Sukupuolipettymys, järkyttävää kun ihmiset on pettyneitä lapsen sukupuoleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse aistin, että oma äitini toivoi "salaa" esikoiseni olevan tyttö. Hänellä on aina ollut joku kivikautinen ajatusmaailma, että pojat on kovapäisiä menijöitä ja tytöt rauhallisia ja kilttejä, tätä vielä on tukenut se, että hänen ainoa lapsensa, minä, on tyttö ja ollut rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Hän on tuntunut aina pitävän enemmän tyttölapsista, kuin pojista. No, nyt ensimmäinen lapsenlapsi onkin poika. Pidän kyllä tarkasti huolen, että jos joskus saan myös tytön, sitä ei äitini taholta aleta suosimaan sukupuolensa takia.

En ymmärrä yhtään tuollaista ajatusmaailmaa, eiköhän se lapsen luonne kerro enemmän, kuin jalkovälissä oleva sukupuolielin.

Muuten hyvä, mutta alapeukku tuosta lopusta.

Jalkojen välissä oleva sukupuolielin? Ei kai kukaan oikeasti ajattele näin naiivisti, että sukupuoli tiivistyy tuohon? Etkö ymmärrä mitään kuinka kokonaisvaltaisesti hormonitoimintomme meihin vaikuttavat, käytäkseemme, jopa ajattelutapohin. Kaikkeen.

Toki se, MITEN nämä erot KUSSAKIN yksilössä näkyy, on asia erikseen. Mutta älä hyvä ihminen kuvittele, että sukupuoli on vain sitä mikä killuu (tai on killumatta) jalkovälissä.

Tämä ”sukupuolipettymys” ja siitä kouhotus on täsmälleen samaa juurta kuin muunsukupuolisuus.

Sukupuolesta on rakennettu jokin kohtuuton konstruktio, jonka perusteella petytään jopa viattomaan vauvaan. Ei siinä nuori polvi voi muuta kuin irtautua koko konseptista.

Vanhempani (ja suku) eivät olleet kiinnostuneita lapseni syntymästä. Isäni pikkuserkun lapsenlapsen syntymää taas juhlittiin . Onneksi ovat jo tuhkana. Vielä kun pääsisi muusta suvusta eroon.

Minä olisin kyllä pettynyt tyttöön...jos johonkin olisin.

Ja todellakin, kaikki ei koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen. Ikivanha totuus, ei milään nykyajan ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi identifioida itsensä mihin sukupuoleen haluaa. Sukupuolia on tuhansia erilaisia.

Ei ole edelleenkään kuin kaksi, naaras ja uros. Haalikaa haaveenne ihan mistä tahansa, geneettisesti asia pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Minä olisin kyllä pettynyt tyttöön...jos johonkin olisin.

Ja todellakin, kaikki ei koe kuuluvansa kumpaankaan sukupuoleen. Ikivanha totuus, ei milään nykyajan ilmiö.

Eri asia, mitä kokee ja mitä on, luonnon järjestelmä ei perustu henkilökohtaiseen kokemukseen asiasta.

Älkää syyttäkö taas vain äitejä, kyllä niitä sukupuolitoiveita isiltäkin löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi identifioida itsensä mihin sukupuoleen haluaa. Sukupuolia on tuhansia erilaisia.

No eihän ole😂

Transhenkilöitä ja muunsukupuolisia on paljon.

heidänkin geeneissä on ominaisuudet olla vain  joko mies tai nainen. Tunteet on eri asia.

Ainahan lapsen voi myydä pois. Määrittele hinta mikäli lapsen sukupuoli ei kelpaa. Lapsi voidaan myydä torilla.

Vierailija kirjoitti:

Älkää syyttäkö taas vain äitejä, kyllä niitä sukupuolitoiveita isiltäkin löytyy.

Meillä juuri mies oli se, joka toivoi kovasti tyttöä. Puolisona koin outoa epäonnistumista, kun en voinut toteuttaa hänen toivettaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin itsekin tehdä päivityksen, jos ylipäätään jakaisin elämääni somessa. En jaa.

Lapsettomushoidoissa käyn ja jos hoidoista poikalapsi tulossa, teen kaikkeni ennen sen syntymää, että menisi kesken. EN halua poikaa.

Pitäisikö miettiä, miksi käy lapsettomuushoidossa, miettiä miksi pitää käydä hoidoissa. Kamalaa puhetta, aivan järkyttävää. Lapsi on lahja.

Vierailija kirjoitti:

Kiinassa, jos olette yhtään matkustelleet tai muuten kuulleet siitä kulttuurista, pitkään vallinnut yhden lapsen politiikka ajoi vanhemmat lähes poikkeuksetta toivomaan poikalasta.

OLET TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ!

Mä olin kyllä tosi iloinen tytöstä, ja olisin ollut vähän pettynyt poikaan. Toki tärkeintä on terve lapsi. Pojilla on ihan tilastollisestikin isompi riski terveysongelmiin, päihteiden väärinkäyttöön, rikoksiin, onnettomuuksiin, antisosiaaliseen käytökseen, autismiin, syrjäytymiseen… lisäksi tyttö lisää mahdollisuuksia lapsenlapseen huimasti. Vaikka olis lesbo tai jäis puolisotta, on naisen helpompi hankkia oma lapsi. Lisäksi pikkutytöt on omasta mielestäni vaivattomampia, fiksumpia ja söpömpiä tapauksia kuin pojat, tämä toki henk koht mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin itsekin tehdä päivityksen, jos ylipäätään jakaisin elämääni somessa. En jaa.

Lapsettomushoidoissa käyn ja jos hoidoista poikalapsi tulossa, teen kaikkeni ennen sen syntymää, että menisi kesken. EN halua poikaa.

Pitäisikö miettiä, miksi käy lapsettomuushoidossa, miettiä miksi pitää käydä hoidoissa. Kamalaa puhetta, aivan järkyttävää. Lapsi on lahja.

Lapsi on kaikkea muuta kun lahja. Kaukana lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös omasta taustasta. Jos on tyttöporukassa kasvanut, poika voi tuntua vieraalta. Jos on ongelmallisia suhteita suvun naisten kanssa, voi poika tuntua helpotukselta. Kun tällaisia asioita tunnistaa itsessään, niin toiveen (ja mahdollisen pettymyksen) käsittely on helpompaa.

Olen kasvanut poikaporukassa. Jos odottaisin poikaa, tekisin abortin. Viha an, inh oan ja hal ve ksin poikia. Olen huomannut, että pojista tykkäävät vain ne, joilla ei ole mitään kokemusta pojista tai miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Älkää syyttäkö taas vain äitejä, kyllä niitä sukupuolitoiveita isiltäkin löytyy.

Toive on eri asia kuin pettymys. Tuntemattomasta voi kuvitella mitä vain, mutta jos pettyy syntynen lapsensa sukupuoleen on se jotenkin käsittämätöntä. Ihan kuin se amerikkalainen teini, joka kiljahteli riemusta, kun hoksasi saavansa isältään lahjaksi auton, mutta kiukkusi ja pettyi, kun auto oli väärän värinen.

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan odotin omaa esikoistani, meille kerrottiin äitiysvalmennuksessa, että on ihan normaalia, että äidit ja isät kuvittelevat tulevaa vauvaa. Tulevat vanhemmat kuvittelevat vauvan sukupuolta, ulkonäköä (onko hiuksia, onko tumma vai vaalea jne) ja kuvittelevat millainen vauva on luonteeltaan. Kun se todellinen vauva sitten syntyy, tämä kuviteltu vauva haihtuu vähitellen mielestä. Saattaa olla, että todellisella vauvalla ei ole kuvitellun vauvan ominaisuuksia, saattaa olla, että on. Ei pidä kauhistella, vaikka vanhemmat pettyvätkin alkuun, jos todellinen vauva onkin ihan erilainen kuin kuviteltu vauva, jota on mielessään hellinyt ja johon on jo kiintynyt. Kyllä todellinen vauva saa vanhempiensa huomion ja rakkauden.

Meillä oli jopa perhevalmennuksessa tehtävä, jossa sitä vauvaa piti kuvitella.

Itse toivoin aluksi ihan vain vauvaa mutta rakenneultrassa huomasin kuitenkin pettyneeni, kun kuulimme, että siellä on poika. Päällimmäisenä oli kyllä ilo siitä, että kaikki on kunnossa mutta pari päivää piti sulatella, että esikoisemme on poika. Sen jälkeen siihen suhtautui neutraalisti ja nyt, kun tuo lapsi on rinnalla, niin siinä ei voisi olla kukaan muu. Hän on rakas ja juuri täydellinen pieni poika.

Neuvolassa puhuimme asiasta ja siellä sanottiin, että moni äiti toivoo tyttöä, koska siihen on helpompi samaistua ja poikien maailma voi tuntua vieraalta. Neuvolan terkkarin mukaan on hyvä joutua pohtimaan vähän kriittisesti omaa ajatusmaailma ja kasvatusmalleja. Ongelma on, jos tuosta pettymyksestä ei pääse yli.

Vaikka näistä on hyvä keskustella, niin julkisesti omalla nimellä tehtynä siinä on se ongelma, että se lapsi voi päätyä lukemaan ne tekstit. Olisi ikävä kuulla, ettei ole toivottu sukupuoleltaan tai muuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aikoinaan odotin omaa esikoistani, meille kerrottiin äitiysvalmennuksessa, että on ihan normaalia, että äidit ja isät kuvittelevat tulevaa vauvaa. Tulevat vanhemmat kuvittelevat vauvan sukupuolta, ulkonäköä (onko hiuksia, onko tumma vai vaalea jne) ja kuvittelevat millainen vauva on luonteeltaan. Kun se todellinen vauva sitten syntyy, tämä kuviteltu vauva haihtuu vähitellen mielestä. Saattaa olla, että todellisella vauvalla ei ole kuvitellun vauvan ominaisuuksia, saattaa olla, että on. Ei pidä kauhistella, vaikka vanhemmat pettyvätkin alkuun, jos todellinen vauva onkin ihan erilainen kuin kuviteltu vauva, jota on mielessään hellinyt ja johon on jo kiintynyt. Kyllä todellinen vauva saa vanhempiensa huomion ja rakkauden.

Meillä oli jopa perhevalmennuksessa tehtävä, jossa sitä vauvaa piti kuvitella.

Itse toivoin aluksi ihan vain vauvaa mutta rakenneultrassa huomasin kuitenkin pettyneeni, kun kuulimme, että siellä on poika. Päällimmäisenä oli kyllä ilo siitä, että kaikki on kunnossa mutta pari päivää piti sulatella, että esikoisemme on poika. Sen jälkeen siihen suhtautui neutraalisti ja nyt, kun tuo lapsi on rinnalla, niin siinä ei voisi olla kukaan muu. Hän on rakas ja juuri täydellinen pieni poika.

Neuvolassa puhuimme asiasta ja siellä sanottiin, että moni äiti toivoo tyttöä, koska siihen on helpompi samaistua ja poikien maailma voi tuntua vieraalta. Neuvolan terkkarin mukaan on hyvä joutua pohtimaan vähän kriittisesti omaa ajatusmaailma ja kasvatusmalleja. Ongelma on, jos tuosta pettymyksestä ei pääse yli.

Vaikka näistä on hyvä keskustella, niin julkisesti omalla nimellä tehtynä siinä on se ongelma, että se lapsi voi päätyä lukemaan ne tekstit. Olisi ikävä kuulla, ettei ole toivottu sukupuoleltaan tai muuten.

Sun tämä anonyymi kirjoitus, jossa julistat että olit pettynyt poikaan, on aivan yhtä nolo!

Vierailija kirjoitti:

Lapsi voi identifioida itsensä mihin sukupuoleen haluaa. Sukupuolia on tuhansia erilaisia.

Biologisia ja juridisia sukupuolia on edelleen kaksi. Sukupuoli-identiteettejä taas on tuhansia erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan toivoin poikaa ja poika tuli. En silti olisi pettynyt vaikka olisi ollut toisin. Miten yleensäkään lapsen sukupuoleen voi pettyä ja miksi poikia ei haluta?

  Kukahan tätä humpuukia oikein ylläpitää, normaali ihminen rakastaa lastaan ehdottomasti, ehdoitta.  Aivan järkyttävää, että tällainen ketju täälläkin, mutta Sannasta ei saa sanoa sanaakaan.