellyttävämpi heille, jos olisivat vähän enemmän kartalla siitä, mitä tapahtuu. Eivät ne kätilötkään ehdi kaikkea kertoa siinä tilanteessa, jos synnyttäjä on ihan hoo moilasena. Myös esim. sairaalassaoloaika olisi lyhyempi, kun synnyttäjät eivät olisi heti pääkallopaikalla vaatimassa puudutetta ollessaan sentin-kaksi auki, vaan ottaisivat aktiivisemmin "vastuuta" supistuskivun lievittämisestä itse oman toiminnan kautta.
[/quote]
Tämäkin on niin väärä mielikuva kuin olla ja voi. Kaikki mitä sä kirjoitat on oikeastaan pielessä, ainakin mun kohdalla. Ja vaadin epiduraalipuudutuksen siihen kohtaan heti kun sen sain. Ja olen hyvin tyytyväinen siihen, miten synnytys sujui, otin mm. ohjat käsiin milloin alan ponnistaa (en heti kun kätilö sanoi, että voin, vaan tarkistin, että saanko odottaa vielä jos kykenen, sain ja ei tullut yhtään repeämää. En tiedä, minkä verran johtui tuosta odottamisesta, mutta olin asiasta ottanut etukäteen selvää, ettei kannata ponnistaa "niin aikaisin kuin mahdollista" koska se voi lisätä repeäminen vaaraa.) Lisäksi nykytutkimuksen mukaan epiduraali ei hidasta synnytyksen kulkua ja sen saa vasta kun synnytys on kunnolla käynnissä.
Mä tiesin kyllä miten synnytys sujuu, vaikka mulla oli epiduraali, enkä ois tarvinnut niitä kipuja mihinkään. Oli ihan tarpeeksi kova trippi ilmankin niitä ;)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:30"]
Luomusynnystys on vaan niin upea kokemus. Se yhteys lapsen kanssa synnyttäessä, Se voimavara, joka minusta löytyy, Se upeaus kun pääse supistuskivun päälle. Se tunne kun nostat vauva rinnalla kehosi muodostaessa oman oksitosiininsa. Olen kokenut tämän kahdesti, ilman ketään tukihenkilöä, kätilö tietysti ollut ponnistusvaiheessa. Olen myös iloinnut, että lapsella on kaikki hyvin todennäköisesti, kun synnytys on edennyt hyvin. Itse toivottu luomusynnytys on vaan niin upea kokemus, että sitä ei voi olla hekuttamatta tai toivomatta muille.
[/quote]
No tässä on oikea ekohenkinen elämäntapaintiaani. Kuule, mun epiduraalipuudutussynnytys oli kokemuksena ihan yhtä hieno! Paitsi että mulla oli tukihenkilö, eli varmaan vielä vähän sun kokemusta hienompi!
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:11"]
Mun mielestä oli kiva olla täysin kartalla. kaikki oli siedettävää vaikka toinen synnytys oli hidas ja pitkä, toinen taas raju ja nopea. molemmista toivuin käytännössä heti, ja olin vauvaa varten toimintakunnossa. jos tulisi kolmas, luomuna mentäisiin taas. vesi muuten auttaa kummasti, ja hyvä hengitystekniikka!
[/quote]
Minä nimenomaan en ollut kartalla, koska olin kivusta niin sekaisin ja jo ihan muissa maailmoissa. Lapsen syntymäkään - sitten kun se tuntikausien päästä tapahtui - ei tuntunut oikein miltään. Ei noussut ainuttakaan tunnetta, liian iso hallitsematon kipu voi laittaa ihmisen henkiseen sokkitilaan.
Toinen lapsi syntyi pelkopolin kautta ja kipulääkitys meni vähän paremmin kohilleen. Ja en ollut todellakaan mihinkään piuhoihin kytketty. Epiduraalikatetri oli paidan alla teippien alla ja käteen laitettu tippakatetri valmiiksi, kuten varmuustoimenpiteenä tehdään, mutta mitään piuhoja ei kyllä mennyt. Ja sain kävellä sairaalan käytävällä. Kivuton ei synnytys ollut nytkään, mutta epiduraalin avulla kipu jäi hallittavammaksi ja synnytys eteni hurjaa vauhtia kun liiallinen kivulloisuus saatiin hallintaan. Ponnistaminen oli hallittu ja hieno kokemus, ja ihan eri tavalla pystyin emotionaalisesti olemaan läsnä lapseni syntymässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:15"]
Odotan ensimmäistä, ja tavoitteeni on synnyttää ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. En hae äärielämyksiä enkä ole hippi. Itse asiassa biologi. Tästä syystä olen tietoinen että ihminenkin on suunniteltu pärjäämään synnytyksessä. Omasta kehosta löytyy kaikki tarvittavat kemikaalit synnytykseen. Tärkeintä kuitenkin on että kukin valitsee tavan joka sopii itselle. Lääkkeitä en itse halua ollakseni urheampi vaan haluan minimoida sen että kehooni annettavat lääkkeet häiritsisivät kehon omia yhdisteitä edistämästä synnytystä. Lisäksi riskinä on että homman pysähtyminen em. syistä johtaisi uusiin ja uusiin lisätoimenpiteisiin. Riskinä on myös että synnyttäjä huolestuu ja hätääntyy siitä että homma ei etene. Kipua en pelkää vaikka tiedän että niitä varmasti on luvassa. Ymmärrän että kohtu työskentelee kovasti ja minun tehtäväni on keskittyä soihen että kohtulihakset saavat happea. Hengitys! Pyrin rentoutumaan, jotta en pahentaisi kipuja sillä että jännitän lihaksia. Vaikka synnyttäminen tulee olemaan uusi kokemus, pyrin pitämään mieleni rauhallisena. Henkinen kaaos ja paniikki pahentaa vain sikiönkin tilaa eikä edistä syntymää. Kipuun avuksi vesiallas, jumppapallo, vapaa liikkuminen sekä asenne: pahimmankin kivun keskellä yritän muistaa että se kipu ei ole vihollinen, kohtu todellakin on tärkein yhteistyökumppani synnytyksessä.
[/quote]
No sä oot lukenu aika kritiikitöntä kirjallisuutta taas aiheesta :D Ja ajattelet synnytyksestä tosi kauniisti... Putoat aikas korkealta, jos homma meneekin just päinvastoin, eli paniikki tulee kivuista, kivunlievitys lopulta edistää sun synnytystä, kohtu ei tunnukaan yhteistyökumppanilta. Realisti varautuu myös tällaiseen mahdollisuuteen, niin silloin on keskimäärin hyvin asiat opiskeltu etukäteen.
Jotenkin muistelen, että sen vesialtaankin saaminen normisynnytykseen ei ollut ainakaan Naistenklinikalla mitenkään helppoa. Koittivat ihan selvästi skipata sen toiveen. Biologille vain tiedoksi. Kovasti sitä kyllä valmennuksessa esiteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin ei kauhean aktiivista ollut aquarakkuloiden tms tarjoaminen Naistenklinikalla. Itselle jäi se kuva, että ilokaasu oli yksi ja sitten nää puudutulset toinen, mitä haluttiin antaa. Ehkä sen kauratyynyn ois saanut kun olis oikein kauniisti silmiin katsoen vedonnut. Palloa ja pallia katsoin itse nauraen, minä jumppaamassa/ponnistamassa tässä helvetin epämukavassa olossa noilla? In midwife's dreams ;)
Toivottavasti biologi ei synnytä Turussa. Täällä meinaan ei ole sitä allasta saatavilla lainkaan. Ei ole ainakaan useampaan vuoteen ollut. Joku allas teoreettisesti on, mutta se on "rikki". Oli esikoisen kohdalla ja vielä kolmen vuoden jälkeen kuopuksen kanssakin edelleen rikki.
Biologina varmaan tiedät, että ihmisen synnytys on eläinkunnassa poikkeuksellisen hankala ja poikkeuksellisen kivulias. Ennen modernia kivunlievitystä synnytykset saattoivat kestää vuorokausitolkulla, sillä äidin kivuliaisuus, joka johtaa ns. kokovartalokramppiin, esti rentoutumisen ja aukeamisen tehokkaasti. Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee aika kurja olo tätä ketjua lukiessa. Jotenkin ajatukset luomusynnytyksestä ovat niin oudosti värittyneitä niiden naisten mielessä, jotka puolustavat kipulääkitystä synnytyksessä.
Mulla oli esikoisen kanssa lääkkeellistä kivunlievitystä ja ikävä synnytys. Kakkosen kohdalla synnytin luomusti (tosin kalvot puhkaistiin ja olin kiinni piuhoissa koska en jostain syystä saanut langattomia laitteita mutta liikuin kyllä kokoajan enkä maannut sängyllä kuin lyhyesti tutkimusten vuoksi välillä). Tämä toinen synnytys oli ihana kokemus. Kummatkin synnytykset olivat kipeitä kokemuksia mutta toisessa synnytyksessä koin sen synnytyseuforian ja vahvuuden tunteen, jota en luomusynnytyshaaveestani huolimatta olisi uskonut kokevani. Se kokemus kantoi mulla pitkälle ensimmäisinä kuukausina vauvan kanssa ja mielialani oli tosi hyvä ja jaksava. Mun kohdalla myös sattui niin, että itseni lisäksi vauva jaksoi paljon paremmin luomusynnytyksen jälkeen.
Mutta se mikä mua eniten kummastuttaa tässä ketjussa. Miksi tunnutaan ajattelevan, ettei ole kivunlievitystä jos se ei ole lääkkeellistä kivunlievitystä? Mulla oli ekassa synnytyksessä vaikka mitä lääkkeellistä käytössä (käynnistys rakeilla, ilokaasu, epiduraali...) Toisessakin synnytyksessä mulla oli vaikka mitä kivunlievitystä, joista mula ei ekalla kerralla ollut aavistustakaan (liikkuminen, roikkuminen, fysiopallo, lämpö, hieronta, säkkituoli, homeopatia, akupunkio ja tärkeimpinä synnytyslaulu ja tns-laite). Varsinkin nuo kaksi viimeistä sopivat mulle todella hyvin. Olisi varmaan kyllä ollut aivan hirveää synnyttää ilman mitään sängyllä maaten mutta kun sitä voi tehdä niin paljon muutakin. Mutta en olisi kyllä pärjännyt jos ei olisi ollut paljon harjoittelua jo etukäteen takana. Jos luomusynnytyksen haluaa on siihen hyvä myös valmistautua. Se on hyvä tiedostaa, että yleensä synnytykset ovat kivuliaita kokemuksia jos keskittyy etukäteen lukiessaan ja asiaan perehtyessään lähinnä vain euforiaan voikin jäädä väärä käsitys asiasta.
Mä itse ajattelen, että suurin syy miksi kannattaa ainakin pohtia voisiko luomusynnytys olla oma juttu on se, että kaikki toimenpiteet, joilla synnytyksen kulkuun puututaan voivat haitata sen kulkua ja siten johtaa juuri sellaiseen tilanteeseen, että hengenvaaara äidille tai lapselle on lähellä. Esimerkiksi epiduraalille voi olla paikkansa silloin kun äiti on aivan puhki eikä synnytys edisty tämän takia mutta ajatus siitä, että epiduraali on ehdottomasti saatava on mielestäni kummallinen. Toimenpiteet lisäävät toisten toimenpiteiden tarvetta. Tämä on tilastollinen fakta eikä vain luomuhöpinää.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 18:30"]
Luomusynnystys on vaan niin upea kokemus. Se yhteys lapsen kanssa synnyttäessä, Se voimavara, joka minusta löytyy, Se upeaus kun pääse supistuskivun päälle. Se tunne kun nostat vauva rinnalla kehosi muodostaessa oman oksitosiininsa. Olen kokenut tämän kahdesti, ilman ketään tukihenkilöä, kätilö tietysti ollut ponnistusvaiheessa. Olen myös iloinnut, että lapsella on kaikki hyvin todennäköisesti, kun synnytys on edennyt hyvin. Itse toivottu luomusynnytys on vaan niin upea kokemus, että sitä ei voi olla hekuttamatta tai toivomatta muille.
[/quote]
Yrittääkö tää henkilö käännyttää ihmisiä luomupettymykseen? Se on hyvin harva, joka kokee luomusynnytyksen noin. Vmp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
147 on vielä pakko sanoa, että mulla oli doula miehen lisäksi toisessa synnytyksessä mukana (ja synnytystoivelista myös). En enää usko synnyttäväni mutta doula oli kyllä paras sijoitukseni ikinä.
Mua ei ainakaan haittaa mitkään toimenpiteet synnytyksessä. Kipu sen sijaan haittaa. Onneksi sen saa pois niin paljolti kuin mahdollista. En ole milloinkaan haaveillut synnyttämisestä millään metodilla. Se oli vain pakollinen rasti ja onneksi molemmat kerrat menivät hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:11"]
Itselläni on tämän aiheen kanssa trauma, myönnän sen. Onnistuin saamaan jonkun vakaumuksen kätilön, joka kertoi "että hänen työnsä ei ole tehdä ihmisiä kivuttomaksi". Hän siis päätti puolestani, etten tarvitse lääkkeitä ja että teeskentelen kipuani.
Oksensin, paskoin, tajunta sumeni, koska supistukseen ei tullut taukoa, että olisin saanut kunnolla vedettyä ilmaa. Tämä kaikki sillä tuloksella, että kohtu peruutti takaisin kiinni "koska olin joutunut niin paniikkiin". (En edes tiennyt ennen omaa synnytystäni, että tällainen on mahdollista). Lopulta koko paska päätyi hätäsektioon, kun lapsen sydänäänet romahti.
No minulle on ihan sama kuka synnyttää ja miten mutta itse en aio eläissäni enää synnyttää yhtäkään lasta.
Ps. Ei tultu kyllä kyselemään jälkeenpäin synnytyskokemuksia ;) Ko kätilö ei tullut edes moikkamaan, oli kamani heittänyt käytävälle.
[/quote]
OT, mutta sympatiani tälle. Ei kyselty multakaan synnytyskokemuksia eikä näkynyt synnytyksen (huonosti) hoitanutta kätilöä enää osastolla. Munkin kipua "hoidettiin" sellaisilla kuolemattomilla viisauksilla kuin "synnyttäminen nyt sattuu" ja "haluaisitko kauratyynyn?". Kumpikin auttoi yhtä paljon kuin laastari avomurtumaan.
t. 128
Nostelen...
Itse halusin mielummin synnyttää ilman puudutteita lähinnä itsekkäistä syistä. Mä pelkäsin synnytyksessä eniten imukuppisynnytykseen joutumista, pahempia synnytysvaurioita ja synnytyksestä toipumista. En niinkään sitä synnytyskipua. Ja koska olin lukenut, että joidenkin tutkimusten mukaan puudutteet lisää toimenpiteiden, esim. sen imukupin riskiä, niin halusin pärjätä ilman.
Mä en kokenut supistuskipua kovin pahana, paitsi ihan avautumisvaiheen loppuvaiheessa. Sinne asti pärjäsin kauratyynyllä ja kävelemällä koko ajan, lopussa käytin myös ilokaasua. Ponnistusvaihe sensijaan oli kamala, lähinnä koska pelkäsin niitä vaurioita ja venymisen tunne tuntui kamalalta. No, en tiedä oliko sillä merkitystä ettei ollut puudutteita vai ei, mutta sain vain pienen repeämän ja synnytyksestä toipuminen sujui tosi nopeasti eikä ollut lainkaan sellaista kuin olin kauhutarinoita lukeneena pelännyt. Jälkeenpäin olen ollut tosi tyytyväinen synnytykseeni, eikä jäänyt mitään hampaankoloon.
Vauva oli heti virkeä ja jaksoi imeä hyvin, niinpä imetys lähtikin hyvin käyntiin. Päästiin jo toisena päivänä kotiin vaikka olin ensisynnyttäjä, kun itse olin hyvässä kunnossa ja vauvan paino oli jo silloin noususuunnassa. Puudutteilla syntyneet kai voivat alussa olla tokkuraisia, jolloin imetys voi lähteä hitaammin käyntiin, mutta itse en kyllä ole niitä jotka meuhkaavat siitä, että vauvaan tuupataan lääkkeitä. Mullahan tosiaan motiivit luomusynnytykseen olivat lähinnä itsekkäät.
Omalla kohdalla olen siis sitä mieltä, että luomusynnytys oli se helpompi ja mukavampi vaihtoehto, ja olen tyytyväinen, että se meni niin. (No joo, eihän mullakaan periaatteessa täysin luomu ollut kun ilokaasua käytin jonkin aikaa). Mutta ei musta luomusynnytys ole hyvä kaikille, eikä sitä tarvi ihannoida. Jos pelkää sitä supistuskipua, kannattaa käyttää puudutteita. Samoin jos on jo valmiiksi ihan väsynyt, synnytys pitkittyy tai huomaa tappelevansa kipua vastaan sen sijaan, että yrittäisi rentoutua. Mähän tosiaan olin jaloillani lähes koko 10h avautumisvaiheen, ja jos se olisi kestänyt paljon pidempään niin olis varmaan kannattanut suosiolla ottaa puudute, että saa levätäkin.
No kyllä mun täytyy myöntää, että pidän epiduraalin/spinaalin vaatineita synnyttäjiä vähän kermapersenössöinä (varsinkin jos epiduraalia on itketty tyyliin 2 cm kohdalla). Vähän samanlaisina kuin mukavuussektiota vaativat. Mitään ei viitsitä itse tehdä tai sietää, kaikenlainen kipu pitäisi saada keinotekoisesti vältettyä.
Itse synnytin luomuna, kipu ei ollut lähelläkään pahinta kokemaani.
esikoiseni syntyi hätäsektiolla raskausmyrkytyksen takia ja oli pitkään tokkurainen sekä veltto. nuoremman halusin synnyttää luomuna, ettei vauvaan siirtyisi mitään ja eilen pudonnutta sketsihahmoa siteerakseni "se oli virhe". menin kivusta ihan lukkoon, eikä synnytys edennyt. nopeasti päätin, että haluan ilokaasua ja melko pian sen jälkeen päätin, että haluan epiduraalin. lääkäri ei vain sattunut pääsemään heti paikalle..
itkin, yökin, huusin, löin nyrkillä ikkunaa, konttasin jopa lattialla. olin ihan kivusta sekaisin. ei tietokaan mistään " kroppa tietää mitä tehdä"-meiningistä. kätilö huusi päin naamaa " KUUNTELE!!! YRITÄ RAUHOITTUA!!" ja mies tuijotti neuvottomana sivusta. sitten heikkenivät vauvan sydänäänet.. lopulta vedettiin sitten imukupilla ulos. jos joskus vielä synnytän, otan vahingosta viisastuneena kaiken kivunlievityksen mitä tarjolla!!!!!!!!!!!!!!!!
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:18"]
No kyllä mun täytyy myöntää, että pidän epiduraalin/spinaalin vaatineita synnyttäjiä vähän kermapersenössöinä (varsinkin jos epiduraalia on itketty tyyliin 2 cm kohdalla). Vähän samanlaisina kuin mukavuussektiota vaativat. Mitään ei viitsitä itse tehdä tai sietää, kaikenlainen kipu pitäisi saada keinotekoisesti vältettyä.
Itse synnytin luomuna, kipu ei ollut lähelläkään pahinta kokemaani.
[/quote]
Sunlaiset ihmiset on pelottavia.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 16:18"]
No kyllä mun täytyy myöntää, että pidän epiduraalin/spinaalin vaatineita synnyttäjiä vähän kermapersenössöinä (varsinkin jos epiduraalia on itketty tyyliin 2 cm kohdalla). Vähän samanlaisina kuin mukavuussektiota vaativat. Mitään ei viitsitä itse tehdä tai sietää, kaikenlainen kipu pitäisi saada keinotekoisesti vältettyä.
Itse synnytin luomuna, kipu ei ollut lähelläkään pahinta kokemaani.
[/quote]
Nyt voit sitten pikkuisen korjata käsitystäsi. Lääkkeetön synnytys on varmaan monta kertaa tosi hyvä juttu, mutta joskus epiduraali on välttämätön, jotta lapsi saataisiin ulos. Itselläni kohdunsuu avautui normaalisti, mutta lapsi ei laskeutunut. Ei vaikka kolmisen tuntia oksitosiinin voimalla ilman kivunlievitystä yritettiin. Epiduraalin saatuani homma eteni kivuttomasti ponnistusvaiheeseen vajaassa tunnissa. Itse en kivunlievitystä pyytänyt tai vaatinut, eikä vuorossa ollut kätilökään ehdottanut. Tarpeen tajusi seuraavaan vuoroon tullut kätilö juteltuaan kanssani. Myöhemmin hän kertoi, että sektio olisi ilman tuota epiduraalia odottanut. Jälkeenpäin harmittaa, että epiduraalia ei annettu aiemmin.
Itse synnytin ensimmäisen lapseni perätilasta, käynnistettynä. "Kermapersenössönä" kolmen epiduraalin kanssa tästä ihanat 9 tuntia ja luomuna ilman puudutuksia 26 tuntia joista kolme tuntia kohdunsuu auki laskeutumista odotellessa ja kaksi tuntia lasta pihalle ponnistaen.