Lue keskustelun säännöt.
Sukupuolipettymys, järkyttävää kun ihmiset on pettyneitä lapsen sukupuoleen.
18.09.2021 |
Onko suomalaisilla äideillä päässä vikaa isosti? Kirjoitetaan blogeja aiheena sukupuolipettymys, ja tilitetään somessa, miten ollaan pettyneitä kun lapsi oli/ jo on poika 🙄😱😳🤯
Mitä tämmöinen pettymys poikia kohtaan kumpuaa? Mun mielestä todella noloa kirjoittaa tai julkaista tämmöistä lasta loukkaavaa sontaa. Oikeampi paikka olisi psykologin vastaanotto käsitellä omaa pettymystä, ja sitä onko ylipäätään valmis vanhemmaksi, kun ongelmat on tällä tasolla.
Ja älkää sanoko, että tunteille ei voi mitään! Käytökselle voi, varmaan lapsesta tuntuu kivalta kun äiti on netissä tilittänyt miten oli niin kovasti pettynyt lapseensa jo ennen kuin syntyi. Noloa, ja surullinen lapsen psta.
Kommentteja
Kommentit (109)
Onneksi lapsen sukupuolen vaihtaminen on tehty helpoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko näille pettyjille tehdä jonkun opettavaisen netflix-sarjan äidistä, joka pettyy poikavauvaan. Hän saa haltijalta toiveen, jolla palaa ajassa taaksepäin raskauden alkuun. Ja saa sittenkin tytön, ihanaa röyhelöisyyttä kestää hetken, kunnes huomataan että vauva on vakavasti sairas, eikä tule elämään yli kymmenvuotiaaksi. Haltija kertoo, että hän käytti jo toiveensa. Poika olisi ollut terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä kumpuaa ap:n oma vihamielisyys? Onko kenties jotain patoutuneita tunteita taustalla? Itsehän itkin rakenneultrassa, kun kuulin että saamme toisen pojan. Mies oli niin kovasti toivonut tyttöä. Mutta eipä tuota ”pettymystä” miettinyt kuin pari päivää. Elämä on hyvää kahden pojan kanssa. Myönnettävä kuitenkin on, että olisin ehkä halunnut vähemmän vauhtia ja ääntä perheeseen. Ei kai kukaan nyt omille sometileilleen mene tällaisista avautumaan vai mitähän ap oikein tarkoittaa.
Anteeksi mitä? 🤯
Mikä vihamielisyys?
Meillä on yksi tytär ja yksi poika, ja vilpittömästi tunnen pahaa oloa tätä poikavihaa kohtaan, ja olen myös sitä mieltä, että sukupuolen toivomisessa ei ole millään muotoa kyse rakkaudesta lasta kohtaan.
Jos sinulla on poika ja tytär, niin et osaa asettua niiden ihmisten asemaan, jotka eivät koskaan saaneet tyttöä tai poikaa. Luoja soi lapsia, mutta ainoastaan tyttöjä tai poikia. Älä siis paasaa asioista, joita et voi ymmärtää.
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
No eihän tämä ole mitenkään ihmeellinen ilmiö, että ollaan pettyneitä sukupuoleen. Sitä ei usein vain sanota ääneen Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänkö pettyisin jos saisin jonkun muusun
Miksei saisi sanoa ääneen? Jos koet pettymyksen tunteita, ääneen sanominen auttaa. Ei se tarkoita ettei rakastaisi sitä epätoivottua sukupuoltakaan, mutta ymmärrän kolmen pojan äitinä, että on luonnollista toivoa tytärtä ja kun ei sitä saa, kokee pettymystä. En ymmärrä miksei äiti saisi näin ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Mä en saanut letittää tyttären hiuksia, eikä hän pitänyt sen enempää mekoista kuin barbeistakaan. :) Nyt, kun hän on aikuinen, ollaan hyvin läheisiä, enemmän ystäviä kuin äiti ja lapsi. Mä taas mietin, olisiko aikuisen miehen kanssa yhtä lämpimät välit, en koskaan saanut kokea pojan äitiyttä
Mun äiti olisi halunnut pojan. Sai kaksi tyttöä ja yhden keskenmenon joskus alkuraskaudessa joka äitini mukaan on se poika. On koko ikäni, nelisenkymmentä vuotta itkenyt poikansa perään ja vähätellyt, syyllistänyt meitä tyttöjä. Molemmat yritettiin olla poikia lapsena ja nuorena, jos sillä olisimme saaneet äidin rakkautta. Ei se onnistunut. Sukulaispoika kävi lapsuudessani usein meillä ja vanhempani suosivat häntä ja kutseivat "meidän pojaksi". Nyt äitini on siirtänyt omat poikahaaveensa mun vielä vatsassa olevaan lapseeni.
Tosi kivaa. Mikäs siinä, tokihan äiti saa toivoa mitä haluaa ja kaataa pettymyksensä väärän sukupuolisen paskakasan niskaan. Äitini ei todellakaan näe käytöksessään mitään väärää. Ja ihmettelee nyt miksi en halua olla oikein missään tekemisissä. En tiedä mistä tuo viha omaa sukupuolta kohtaan kumpuaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä sukupuolen toivominen on ihan ikiaikainen juttu. Ihan aikojen alusta asti on toivottu jompaakumpaa sukupuolta ihan avoimesti, useimmiten tosin juuri sitä poikaa suvun ja nimen jatkajaksi. Jossain kulttuureissa yhä edelleen abortoidaan tyttösikiöitä, ajatuksena mm. säästää rahaa myöhemmin kun ei tarvitse maksaa myötäjäisiä. Kiinassa, jos olette yhtään matkustelleet tai muuten kuulleet siitä kulttuurista, pitkään vallinnut yhden lapsen politiikka ajoi vanhemmat lähes poikkeuksetta toivomaan poikalasta. Ei siis mitään uutta auringon alla. Trendit vaihtelevat, nyt näissä pulskissa, omaa rauhaa ja tilaa arvostavissa länsimaissa toivotaan hiljaista ja rauhallista tyttölasta.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Voit saada pojantyttären joku päivä. Minä olin isän puolen suvulle ensimmäinen tyttö pitkään aikaan ja se teki minusta ja mummosta läheiset, vaikka (huom, nyt tärkein:) ei koskaan syrjinyt tai suosinut erityisesti ketään, vaan huomioi kaikkia tasapuolisesti. Meillä oli silti erityinen side. Omat juttumme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos itse saisin tulevaisuudessa pelkkiä tyttöjä tai poikia, niin varmasti kokisin pettymystä. Haluaisin molempia. Miksei näin saisi ajatella?
Ei se tarkoita ettei rakastaisi lapsiaan sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten sukupuoli voi olla jollekin niin tärkeä asia. Mitä vikaa niissä pojissa oikein on?
Olen viimeisilläni raskaana ja kun vauvan sukupuoleksi paljastui poika, kaikki onnittelivat, mutta muutama kysyi olisinko halunnut tytön.
Yksi työkaverinikin sanoi että haluaa lapsia, mutta ei ikinä poikaa.
En vaan ymmärrä. Meidän poika on meille molemmille vanhemmille jo nyt yhtä rakas, ellei jopa rakkaampi kuin tyttö olisi ollut.
Viimeinen lause tuhosi koko viestin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki toivovat sisimmissään jompaa kumpaa eikä siinä ole mitään väärää. Taas tehdään kärpäsestä härkänen palstalla. Asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Tietysti monen on vaikea nähdä putkilasien läpi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Haha, mä olen poikani toiveesta letittänyt hänen hiuksiaan, pukenut mekkoon ja koruihin ja leikkinyt Barbeilla hänen kanssaan. Ei kannata surra haaveita joilla ei koskaan ole ollutkaan todellisuuspohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sukupuolen toivominen on ihan ikiaikainen juttu. Ihan aikojen alusta asti on toivottu jompaakumpaa sukupuolta ihan avoimesti, useimmiten tosin juuri sitä poikaa suvun ja nimen jatkajaksi. Jossain kulttuureissa yhä edelleen abortoidaan tyttösikiöitä, ajatuksena mm. säästää rahaa myöhemmin kun ei tarvitse maksaa myötäjäisiä. Kiinassa, jos olette yhtään matkustelleet tai muuten kuulleet siitä kulttuurista, pitkään vallinnut yhden lapsen politiikka ajoi vanhemmat lähes poikkeuksetta toivomaan poikalasta. Ei siis mitään uutta auringon alla. Trendit vaihtelevat, nyt näissä pulskissa, omaa rauhaa ja tilaa arvostavissa länsimaissa toivotaan hiljaista ja rauhallista tyttölasta.
Niin ja perheväkivaltaakin on pitkään ollut historiassa ja ihan sallittua monessa maan kolkassa... Ei mitään uutta!
Sivistyneissä ja kehittyneissä valtioissa on pyritty taistelemaan vastaan tuollaisia vahingollisia "perinteitä". Ja nyt nää hötterhattaramammat röyhelöineen ovat pilaamassa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Joo tälläisessä kannattaisi kaksi tai kolme kertaa miettiä ennen julkaisua😳
Täytyy kyllä sanoa mitä ajattelen:älyttömän typeriä akkoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toivovat sisimmissään jompaa kumpaa eikä siinä ole mitään väärää. Taas tehdään kärpäsestä härkänen palstalla. Asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Tietysti monen on vaikea nähdä putkilasien läpi.
Toki näin, mutta kukaan täysijärkinen ei siitä minnekään facebookiin mene kirjoittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Haha, mä olen poikani toiveesta letittänyt hänen hiuksiaan, pukenut mekkoon ja koruihin ja leikkinyt Barbeilla hänen kanssaan. Ei kannata surra haaveita joilla ei koskaan ole ollutkaan todellisuuspohjaa.
Älä usko tällaista p.skapuhetta. Tottakai sun haaveet ovat ihan relevantteja ja ihan mahdollisiakin - vaikkapa lastenlasten muodossa.
Aina löytyy näitä "mun poika kulkee mekossa/mun tyttö ei leiki barbilla..."-sössöttäjiä, mut eipä se faktoja muuta. Kyllä 99 % todennäköisyydellä pojan ja tytön äitinä on erilaista. Ei noita sukupuolten välisiä eroja kannata kiistää
Anteeksi mitä? 🤯
Mikä vihamielisyys?
Meillä on yksi tytär ja yksi poika, ja vilpittömästi tunnen pahaa oloa tätä poikavihaa kohtaan, ja olen myös sitä mieltä, että sukupuolen toivomisessa ei ole millään muotoa kyse rakkaudesta lasta kohtaan.