Olen perustamassa uusperhettä, jossa isommat lapset. Neuvoja aloittelijalle?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:28"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]

Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.

[/quote]

Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27

[/quote]

Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?

ap

[/quote]

Miehestäsi voi aivan yllättäen paljastua luonteenpiirteitä, joita et voinut kuvitellakaan hänellä olevan. Älä väitä, ettei voi, sillä se ei ole totta. Mitä jos hän pettää? Hän on oikeasti raitistunut alkoholisti? Rahaton? Ihan mitä vain. Mitä tällöin teet?

Miettisin noita asioita etukäteen siksi, että suhteessa on muitakin kuin te kaksi. Tosin, lapsenne eivät ole enää pikkulapsia, onneksi. Piruja en halua maalata seinille, muistuttaa vain, että mitä vain voi tapahtua, ja siihen pitää varautua.

Poistun nyt keskustelusta töihin, ja toivon tietysti teille kaikkea hyvää! Toivon että olette onnellisia! -Nro.27-

[/quote]

juu näin on. Mutta mitä jos minä olenkin oikeasti pirttuhirmu tämän lehmänhermojen takana? Mitä jos nalkutankin, vaikka toistaiseksi en ole nalkuttanut?

Parisuhde on aina riski. Aina.

Siksi siinä pitääkin painottua muut tekijät kuin pelko. Pelkäämällä ei voi elää.

ap
[/quote]

mutta on ok syöksyä yhteiseen kotiin miehen kanssa kahden vuoden tuntemisen jälkeen, vaikka on lapsia? ok.ohis.
[/quote]

Katkera ex?

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"] [quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"] Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla. [/quote] Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27 [/quote]   Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä? ap [/quote] Miehestäsi voi aivan yllättäen paljastua luonteenpiirteitä, joita et voinut kuvitellakaan hänellä olevan. Älä väitä, ettei voi, sillä se ei ole totta. Mitä jos hän pettää? Hän on oikeasti raitistunut alkoholisti? Rahaton? Ihan mitä vain. Mitä tällöin teet? Miettisin noita asioita etukäteen siksi, että suhteessa on muitakin kuin te kaksi. Tosin, lapsenne eivät ole enää pikkulapsia, onneksi. Piruja en halua maalata seinille, muistuttaa vain, että mitä vain voi tapahtua, ja siihen pitää varautua. Poistun nyt keskustelusta töihin, ja toivon tietysti teille kaikkea hyvää! Toivon että olette onnellisia! -Nro.27- [/quote]   juu näin on. Mutta mitä jos minä olenkin oikeasti pirttuhirmu tämän lehmänhermojen takana? Mitä jos nalkutankin, vaikka toistaiseksi en ole nalkuttanut? Parisuhde on aina riski. Aina. Siksi siinä pitääkin painottua muut tekijät kuin pelko. Pelkäämällä ei voi elää. ap [/quote] mutta on ok syöksyä yhteiseen kotiin miehen kanssa kahden vuoden tuntemisen jälkeen, vaikka on lapsia? ok.ohis.

[/quote]

öö... nyt en näe yhteyttä tuon minun kirjoituksen ja sinun kirjoituksen välillä.... kommentoinpa vain, että minusta kaksi vuotta ei ole "syöksymistä". Varsinkin kun minun erostani on jo viisi vuotta aikaa ja miehen erosta kymmenen vuotta.

ap

Te olette lomailleen, mutta oletteko viettäneet päivittäistä arkea yhdessä kouluineen yms. perusarjen rutiineineen.

Teini-ikäisten lasten kanssa on kiva ylläripylläri muuttaa yhteen, kun teini-ikäinen poika käy kiksauttamassa toisen lasta. Lisäksi vaanii käytävillä, että näkisi äitipuolensa tytön tissit. Lapset nauttii niin uusperhekuvioista.

Mä en kyllä ymmärrä, miksi ihmiset täällä ovat noin negatiivisia, kun ap kuitenkin vaivautuu pohtimaan asiaa etukäteen ja tuntuu ymmärtävän, että lapsille saavutettujen etujen säilyminen tuossa tilanteessa on tärkeää.

Minunkaan mielestäni kahden vuoden tuntemisen jälkeen yhteenmuutto ei ole mitään syöksymistä. Jos yhteenmuuton jälkeen selviää jotain kriittistä niin on todennäköistä, että se selviää nimenomaan yhteenmuuton takia. Eli vaikka olisivat seurustelleen 10 vuotta niin yhteenmuutto on aina muutos, jossa ihmisestä oppii uutta. Tottakai se on riski, mutta myös mahdollisuus. Yleensä kahden aikuisen taloudella on paremmat taloudelliset resurssit kuin yhden ja samoin arjen työkuormaa saa jaettua. Lasten kannalta näen negatiivisena lähinnä sen, jos matka kouluun ja kavereille pitenee. 

Mihin seikkoihin edeltävät suhteenne ovat kariutuneet? Onko teillä ollut suhteita eronne jälkeen?

Realismi on negatiivisuutta! Ja sitähän ap haki, realismia mitä pitäisi ottaa huomioon uusperhettä perustattaessa. 

Sitä pitäisi miettiä miten voimavarat riittää neljän murrosikäisen kanssa, jos he alkavat käyttämään päihteitä, haistattelmaan jne. Tai vain se yksi hakee tällä kaikella huomiota. Yhden pahaolo voi sairastuttaa koko perheen.

Mihin kiire? Odottakaa nyt ainakin siihen asti, että isoimmat lapset muuttavat omilleen.

Nauti siitä kaipauksen ja odotuksen tunteesta ja ihanasta jälleentapaamisesta miehen kanssa. Yhteen muuttaminen kadottaa sen tunteen aika nopsaan, erityisesti jos (kun) teinien kanssa tulee haasteita ja niitä sitten selvitellään. Sen sijaan pieni etäisyys ja odotus pitävät ihastumisen tunteen pinnassa.

Teillä on kuitenkin vielä ainakin 30 vuotta aikaa elää yhdessä. Voitte hyvin odotella sen pari vuotta.

Minä en muuttaisi yhteen, jos voisi napsia noin rusinat pullista. Eli viettää joka toisen viikonlopun ilman lapsia toisen asunnossa eli asua ihan nuorenaparina kahdestaan. En välittäisi sekoittaa monen ihmisen elämää sen takia, että saataisiin elää joka toinen viikko suurperheenä. Nauttisin vain siitä, että olisi joka toinen viikko ihan vapaata ja ihanaa parisuhde-elämää ilman arjen taakkoja.

Jos toinen ei tällä systeemillä pysyisi suhteessa, vaan karkaisi vieraisiin, ellen olisi häntä "vahtimassa" joka päivää, niin sitten menisi.

Mutta neuvoja en siis voi antaa, kun en ole koskaan eronnut, vaan elän edelleen ensimäisessä avioliitossani. Mutta itse kokisin ihanteellisena ajatuksen, jos eroaisin, että olisi kaksi kotia. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen miehen. Miksi sekoittaa nämä kaikki keskenään. Ei kai viikon aikana nyt niin hirveä ikävä voi tulla.

Kyllä taas lynkataan eronneita. Uutta onnea ei saisi olla. Hirveää pelottelua kaikesta mahdollisesta. Sitähän se elämä on; ylä- ja alamäkiä. Pelon kautta eläminen on pystyynkuolemista. Onko täällä kovinkaan montaa neuvoa uusperheessä oikeasti eläneiltä vai onko kaikki vaahtoajat ydinperheellisiä??

[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 13:36"]Minä en muuttaisi yhteen, jos voisi napsia noin rusinat pullista. Eli viettää joka toisen viikonlopun ilman lapsia toisen asunnossa eli asua ihan nuorenaparina kahdestaan. En välittäisi sekoittaa monen ihmisen elämää sen takia, että saataisiin elää joka toinen viikko suurperheenä. Nauttisin vain siitä, että olisi joka toinen viikko ihan vapaata ja ihanaa parisuhde-elämää ilman arjen taakkoja.

Jos toinen ei tällä systeemillä pysyisi suhteessa, vaan karkaisi vieraisiin, ellen olisi häntä "vahtimassa" joka päivää, niin sitten menisi.

Mutta neuvoja en siis voi antaa, kun en ole koskaan eronnut, vaan elän edelleen ensimäisessä avioliitossani. Mutta itse kokisin ihanteellisena ajatuksen, jos eroaisin, että olisi kaksi kotia. Joka toinen viikko lasten kanssa ja joka toinen miehen. Miksi sekoittaa nämä kaikki keskenään. Ei kai viikon aikana nyt niin hirveä ikävä voi tulla.
[/quote]

Me ei olla koskaan eletty "nuorenparin elämää", vaan mies oli yh kun tavattiin. Sitten on tullut 3yhteistäkin lasta ja mielummin tämä kokoonpano, kuin viikko erillään ja viikko kaksistaan. Perhe on hitsautunut yhteen, on omat rutiinit ja traditiot ja kaikista pidetään huolta.