Empatian puute

Luulen, et jokaisella naisella täällä on kokemusta. Voisi kysyä, onko joku joskus tavannut tunnetaitoisen miehen?

Ex mieheni oli tällainen. Hän ei koskaan osannut oikein olla tukena tai lohduttaa. Vältteli ikäviä aiheita ja, jos yritin nostaa jonkun negatiivisen asian esille, suuttui heti. Ei osannut käsitellä minun huonoja hetkiä vaan suuttui minulle siitä, jos olin esimerkiksi vain allapäin. Kaikki oli hyvin niin kauan, kun olin suu hymyssä, vaikka sitten väkisin. Itkeminen hänelle oli tietysti säälittävää ja itkevät ihmiset olivat hänen mielestään heikkoja. Sätti minua, jos itkin ja käski lopettaa tai tuli suuri riita. Riidoussa hän hallitsi ja yritti kaikintavoin niskan päälle. Minun tunteeni ja ajatukseni olivat aina vain heikon ihmisen ylireagointia mikä teki minusta hänen silmissään huonon ihmisen. 

Ja, jos kerroin auttaneeni jotakuta, esim kerran saatoin päihtyneen nuoren miltein tämän kotiovelle saakka, mieheni mielestä toimin väärin ja tästä oli taas riita pystyssä, koska hänestä jokaisen piti pärjätä omillaan tai olla pärjäämättä eikä heitä pidä auttaa. Sain kamalat haukut päälleni.

Hän aina perusteli käytöksensä siten, että hän tekisi minusta, säälittävästä reppanasta vahvan ihmisen. Erosimme ja käyn nykyään terapiassa. Uusi mieheni on tukipilarini ja turvasatama jollaista minulla ei ole koskaan ollut, olen onnellinen, vaikka en viekä olekkaan vapaa mieleni patoutumista ja lukoista.

Se empatia voi kyl olla mut se on syvällä piilossa yleensä ihmisellä kuka on hajotettu eikä sillä oo mitää ymmärrystä itseensä, siin ei oo tavallaa edes olemassa sen toisen maailmaa koska se tyyppi kattoo kaikkee oman putken läpi, ne suojamekanismit on nii isot et se ei kykene mihinkää enneku se on A. Ite käyny hoidattaa ittensä terapiassa tai B. Hajonnu nii pirstaleiks ja menettäny kaiken et sil ei oo enää ollu mitää muuta mahollisuutta ku kehittyä ja uudistaa se oma maailma sisältä. Siihen ei voi vaikuttaa se toinen osapuoli, vaikka se kuinka yrittäs, sen takii lähtekää heti jos ootte suhteessa tällästen kanssa, ne asiat ei tuu muuttuu parempaa suuntaa eikä se puhe auta mihinkää koska se puhe ei käynnistä sitä prosessii vaa se henkilö itse. Noi tyypit vii vaikuttaa narsisteilta ja psykopaateilta, oikeesti ne on vaa iha hajalla ja kujalla itsestää, pikkupoikia paniikissa. Naiset usein mieltää nää piirteet myös vahvuudeksi, mitä ne ei oo, se vahvuus on sisäne muutos, eikä naama tatuointi 👍

Tuki toisia naisia enempi

Empaattinen ei minusta tarkoita, että tekee kaikkensa auttaakseen vaikka vaikeuksiin joutunutta, vaikka osaisikin asettua tämän asemaan. Järjen käyttö on sallittua. Olisitteko edelleen auttavaisia, jos kaverinne on kymmenettä kertaa pulassa, koska ei halua kuulla teiltä suhteen alkuvaiheessa varoituksen sanoja, vaan ottaa vaikka alkoholistin kumppanikseen tai pikavippailee kerta toisensa jälkeen itsensä liriin?

Vierailija kirjoitti:

Ex mieheni oli tällainen. Hän ei koskaan osannut oikein olla tukena tai lohduttaa. Vältteli ikäviä aiheita ja, jos yritin nostaa jonkun negatiivisen asian esille, suuttui heti. Ei osannut käsitellä minun huonoja hetkiä vaan suuttui minulle siitä, jos olin esimerkiksi vain allapäin. Kaikki oli hyvin niin kauan, kun olin suu hymyssä, vaikka sitten väkisin. Itkeminen hänelle oli tietysti säälittävää ja itkevät ihmiset olivat hänen mielestään heikkoja. Sätti minua, jos itkin ja käski lopettaa tai tuli suuri riita. Riidoussa hän hallitsi ja yritti kaikintavoin niskan päälle. Minun tunteeni ja ajatukseni olivat aina vain heikon ihmisen ylireagointia mikä teki minusta hänen silmissään huonon ihmisen. 

 

 

Ja, jos kerroin auttaneeni jotakuta, esim kerran saatoin päihtyneen nuoren miltein tämän kotiovelle saakka, mieheni mielestä toimin väärin ja tästä oli taas riita pystyssä, koska hänestä jokaisen piti pärjätä om

Miten SINÄ tuit tuota miestä? Vai olitko aina se uhri?