Lue keskustelun säännöt.
Olen perustamassa uusperhettä, jossa isommat lapset. Neuvoja aloittelijalle?
30.10.2014 |
Heti ensimmäiseksi haluan korostaa, että en halua tähän ketjuun kyseenlaistajia tai tuomitsijoita. Etsin konkreettisia hyviä neuvoja, joiden avulla voin saada uusperheen toimimaan. Oma käsitykseni minulla jo on, mutta kyselen, jos minulta on jäänyt jotain huomioimatta.
Minulla on 13 ja 15 v lapset, miehellä 12 v ja 17 v. Kaikki lapset ovat vuoroviikkosysteemillä.
Taustasta sen verran, että olemme seurustelleet pari vuotta, kaikki tuntevat toisensa, olemme paljon lomailleet isolla porukalla.
Kommentit (91)
Onko kaikki lapset samaan aikaan teillä?
Kokoontukaa lapset ja aikuiset yhteen ja laatikaa perheellenne säännöt yhdessä. Kaikista pienimmistäkin asioista. Kotityöt, kotiintuloajat, miten ystäviä saa tulla kylään. Ehkä ainakin kerran viikossa oleva ruoka-aika jolloin kaikki ovat paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:59"]
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
[/quote]
Olet ilmeisesti jäänyt yksin, kun mies on lähtenyt ja löytänyt uuden onnen? Kumpi petti ensin? Voi tuota kitkeryyden määrää...
[/quote]
Taas tuli ilmi tuo vanha tuttu ja turvallinen taktiikka johtaa keskustelu ohi varsinainen aiheen henklökohtaisuuksiin ja siitä eipäs, juupas tasolle. Mutta kukin kykyjensä mukaan, kun näiltä nippanappa peruskoulusta läpi päässeiltä mammoilta puuttuu kokonaan looginen ajattelu ja lopputkin on kateuden kitkerää höttöä.
[/quote]
MOT. Tyylilajisi on alhainen.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:10"]
Aloitin viestini niin kuin aloitin juuri sen takia, etten joutuisi puolustelemaan valintojani... huoh... totta kai joudun.
Ensinnäkin ikävä puolin ja toisin kasvaa kuukausi kuukaudelta miehen kanssa. Siksi olemme edenneet seurusteluasteelta eteenpäin. Tämä vanha ei vain enää riitä. Eikä 10 vuoden odottaminen tunnu mielekkäältä, eli sen odottaminen että kaikki ovat jo pois kotoa.
Lapset ovat tässä se ennakoimaton tekijä, vaikka lapset jo peleissä (sims tms) tekevät meistä profiileja ja laittavat meitä naimisiin. Silti käytäntö voi olla erilaista.
Sen olen itsekin ajatellut, että väintään viisi makuuhuonetta eikä mistään saavutetuista eduista joudu luopumaan. Mielellään yhteenmuutto tuottaisi lisäarvoa.
ap
[/quote]
Ai ikävä kasvaa.. aikuiset ihmiset kyllä pystyvät elämään sen kanssa oikein hyvin jos tahtovat. Itsekästä.
Tosiaan, mikä kiire saman katon alle oikein on?
Mun neuvo: palatkaa OMIEN puolisoidenne luokse ja korjatkaa siellä, mitä pitää, niin olette kaikki PALJON onnellisempia!
Itse en ole uskaltanut muuttaa yhteen, vaikka olemme olleet sen pari vuotta yhdessä eikä lapsia ole... Ikävä on, mutta mihinkään kokeiluun en lähde. Niin paljon on näitä pikaisia yhteen muuttamisia ja sitten tulee ne ongelmat "joita ei osattu ennakoida". No, kukin tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista. Olenkin ajatellut, että pitää olla tilaa, yhteiset säännöt ja yhdessä tehdyt säännöt, mistään ei tarvitse luopua.
Tällä hetkellä lapset ovat hieman lomittain meillä. Eli lapset olisivat samaan aikaan meillä kolme päivää. Mutta tilannehan voi muuttua, riippuen existä.
Exien kanssa (siis omani suhden exääni ja miehen suhde exäänsä) on viileää. Asiallista, mutta ei yhteistyökykyistä. Eikä säännöt minun kotonani ja exän kotonani ole samat. Olemme niin eri mieltä monesta asiasta.
ja ps. lapsia meille ei enää tule. Meillä on ihan toiset suunnitelmat.
ap
Mä olen ollut lähi-äitipuoli 16v ja tasapuolisuus on ollut tärkeintä. Kohtele miehesi lapsia kuten haluaisit sinun lapsiasi kohdeltavan. Pitkä pinna,huono kuulo ja lyhyt muisti auttaa joissain tilanteissa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teistä tosiaan kahden vuoden seurustelu lyhyt aika? Onko se "heti" yhteen muuttamista"?
Vai onko tämä ikäkysymys? Me molemmat lähenemme viittäkymmentä ja tietynlainen lopun tietoisuus on lähellä.... Aika voi loppua koska tahansa. Vaikka se voi loppua nuoremmallakin, niin nyt sen jotenkin tiedostaa.
Käytänössä olen asunut miehen kanssa yhdessä jo yhden vuoden. Ts. asun hänen luonaan silloin, kun lapseni ovat isällään. Kyllä tässä ajassa tietää ne heikkoudetkin.
ap
Asutteko nyt niin lähekkäin, että kenenkää ei tarvitse vaihtaa koulua tai kaveripiiriä.
Kaksi vuotta on silloin lyhyt aika, kun kuvioon liittyy lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:04"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:59"]
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
[/quote]
Olet ilmeisesti jäänyt yksin, kun mies on lähtenyt ja löytänyt uuden onnen? Kumpi petti ensin? Voi tuota kitkeryyden määrää...
[/quote]
Tai sitten toisille annettu lusikalla muuten vaan. Ootko sä sitten se miehen ryöstäjä?
Kyllä kaksi vuotta on lyhyt aika, vaikka mulla ei näkökulmaa tuohon ikäkysymykseen olekaan; olen 34-vuotias. Mutta mieheni kanssa olen ollut 15 vuotta yhdessä, ja niitä "uusia puolia" paljastui vielä pitkän, pitkän ajan kuluttua tapaamisestamme. Ja en yhtään usko, etteikö niitä vieläkin voisi paljastua, sitä kun ei koskaan tiedä. Suurimmat ongelmamme meilläkin oli kun yhteisiä vuosia oli kymmenisen takana, silloin oli ero lähellä. Ja todellakin johtui siitä, ettemme tunteneet toisiamme läpikotaisin, vaikka niin kuvittelimme. Kaksi vuotta on todella lyhyt aika parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:30"]
Onko teistä tosiaan kahden vuoden seurustelu lyhyt aika? Onko se "heti" yhteen muuttamista"?
Vai onko tämä ikäkysymys? Me molemmat lähenemme viittäkymmentä ja tietynlainen lopun tietoisuus on lähellä.... Aika voi loppua koska tahansa. Vaikka se voi loppua nuoremmallakin, niin nyt sen jotenkin tiedostaa.
Käytänössä olen asunut miehen kanssa yhdessä jo yhden vuoden. Ts. asun hänen luonaan silloin, kun lapseni ovat isällään. Kyllä tässä ajassa tietää ne heikkoudetkin.
ap
[/quote]
Et ole tosissasi? Etkö todellakaan näe nykyisten erotilanteiden yhteyttä siihen, että yhteen mennään niin nopeasti?
Emme asu kovin lähekkäin, mutta muutossa ei kenenkään tarvitisi vaihtaa koulua tai kaveripiiriä. Koulumatka tosin vähän pitenisi jommilla kummilla tai molemmilla.
Lapsilla on toinen koti (se exien koti) koulujen lähellä. Mies asuu nyt jo kaukana lasten koulusta, minun lapsiani tämä koulu-ja kaverimatkan piteneminen tulisi haittaamaan enemmän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimatka kiinostaa minuakin. Esim. sinun lapset voisivat harjoitella yksin asumista silloin tällöin, jos asuntojen välimatka on lyhyt. Ei niitä lapsia tarvitse kädestä kiinni pitää sinne täysi-ikäisyyteen pitää vaan voisivat valvovien silmien alla harjoitella sitä itsenäisyyttä ja aikuisuutta.
Seurustelun pituuteen liittyen:
Itse menin aikoinaan vuoden jälkeen naimisiin ja olin naimisissa 20 vuotta. Nuorena ei voi toista tuntea, koska ihminen ei itsekään tunne itseään hyvin kuin hyvin harvassa tapauksessa. Lisäksi ihminen muuttuu, ja muuttuu 20 vuoden jälkeenkin. Siihen perustuu se, ettei toista voi tuntea koskaan.
Olen hyvin intuitiivinen ihminen. En ota miestä järkisyillä, vaan ihan sillä tiedolla, että "tiedän" hänen olevan se oikea. Ja kun tähän vielä lisää minun ja miehen tietyt luonteenlaadut (ne jotka nyt ovat tiedossa) voin melkein mennä vannomaan, ettei tämä(kään) suhde tule olemaan lyhyt. Minä en ota miestä vain miehen vuoksi. Tätä on vain vaikea mennä selittämään ihmiselle, joka näkee maailman toisella tavalla...
ap
Konkreettinen neuvo: perhepalaverit. Väh. Kerran kuussa kaikki istuvat saman pöydän ääreen ja käydään tulevan kuukauden käytännön juttuja läpi. Tietty muinakin aikoina neuvotellaan ja keskustellaan, mutta palaverissa kaikkien tulee olla paikalla ja kunnioittaa toisia ja tulla kuulluksi.
Tiedän hänen olevan oikea...ja ikä oli?! :D
Parisuhteissa nyt mennään yleensä tunteen eikä järjen mukaan. Ja kun tämän päivän erotilastoja katsoo, niin hyvin usein perse edellä puuhun... Mutta kun minä ja minun ikävä! Onneksi teidän lapset ovat jo noin isoja.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:50"]
Tiedän hänen olevan oikea...ja ikä oli?! :D
[/quote]
47 v.
Niinpä. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa....
Vakavasti: vedin mutkia suoriksi tuossa. Minulla on perusteluni, mutta en jaksa enkä viitsi niitä tähän kirjoittaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:04"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 09:59"]
Pistäkää ankkurilapsi alulle heti merkiksi sitoutumisesta ja syvästä rakkaudesta. Hän on se teidän yhteisen onnenne sinetti, muut lapsukaiset välttämätön paha.
[/quote]
Olet ilmeisesti jäänyt yksin, kun mies on lähtenyt ja löytänyt uuden onnen? Kumpi petti ensin? Voi tuota kitkeryyden määrää...
[/quote]
Taas tuli ilmi tuo vanha tuttu ja turvallinen taktiikka johtaa keskustelu ohi varsinainen aiheen henklökohtaisuuksiin ja siitä eipäs, juupas tasolle. Mutta kukin kykyjensä mukaan, kun näiltä nippanappa peruskoulusta läpi päässeiltä mammoilta puuttuu kokonaan looginen ajattelu ja lopputkin on kateuden kitkerää höttöä.