Lue keskustelun säännöt.
Sukupuolipettymys, järkyttävää kun ihmiset on pettyneitä lapsen sukupuoleen.
18.09.2021 |
Onko suomalaisilla äideillä päässä vikaa isosti? Kirjoitetaan blogeja aiheena sukupuolipettymys, ja tilitetään somessa, miten ollaan pettyneitä kun lapsi oli/ jo on poika 🙄😱😳🤯
Mitä tämmöinen pettymys poikia kohtaan kumpuaa? Mun mielestä todella noloa kirjoittaa tai julkaista tämmöistä lasta loukkaavaa sontaa. Oikeampi paikka olisi psykologin vastaanotto käsitellä omaa pettymystä, ja sitä onko ylipäätään valmis vanhemmaksi, kun ongelmat on tällä tasolla.
Ja älkää sanoko, että tunteille ei voi mitään! Käytökselle voi, varmaan lapsesta tuntuu kivalta kun äiti on netissä tilittänyt miten oli niin kovasti pettynyt lapseensa jo ennen kuin syntyi. Noloa, ja surullinen lapsen psta.
Kommentteja
Kommentit (109)
Kun aikoinaan odotin omaa esikoistani, meille kerrottiin äitiysvalmennuksessa, että on ihan normaalia, että äidit ja isät kuvittelevat tulevaa vauvaa. Tulevat vanhemmat kuvittelevat vauvan sukupuolta, ulkonäköä (onko hiuksia, onko tumma vai vaalea jne) ja kuvittelevat millainen vauva on luonteeltaan. Kun se todellinen vauva sitten syntyy, tämä kuviteltu vauva haihtuu vähitellen mielestä. Saattaa olla, että todellisella vauvalla ei ole kuvitellun vauvan ominaisuuksia, saattaa olla, että on. Ei pidä kauhistella, vaikka vanhemmat pettyvätkin alkuun, jos todellinen vauva onkin ihan erilainen kuin kuviteltu vauva, jota on mielessään hellinyt ja johon on jo kiintynyt. Kyllä todellinen vauva saa vanhempiensa huomion ja rakkauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki toivovat sisimmissään jompaa kumpaa eikä siinä ole mitään väärää. Taas tehdään kärpäsestä härkänen palstalla. Asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Tietysti monen on vaikea nähdä putkilasien läpi.
Paskaako tuota nettiin kirjoittaa että on pettynyt lapsen sukupuoleen, vitsi mitä pöljyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Haha, mä olen poikani toiveesta letittänyt hänen hiuksiaan, pukenut mekkoon ja koruihin ja leikkinyt Barbeilla hänen kanssaan. Ei kannata surra haaveita joilla ei koskaan ole ollutkaan todellisuuspohjaa.
Niin minunkin poikani on pukeutunut ja ollaan leikitty barbeilla yms. Nyt se on teinirontti ja niin äijää. Muttaettä en koe menettäneeni mitään pojan äitinä, alunpitäen toivoin lasta syliini,sukupuoli ei ole ollut koskaan mikään unelmakysymys.
Lapseen kohdistuva loanheitto on syystä riippumatta väärin ja sairasta, mutta kyllä suurin osa aikuisista osaa käsitellä sukupuolipettymyksensä erillään siitä syntyvästä lapsesta. Ei sekään mitään auta, jos yrittää kieltää ja haudata tunteensa niitä häveten ja kauhistellen. En nyt menisi mitään blogijulkaisua tekemään, mutta kyllä olin etukäteen kolmannen pojan jälkeen valmistautunut käsittelemään oman elämäni yhtä tragediaa, joka suuressa mittakaavassa ei ole kovin iso. Silläkin itseäni lohdutin. Myönnän myös, että oli ihan neljännen jälkeen saada vielä viides lapsi, jolla ei ollut paineita sukupuolesta kannettavanaan.
On kyllä kuitenkin järkyttävää kuulla, että joillakin (harvoilla, uskon!) menee tämä sukupuolipettymys niin pitkälle, että lapsikin saa siitä tietää, jopa kärsiä koko elämänsä. Tällä ei kuitenkaan mielestäni ole enää mitään tekemistä "normaalin" kanssa. En olisi uskonut sellaista olevan oikeasti olemassa.
Tavallaan ymmärrän sen toiveen, enkä tuomitse. Siitä toiveesta voi olla paljon hyötyäkin. Kannattaa rohkeasti tutustua itse sen toiveensa taustoihin ja haastaa itseään, miksi toivon näin.
Jos toive alkaa muodostua todella isoksi asiaksi, niin sitten on kyllä syytä olla jo huolissaan siitä, kykeneekö olemaan reilu vanhempi eikä vaan projisoi mitään ongelmiaan, ennakkoasenteita ym lapsen taakaksi. Oli sitten lapsi toivottua sukupuolta tai sitten ei. Ei ole hääppöinen asema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tuli yhtäkkiä joskus rv 16 tosi vahva tunne että odotan poikaa. Siihen asti olin aatellut että tyttö tulee ja vähän toivoin kin tyttöä kun aattelin että ekana lapsena helpompihoitoinen ja itselle tutumpi sukupuoli. Mutta en kyllä pettynyt, mies toivoi poikaa samasta syystä. Nyt haaveissa toinen ja jos poika niin olisi jo kaikki vaatteet valmiina (toki tytöllekin pukisin niistä suurimman osan jos autot ja dinosaurukset kiinnostaa) mutta tytölle olisi tosi kiva nimi joka olisi harmi jäädä käyttämättä. Eli kummassakin puolensa. Kaksi joka tapauksessa maksimimäärä.
Johtuuko kenties tästä poikien syrjimisestä se nykyajan trendi (erityisesti julkkisten keskuudessa) että lapsi pidetään sukupuolineutraalina (ei kerrota kumpi tuli jne.) - paitsi jos lapsi on tyttö.
Seuratkaapa huviksenne, jos ette usko. Lapsi on useimmiten mahdollisimman pitkään sukupuolineutraali, jos se myöhemmin kiertelyjen ja kaartelujen jälkeen osoittautuu pojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu myös omasta taustasta. Jos on tyttöporukassa kasvanut, poika voi tuntua vieraalta. Jos on ongelmallisia suhteita suvun naisten kanssa, voi poika tuntua helpotukselta. Kun tällaisia asioita tunnistaa itsessään, niin toiveen (ja mahdollisen pettymyksen) käsittely on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esikoista odottaessa minulta kysyttiin, että kumpaa toivon. Vastasin kuuliaisesti "ei mitään väliä". Mielessäni kuitenkin toivoin tyttöä. Olin jo etukäteen sanonut miehelle, että mikäli tulee poika, niin enempää ei sitten tule, koska en voi ottaa riskiä, että tulee toinen poika.
Sikiö kuoli kohtuun pari päivää ennen laskettua aikaa. Olisi ollut poika.
Sain uuden mahdollisuuden. Nyt on kolme elävää tyttöä, jotka jo aikuisia.
Tämä! Olen samaa mieltä. Kun rakenneultrassa kuulin, että tyttö tulee, olin niin kiitollinen että elämäni ei ole pilalla enkä voisi ikinä toista yrittää. En missään nimessä jatka lapsentekoa jos poika tulee.
Meillä kaksi ihanaa tyttöä <3
Miksi? Mitä niissä pojissa on niin kamalaa? Poikia on monenlaisia, niin kuin tyttöjäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse aistin, että oma äitini toivoi "salaa" esikoiseni olevan tyttö. Hänellä on aina ollut joku kivikautinen ajatusmaailma, että pojat on kovapäisiä menijöitä ja tytöt rauhallisia ja kilttejä, tätä vielä on tukenut se, että hänen ainoa lapsensa, minä, on tyttö ja ollut rauhallinen ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Hän on tuntunut aina pitävän enemmän tyttölapsista, kuin pojista. No, nyt ensimmäinen lapsenlapsi onkin poika. Pidän kyllä tarkasti huolen, että jos joskus saan myös tytön, sitä ei äitini taholta aleta suosimaan sukupuolensa takia.
En ymmärrä yhtään tuollaista ajatusmaailmaa, eiköhän se lapsen luonne kerro enemmän, kuin jalkovälissä oleva sukupuolielin.
Ja kuitenkin samat kaksinaismoralisti-mammat vauhkoo tyttöv i haa, jos mies toivoo poikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua kuvotti jo silloin ku meghan oli ensimmäistä kertaa raskaana ja Harry ilmoitti toivovansa tyttöä. Kuinka idiootti voi ihminen olla?! Tuo jää nettiin ainiaaksi. Kivan teki omalle pojalleen, vuoden isä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on syvälle sisälle rakennettu naisviha yhteiskunnassamme: halutaan tyttöjä koska ne on ”hiljaisia, kilttejä ja helpompia”. Voi luoja. Oletteko kuulleet persoonallisuuseroista? Toivon kaikille rauhallisia ja helppoja tyttöjä kaipaaville vanhemmille energisiä ja vahvoja tyttöjä muuttamaan niitä ennakkoluuloja.
Esikoisemme on energinen ja liikunnallinen elohiiri ja kuopuksemme rauhallinen ja hiljainen kirjatoukka. Ovat samaa sukupuolta ja täysin erilaisia persoonia.
Ei ihme että sukupuolineutraalia kasvatusta pitää korostaa että lapset opitaan kohtaamaan omina itsenään ilman järkyttävän kokoisia ennakko-odotuksia kohdusta lähtien.
Tätä minäkin ihmettelen. Meillä poika sattuu olemaan luonteeltaan hiljainen, rauhallinen ja varovainen, tyttö taas enemmän rämäpää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kuvotti jo silloin ku meghan oli ensimmäistä kertaa raskaana ja Harry ilmoitti toivovansa tyttöä. Kuinka idiootti voi ihminen olla?! Tuo jää nettiin ainiaaksi. Kivan teki omalle pojalleen, vuoden isä.
Tällöinkin huomas juuri tuon kuvaamani julkkisilmiön: Archien sukupuolesta pidettiin hyvin matalaa profiilia. Kerrottiin että vauva on syntynyt ja sitten joskus myöhemmin tiedotettiin enemmän. Tyttövauvasta kerrottiin jo heti raskausaikana ihan into piukeena.
Vierailija kirjoitti:
Voisin itsekin tehdä päivityksen, jos ylipäätään jakaisin elämääni somessa. En jaa.
Lapsettomushoidoissa käyn ja jos hoidoista poikalapsi tulossa, teen kaikkeni ennen sen syntymää, että menisi kesken. EN halua poikaa.
Jos et ole trolli, niin todella surullista. Kuinka moneen asiaan ehditkään pettymään lapsesi elämän aikana, vaikka tytön saisitkin, jos asenteesi on tämä.
Minä ihan toivoin poikaa ja poika tuli. En silti olisi pettynyt vaikka olisi ollut toisin. Miten yleensäkään lapsen sukupuoleen voi pettyä ja miksi poikia ei haluta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan poikiani eikä heissä ole kertakaikkiaan mitään vikaa. Kuitenkin jollain tavalla on haikeaa, etten koskaan letitä aamuisin pienen tytön hiuksia, leiki Barbie-leikkejä kotona tai pidä muotinäytöksiä prinsessamekoissa. Ehkei tyttö olisi ollut kiinnostunutkaan tällaisista, kuka tietää. Mutta on aina haikeaa haudata suuria haaveita ja unelmia.
Haha, mä olen poikani toiveesta letittänyt hänen hiuksiaan, pukenut mekkoon ja koruihin ja leikkinyt Barbeilla hänen kanssaan. Ei kannata surra haaveita joilla ei koskaan ole ollutkaan todellisuuspohjaa.
Minulla on tytär, joka ei antanut letittää hiuksiaan ja jota Barbiet ja prinsessamekot eivät kiinnostaneet.
Se ei tosiaankaan ole kiinni sukupuolesta!
Tyttölapset on olleet syrjittyjä ja epätoivottuja vuosituhannet, ja vieläkin ovat useissa maailmankolkassa, joten enpä olisi huolissani tästä ilmiöstä. Kosminen oikeus vaan toteutuu.
Luin tästä aiheesta nyt näitä teinien - tai teinin tasolle jääneiden - kirjoituksia, ja yksi iso syy heillä on kun poikien vaatteet on niin rumia. Yhy yhy. Suosittelen myös terapiakäyntiä ja paria. Lapsi parat! 😳🤬☹️
Aika sairasta tuommoinen. Oli kyse tytöstä tai pojasta.