Niin rankkaa vastasyntyneen kanssa
Vauva on ihana, mutta olen yksinkertaisesti liian väsynyt. Kaikki aika menee vauvan hoitoon. Esimerkiksi en ole tänään ehtinyt syödä ollenkaan, ison mukin vettä olen juonut. Suihkussa kävin toissapäivänä. Muistelen syöneen lämpimän aterian viikko tai pari sitten. Pakolliset kotityöt on tehtävä, ja sitten jos pitää valita syömisen tai nukkumisen väliltä, nukun, koska olen niin äärettömän väsynyt. Vauvan ollessa hereillä hän vaatii kaiken huomion.
Ketään ei ole auttamassa miestä lukuunottamatta. Mutta hänestä ei paljoa ole apua. Kun tulee töistä, haluaa levätä ja mennä nukkumaan. Pitelee kyllä vauvaa jonkin aikaa, jolloin pesen pulloja tai käyn ehkä suihkussa. Viikonloppuisin ja iltaisin käy kuntosalilla ja viettää aikaa kavereiden kanssa. Olen aika yksin. Kukaan, mieskään, ei taida ymmärtää, miten tiukilla olen, enkä valitakaan kenellekään, koska olen tottunut pärjäämään yksin. En edes osaa sanoa, että tarvitsen jotain apua.
Kommentit (613)
Olisi niin hyödyllistä, että vauvakuumeen yllättäessä hankkisi ensiksi koiranpennun. Kun sen kasvattaa kunnon tavoille, niin voisi sitten vauvankin kanssa sujua.
Kaikki vauvat ei toki syö ja nuku kokoajan. Mutta ei ne myöskään mene rikki, jos hetken huutaa. Suihkun ajaksi vaikka vauva turvakaukaloon vöihin, tuskin karkaa. Kantoliina tai reppu, niin saa syötyä. Minulla on lapset 11kk ikäerolla ja ehdin syömään. Molemmilla refluksi ja pienemmällä oli koliikki. Nukkunut en sitten juurikaan. Päiväunet tosin nukkuivat samaan aikaan, joten silloin lepäsin. Kodin siisteys ei kiinnostanut tippaakaan, pääasia että lapset sain hoidettua. Mies toki kotitöitä teki välillä ja oli lastenkin kanssa. On ne senkin lapsia ja kotikin hänen.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää ettei ehdi syömään!
En minäkään voinut ymmärtää, ihmettelin miksi maito vähenee kun en muistanut etten ole syönyt. En pitänyt tuollaista mahdollisena, mutta niin se vain meni. Ja jos nyt kysytään, mitä oikein sitten tein vauvan kanssa, niin mistäs minä tiedän. Muistan hyvin vähän tuosta ajasta, kun nukuin niin vähän.
Meillä mies oli töissä aamusta iltaan, mä hoidin vauvan joka ei nukkunut ikinä ja isomman lapsen. Hoidin myös hevostallin. Suihkuun pääsin vasta illalla 22-23 ja söin päivällä jos pystyin, yleensä en koska vauva itki.
Raskasta oli mutta selvisin.
Suosittelen myöskin kantoliinaa tai -reppua.
Valjasta kaikki mahdolliset apuvoimat, jos on isovanhempia, tätejä, setiä, kavereita, kummeja ym. niin pyydä apua. Kerro uupumuksesta ja miehen huonosta osallistumisesta neuvolassa.
Itse tuossa tilanteessa kilahtaisin täysin miehelle ja vaatisin että hoitaa vauvaa joka ilta vähintään tietyn ajan. Harrastuksiin ja nukkumaan pääsee vasta sitten kun perheen hyvinvoinnin eteen on oma osuus tehty. Eihän tuossa miehen hommassa ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies oli töissä aamusta iltaan, mä hoidin vauvan joka ei nukkunut ikinä ja isomman lapsen. Hoidin myös hevostallin. Suihkuun pääsin vasta illalla 22-23 ja söin päivällä jos pystyin, yleensä en koska vauva itki.
Raskasta oli mutta selvisin.
Aina on joku, jolla on asiat huonommin, mutta siinä ei ole mitään ihailtavaa tai tavoiteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
On se rankkaa. Ennen oli viisi lasta, ei juoksevaa vettä eikä mitään pesukoneita, yhdessä pirtissä.
Juu, ja lapsiluku pysyi kätevästi viidessä kun vanhin löytyi aina kaivosta.
Vauvan kanssa suihkuun, jos ei sinne muuten ehdi.
Akat heti tyypillisesti syyttämässä miestä..,...............,...
levottomille vauvoille motorisoitu babysitteri. Vauvat usein rauhoittuvat liikkeestä. Ja äiti opiskelemaan omista tarpeistaan puhumista. Jos ei osaa oppia itse, sitten vaikka jollekin terapeutille opettelemaan. On turhaa voivotella väsymystä, jos ei itse tee mitään sen eteen, että jaksaisi paremmin (tässä tapauksessa siis pitää puhua sille lapsen isälle)
Avaa hyvä ihminen suusi ja pyydä apua. Yleensä ihmiset haluaa auttaa kun sitä pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
Akat heti tyypillisesti syyttämässä miestä..,...............,...
No ihan syystä! Ei mies voi viettää kaikkia viikonloppuja vanhaan tapaan kavereiden kanssa noin hektisessä elämänvaiheessa. Nainen tarvitsee tukea ja apua.
Vai miehenkö vastuu loppuu siihen kun laukeaa naisen sisälle?
kannattaa hankkia kantoreppu (manduca tai tula on hyvä), väsyneenä ei jaksa opetella kantoliinan sitomista.
vauva ei mene rikki siitä, ettei kokoajan ole joku viihdyttämässä tai sylittelemässä. Käyt suihkussa ovi raollaan tai otat vauvan mukaan sinne.
Lepäät kun vauva lepää, teet kotitöitä kun hän on hereillä.
Kysy kaupunkisi / kuntasi sosiaalipuolelta lapsiperheiden kotipalvelun palveluseteliä. Saisit apua kodin askareisiin arkisin.
Ja mies viettämään aikaa vauvan kanssa viikonloppuisin! Kavereiden kanssa kerkiää olemaan, kun vauva kasvaa. Lapsi on kuitenkin vain hetken vauva.
Vierailija kirjoitti:
Hirtä se vauva niin sillä siitä selviää.
Tässä kommentissa näkee hyvin Suomen mielenterveyspalveluiden tason nykypäivänä. Jmpisairaat ihmiset kirjoittelee vapaasti tällaista netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se rankkaa. Ennen oli viisi lasta, ei juoksevaa vettä eikä mitään pesukoneita, yhdessä pirtissä.
Juu, ja lapsiluku pysyi kätevästi viidessä kun vanhin löytyi aina kaivosta.
Ja sitten oli ne paremmat perheet, joissa lapset pysyivät hengissä, koska äiti ei ollutkaan keskittynyt itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Voi hyvä luoja.
Mikään, MIKÄÄN kasvatusteoria ei tue noita sinun väitteitäsi. Vastasyntynyttä ei voi hemmotella pilalle.
Empatia on muuten yksi hyvin tärkeä ominaisuus äidissä ja kasvatuksessa. Sitä tuntuu tässä keskustelussa uupuvan monelta.
Vierailija kirjoitti:
Kysy kaupunkisi / kuntasi sosiaalipuolelta lapsiperheiden kotipalvelun palveluseteliä. Saisit apua kodin askareisiin arkisin.
Ja mies viettämään aikaa vauvan kanssa viikonloppuisin! Kavereiden kanssa kerkiää olemaan, kun vauva kasvaa. Lapsi on kuitenkin vain hetken vauva.
Mikäli kysyt sosiaali puolelta apua niin siinähän olet sitten kusessa. En voi todellakaan suositella. Sosiaali puolesta saat kyllä sellaisen riesan etkä pääse eroon heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä teet sen vauvan kanssa? Vastasyntynyt tarvitsee ruokaa, lepoa ja kuivan vaipan, ei mitään muuta. Hyräily ja katsekontakti on kivoja lisiä, mutta joka päivä ehtii suihkuun eikä vauva syö sellaista ruokaa, josta tulee hankalia tiskejä (nimimerkillä pullonpesu ei ole rakettitiedettä!).
Kun vauva on syönyt, vaippa on vaidettu ja kaikki on hyvin, niin voit mennä suihkuun. Ja nukkumaan, kun vauva nukkuu.
Miten ihmeessä nykyäidit saa elämästään noin kamalan hankalaa, kun vielä 2000-luvun alussa vauvat ei menneet rikki, jos niitä ei koko ajan katsellut.
Mukavaa jos sun vauva(t) oli niin helppo, että sen pystyi vaan jättämään johonkin kun itse meni omiin puuhiin. Kaikki vauvat eivät kuitenkaan ole sellaisia eikä näiden vauvojen äitien syyllistäminen tai haukkuminen auta asiaa yhtään, se on ainoastaan huonoa käytöstä sinulta.
Kaikki terveet vauvat ovat helppoja vauvoja, jos niiden vain antaa olla rauhassa. Jatkuvasti hyssytelty ja sylitelty lapsi luulee, että niin pitää ollakin, joten tietty huuto alkaa, kun tuttu tapa ei jatkukaan. 99% vastasyntyneen "vaikeudesta" syntyy sen äidin omista toimista eli jatkuvasta kontrollista.
saat juuri niin vaikean vauvan kuin itse haluat, valinta on sinun. Sairaat vauvat ja tulevat ADHD-lapset on asia erikseen, mutta ei niitä kaikille osu. Jos haluat olla rättiväsynyt, niin ole hyvä. Minä nautin mieluummin lasteni lapsuudesta jatkuvan univelan sijaan, mutta jos tuo on unelmasi, niin elä ihmeessä väsyneenä ja kärttyisänä. Minä en tuollaista elämää halua.
Olen tuo kenelle vastasit. Minulla oli hyvin itkuinen vauva, itkuisuuden syyksi paljastui lopulta maitoallergia. Itkuisuus loppui, kun hän alkoi saada allergiamaitoa. Niin että kiitos tästä rakentavasta kommentista, onko sinulla nyt hyvä olo itsesi kanssa?
Sillä lapsella on kaksi vanhempaa joten kissa pöydälle sen miehen kanssa. Isyys ei ole sitä että pidetään joskus vähän sylissä vaan raakaa lapsenhoitoa. Sovitte vaikka lukujärjestyksen kumpi tekee mitäkin ja milloin. Sullakin on oltava omaa aikaa.