Lue keskustelun säännöt.
Ihan hirveä aamu takana! Mä en jaksa enää. Jokainen aamu yks selviytymistaistelu...
15.09.2021 |
Mulla on kolme poikaa, 11, 13 ja 15 vuotiaat. Nuorimmaisella on asperger ja adhd, ja hänen kohdallaan ei ole toivoakaan että osaisi ja pystyisi lähteä yksin kouluun. Muutaman kerran on pakon edestä veljien avustamana siinä tilanteessa oltu eikä se toiminut alkuunkaan. Oli tullut riitaa ja pahaa mieltä, ikävä mua, ja lopulta oli saanut kunnon raivarit ja vanhin soitti, että tulla heti kotiin. Siksi teenkin vain ilta- ja yötöitä. Vain siksi, että saan taistella joka aamu pojan kouluun. Nytkin oon tullut yövuorosta kotia ja olen ihan loputtoman väsynyt, mutta adrenaali virtaa, ärsyttää ja itkettää. En vain saa unta.
Meillä on kuopuksen kanssa edelleen kuvallinen aikajana ja sitä noudatetaan. Herätys --> pissalle --> hammaspesu --> vaatteiden pukeminen jne. Tuosta ei ole varaa joustaa yhtään tai h elv etti on irti. Tänään jostain syystä jäi hammaspesu välistä ja poika huomasi vasta kun oli syönyt, että ei pessyt hampaita. Sai hirveän raivokohtauksen. Siis aivan käsittämättömän. Siinä sitten yritin rauhoittaa toista ja huomasin, että esikoinen ei ollut edes herännyt vielä. Huikkasin hereille ja heti oli sitä mieltä, että on tosi kipeä pää... Meillä on nyt tosi paha murrosikä ja kokeilee mua ihan koko ajan. Eli sen lisäksi, että taistelen kuopuksen kanssa aamutoimet läpi itsekin väsyneenä, saan nykyään käydä esikoisenkin kanssa taistelua kouluun menosta. Tänäänhän sitten mulla oli kaks raivoavaa poikaa lähdössä kouluun ja yksi jäi kokonaan vaille huomiota. Sinne ne kuitenkin lähti, toiset pyörällä ja yksi taksilla. Selvisin. Mutta enää ei nukuta.
Kommentit (102)
Mulla on autismikirjon piirteitä ja tunnistan itsessäni tuon ahdistuksen mikä rutiinien rikkoutumisesta muodostuu. Olen 38-vuotias ja pikkuhiljaa olen ymmärtänyt että se on osa mua eikä se miksikään muutu, vaikka muut sanookin että pitäisi ottaa rennommin jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On ne lapset niin ihania ja niin lyhyen aikaa pieniä ja kyllä sitten helpottaa kun menevät kouluun ja kolmas menee siinä joukon jatkona. Vai miten se oli?
Vinoiluahan tähän kohtaan haluttiinkin, eikä mitään empatiaa. Olet saanut oikein 50 tykkäystä. Voit olla nyt ylpeä itsestäsi!
Käsitin tuon vinoiluksi niitä kohtaan, jotka itsestäänselvyytenä jankkaavat noita lauseita. Koska koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo tullessaan. En ottanut sitä piikkinä ap:ta kohtaan. Mutta voin olla väärässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Poika oli 9 tai 10 kun ilmoitti, että hänelle ei tarvitse tehdä aamupalaa tai eväitä kouluun vaan tekee sen itse ja voi tehdä myös veljille samalla... Siis voitteko kuvitella. Ei se noin voi mennä. Voin sanoa että itselleen on saanut tehdä, mutta veljille en ole laittanut tekemään ikinä ruokaa. Ei hänen pidä ottaa vastuuta tuolla tavalla tai kokea että hänen pitäisi mua jotenkin auttaa tai tuntea huonoa omaatuntoa jos tarvitsisi mua aamulla...
Ihan normaalia, että tuon ikäinen tekee itselleen aamupalat ja eväät, eihän kaikilla ole edes vanhempaa aamulla kotona. Ja minusta voisi ihan hyvin laittaa aamupalat samalla muillekin, jos se lapselle sopii, ja vastineeksi sitten lapselle jokin etuus tai erityistä huomiota. Veljille sitten kotona jokin muu, heille sopiva tehtävä. Tasapäistäminen ei toimi, vaan jokainen osallistuu mahdollisuuksien ja kykyjen mukaan. Meillä esimerkiksi autistinen lapsi huolehtii kotona paljon teknisiin laitteisiin liittyvistä jutuista, auttaa sisaruksia esimerkiksi jos netti tai puhelinsovellus ei toimi, vaihtaa laitteisiin paristoja, huolehtii parin laitteen latauksesta jne. koska hän hallitsee nuo jutut hyvin ja ne ovat mieluisia.
Jaahas, tässä sitten tämän päivän satu.
Mukavaa päivää🙄
Joko se kiukuttelija tuli kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keksi jotain parempaa.
Tosi huono provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka ihminen selviytyy narsistin käyttämän ja hyväksikäytetyn jälkeen?
Mun poika lähti iloisena ja reippaana yo-kirjoituksiin. Lucky me
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka lasten kanssa on iltaisin ja öisin
Ne on varmaan keskenään ja onhan noi jo ihan isoja olemaankin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you. Mulla on asperger-poika nyt 9v. Monena aamuna olen raahannut hänet kouluun, ei siis suostu menemään taksiin eikä liioin kyllä mun autoonkaan. Vittumainen tilanne kun apua ei saa, vaan saarnaa siitä että kouluun on tultava. Mun piti myös luopua omasta työstä tämän takia, kun käytännössä joudun olemaan lapseni omaishoitaja vaikka kukaan ei sitä tunnusta. Nepsyongelmia ei tunnusteta vammaksi, vaikka ne sitä käytännössä usein on. Ei siis kehitysvamma, vaan sellainen vamma tai tila, että ihminen ei selviä eikä pärjää esim. tavanomaisesta koulupäivästä koska kuormittuu ja ahdistuu tavallisista asioista niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se osaa kusellakaan käydä ilman muistuttamista?
Mulla on autistipoika ja osaa kyllä illalla ja vapaalla käydä pissalla kun huomaa, että on hätä. Aamulla se on meilläkin kuitenkin yksi rutiini itsessään ja sille on aamulla oma paikka. Kerran se jäi välistä ja pojalle tuli pissa housuun raivarien aikana. Sitä voi olla vaikeaa neurotyypillisten lasten vanhempien ymmärtää kuinka sekaisin autistilapsi ja -nuori voi mennä ilman rutiineita. Meillä noudatetaan edelleen viikonloppuaamuisinkin selkeitä aamurutiineja, muuten on ihan hirveää kiukkuamista koko viikonloppu. Poika täyttää kuitenkin jo 14 tänä vuonna. Ei neurotyypillinen teini välttämättä halua aamulla herätä seitsemältä, mun teini haluaa ja tarvitsee sitä.
Tää on mun mielestä jopa nepsylasten vanhempien kesken tabu, mutta kyllä isompiakin nepsylapsia saa muistutella pissalle menosta. Mulla on nyt 12v poika, joka saa silloin tällöin niin voimakkaita raivokohtauksia, että jos rakko ei ole tyhjä, pissa tulee housuun. Ei tuollainen tilanne ole lapsellekaan ollenkaan mukava. Pienempi paha siis tuo vessassa käynnin muistuttelu kun sitten pissa housussa. Tämä siis hänelle, joka ihmetteli eikö assit osaa käydä vessassa. Osaavat kyllä, mutta ennakointi on silti heidän kanssa kaiken a ja o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on autismikirjon piirteitä ja tunnistan itsessäni tuon ahdistuksen mikä rutiinien rikkoutumisesta muodostuu. Olen 38-vuotias ja pikkuhiljaa olen ymmärtänyt että se on osa mua eikä se miksikään muutu, vaikka muut sanookin että pitäisi ottaa rennommin jne
Tarkoitat varmaan autistisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Mun poika lähti iloisena ja reippaana yo-kirjoituksiin. Lucky me
Mitä kirjoittaa?
Ap hae heti omaishoitajuutta ja omaishoidontukea. Voit jatkaa työntekoakin, ota selvää. T: samassa tilanteessa, omaishoitaja.
Vierailija kirjoitti:
I feel you. Mulla on asperger-poika nyt 9v. Monena aamuna olen raahannut hänet kouluun, ei siis suostu menemään taksiin eikä liioin kyllä mun autoonkaan. Vittumainen tilanne kun apua ei saa, vaan saarnaa siitä että kouluun on tultava. Mun piti myös luopua omasta työstä tämän takia, kun käytännössä joudun olemaan lapseni omaishoitaja vaikka kukaan ei sitä tunnusta. Nepsyongelmia ei tunnusteta vammaksi, vaikka ne sitä käytännössä usein on. Ei siis kehitysvamma, vaan sellainen vamma tai tila, että ihminen ei selviä eikä pärjää esim. tavanomaisesta koulupäivästä koska kuormittuu ja ahdistuu tavallisista asioista niin paljon.
Mikset saanut omaishoitajuutta? Hae uudestaan. Minä hain liian myöhään, mutta parempi sekin kuin ei koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Ne on varmaan keskenään ja onhan noi jo ihan isoja olemaankin
Ei tuon ikäinen assi pärjää yksin
Tota omaishoidontukea minäkin tulin ehdottamaan. Mä tekisin lisäksi isoja muutoksia arkeen. Eli hankkisin säännöllisen työn. Esim. jos ap on hoitoalalla (veikkaus 3-vuorotyöstä), niin töihin vaikkapa iltapäiväkerhoon, jolloin aamut aina vapaat ja iltaisin samat rutiinit. Tai sitten etsii työn, jota voi tehdä osa-aikaisesti esim. 10-16, omaishoidontuki kattaa sitten osan ansionmenetyksistä. Tai sitten henkilökohtainen avustaja aamuihin.
Ihan älytöntä tehdä vuorotyötä, joka väsyttää jo itsessään.
Voi lapsiparka. Ei ole hänellekään helppoa.