Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi Suomessa (suomen kielessä) ei yleistynyt sukunimissä esim. englannin ja ruotsin kielisissä yleisesti käytetty "jonkun poika" (-son) ?
Joitakin tällaisia "matinpoika"-nimiä on tullut vastaan, mutta todella vähän. Miksiköhän?
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Entisaikaan niitä meillä oli enemmän.
Kyllä. Olen lukenut siksi paljon noita sukupuita ja siellä 1800 luvulla on Suomessa ollut tapana antaa noita kuten Maija Loviisantytär. ja Matti Mikonpoika nimiä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiehtovat egyptiläiset nimet.
Nimen Anhay tai Anhajj merkitystä en osaa suoraan sanoa, mutta mikäli hän olisi ollut kuninkaallinen, niin nimiä olisi useampia, ja uusi nimi olisi lisäksi valtaan tullessa, esimerkiksi Maat- Ka- Re Siis suunnilleen: Totuuden (täydellisen) jumalatar - ylistys (ja tuomio) - auringolta
https://www.britishmuseum.org/collection/object/Y_EA10472-4
Mutta hän Ahay (Anhajj) ei ollut kuninkaallinen, vaan ainoastaan laulaja, (tosin silläkin on varmasti ollut todellinen merkitys.. ....)
Egyptiläinen titulary on tosiaan mielenkiintoinen. ....!
No mutta.
Maat- Ka- Re
Siis:
Totuuden (täydellisen) jumalatar - ylistys (ja tuomio) - auringolta.
On samalla myös yksinkertaisesti Auringon tyrär, koska Maat eli totuus ja täydellisyys on Deity, ja syntynyt suoraan Jumalasta ajan alussa.
Jos haluat sanoa asian aivan yksinkertaisesti, niin kyseessä on kaiken alun tytär.
Ei kai se paha nimi ole?
Kaiken alun tytär on tietysti aika iso nimi -huomasin.
Mutta varmasti se pitää kantaa sen mukaisesti?
Miltä tuntuisi sellainen nimi?
Jatkan hiukan....
Kaiken alun tytär. .....
Tai Hän VAATII sen itseasiassa saman kaikilta.
Tämä on myös se idea..... . .
Ei taida edes itäisessä suomessa ollut slaavilaista ja siten myös venäläistä perinnettä että on vain yksi etunimi, isän nimi ja sukunimi. Kuten nyt vaikka Vladimir Vladimirovitš Putin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ruotsin valtaa oli olemassa vanhoja suomalaisia varakkaita sukuja joita alettiin tuhoamaan ja heidän nimien käytön jatkaminen kiellettiin kuninkaan toimesta täysin.
Nämä ovat asioita joista harva tutkija mielellään keskustelee. Aihe on edelleen vähän tabu, ruotsin vallasta ei saa puhua pahaa vaikka tekivät suomalaisille hirveyksiä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet
Tuolta löytyy lisää. Näistä ei koulussa opeteta sanaakaan.
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu ihan yleisestikin, että miksi Ruotsin vallan aikaa aina niin lämmöllä muistellaan, vaikka suomalaisia/suomenkielisiä ei mitenkään kovin hyvin tuolloin kohdeltu. Erityisesti kielen osalta Venäjän vallan aika oli paljon suopeampi suomenkielisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukunimilaki tuli Suomessa voimaan 1920. Sitä ennen nimet olivat tyyppiä X X:npoika tai Z Z:ntytär. Vuonna 1914, jolloin isoisoäitini muutti kotipitäjästään Orisbergiin karjakkokouluun, kirkonkirjoissa luki "muuttanut Maria Serafia Joosentytär..."
Vierailija kirjoitti:
Diminutiivista nen-päätettä voinee myös rinnastaa merkitykseltään son-päätteeseen. Yleisempi Keski-Suomessa ja lännessä kuin kaakossa. Karjalaiset nimet ovat usein perusmuotoisia.
En suostu uskomaan että sukunimien nen-pääte on diminutiivinen. Minua oikein ärsyttää kun tuota väitetään jatkuvasti. Se on pääte, joka tekee talosta tai paikasta adjektiivin. London - londoner, Matti (isäntä Matin talo) - matilainen tai matikainen tai mattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä : Mattila, Erkkilä, Penttilä ...
Eikös -la/-lä ole usein tulleet tilan nimestä, eikä isän nimestä?
Näin olen minäkin ymmärtänyt. Ikuisesti jäi mieleen mökkipaikkakunnalla sijainnut Kakkilan tila. :D
Kakki on uutta lastenkieltä. Mitähän tuo on tarkoittanut alkujaan. Mikä mahtaa olla kakin vanha nimitys, sontako?
Vierailija kirjoitti:
Ennen ruotsin valtaa oli olemassa vanhoja suomalaisia varakkaita sukuja joita alettiin tuhoamaan ja heidän nimien käytön jatkaminen kiellettiin kuninkaan toimesta täysin.
Nämä ovat asioita joista harva tutkija mielellään keskustelee. Aihe on edelleen vähän tabu, ruotsin vallasta ei saa puhua pahaa vaikka tekivät suomalaisille hirveyksiä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet
Tuolta löytyy lisää. Näistä ei koulussa opeteta sanaakaan.
Johtuisiko siitä, että kestohallituspuolueena on Ruotsia edustava RKP ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Länsi-Suomessa oli pysyvät asuinpaikat ja pellot. Itä-Suomessa oli siirtyilevää kaskiasutusta ja karjaa. Idässä oli suurperheitä sukuhaarojen yhteenliittyminä. Lännessä talonpoika perheineen ja vanhuksineen sekä palvelusväki ja muu talonpojan suojelun piiriin kuuluva väestö. Eli lännessä asuinpaikan, talon tai torpan nimi oli tärkeä. Kaikki tunsivat asutut paikat nimeltä. Niin kauan kun ihmisiä oli vähän ja he siirtyivät vähän, ei ongelmaa ollut. Kun ihmisiä alkoi olla enemmän, ei asuinpaikan nimi enää riittänyt yksilöimään ihmisiä. Varsinkin kun jonkun verran siirtyilivät yli pitäjärajojen. Toiseen pitäjään muuttaessa pappi sitten saattoi henkilön muuttokirjaan lisätä jonkun sukunimen tapaisen perään, koska se auttoi huomattavasti tulopaikan pappia. Henkilö saattoi myös muuttaa takaisin, jolloin nimi auttoi taas. Sukunimen sai myös itse valita itselleen ja ilmoittaa se papille tämän kysyessä. Vanhat kisällinnimet ja sotilasnimet otettiin myös sukunimiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ruotsin valtaa oli olemassa vanhoja suomalaisia varakkaita sukuja joita alettiin tuhoamaan ja heidän nimien käytön jatkaminen kiellettiin kuninkaan toimesta täysin.
Nämä ovat asioita joista harva tutkija mielellään keskustelee. Aihe on edelleen vähän tabu, ruotsin vallasta ei saa puhua pahaa vaikka tekivät suomalaisille hirveyksiä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet
Tuolta löytyy lisää. Näistä ei koulussa opeteta sanaakaan.
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu ihan yleisestikin, että miksi Ruotsin vallan aikaa aina niin lämmöllä muistellaan, vaikka suomalaisia/suomenkielisiä ei mitenkään kovin hyvin tuolloin kohdeltu. Erityisesti kielen osalta Venäjän vallan aika oli paljon suopeampi suomenkielisille.
Suomi oli vain sellainen turvavyöhyke josta ei paljon muuta iloa. Sai olla omillaan muuten. Suopeampi ote piti ruotsinmielisyyden loitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kielitutkijat väittävät että sukunimet joka puolella maailmaa perustuvat vain seuraaviin neljään:
- sukua jollekin (just Andessonit ja Islannissa dottir-päätteisetkin)
- jonkun näköinen tai oloinen (Schwarz, White, Lange...)
- kotoisin: Nieminen, Karjalainen, Kuusisto, Ruotsalainen, Laakso)
- ammatti, ja niitä täällä Saksassa on tolkuttomasti (Müller, Weber, Schuhmacher, Köhler, Meyer, Vogt...)
Olisiko suomalaisille ollut tuo jostain kotoisin oleva tärkeintä? Onhan sanontakin, että joku ei ole mistään kotoisin! Olisiko niin laaja maa ja niin vähän porukkaa, että kun joku uusi tavattiin, halusivat muut tietää ensiksi että mistä se siihen tupsahti?
Muistan, että yhdellä kurssilla, missä olin, opettaja puhui juurikin tuosta asiasta. Eli Saksassa on ollut pitkään kaupunkikulttuuri, jossa ihmisen tunnisti siitä, mitä se teki työkseen. Kuka Hans? No se leipuri Hans.
Suomessa taas elettiin pitkään harvasti kylissä. Kuka Matti? No se Matti, joka asuu siellä niemessä.
Nen- pienennysmuoto viittaa isään tai isoisään tai suvun tai heimon ensimmäiseen tunnettuun esi-isään, todelliseen tai mielikuvitukselliseen eläimeen(totemismi).
Hirvi-hirvonen, Karhu-karhunen, Ikko-ikonen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Diminutiivista nen-päätettä voinee myös rinnastaa merkitykseltään son-päätteeseen. Yleisempi Keski-Suomessa ja lännessä kuin kaakossa. Karjalaiset nimet ovat usein perusmuotoisia.
En suostu uskomaan että sukunimien nen-pääte on diminutiivinen. Minua oikein ärsyttää kun tuota väitetään jatkuvasti. Se on pääte, joka tekee talosta tai paikasta adjektiivin. London - londoner, Matti (isäntä Matin talo) - matilainen tai matikainen tai mattinen.
Se on, osoittaa suhdetta vanhempaan ja isompaan luojaan tai vanhempaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ruotsin valtaa oli olemassa vanhoja suomalaisia varakkaita sukuja joita alettiin tuhoamaan ja heidän nimien käytön jatkaminen kiellettiin kuninkaan toimesta täysin.
Nämä ovat asioita joista harva tutkija mielellään keskustelee. Aihe on edelleen vähän tabu, ruotsin vallasta ei saa puhua pahaa vaikka tekivät suomalaisille hirveyksiä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet
Tuolta löytyy lisää. Näistä ei koulussa opeteta sanaakaan.
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu ihan yleisestikin, että miksi Ruotsin vallan aikaa aina niin lämmöllä muistellaan, vaikka suomalaisia/suomenkielisiä ei mitenkään kovin hyvin tuolloin kohdeltu. Erityisesti kielen osalta Venäjän vallan aika oli paljon suopeampi suomenkielisille.
Totta, suomeksi ei saanut ruotsinvallan aikaan julkaista muuta kuin uskonnollista kirjallisuutta, lakeja ja maanviljelyoppaita ja almanakkoja. Jos halusi harjoittaa ammattia kaupungissa piti vaihtaa nimi ruotsalaiseksi ja puhua ruotsiksi. Vain palvelusväki sai kaupungissa puhua suomea, samoin kauppatavaraa tuovat suomalaiset talonpojat.
anttila, eerola, heikkilä, heikkinen, ilmarinen, jaakkonen, karpman, luther, mikkonen, neumann....
lähteenä käytin sukunimilistoja, että onhan noita, joissa varmaankin on taustalla joku suvun esi-isän nimi, jos asiaa alettaisiin sukututkimuksella penkoa... mielestäni olisi tylsää, jos vaikka kaikki olisivat muotoa: antinpoika, eeronpoika, heikinpoika, ilmarinpoika (ja toki myös muodoissa: antintytär jne...)
meillä suvun esi-isän etunimeä on viety sukupolvien ajan eteenpäin, pojat usein saavat joko ensimmäiseksi tai toiseksi etunimekseen esi-isämme etunimen ja tytöt sitten esi-äitinsä
Vierailija kirjoitti:
Kielitutkijat väittävät että sukunimet joka puolella maailmaa perustuvat vain seuraaviin neljään:
- sukua jollekin (just Andessonit ja Islannissa dottir-päätteisetkin)
- jonkun näköinen tai oloinen (Schwarz, White, Lange...)
- kotoisin: Nieminen, Karjalainen, Kuusisto, Ruotsalainen, Laakso)
- ammatti, ja niitä täällä Saksassa on tolkuttomasti (Müller, Weber, Schuhmacher, Köhler, Meyer, Vogt...)
Olisiko suomalaisille ollut tuo jostain kotoisin oleva tärkeintä? Onhan sanontakin, että joku ei ole mistään kotoisin! Olisiko niin laaja maa ja niin vähän porukkaa, että kun joku uusi tavattiin, halusivat muut tietää ensiksi että mistä se siihen tupsahti?
Ilmeisesti Suomi ei sitten noudata tätä, koska Suomessa on huomattavan paljon luontonimiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen ruotsin valtaa oli olemassa vanhoja suomalaisia varakkaita sukuja joita alettiin tuhoamaan ja heidän nimien käytön jatkaminen kiellettiin kuninkaan toimesta täysin.
Nämä ovat asioita joista harva tutkija mielellään keskustelee. Aihe on edelleen vähän tabu, ruotsin vallasta ei saa puhua pahaa vaikka tekivät suomalaisille hirveyksiä.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Suomen_muinaisnimet
Tuolta löytyy lisää. Näistä ei koulussa opeteta sanaakaan.
Tuo onkin mielenkiintoinen juttu ihan yleisestikin, että miksi Ruotsin vallan aikaa aina niin lämmöllä muistellaan, vaikka suomalaisia/suomenkielisiä ei mitenkään kovin hyvin tuolloin kohdeltu. Erityisesti kielen osalta Venäjän vallan aika oli paljon suopeampi suomenkielisille.
Suomi oli vain sellainen turvavyöhyke josta ei paljon muuta iloa. Sai olla omillaan muuten. Suopeampi ote piti ruotsinmielisyyden loitolla.
Ruotsi soti suuruuden hulluna kaikki Euroopan sodat viimeiseen suomalaiseen, väestöä kuoli niissä yli 300 000 joka oli melkein koko Suomen väkiluku.
Nälkävuosina Ruotsi ei auttanut. 1600-luvun nälkä vuodet oli pahimmat. Prosentuaalisesti väkeä kuoli enemmän kuin Etiopiassa. Niissä kuoli lisää n 30% kansasta.
Kun Isoviha iski, eli venäläiset kostivat Ruotsin sotia Suomelle, ei ruotsi auttanut, suomalaisia kidutettiin, tapettiin ja vietiin orjiksi kolmasosa väkeä mitä oli enää jäljellä 1700-luvulla. Tämä kaikki vaikutti nykyiseen väkilukuumme. Koskaan ei ole Ruotsi pyytänyt anteeksi.
Teemu Keskisarjan kirjoittanut noista historia tapahtumista paljon. Suosittelen.
Tämän lisäksi ruotsi teki suomalaisten kallioista tutkimuksia, ryösti hautojamme ja piti meitä vähä-älyisinä mongoleina.
Kansankodin pimeämpi puoli, suosittelen jokaiselle sitä kirjaa. Näitä ei opetettu koulussa.
Alue: Aihe vapaa
Omat isovanhemmat on syntyneet ennen itsenäistymistä, ja kyllä heidänkin savolaisissa suvuissaan on ollut jo sitä ennen takuuvarmasti vaikka kuinka monen vuosisadan ajan käytössä samat sukunimet kuin nykyään jälkeläisillä. Milloin on siis ollut näitä viimeisiä Tahvattaria? Ei varmaan ole ollut kovin yleinen tapa enää 1900-luvun alussa?