Lue keskustelun säännöt.
Olen perustamassa uusperhettä, jossa isommat lapset. Neuvoja aloittelijalle?
30.10.2014 |
Heti ensimmäiseksi haluan korostaa, että en halua tähän ketjuun kyseenlaistajia tai tuomitsijoita. Etsin konkreettisia hyviä neuvoja, joiden avulla voin saada uusperheen toimimaan. Oma käsitykseni minulla jo on, mutta kyselen, jos minulta on jäänyt jotain huomioimatta.
Minulla on 13 ja 15 v lapset, miehellä 12 v ja 17 v. Kaikki lapset ovat vuoroviikkosysteemillä.
Taustasta sen verran, että olemme seurustelleet pari vuotta, kaikki tuntevat toisensa, olemme paljon lomailleet isolla porukalla.
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:51"]
Parisuhteissa nyt mennään yleensä tunteen eikä järjen mukaan. Ja kun tämän päivän erotilastoja katsoo, niin hyvin usein perse edellä puuhun... Mutta kun minä ja minun ikävä! Onneksi teidän lapset ovat jo noin isoja.
[/quote]
PariSUHDE _ON_ tunteen asia.
TyöSUHDE on järjen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:50"]
Tiedän hänen olevan oikea...ja ikä oli?! :D
[/quote]
Sehän oli se 50 :-D Juuri olin samaa tulossa kirjoittamaan: elämänkokemusta noin paljon, ja vielä ihmettelee, eikö muka parin vuoden aikana ole oppinut toista täydellisesti tuntemaan! Kun siihen ei välttämättä edes ihmisikä riitä.
[/quote]
Juurihan tuossa viestissäni nro 31 tätä asiaa perustelin.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
No, tämä on av. Mitä muuta tältä palstalta voi odottaa?
Alotiin ketjun, koska aina joskus tältä palstalta saa kultajyviä. Kiitos heille.
ap
Ap vaikuttaa järkevältä ja kivalta ihmiseltä. Hyvä, että valmistautuu uusperhekuvioon hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]
Ap vaikuttaa järkevältä ja kivalta ihmiseltä. Hyvä, että valmistautuu uusperhekuvioon hyvin.
[/quote]
Valmistuu miten?! Osallistumalla juupaseipäs keskusteluun av. palstalla puolustelemalla omia heikkouksiaan...
Mitä mieltä ne lapset on yhteenmuutosta. On ihan eriasia lomailla silloin tällöin, kun jakaa asunto. Virtuaalimaailmassa rankentavat perhettä, mutta entä todellisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oot tehnyt jo tästä aloituksen aiemmin... EI JAKSA
Minä en sinuna muuttaisi yhteen. Sen ehtii tehdä myöhemminkin, kun osa lapsista on jo omillaan. Tuo, että lapsia on noinkin monta ja te kaksi, tekee yhteensä jo niin monta vuorovaikutussuhdetta, joissa on mahdollisuuksia kaikenlaisiin kriiseihin. Liian stressaavaksi voi käydä. Voi olla paljon hyvääkin, mutta stressittömämmin pääsette te kaksi sekä lapsetkin, jos ette muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27
[/quote]
Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?
ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:04"]
oot tehnyt jo tästä aloituksen aiemmin... EI JAKSA
[/quote]
En muuten ole. Olen joskus täällä pohtinut uusperheyttä yleisellä tasolla, mutta en ole tällaista keskustelua aloittanut, jossa olen tehnyt päätöksen asiasta.
Hyvä ihminen, poistu ihmeessä tästä ketjusta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:01"]
Mitä mieltä ne lapset on yhteenmuutosta. On ihan eriasia lomailla silloin tällöin, kun jakaa asunto. Virtuaalimaailmassa rankentavat perhettä, mutta entä todellisuus.
[/quote]
lapset sanoo, että ihan sama. Kunhan on oma huone ja oma tietokone...
ap
Yhteiset päivälliset ovat muuten yleensä aika kasvattavia vaikka hankalia toteuttaa.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27
[/quote]
Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?
ap
[/quote]
Miehestäsi voi aivan yllättäen paljastua luonteenpiirteitä, joita et voinut kuvitellakaan hänellä olevan. Älä väitä, ettei voi, sillä se ei ole totta. Mitä jos hän pettää? Hän on oikeasti raitistunut alkoholisti? Rahaton? Ihan mitä vain. Mitä tällöin teet?
Miettisin noita asioita etukäteen siksi, että suhteessa on muitakin kuin te kaksi. Tosin, lapsenne eivät ole enää pikkulapsia, onneksi. Piruja en halua maalata seinille, muistuttaa vain, että mitä vain voi tapahtua, ja siihen pitää varautua.
Poistun nyt keskustelusta töihin, ja toivon tietysti teille kaikkea hyvää! Toivon että olette onnellisia! -Nro.27-
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27
[/quote]
Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?
ap
[/quote]
Miehestäsi voi aivan yllättäen paljastua luonteenpiirteitä, joita et voinut kuvitellakaan hänellä olevan. Älä väitä, ettei voi, sillä se ei ole totta. Mitä jos hän pettää? Hän on oikeasti raitistunut alkoholisti? Rahaton? Ihan mitä vain. Mitä tällöin teet?
Miettisin noita asioita etukäteen siksi, että suhteessa on muitakin kuin te kaksi. Tosin, lapsenne eivät ole enää pikkulapsia, onneksi. Piruja en halua maalata seinille, muistuttaa vain, että mitä vain voi tapahtua, ja siihen pitää varautua.
Poistun nyt keskustelusta töihin, ja toivon tietysti teille kaikkea hyvää! Toivon että olette onnellisia! -Nro.27-
[/quote]
juu näin on. Mutta mitä jos minä olenkin oikeasti pirttuhirmu tämän lehmänhermojen takana? Mitä jos nalkutankin, vaikka toistaiseksi en ole nalkuttanut?
Parisuhde on aina riski. Aina.
Siksi siinä pitääkin painottua muut tekijät kuin pelko. Pelkäämällä ei voi elää.
ap
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:19"][quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:15"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 11:06"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:58"]
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:54"]
Minusta on hölmöä, että pyydetään konkreettisia neuvoja ja pyydetään välttämään moralisointia. Silti ihmiset haukkuvat täällä uusperhekuvioita antamatta niitä neuvoja. Nämä haukkujat varmasti ovat niitä katkeria exiä, jotka piinaavaat lastensa äitipuolia sekopäisillä tempauksilla.
[/quote]
Eikö se ole neuvo, että mieti vielä? Muuta neuvoa minulla ei valitettavasti ole. T. Nro. 27
[/quote]
Kyllä minua saa neuvoa miettimään, mutta mitä minun pitää vielä miettiä? Olen miettinyt seuraavaa: Tunnen itseni ja lapseni. Tiedän, mikä on lasteni yleinen asenne miestä kohtaan. Tiedän, miten mies on kotona lastensa kanssa. Tiedän miehen asenteen lastenkasvatusta, parisuhdetta ja elämää kohtaan. Tiedän tulevani toimeen miehen lasten kanssa. Tiedän, että miehen kanssa pystyy keskustelumaan asiasta kuin asiasta rakentavasti ja asiallisesti ilman kummankaan hermostumista. Koska olemme molemmat viilipyttyjä. Tiedän, että mies on tarvittaessa valmis parisuhdeterapeutille. Mitä muuta minun pitää miettiä vielä?
ap
[/quote]
Miehestäsi voi aivan yllättäen paljastua luonteenpiirteitä, joita et voinut kuvitellakaan hänellä olevan. Älä väitä, ettei voi, sillä se ei ole totta. Mitä jos hän pettää? Hän on oikeasti raitistunut alkoholisti? Rahaton? Ihan mitä vain. Mitä tällöin teet?
Miettisin noita asioita etukäteen siksi, että suhteessa on muitakin kuin te kaksi. Tosin, lapsenne eivät ole enää pikkulapsia, onneksi. Piruja en halua maalata seinille, muistuttaa vain, että mitä vain voi tapahtua, ja siihen pitää varautua.
Poistun nyt keskustelusta töihin, ja toivon tietysti teille kaikkea hyvää! Toivon että olette onnellisia! -Nro.27-
[/quote]
juu näin on. Mutta mitä jos minä olenkin oikeasti pirttuhirmu tämän lehmänhermojen takana? Mitä jos nalkutankin, vaikka toistaiseksi en ole nalkuttanut?
Parisuhde on aina riski. Aina.
Siksi siinä pitääkin painottua muut tekijät kuin pelko. Pelkäämällä ei voi elää.
ap
[/quote]
mutta on ok syöksyä yhteiseen kotiin miehen kanssa kahden vuoden tuntemisen jälkeen, vaikka on lapsia? ok.ohis.
Miten ihmiset ovat ikinä voineet perustaa parisuhteita tai perheitä kun aina pitää pelätä. Kukaan ei ole täydellinen. Puolison kanssa pitää vain pystyä kasvamaan yhdessä.
[quote author="Vierailija" time="30.10.2014 klo 10:50"]
Tiedän hänen olevan oikea...ja ikä oli?! :D
[/quote]
Sehän oli se 50 :-D Juuri olin samaa tulossa kirjoittamaan: elämänkokemusta noin paljon, ja vielä ihmettelee, eikö muka parin vuoden aikana ole oppinut toista täydellisesti tuntemaan! Kun siihen ei välttämättä edes ihmisikä riitä.