Lue keskustelun säännöt.
Olen perustamassa uusperhettä, jossa isommat lapset. Neuvoja aloittelijalle?
30.10.2014 |
Heti ensimmäiseksi haluan korostaa, että en halua tähän ketjuun kyseenlaistajia tai tuomitsijoita. Etsin konkreettisia hyviä neuvoja, joiden avulla voin saada uusperheen toimimaan. Oma käsitykseni minulla jo on, mutta kyselen, jos minulta on jäänyt jotain huomioimatta.
Minulla on 13 ja 15 v lapset, miehellä 12 v ja 17 v. Kaikki lapset ovat vuoroviikkosysteemillä.
Taustasta sen verran, että olemme seurustelleet pari vuotta, kaikki tuntevat toisensa, olemme paljon lomailleet isolla porukalla.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]
Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?
ap
[/quote]
Tuon perusteella mies ei ole viettänyt aikaa teillä, sinä kyllä hänen ja hänen lastensa kanssa sillä aikaa kun omasi ovat isällään. Suuri riski on siis tässä vaiheessa heidän suhteensa. Muutenkin 12v on aika pieni vielä, jos muutatte kauas koulusta ja kavereista. Mikäli oma isänsä on hänelle rakas, on 2 vuotta myös aika lyhyt aika siihen, että se uusi isäpuoli asuu samassa talossa 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 15:31"]
Ja lettulauantaita voi perustella teinille myös sillä, että se on tärkeää muille ja toisten kunnioituskin on joskus tärkeää. Ja voi myös ehdottaa, että teini esittää koko perheelle tekemistä. Jos teini sanoo sen klassisen "vittu älä jaksa", voi vedota uudestaan siihen kunnioitukseen. Jos peruskommunikaatio on jo metsässä teinin kanssa, apua voi kysyä vaikka erityisnuorisotyöntekijältä tai perheneuvolasta.
[/quote]
Eiköhän 17v jo mene mieluummin kavereiden kanssa, kuin kyki äiti-ja isäpuolien kanssa viikonloppuna teennäisessä uusperhettä yhdistävässä lettuillassa.
"Joo mitäpä se hyvejää. Kaikki menee persiilleen kuitennii. Oisitta pysyneet niiden exien kanss niin kaikki olis täydellistä ainakin ulospäin. Mitään ei kannata yrittää kun varmasti kuitenkin epäonnistutte. Kyllä minä tiedän vaikken ole mitään näistä asioista kokenut. Enkä oikeastaan edes tunne ketään uusioperheitä. Eikä mulla oikeastaan ole lapsiakaan. Eikä miestäkään. Mutta kyllä minä tiijän!"
Koet itsekin epävarmuutta tilanteesta, kun täällä kyselet. En suosittele yhteen muuttamista kunnes vanhimmat lapset on omillaan, mutta tämä johtuu siitä, että olen perheasioissa myös järjellä ajatteleva ja saanut myös avioliittoni kestämään 24 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:17"]
Itse en ole uskaltanut muuttaa yhteen, vaikka olemme olleet sen pari vuotta yhdessä eikä lapsia ole... Ikävä on, mutta mihinkään kokeiluun en lähde. Niin paljon on näitä pikaisia yhteen muuttamisia ja sitten tulee ne ongelmat "joita ei osattu ennakoida". No, kukin tyylillään.
Siis mitä??? Kaksi vuotta yhdessä, ei lapsia..ja ei uskalleta muuttaa yhteen? Mitä ihmettä oikein odotat? Kun on oikea puoliso, sen tietää viikoissa, kuukausissa viimeistään.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari vuotta yhdessä ja saman katon alle... Ok, arvosteluja et halunnut, neuvoani et siis halua kuulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo! Ei uusperhettä perusteta yksin.
- jokaiselle lapselle oma huone (huoneen jakaminen = et arvosta lapsia)
- yhdenkään lapsen ei tarvitse menettää yhtäkään jo saavutettua etua, oli se sitten kaveripiiri, kännykkä tai harrastus => asunto löytyy paikasta, joka sopii lapsille, asunnossa minimi 3 vessaa
- perhen yhteiset säännöt = lasten määrittämät yhteiset säännöt (turhan usein vanhemmat keksivät uusia vain siksi, että puolison lapsen ärsyttävät)
- aikuiset sitoutuvat ensisijaisesti perheeseen eli ovat valmiita luopumaan omastaan, jotta kaikilla lapsilla on hyvä olla => sinun autosi voi olla miehen vanhimmalla lapsella viikonlopun, vaikka miten kirpaisee ajatus siitä, että joku muu silla ajaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikki menee hyvin, kun lapset on jo noin isoja!
Paljon tilaa ja pitkä pinna. Toi vessa- juttu on niin totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
Miksi muuttaa heti yhteen. Tilanne olisi huomattavasti helpompi muutaman vuoden päästä jos isoimmat lapset esim. muuttaisivat omilleen, siinä vaiheessa olisi jo aitoakin tuntemista takana ja tietäsitte suhteenne vahvuudet ja heikkoudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarpeeksi iso asunto ja reilut tasapuoliset säännöt.
Itse muutaisin yhteen vasta kun lapset muuttavat omilleen niin pääsee paljon helpommalla.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:59"]
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
[/quote]
Olet ilmeisesti jäänyt yksin, kun mies on lähtenyt ja löytänyt uuden onnen? Kumpi petti ensin? Voi tuota kitkeryyden määrää...
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:59"]
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
[/quote]
Olet ilmeisesti jäänyt yksin, kun mies on lähtenyt ja löytänyt uuden onnen? Kumpi petti ensin? Voi tuota kitkeryyden määrää...
[/quote]
Viesti on sarkasmia, mutta sitähän ei tällä palstalla ymmärretä, heti ollaan vittu hiekasta rapisten keksimässä "totuuksia" kirjoittajasta.
Kyky säilyttää jokaisen lapsen kohdalla mahdollisemman muuttumattomat olosuhteet huoneiden, kavereiden, koulun, harrastusten, elintason yms. suhteen. Lapset on heräksässä iässä, eikä niin vietävissä kuin pienemmät, jotan heidän mielipiteensä pitää myös ottaa huomioon perheiden säännöissä yms. tasapuolisesti.
Aloitin viestini niin kuin aloitin juuri sen takia, etten joutuisi puolustelemaan valintojani... huoh... totta kai joudun.
Ensinnäkin ikävä puolin ja toisin kasvaa kuukausi kuukaudelta miehen kanssa. Siksi olemme edenneet seurusteluasteelta eteenpäin. Tämä vanha ei vain enää riitä. Eikä 10 vuoden odottaminen tunnu mielekkäältä, eli sen odottaminen että kaikki ovat jo pois kotoa.
Lapset ovat tässä se ennakoimaton tekijä, vaikka lapset jo peleissä (sims tms) tekevät meistä profiileja ja laittavat meitä naimisiin. Silti käytäntö voi olla erilaista.
Sen olen itsekin ajatellut, että väintään viisi makuuhuonetta eikä mistään saavutetuista eduista joudu luopumaan. Mielellään yhteenmuutto tuottaisi lisäarvoa.
ap
Pitäkää hyvää yhteistyötä kaikkien vanhempien kesken (olettaen, että kaikki neljä ovat kuvioissa aikusmaisesti). Pitäkää yhteiset päälinjat kasvatuksessa, vaikka kotikohtaisesti olisikin pientä vaihtelua. Älkäää jakako lapsia tyyliin "hoida sinä omiesi asiat", vaan olkaa vanhempia kaikille yhtäläisesti.
Älkää tapelko rahasta. Yhteinen tili koko perheen menoihin laskematta sitä kenen lapsille siitä tarpeet ostetaan. Perhe on perhe ja koti on koti, ei opiskelijoiden soluasunto.
Olkaa pitkämielisiä ja kärsivällisiä, keskustelkaa aikuisten asiat kahdestaan lasten kuulematta. Teini-ikäiset ovat herkkiä haistelemaan ilmaa rakastetaanko heitä ja vielä arempia ovat uusien vanhempien suhteen. Huolehtikaa, että kahdenkeskistä aikaa jää silloin tällöin. Nauttikaa kuitenkin eniten yhdessäolosta, sitä ei kestä enää montaa vuotta.
Kuunnelkaa vain itseänne, unohda ainakin AV-palsta.
Uusperhe, jonka lapset 23, 21, 20, 19, 18, 9, 8
Muuta vain, sillähän kaikki selviää. Itse asuin vuoden toisessa maassa ja pidin vain netillä yhteyttä nykyiseen mieheeni. Kun muutin Suomeen muutin heti hänen luo. Nyt olemme jo ostaneet oman talon ja hyvin menee, eipä tässä eroa olla mietitty! :) kyllä sen tietää kun se on se oikea ja silloin hyväksyy myös hänen huonot puolet. :)