Lue keskustelun säännöt.
Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
No tuossa vaiheessa vetäisin itse kyllä sellaisen maailmanlopun raivarin että typerinkin mies oppisi olemaan. Siis että on se nyt s-tanan p-keleen v---u jos ei vauva, imuri ja soppakauha pysy raavaan miehen käsissä! Nyt mies hoidat lastasi ja minä puolestani lähden lauantaina rimpsalle - eli hotelliin nukkumaan ja syömään kunnon ruokaa pitkän kaavan mukaan. Kun ei se näköjään kotona onnistu.
Siis miksi - oi miksi - te suomalaiset naiset perustatte perheitä tuollaisten nahjusmaisten tolvanoiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eloon jäivät kirjoitti:
En vain voi käsittää, että joku ei voi syödä tai pääse suihkuun kun on vauva?
Miksi?
Minulla on ollut kolme vauvaa ja juu khllä osasivat myös itkeä. Joskus kovastikin.
Minä syötin vauvan, laitoin sänkyynsä soitin soimaan ja menin suihkuun.
Usein vauva parkui, mutta ei kuollut siihen. Minun suihkuni kun ei kauaa kestä. En jäänyt suihkuun asumaan.
Ja kyllä, oli välillä kurja syödä kun vauva parkui vieressä, sylissä, mutta söin.
Vauva ei kuollut.
Kaikki kolme elossa. Mukavia, iloisia ihmisiä ovat kaikki. Meillä on oikein lämpimät välit.
Älkää hei äidit stressatko niin kamalasti.Kaikki eivät halua tai kykene huudattamaan vauvaansa. Pienen vauvan itkuun kannattaa vastata heti eikä jättää häntä itkemään sänkyynsä. Itse en ainakaan pystynyt jättämään pientä avutonta ihmistä yksin ikävän olonsa kanssa. En edes suihkun ajaksi.
Ei ne siihen kuole, vaikka vähän huutavat, vahvemmat keuhkot tulee, sanoi muuan lääkäri
Mistä 1800-luvulta sä olet ilmestynyt tänne kommentoimaan? Tota ”itku vahvistaa keuhkoja” -mantraa hoettiin ehkä vielä joskus 60-luvulla, mutta se on aivan täyttä puppua. Vauva ei kuole, keuhkot ei vahvistu, mutta nykyään tiedetään myös, että yksin itkettäminen on vauvalle haitallista.
Oletan, että olet jo eläkeiässä, joten voisit käyttää aikasi hyödyllisemmin vaikka tutustumalla nykyaikaisiin kasvatusoppaisiin tai edes tunnetuimpiin varhaiskasvatusta koskeviin teorioihin ja tutkimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eloon jäivät kirjoitti:
En vain voi käsittää, että joku ei voi syödä tai pääse suihkuun kun on vauva?
Miksi?
Minulla on ollut kolme vauvaa ja juu khllä osasivat myös itkeä. Joskus kovastikin.
Minä syötin vauvan, laitoin sänkyynsä soitin soimaan ja menin suihkuun.
Usein vauva parkui, mutta ei kuollut siihen. Minun suihkuni kun ei kauaa kestä. En jäänyt suihkuun asumaan.
Ja kyllä, oli välillä kurja syödä kun vauva parkui vieressä, sylissä, mutta söin.
Vauva ei kuollut.
Kaikki kolme elossa. Mukavia, iloisia ihmisiä ovat kaikki. Meillä on oikein lämpimät välit.
Älkää hei äidit stressatko niin kamalasti.Kaikki eivät halua tai kykene huudattamaan vauvaansa. Pienen vauvan itkuun kannattaa vastata heti eikä jättää häntä itkemään sänkyynsä. Itse en ainakaan pystynyt jättämään pientä avutonta ihmistä yksin ikävän olonsa kanssa. En edes suihkun ajaksi.
Ei ne siihen kuole, vaikka vähän huutavat, vahvemmat keuhkot tulee, sanoi muuan lääkäri
Mistä 1800-luvulta sä olet ilmestynyt tänne kommentoimaan? Tota ”itku vahvistaa keuhkoja” -mantraa hoettiin ehkä vielä joskus 60-luvulla, mutta se on aivan täyttä puppua. Vauva ei kuole, keuhkot ei vahvistu, mutta nykyään tiedetään myös, että yksin itkettäminen on vauvalle haitallista.
Oletan, että olet jo eläkeiässä, joten voisit käyttää aikasi hyödyllisemmin vaikka tutustumalla nykyaikaisiin kasvatusoppaisiin tai edes tunnetuimpiin varhaiskasvatusta koskeviin teorioihin ja tutkimuksiin.
Tässä hyvä linkki, mistä aloittaa:
Mies mukaan vauvanhoitoon! Meillä oli aika rankka esikoisen vauvavuosi, oli koliikkia ja refluksia ja lisäksi olimme miehen kanssa tottuneet tosi helppoon elämään, matkusteluun, ravintoloihin ym, joten pudotus vauva-arkeen oli kova.
Minä kuitenkin kävin joka päivä suihkussa (illalla kun mieheni tuli töistä), meikkasin vähän oman hyvinvointini takia (missä tahansa välissä kun vauva jaksoi maata paikallaan huutamatta 3min), söin hyvin (vauvan päiväuniaikaan). Kotiäitien kiirettä en siis ymmärrä lainkaan. Olin päivät kotona vauvan kanssa ja minulla oli aikaa vaikka muille jakaa. Raskastahan se silti oli, sen allekirjoitan täysin. Koskaan ei tiennyt kestävätkö päiväunet 5min vai 3h. Kaikki pyynnöt vauvalta tulivat aina suorana huutona. Imetys oli vaikeaa, sitä piti tehdä jatkuvasti ja vaippaa sai vaihtaa 247. Lisäksi vauva ei ollut tyytyväinen koskaan ikinä mihinkään.
En minä tuota aikaa olisi jaksanut ilman miestäni, joka heräsi viikonloppuisin vauvan yöherätyksiin ja usein nukkui vauvan kanssa toisessa huoneessa, otti hoitovastuun illalla töistä palattuaan ja laittoi koko perheelle ruoan.
Nyt lapsemme on 6v, enempää lapsia emme halunneet/jaksaneet hankkia. Miehellä ja lapsella on ihanan läheiset välit.
Vierailija kirjoitti:
Mies mukaan vauvanhoitoon! Meillä oli aika rankka esikoisen vauvavuosi, oli koliikkia ja refluksia ja lisäksi olimme miehen kanssa tottuneet tosi helppoon elämään, matkusteluun, ravintoloihin ym, joten pudotus vauva-arkeen oli kova.
Minä kuitenkin kävin joka päivä suihkussa (illalla kun mieheni tuli töistä), meikkasin vähän oman hyvinvointini takia (missä tahansa välissä kun vauva jaksoi maata paikallaan huutamatta 3min), söin hyvin (vauvan päiväuniaikaan). Kotiäitien kiirettä en siis ymmärrä lainkaan. Olin päivät kotona vauvan kanssa ja minulla oli aikaa vaikka muille jakaa. Raskastahan se silti oli, sen allekirjoitan täysin. Koskaan ei tiennyt kestävätkö päiväunet 5min vai 3h. Kaikki pyynnöt vauvalta tulivat aina suorana huutona. Imetys oli vaikeaa, sitä piti tehdä jatkuvasti ja vaippaa sai vaihtaa 247. Lisäksi vauva ei ollut tyytyväinen koskaan ikinä mihinkään.
En minä tuota aikaa olisi jaksanut ilman miestäni, joka heräsi viikonloppuisin vauvan yöherätyksiin ja usein nukkui vauvan kanssa toisessa huoneessa, otti hoitovastuun illalla töistä palattuaan ja laittoi koko perheelle ruoan.
Nyt lapsemme on 6v, enempää lapsia emme halunneet/jaksaneet hankkia. Miehellä ja lapsella on ihanan läheiset välit.
Et ymmärrä kotiäitien kiirettä? No sulla on vaan 1 lapsi. Toiset hoitaa monta lasta ja huolehtii esim. eläimistä, kotitöistä, pihatöistä, lämmityksestä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin Suomessa naisille kaikki on rankkaa ja miestä kiljutaan joka hommaan apuun. Kuinkahan ulkomailla naiset hoitaa 12 mukulaa kun ukko on töissä? Jos alkavat riehumaan niin turha luulla että äijä alkaa lapsenlikaksi. Mutta naisia ei kyllä avuksi saa mihinkään hommaa. Se on tasan jämpti niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odotas kun lapsesi on 2-vuotias....
Kaksivuotiaat yleensä nukkuvat jo yöt heräämättä. Kummasti auttaa äidinkin jaksamista, kun saa nukkua tarpeeksi ja on jo toipunut synnytyksestä.
En nyt tarkoittanut nukkumista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhhuh kirjoitti:
Niin Suomessa naisille kaikki on rankkaa ja miestä kiljutaan joka hommaan apuun. Kuinkahan ulkomailla naiset hoitaa 12 mukulaa kun ukko on töissä? Jos alkavat riehumaan niin turha luulla että äijä alkaa lapsenlikaksi. Mutta naisia ei kyllä avuksi saa mihinkään hommaa. Se on tasan jämpti niin.
Jos sulla olisi edes kaksi aivosolua, jotka toisinaan kohtaisivat, osaisit päätellä että suurimmassa osassa maailman kulttuureista äiti ei jää lapsen kanssa kaksin vaan perhe ja suku auttavat vauvanhoidossa. Näin se oli Suomessakin vielä, kun useampi sukupolvi asui saman katon alla.
Toinen asia on sitten se, kuinka hyvin ne lapset tulee hoidettua, jos äiti tosiaan on yksin 12 lapsen kanssa.
Ap voi olla trolli tai olla olematta. Kuitenkin tälläkin hetkellä vauvaryhmissä facebookissa on hyvin samankaltaisia aloituksia, ihan omalla kasvokuvalla ja oletettavasti ihan oikeiden ihmisten tekemiä. Juurikin joku valitti, että oli kupin kahvia ehtinyt hörppäämään neljään mennessä päivällä, ja koirakin odotti vielä aamulenkkiään. Joten kyllä näitä on.
Kaikki sympatiani tuoreille äideille, varsinkin niille, joilla on vaikeampi vauva ja huonot tukiverkostot. Paljon on kuitenkin itsestäkin kiinni.
Meillä oli todella hankala vauvavuosi, ja oikeastaan vielä pari seuraavaakin. Kohdallemme osui todella moniallerginen vauva. Kuukaudet 3-11 (eli yli puoli vuotta!) elimme siinä pisteessä, että vauva nukkui öisin 15min ja huusi aikansa, nukkui 15min, huusi aikansa. Päivisin nukkui noin tunnin rattaissa (yleensä liikkuvissa). Ison osan päivästä myös huusi. Asuimme pienessä asunnossa, eikä yöllä päässyt ääniä karkuun.
Noin 1,5-vuotiaana rajujen ruokavaliomuutoksien jälkeen (jäljelle jäi 12 sopivaa ruoka-ainetta) taapero nukkui jo tunnin kerrallaan öisin. Kahden vuoden iässä heräili 3-4 kertaa yössä. Ensimmäisen täyden yön taisi nukkua vasta nelivuotiaana. Nyt 7-vuotiaanakin heräilee usein kerran yössä. Parivuotiaana alkoi kuitenkin päivisin onneksi olla itse päivänsäde.
On siis todellakin kokemusta valvomisesta. Silti en koskaan muista jääneeni ruuatta, itseasiassa lihoin vauvavuonna melkoisesti, koska univaje sai syömään herkkuja kaksin käsin. Liikkua en jaksanut.
Parhaita vinkkejä arjen sujumiseen, mitä muistan tuolta ajalta:
- pumppasin mahdollisimman paljon maitoa pakkaseen, jotta mies sai hoitaa osan syötöistä
- mies käytti koirat aamuisin ennen töihin menoa, en olisi suostunut siihen, että minun pitää aamulla lähteä huutavan vauvan kanssa heti ulos
- kaupasta valtava kasa lämpimässä säilyviä eväitä: eväspatukat, mehukeitot, pillimehut, pähkinät, suolakeksit, hedelmät, babyporkkanat.. ja ripottelin näitä ympäri kämppää
-imetyspiste, telkkarin ääressä + puhelimen laturi valmiina siinä. Lisäksi siinä roikkui pussukka, johon täydensin aina illalla näitä säilyviä eväitä + ison vesipullon, lisäksi siellä oli nenäliinoja, wipeseja, huulirasva yms tarpeellista.
- vanha turvakaukalo suihkukäyttöön. Otin usein vauvan mukaan suihkuun, siis ihan syliin, rauhottui vedessä. Sen lisäksi meillä oli vanha turvakaukalo suihkussa, laitoin vauvan siihen, istuin itse suihkun lattialle pesemään hiuksia ja vauva oli ihan siinä vieressä, ei haittaa jos vanha kaukalo kastui
- jääkaappiin / kuivakaappiin reilusti eineksiä, mielellään sellasia joita ei tarvitse edes lämmittää. Kaupasta nyt saa vaikka valmiita eväsleipiä! Kuumia ruokia / aterimilla on vaikeampi syödä vauva sylissä.
- kunnon ulkokamppeet vauvalle, yleensä vauva viihtyy paremmin ulkoilmassa tai jopa nukahtaa siellä. Kunnollinen lämpöpussi vaunuihin ja turvakaukaloon helpottaa elämää! Jotkut vauvat nukahtaa paremmin autossa, joten jos on auto niin voi kokeilla ajella ympäriinsä, mutta ei tietysti liian väsyneenä, ettei nukahda rattiin
- perhepeti + pinnasänky sivuvaununa, ettei tarvitse nousta yöllä nostamaan vauvaa sängystä.
Nämä nyt ainakin tuli mieleen. Ja tosiaan sitten se keskustelu miehen kanssa vastuunjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa
Meille on nyt tulossa toinen vauva, la kuukauden päästä. Olen henkisesti varautunut siihen että yhtä vaikea vauvavuosi edessä. Meillä esikoinen on onneksi jo iso, mutta aamuisin pitää vielä saattaa kouluun ja mennä vastaan ip. On onneksi kuitenkin melko itsenäinen ja auttaa mielellään äitiä (eli vaikka tuo sieltä jääkaapista syötävää ja juotavaa).
Nykyään on kuitenkin myös ihan valtavasti enemmän kaikkia apuvälineitä, joita olen silmäillyt ja valmis hankkimaan tarvittaessa.
Turvakaukalo suihkuun meillä onkin jo, ja perussitteri. Lisäksi ehdoton on stokken tripp Trappiin vauvakaukalo, jolloin saan vauvan pöydän tasolle syödessä / ruokaa laittaessa.
Muita mitä oon silmäillyt:
- erilaiset white noise laitteet
- vaunujen keinutin/hytkytin
- hytkyttävä pinnasängyn patja, kallis mutta olen valmis kokeilemaan jos on yhtä hankalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa
Meille on nyt tulossa toinen vauva, la kuukauden päästä.
Tämä ei kuulu aiheeseen, mutta normaali syntymä tapahtuu kuukauden aikana ja mitä lähempänä normaalin ylärajaa (42 + 0), sitä parempi vauvan immuunijärjestelmälle. Raskauden loppuvaiheessa jokainen päivä on tärkeä sikiön keuhkojen kypsymiselle, ja muutenkin. Joten toivotaan, että syntymä on sillä normaalin paremmalla puolella!
Tehkää normaaleja aloituskia, niin ei tarvii häslätä trollien hämärissä ketjuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuossa vaiheessa vetäisin itse kyllä sellaisen maailmanlopun raivarin että typerinkin mies oppisi olemaan. Siis että on se nyt s-tanan p-keleen v---u jos ei vauva, imuri ja soppakauha pysy raavaan miehen käsissä! Nyt mies hoidat lastasi ja minä puolestani lähden lauantaina rimpsalle - eli hotelliin nukkumaan ja syömään kunnon ruokaa pitkän kaavan mukaan. Kun ei se näköjään kotona onnistu.
Siis miksi - oi miksi - te suomalaiset naiset perustatte perheitä tuollaisten nahjusmaisten tolvanoiden kanssa?
Tämä onkin siis vain suomalaisten ongelma. Muualla maailmassa ollaan fiksumpia ja filmaattisempia ja perhe-elämä on siellä pelkkää auvoa. Kyllä Suomi on p*****e paska maa v***u.
Vierailija kirjoitti:
Huhhhuh kirjoitti:
Niin Suomessa naisille kaikki on rankkaa ja miestä kiljutaan joka hommaan apuun. Kuinkahan ulkomailla naiset hoitaa 12 mukulaa kun ukko on töissä? Jos alkavat riehumaan niin turha luulla että äijä alkaa lapsenlikaksi. Mutta naisia ei kyllä avuksi saa mihinkään hommaa. Se on tasan jämpti niin.
Jos sulla olisi edes kaksi aivosolua, jotka toisinaan kohtaisivat, osaisit päätellä että suurimmassa osassa maailman kulttuureista äiti ei jää lapsen kanssa kaksin vaan perhe ja suku auttavat vauvanhoidossa. Näin se oli Suomessakin vielä, kun useampi sukupolvi asui saman katon alla.
Toinen asia on sitten se, kuinka hyvin ne lapset tulee hoidettua, jos äiti tosiaan on yksin 12 lapsen kanssa.
Siinäpä se, esim. koulutetut italialaiset naiset eivät halua perinteiseen naisen perherooliin, jossa anoppi ja muu suku häärää nurkissa koko aika. Syntyvyys alhaalla ja aikamiespojat asuvat mamman helmoissa 40-vuotiaina. Noin hieman karrikoidusti sanottuna.
Eloon jäivät kirjoitti:
En vain voi käsittää, että joku ei voi syödä tai pääse suihkuun kun on vauva?
Miksi?
Minulla on ollut kolme vauvaa ja juu khllä osasivat myös itkeä. Joskus kovastikin.
Minä syötin vauvan, laitoin sänkyynsä soitin soimaan ja menin suihkuun.
Usein vauva parkui, mutta ei kuollut siihen. Minun suihkuni kun ei kauaa kestä. En jäänyt suihkuun asumaan.
Ja kyllä, oli välillä kurja syödä kun vauva parkui vieressä, sylissä, mutta söin.
_Vauva ei kuollut.
Kaikki kolme elossa._ Mukavia, iloisia ihmisiä ovat kaikki. Meillä on oikein lämpimät välit.
Älkää hei äidit stressatko niin kamalasti.
Toivottavasti valtaosan vauvanhoitostandardit on hiukan korkeammalla, kuin vain "ei kuollut". En ikinä itkettäisi vauvaa suihkun vuoksi. Viikko menee hyvin ilman suihkua.
Onhan se rankkaa omalla tavallaan.
Itse olen yh 6kk ikäiselle ja en ole kokenut kauhean raskaaksi. Pääosin on rentoa ja olen pirteä.
Mutta jos koet liian raskaaksi ota puheeksi neuvolassa.
Vauvan hoito on todellakin rankempaa kuin odotin ja meillä on vieläpä keskimäärin helpohko vauva! Eli ei ollut mitään koliikkia ja nukkuu ainakin yleensä hyvin verrattuna joihinkin vartin nukkujiin. Kuitenkin suurin osa ajasta menee siihen, että on kiinni vauvassa. Öisin on joka tapauksessa herättävä ainakin pari kertaa syöttämään. Päivät menee siinä, että syötetään vauvaa, sit aktivoidaan vauvaa, sitten nukutetaan vauvaa... päiväunia saattaa nukkua puol tuntia tai sitten puolitoista kerrallaan. Niiden aikana ehdin käydä vessassa, syödä ja hengähtää hetken verran, välillä pakko ottaa myös itse torkut jos yöunet jääneet huonoiksi. Vauvan ollessa hereillä se jaksaa olla aina ehkä 5-10 min. itsekseen lattialla, jolloin teen samalla kotitöitä, harjaan hampaat jne. Elämä tuntuu kauhean katkonaiselta ja vauvan ehdoilla mennään 24/7.
Tuossa tilanteessa minä heittäisin sen vauvan yksinkertaisesti roskiin jos kerran on niin kamala!
Jos se nukkumisvaikeus on sitä, että joku muu herättää kesken unien 10 kertaa yössä, niin sitten on uniongelmia. Jos taas oma elimistö herättää 10 kertaa yössä, niin se on paljon helpompaa. Minulla on kokemusta sekä vauva-ajan heräilyistä että vaikean uniapnean vuoksi heräilyistä ja vauva-aika on oli tuhat kertaa rankempaa.