LUOMUSYNNYTYS, mikä siinä on tavoitelltavaa??

2

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:11"]Ensimmäinen synnytykseni oli käynnistetty. Synnytystä käynnistettiin kolme päivää, viimeinen päivä (oksitosiinitipassa) oli järkyttävän kivulias. En mitenkään olisi selvinnyt ilman kivunlievitystä. Olin koko kolme päivää parille sormelle kunnes jossain vartissa aukesin ja alkoi ponnistuttaa. Ponnistusvaihe oli kuitenkin rauhallinen ja hyvät muistot jäi vaikka imukuppiakin käytettiin ja lapsella napanuora kaulan ympärillä. Kesti alle 10min.

Toinen synnytys oli luonnollinen. Sairaalaan tullessa pärjäsin mainiosti kipujen kanssa, vähän varmuuden vuoksi sinne mentiin ja olinkin jo 6cm auki. Jossain vaiheessa kalvot puhkaistiin ja loput aukesi tunnissa. Sen tunnin aikana kivut lähenteli sitä luokkaa mitä ekassa oli ja lopulta pyysin kivunlievitystä kun en tiennyt kauanko tilanne jatkuu. Sen myös sain, mutta eihän se ehtinyt vaikuttaa kun alkoi ponnistuttaa aivan sillä siunaamalla. Ja tilanne oli hyvin samanlainen kun tuolla alkupäässä kuvailtiin: huusin ja kiljuin ja kätilö huusi että "kuuntele" ja "jalat auki". Kyllähän se sattui ihan helvetisti mutta onneksi oli nopeasti ohi, taas alle 10min tällä kertaa itse ponnistettuna. Olihan se ponnistusvaihe aika hurja mutta jäi hyvä fiilis, tuntui tyhmältä että edes pyysin sitä kihunlievitystä kun hyvinhän se meni ilmankin ja sitä pahinta kipua kestikin niin vähän aikaa. Ja ponnistaminen oli kyllä paljon helpompaa toisessa, sitten kun rauhoituin ponnistamaan :D

Aion myös kolmannen yrittää luomuna jos meille se suodaan ja kaikki sujuu hyvin. Mutta otan kivunlievitykset jos tuntuu tarpeelliselta. Ajattelen että parasta mennä niin vähillä lääkityksillä kun vaan mahdollista ja toisaalta halusin kokea synnytyksen kuten joskus ennen vanhaan on synnytetty. Mutta en kuitenkaan koe että siksi minusta tulisi jotenkin parempi äiti, halusin vaan nähdä pystyisinkö siihen. Ja jos en pysty niin so what? Ainakin olen yrittänyt.
[/quote]

Ja ei tietysti tullut rivivälejä. Mutta lisään vielä että minulle oli myös pahinta se sängyssä "sidottuna" oleminen, synnytyskipua oli helpompi kestää liikkuessa.

Lapset saadessani asuttiin varsin punavihreällä alueella. Tunnistan hyvin nämä luomusynnytyksen puolesta puhuvat äidit, jotka tietysti menivät synnyttämään läheisen Kättärin Haikaranpesään. Sinne menin minäkin, tosin en mikään luomusynnytys, vaan äidin ja syntyvän vauvan tarpeet huomioiva synnytys mielessäni.

Olen useasti ollut leikkipuistoissa ym. mukana keskusteluissa, joissa nämä luomusunnytyksen paremmuutta puoltavat äidit luettelevat faktojaan raskaana olijoille. Olen omalta osaltani yrittänyt korjata heidän luomupaatostaan. Olen synnyttänyt kaksi lastani epiduraalipuudutksen avulla. Kummassakin synnytyksessä sain liikkua koko ajan, en ollut sidottu piuhoihin tms, tunsin ponnistuksen tarpeen ja ponnistusvaihe sujui muutenkin hyvin. Vauvat olivat 10 pisteen vauvoja, kaikki kummallakin kunnossa. Synnytyksen jälkeen olo oli mainio, kävin suihkussa, söin ja kävelin tietysti vaivatta itse huoneeseen ja pystyib muutenkin toimimaan normaalisti. Ekassa synnytyksessä tuli muutama tikki, tokassa yksi "kauneustikki".

Keskustelkaapa joskus vanhusten kanssa aiheesta. Omat iäkkäät isoäitini muistavat aina kiitellä lääketieteen kehitystä ja onnitella minua siitä, että synnytyksiinkin saa nykyään kivunlievitystä. Ei se luomusynnytys ollut entisaikaan mikään tavoite, vaan pakon sanelemaa.

Mulla kolme synnytystä takana. Ensimmäisessä otin kaiken kivunlievityksen mitä vain sain. Jaloista meni tunto, väsyin ja ponnistaminen ei meinannut onnistua, lopulta lapsi tuli ulos imukupilla. Toisessa synnytyksessä menin ilman lääkkeitä niin pitkään kun pystyin, sain epiduraalia yhden annoksen ehti hieman vaikuttaa kun lapsi syntyi syöksyllä. Tunsin supiatukset hyvin ja lapsi syntyi kolmella ponnistuksella. Kolmas tuli täysin luomuna. Kivut olivat pahat, mutta koko homma oli niin nopeeta ettei kivunlievitystä edes ehtinyt harkita, vauva tuli syöksyllä maailmaan ja kipu loppui siihen. Ihan ehdottomasti parhaiten meni viimeinen synnytys ja siitä toipuminen oli nopeaa. Jokaisen synnytyksen jälkeen olen ollut jaloillani samana päivänä ja istumaankin pystynyt normaalisti. Jos vielä neljäs lapsi minulle siunaantuu haluan ehdottomasti synnyttää luomuna minulle se on paras vaihtoehto, mutta toki jos jotain sattuu niin mennään sitten sen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:00"]Mä olen jotenkin kuvitellut, että ne sykeanturat sun muut on ihan vauvan hyvinvoinnin seuraamiseksi ja takaamiseksi. Ei suinkaan äidin kiusaksi...
[/quote]

No mulla on tästä sellainen tarina että oma synnytys kesti 23 tuntia. Juuri sykeantureiden takia huomattiin että vauvan syke alkoi tippua,ei jaksanut pienikään enää. Mulle laitettiin supistuksia voimistavia lääkkeitä ja autettiin vauva tulemaan nopeasti mutta turvallisesti maailmaan. Ilman lääkkeitä/ kätilöitä lapseni olisi saattanut kärsiä hapenpuutteesta, vammautua tai jopa kuolla. Kukaan ei voi tietää. Nyt minulla on terve ja ihana parivuotias.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:09"]

Niin, miksi lääkkeettömyys on parempi kuin synnytys lääkkeiden kanssa? Miksei vaikka se juurihoito ilman lääkkeitä ole parempi kuin juurihoito lääkkeiden kanssa?

[/quote]

Ja olin voimissani synnytyksen jälkeen. Ei tikkejä, ei tokkuraista oloa. Olin pirteä ja istuin vielä samana päivnä ilman kipuja :) 

[/quote]

Täsmälleen samoin kuin itselläni :)! Ei tikin tikkiä, ei yhtään tokkurainen olo. Omin jaloin suihkuun ja osastolle ja ihan istuinkin heti. T: Spinaalipuudutuksen saanut.

Olin ensisynnyttäjä, otin ensimmäisen kipupiikin kun olin 2 senttiä auki, seuraavaksi otin epiduraalin kun supistukset sattuivat niin paljon, tämän jälkeen meni alle 2 tuntia kun olin 10cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Tunsin paineen kun piti ponnistaa, ponnistusvaihe kesti alle puoli tuntia. Pystyin kävellä melkein heti ja suihkuunkin pääsin ongelmitta. Ei tikin tikkiä, ei repeämiä, ei epparia ja ei letkuja muutakuin epiduraalin ja avautumisvaiheen aikana. Että ei se lääkkeellinen ole monilla sen kummempi tai yhtään huonompi kuin luomuilla.

No, ensinnäkin monet lääkkeaineet vaikuttavat jonkin verran sikiöön, mutta korostan, että niitä ei käytettäisiin elleivät olisi turvallisia! Epiduraali saattaa vaikuttaa maidon nousuun ja useimmiten supistuksiin, jolloin synnytys jäisi junnaamaan paikoilleen ilman oksitosiinia. Tämän seurauksena äiti täytyy kytkeä käyrille ja laittaa tippa. Tästä taas seuraa se, että suurin osa naisista jää jumiin sänkyyn ja synnyttää siinä legendaarisessa puoli-istuvassa asennossa, joka ei ole se paras asento, koska naisen anatomia. Lisäksi siinä ei saa painovoimasta juurikaan apua.

Äidit eivät tätä usein tiedä eikä ole heidän syynsä, mutta synnytysvalmennuksentaso on Suomessa surkeaa. Kätilöt kannustavat synnyttämään ns. Luomuna ja moni handlaa myös lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, mutta varmaan kiireen ja äitien tietämättömyyden vuoksi, moni keino jää kokeilematta. Kukaan kätilö tuskin tuomitsee epiduraalin käytöstä, mutta käyttöluvut voisivat kasvaa maltillisemmin.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:39"]

Olin ensisynnyttäjä, otin ensimmäisen kipupiikin kun olin 2 senttiä auki, seuraavaksi otin epiduraalin kun supistukset sattuivat niin paljon, tämän jälkeen meni alle 2 tuntia kun olin 10cm auki ja sain alkaa ponnistamaan. Tunsin paineen kun piti ponnistaa, ponnistusvaihe kesti alle puoli tuntia. Pystyin kävellä melkein heti ja suihkuunkin pääsin ongelmitta. Ei tikin tikkiä, ei repeämiä, ei epparia ja ei letkuja muutakuin epiduraalin ja avautumisvaiheen aikana. Että ei se lääkkeellinen ole monilla sen kummempi tai yhtään huonompi kuin luomuilla.

[/quote]

Näinpä. Ja vaikka menetin 1,4 l verta ja mun verenpaine, joka on muuten matala oli supermatala kävin omin jaloin vessassa, kun kätilö oli jossain poissa hetken. Kun hän tuli takaisin, hän ei ollut uskoa, että olin pystynyt käymään vessassa yksin ja melkein pelästyi sitä :)  Mä en huomannut siinä mitään ihmeellistä, kun en tiennyt, että mua piti heikottaa :) 

Tosin sen jälkeen mua vietiin muutaman päivän ajan rullatuolilla vähänkin pidemmät matkat osastojen välillä, niin voimaton olin. 

En muista numeroani.

Koska vauvalle harmittomia lääkkeitä ei ole olemassa. Siinä se.

Itse en halunnut puudutteita, koska ensinnäkään en halunnut että vauvani syntyy päihtyneenä. Iso osa synnyttäjälle annetuista myrkyistä menee vauvaan. Toinen suuri syy on se, että synnytys sujuu parhaiten, kun synnyttäjä on tietoinen kehonsa reaktioista ja tuntemuksista ja osaa näin tietää hetki hetkeltä, mitä tehdä. 

Eihän kukaan mene juoksemaan maratoniakaan kokovartalopuudutteessa. Miksi sitten synnyttäisi siten?

Sitä en ymmärrä miksi se olisi joku meriitti ettei ole käyttänyt kivunlievitystä. Tai miksi apn kaltaiset prvosoituvat siitä ettei joku toinen käytä. Minä säälin vähän synnyttäjiä, jotka pelkäävät itseään ja elämää niin, ettei haluta kokea synnytystä sellaisena kuin se on, mutta en mene sitä heille huutelemaan. Voihan pelon taustalla olla vaikkapa aiemmassa elämässä koettua väkivaltaa, minkä takia ei luoteta itseen, ja siksi halutaan puuduttaa itsensä veltoksi.

Se, että on synnyttänyt kerran kivunlievityksen kanssa ja kerran luomuna, ei vielä anna kokonaiskuvaa synnytyksistä. Olen itse synnyttänyt viidesti, kolmesti olen saanut kivunlievitystä ja kaksi on luomuna. Toisen synnytyksen jälkeen olisin (ja varmaan olenkin) hehkuttanut luomusynnytyksen autuutta. Kolmas synnytys olikin sitte erilainen, ei luomuna pärjännytkään. :) neljäs helppo ja nopea luomu, viidennestä kipu niin kauheaa että ilman puudutusta olisin varmaan ollut liian väsynyt ponnistamaan. Kaikki synnytykset on mennyt tosi hyvin, erilaisuudestaan huolimatta. Ja joka synnytyksen jälkeen olen ollut yhtä virkeä ja hyvävointinen, samoin vauva.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:41"]

No, ensinnäkin monet lääkkeaineet vaikuttavat jonkin verran sikiöön, mutta korostan, että niitä ei käytettäisiin elleivät olisi turvallisia! Epiduraali saattaa vaikuttaa maidon nousuun ja useimmiten supistuksiin, jolloin synnytys jäisi junnaamaan paikoilleen ilman oksitosiinia. Tämän seurauksena äiti täytyy kytkeä käyrille ja laittaa tippa. Tästä taas seuraa se, että suurin osa naisista jää jumiin sänkyyn ja synnyttää siinä legendaarisessa puoli-istuvassa asennossa, joka ei ole se paras asento, koska naisen anatomia. Lisäksi siinä ei saa painovoimasta juurikaan apua. Äidit eivät tätä usein tiedä eikä ole heidän syynsä, mutta synnytysvalmennuksentaso on Suomessa surkeaa. Kätilöt kannustavat synnyttämään ns. Luomuna ja moni handlaa myös lääkkeettömiä kivunlievityskeinoja, mutta varmaan kiireen ja äitien tietämättömyyden vuoksi, moni keino jää kokeilematta. Kukaan kätilö tuskin tuomitsee epiduraalin käytöstä, mutta käyttöluvut voisivat kasvaa maltillisemmin.

[/quote]

Mä kyllä tiesin, mutta en olisi halunnut ponnistaa missään muussa asennossa, kuin puoli-istuvassa. Olen ymmärtänyt, että ponnistusvaiheeni (20 min.) oli ensisynnyttäjälle keskimääräistä lyhyempi. Ehkä kiitos voimien, jotka eivät menneet kivun kanssa kärvistelyyn? Lisäksi maitoa tuli hyvin, vaikken päässyt imettämään kunnolla ekaan viikkoon, lypsin vain, kun vauvaa hoidettiin eka viikko lastenklinikan puolella. Mutta toki suuressa mittakaavassa voi olla toisinkin, mutta ei me äidit nyt ihan niin tietämättömiä olla :) Kipupelko oli mulla aika vaikea-asteista ja otin asioista etukäteen selvää. 

Tiesin ne muutkin keinot, mutta tiesin myös, että anestesialääkäriä ei aina saa paikalle heti kun haluaa, joten parasta toivoa epiduraalia vain ajoissa, jos ei halua kokea kovaa kipua. Ilokaasun kanssa oli valtavia ongelmia ajoituksen kanssa, tuntui ettei osunut ikinä yksiin tai sitten se ei tehonnut mulla juuri ollenkaan.

Synnyttäminen on sen verran harvinaislaatuinen tapahtuma useimpien naisten elämässä että siitä halutaan rakentaa "elämys". Elämyssynnyttäjät rakentavat synnytyksestään tarinan jota voivat sitten kertoa eteenpäin ja muistella - pointti elämyssynnytyksessä ei ole se että saadaan käsivarsille terve lapsi (senhän saa ilman elämysmatkailuakin) vaan suoritus.

Lapsen syntymä on tottakai se tärkein juttu, mutta sen ympärille rakennetaan kaikenlaisia omaa arvomaailmaa ja imagoa tukevaa sälää. Synnytykseen ei siis suhtauduta kovin käytännöllisesti tai analyyttisesti vaan pelataan tunteilla ja mielikuvilla. Luomusynnytys on imagonrakennusta ja tietyn elämäntavan harrastamista.

Luomu/elämyssynnytys on minusta ihan o.k niin kauan kun lapsen henkeä ja terveyttä ei aseteta vaaraan äidin oman kunnianhimon vuoksi. Omalle (tai muiden) elämyssynnytykselle ei myöskään pidä asettaa kohtuuttoman suurta painoarvoa. Liian kovat odotuksen oman synnytyksen oikeaoppisuudesta saattavat johtaa isoon pettymykseen ja tästä saattaa seurata itsesyytöksiä tai kaunaa hoitohenkilökuntaa kohtaan. Samoin jos äitiyttä (kenen tahansa) aletaan pisteyttää synnytyksen luomukertoimen mukaan, ollaan menty pahasti metsään.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:49"]

Itse en halunnut puudutteita, koska ensinnäkään en halunnut että vauvani syntyy päihtyneenä. Iso osa synnyttäjälle annetuista myrkyistä menee vauvaan. Toinen suuri syy on se, että synnytys sujuu parhaiten, kun synnyttäjä on tietoinen kehonsa reaktioista ja tuntemuksista ja osaa näin tietää hetki hetkeltä, mitä tehdä. 

Eihän kukaan mene juoksemaan maratoniakaan kokovartalopuudutteessa. Miksi sitten synnyttäisi siten?

Sitä en ymmärrä miksi se olisi joku meriitti ettei ole käyttänyt kivunlievitystä. Tai miksi apn kaltaiset prvosoituvat siitä ettei joku toinen käytä. Minä säälin vähän synnyttäjiä, jotka pelkäävät itseään ja elämää niin, ettei haluta kokea synnytystä sellaisena kuin se on, mutta en mene sitä heille huutelemaan. Voihan pelon taustalla olla vaikkapa aiemmassa elämässä koettua väkivaltaa, minkä takia ei luoteta itseen, ja siksi halutaan puuduttaa itsensä veltoksi.

[/quote]

Ei niistä lääkkeistä ole lapselle mitään haittaa. Minusta tuntuu, että sä vähän pelkäät elämää, kun toisten epiduraalit noin säälittävät.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:49"]

Itse en halunnut puudutteita, koska ensinnäkään en halunnut että vauvani syntyy päihtyneenä. Iso osa synnyttäjälle annetuista myrkyistä menee vauvaan. Toinen suuri syy on se, että synnytys sujuu parhaiten, kun synnyttäjä on tietoinen kehonsa reaktioista ja tuntemuksista ja osaa näin tietää hetki hetkeltä, mitä tehdä. 

Eihän kukaan mene juoksemaan maratoniakaan kokovartalopuudutteessa. Miksi sitten synnyttäisi siten?

Sitä en ymmärrä miksi se olisi joku meriitti ettei ole käyttänyt kivunlievitystä. Tai miksi apn kaltaiset prvosoituvat siitä ettei joku toinen käytä. Minä säälin vähän synnyttäjiä, jotka pelkäävät itseään ja elämää niin, ettei haluta kokea synnytystä sellaisena kuin se on, mutta en mene sitä heille huutelemaan. Voihan pelon taustalla olla vaikkapa aiemmassa elämässä koettua väkivaltaa, minkä takia ei luoteta itseen, ja siksi halutaan puuduttaa itsensä veltoksi.

[/quote]

Niin, miten niin sä et pelkää elämää, koska pelkäät turvallisia kipulääkkeitä lapselle :)

En mä tiedä, onko siinä nyt erityisesti mitään tavoiteltavaa, mutta mun oma kokemus epiduraalista ekassa synnytyksessä oli huono. Ei päässyt liikkumaan, ja kun epiduraali ei kuitenkaan vienyt kaikkea kipua pois, piti sitten makuullaan kärvistellä. Ponnistaessa en tuntenut yhtään mitään, mikä oli ensisynnyttäjälle huono juttu, varsinkin, kun mulla oli siinä vaiheessa tosi huonot supistukset.

Toisessa synnytyksessä otin ponnistusvaiheessa pudendaalin avotarjonnan takia, koska avotarjonnassa ponnistaminen on kivuliasta - siis se ponnistaminen aiheuttaa kipua, joka helpottaa, kun lopettaa ponnistamisen. Pudendaali ei ilmeisesti aina vaikuta, koska en huomannut oikeastaan mitään lieventymistä kivussa. Sain onneksi vauvan puserrettua ulos, mutta koville otti :)

Itse ajattelen, että olisi hyvä opetella rentoutumistekniikoita, koska vaikka ajatteleekin ottaa kaikki mahdolliset lääkkeelliset lievitykset, sen kivun kanssa joutuu silti kärvistelemään lyhyemmän tai pitemmän aikaa. En tiedä, onko jollain paikkakunnalla vielä oikeita synnytysvalmennuksia, mutta ainakin omalla paikkakunnallani oli vain perhevalmennus, jossa rentoutumista ei opetettu. Mulla itselläni on kuitenkin joogatausta, joten rentoutuminen on hanskassa.

Jos joku synnyttämään menijä nyt lukee tämän, niin kannattaa opetella (jos ei jo osaa) rentouttamaan ainakin leuka (se on jotenkin yhteydessä kohtuun) ja tietenkin myöskin muut kehon osa-alueet. Rentoutumaan voi opetella vaikka niin, että makaa selällään lattialla kämmenet ylöspäin (viimeisillään raskaana moni ei pysty makaamaan selällään jalat suorana, joten polvet voi tukea koukkuun tyynyillä ja/tai peittorullalla). Alkuun rentoutumisessa pääsee sillä, että jännittää sisäänhengittäessä aina yhden kohdan kehosta ja päästää sen rennoksi uloshengittäessä. Joogassa on tapana aloittaa jaloista ja siirtyä ylemmäs, mutta omiakin tapoja voi soveltaa. Tästä seuraava askel on rentouttaa kehon osat "hengittämällä" siihen kohtaan, joka halutaan rentouttaa - siis mielessä ohjataan uloshengitys vaikkapa jalkaan, käteen tai siihen leukaan. 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:49"]

Itse en halunnut puudutteita, koska ensinnäkään en halunnut että vauvani syntyy päihtyneenä. Iso osa synnyttäjälle annetuista myrkyistä menee vauvaan. Toinen suuri syy on se, että synnytys sujuu parhaiten, kun synnyttäjä on tietoinen kehonsa reaktioista ja tuntemuksista ja osaa näin tietää hetki hetkeltä, mitä tehdä. 

Eihän kukaan mene juoksemaan maratoniakaan kokovartalopuudutteessa. Miksi sitten synnyttäisi siten?

Sitä en ymmärrä miksi se olisi joku meriitti ettei ole käyttänyt kivunlievitystä. Tai miksi apn kaltaiset prvosoituvat siitä ettei joku toinen käytä. Minä säälin vähän synnyttäjiä, jotka pelkäävät itseään ja elämää niin, ettei haluta kokea synnytystä sellaisena kuin se on, mutta en mene sitä heille huutelemaan. Voihan pelon taustalla olla vaikkapa aiemmassa elämässä koettua väkivaltaa, minkä takia ei luoteta itseen, ja siksi halutaan puuduttaa itsensä veltoksi.

[/quote]

Niin, miten niin sä et pelkää elämää, koska pelkäät turvallisia kipulääkkeitä lapselle :)

[/quote]

Ja hallinnan tunnekin piti sulla kokoajan olla tai tietää hetki hetkeltä, mitä pitää tehdä. Mäkin tiesin, vaikka oli epiduraali, mutta olin varautunut siihenkin, etten tule hallitsemaan tilannetta. Tein vain parhaani, minkä pystyin. Kuten sinäkin. Ja kuinka monta maratonia olet juossut? Ei niitä voi verrata. En ole juossut, mutta ei silti voi verrata, ei ainakaan mieheni mielestä, joka on juossut yli 100 maratonia.

Mun paras hengitysrentoutustekniikka oli: puhalla kevyesti ulos kuin puhaltaisit kynttilää hiljaa sammuksiin. Silloin leuka rentoutuu. Käytin sitä ja se auttoi. 

Ei luomu ole mikään lesoamisen aihe.

Mutta sen sanon, että kaikki eivät halua synnytyksessä liikkua. Itse siedän kipua parhaiten paikallani ja esim. nukkumalla. Hyvin nopeat luomusynnytykseni olen siis maannut rentona ihan paikallani ja juurikin rentouttanut leukaa ja suuta vokaalilaululla ja muuten. Koska synnytykset ovat olleet nopeita, en ole ehtinyt saada puudutteita, ja ensimmäisen synnytyksen jälkeen en ole edes pyytänyt, koska arvelin homman olevan pian ohi. Kipu oli silti järkyttävä ja supistusten välissä ei juuri taukoa ole. Olen siis ikään kuin säästänyt voimiani maksamalla ponnistusta varten. Ja ihan ilman mitään etukäteissuunnittelua.