Pyysin ystävää ruokkimaan kissani kahden päivän ajan ja vaihtamaan hiekan, kun olen reissussa, hän pyytää 100€ palkkaa, kohtuutonta?...
Kerran päivässä riittää, että antaa märkäruuan ja jättää kuivaruokaa kuppiin, vaihtaa veden + siivoaa jätökset laatikosta. Hän asuu ihan kävelymatkan päässä. Minusta 100€ on liikaa tuosta?
Kommentit (235)
Kallis ystävä sinulla!
Minä lupauduin juuri FB-ryhmän kautta erään henkilön koiranhoitajaksi pariksi kuukaudeksi päiväsaikaan. Siis tarve oli joulukuuhun asti. Eli koira on meillä päiväaikaan ja minä hoidan lounastunnilla koiran lenkittämisen.
Ruuat luonnollisesti tämä henkilö kustantaa. Kieltäydyin kuitenkin palkkiosta. 🙂
Minusta on mukavaa saada päiväseuraa kahden vuoden etäilyn jälkeen. Lisäksi ei voi enää tekosyitä, miksi lounaslenkki jää väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
On mulle uusi konsepti, että ystävien kesken juuri minun pitäisi olla raha kourassa. Miksi ihmeessä mun apu ei olisi yhtä arvokasta kuin ystävän ja vastaavasti, miksi ystävän apu ei olisi yhtä pyyteetöntä ja arvokasta kuin minun apu, vaan siitä pitää maksaa?
Mun ystävät loukkaantuisi varmaan, jos kävisin hoitamassa heidän lemmikkejään ja sen jälkeen tyrkyttäisin rahaa, kun he yrittävät tehdä vastapalveluksen.
Samoin mun. En minäkään erityisemmin pidä koirista, mutta silti hoidan ystävän koiraa joskus, kun muita vaihtoehtoja ei ole. Kyllä ystävä tietää, että en ole koirafani, mutta tietysti hoidan koiran hyvin.
Jos tarjoaisin rahaa, kun hän yrittää auttaa takaisin, hän loukkaantuisi aivan varmasti. Kokisi, että en usko hänen olevan vastavuoroinen, vaan että hän auttaa vain rahasta kun minä itse taas hyvän hyvyyttäni. Eli pidän itseäni parempana ystävänä kuin häntä.
Hmm... riippuu siitä, mitä itse teet työksesi (tai oletko perinyt rahaa tms.). Jos olet jollain rahakkaalla alalla, ymmärrän pyynnön (ja pyytäisin enemmänkin). Jos olet opiskelija, pyyntö on kohtuuton.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... riippuu siitä, mitä itse teet työksesi (tai oletko perinyt rahaa tms.). Jos olet jollain rahakkaalla alalla, ymmärrän pyynnön (ja pyytäisin enemmänkin). Jos olet opiskelija, pyyntö on kohtuuton.
Meidän ystäväpiirissä sun puoli olisi äkkiä ulkopuoli, kun havaittaisiin, että arvotat ihmisiä heidän taloudellisen tilanteen mukaan ja kohtelet eriarvoisesti.
Kukaan alkaisi sulle älyttömiä pyyntöjäsi makselemaan, oli rahaa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... riippuu siitä, mitä itse teet työksesi (tai oletko perinyt rahaa tms.). Jos olet jollain rahakkaalla alalla, ymmärrän pyynnön (ja pyytäisin enemmänkin). Jos olet opiskelija, pyyntö on kohtuuton.
Miksi ihmeessä henkilöltä, joka tienaa hyvin pitäisi nyhtää enemmän rahaa? On yleensä tehnyt paljon työtä asemansa eteen.
En kyllä ymmärrä logiikkaasi perinnönkään kanssa?
Oletko demari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
AIvan itsestään selvää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus tarkoittaa. Ei ystävä jää mitään velkaa, mutta todennäköisesti haluaa tehdä vastapalveluksen.
En mä missään nimessä tahtoisi, että ystävä ensin käy hoitamassa mun lemmikkiä ja sen jälkeen maksaa siitä, että autan häntä vastaavasti jossain.
Pitäisin joko loukkauksena (et varmaan auttaisi, ellen maksaisi) tai sitten ihan turhanpäiväisenä teatteri (mä olen tarjoavinani rahaa ja sä sitten tietysti kieltäydyt sanoen, että ei ei sähän hoidit mun lemmikkiä).
En tarvitse sen enempää loukkauksia kuin teatteria ystävyysuhteissani, vaan on ihan normia autella puolin toisin, miten kulloinkin kukin tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
AIvan itsestään selvää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus tarkoittaa. Ei ystävä jää mitään velkaa, mutta todennäköisesti haluaa tehdä vastapalveluksen.
En mä missään nimessä tahtoisi, että ystävä ensin käy hoitamassa mun lemmikkiä ja sen jälkeen maksaa siitä, että autan häntä vastaavasti jossain.
Pitäisin joko loukkauksena (et varmaan auttaisi, ellen maksaisi) tai sitten ihan turhanpäiväisenä teatteri (mä olen tarjoavinani rahaa ja sä sitten tietysti kieltäydyt sanoen, että ei ei sähän hoidit mun lemmikkiä).
En tarvitse sen enempää loukkauksia kuin teatteria ystävyysuhteissani, vaan on ihan normia autella puolin toisin, miten kulloinkin kukin tarvitsee.
En ole vielä koskaan joutunut maksamaan, paitsi yhdelle jolla ei ole lemmikkejä eli en ole ollut hoitoapuna.
Sinä saat ajatella että pyyteetön palvelus jättää palveluksenvelkaan, minä ajattelen toisin. Näin olemme erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
Tälläiset ihmiset on oikeasti rasittavia. En ikinä enää pyydä mitään apua ihmisiltä, joille ei reilusti ja suoraan kelpaa vastapalvelus, vaan pitää osoittaa jotain ihme ylemmyyttä tyrkyttämällä rahaa, kun itse pyytävät apua.
Oikein tahtovat alleviivata, miten reiluja ovat, kun auttavat JA tarjoavat rahaa, vaikka oikeasti se on vaan noloa ja ärsyttävää olettaa, että toinen mitään rahaa vastapalveluksesta tarvitsee.
Läheiset ystävät hoitavat ilmaiseksi. Ei niin läheiset pyytävät ehkä 20 e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
AIvan itsestään selvää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus tarkoittaa. Ei ystävä jää mitään velkaa, mutta todennäköisesti haluaa tehdä vastapalveluksen.
En mä missään nimessä tahtoisi, että ystävä ensin käy hoitamassa mun lemmikkiä ja sen jälkeen maksaa siitä, että autan häntä vastaavasti jossain.
Pitäisin joko loukkauksena (et varmaan auttaisi, ellen maksaisi) tai sitten ihan turhanpäiväisenä teatteri (mä olen tarjoavinani rahaa ja sä sitten tietysti kieltäydyt sanoen, että ei ei sähän hoidit mun lemmikkiä).
En tarvitse sen enempää loukkauksia kuin teatteria ystävyysuhteissani, vaan on ihan normia autella puolin toisin, miten kulloinkin kukin tarvitsee.
En ole vielä koskaan joutunut maksamaan, paitsi yhdelle jolla ei ole lemmikkejä eli en ole ollut hoitoapuna.
Sinä saat ajatella että pyyteetön palvelus jättää palveluksenvelkaan, minä ajattelen toisin. Näin olemme erilaisia.
Et ehkä oikein pysy lukemassasikaan perässä. Kirjoitin: haluun tehdä vastapalvelus. Ei palveluksen velkaan.
Voi olla tietty, että et erota näitä kahta ja siksi olet seteli kädessä, kun voisi vaan ilahtuneesti todeta: kiitos ja molemmille jäisi hyvä mieli.
En voisi kuvitellakaan pyytäväni ystävältäni rahaa siitä, että auttaisin hänen lemmikkinsä hoidossa. Kaikkea ei mitata rahassa. Ihan absurdi ajatuskin!
Suomessa ei ole enää mitään yhteisöllisyyttä. Ennen rakennettiin kimpassa talot ja laiturit, enää ei edes kissaa viitsitä ruokkia paria päivää ilman älyttömiä korvauksia. Tohon hintaan pitäisi sitten jo sisältyä kissan pesu, föönit, kynnen leikkuu ja ulkoilutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
Tälläiset ihmiset on oikeasti rasittavia. En ikinä enää pyydä mitään apua ihmisiltä, joille ei reilusti ja suoraan kelpaa vastapalvelus, vaan pitää osoittaa jotain ihme ylemmyyttä tyrkyttämällä rahaa, kun itse pyytävät apua.
Oikein tahtovat alleviivata, miten reiluja ovat, kun auttavat JA tarjoavat rahaa, vaikka oikeasti se on vaan noloa ja ärsyttävää olettaa, että toinen mitään rahaa vastapalveluksesta tarvitsee.
En minä oleta, minä kysyn.
Onko sulla joku rahan tarjoamiseen liittyvä trauma vai miksi tämä hiertää niin kovasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
AIvan itsestään selvää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus tarkoittaa. Ei ystävä jää mitään velkaa, mutta todennäköisesti haluaa tehdä vastapalveluksen.
En mä missään nimessä tahtoisi, että ystävä ensin käy hoitamassa mun lemmikkiä ja sen jälkeen maksaa siitä, että autan häntä vastaavasti jossain.
Pitäisin joko loukkauksena (et varmaan auttaisi, ellen maksaisi) tai sitten ihan turhanpäiväisenä teatteri (mä olen tarjoavinani rahaa ja sä sitten tietysti kieltäydyt sanoen, että ei ei sähän hoidit mun lemmikkiä).
En tarvitse sen enempää loukkauksia kuin teatteria ystävyysuhteissani, vaan on ihan normia autella puolin toisin, miten kulloinkin kukin tarvitsee.
En ole vielä koskaan joutunut maksamaan, paitsi yhdelle jolla ei ole lemmikkejä eli en ole ollut hoitoapuna.
Sinä saat ajatella että pyyteetön palvelus jättää palveluksenvelkaan, minä ajattelen toisin. Näin olemme erilaisia.
Et ehkä oikein pysy lukemassasikaan perässä. Kirjoitin: haluun tehdä vastapalvelus. Ei palveluksen velkaan.
Voi olla tietty, että et erota näitä kahta ja siksi olet seteli kädessä, kun voisi vaan ilahtuneesti todeta: kiitos ja molemmille jäisi hyvä mieli.
Juurikin näin. Minä en oleta että ystäväni haluaa sitoutua hoitamaan kissaani tiettynä aikana siksi, että olen aiemmin tarjoutunut hänelle avuksi.
Sinä oletat. Siinä se ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
Tälläiset ihmiset on oikeasti rasittavia. En ikinä enää pyydä mitään apua ihmisiltä, joille ei reilusti ja suoraan kelpaa vastapalvelus, vaan pitää osoittaa jotain ihme ylemmyyttä tyrkyttämällä rahaa, kun itse pyytävät apua.
Oikein tahtovat alleviivata, miten reiluja ovat, kun auttavat JA tarjoavat rahaa, vaikka oikeasti se on vaan noloa ja ärsyttävää olettaa, että toinen mitään rahaa vastapalveluksesta tarvitsee.
Mulla oli tälläinen ystävä. Aina oikein tyrkytti apuaan, jos tuli vaikka vaan mainittua joku juttu, halusi heittää sinne ja tänne, ei kun hän voi ihan hyvin. tulla auttelemaan jne. Kun sitten oli saikulla, sanoin, että voin tuoda hänellekin kaupasta mitä tarvitsee, siis todella pieni palvelus. Kun vein tavarat, hän tyrkytti 50 e hakupalkkaa. Olin ihan äimänä että ei tietenkään, samallahan nämä ja olet auttanut niin hirveä tyrkytys ja suuttui lopulta, kun en ottanut.
Mä olin kyllä aika loukkaantunut, että hän edes kuvitteli että mä ottaisin rahaa häneltä vastapalvelusta.
10 €/päivä ois mun pyyntö.
Tai sitten ilmaiseksi, jos on hyvä ystävä.
Tuliskohan hän meidänkin Mirriä hoitamaan tuolla minimaalisella korvauksella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on oikeus pyytää apua ja kaverilla oikeus määritellä hintansa. Tällä kertaa ei hinta ja maksuhalu kohdanneet, joten kysyt jotain toista. Mikä oli ongelma?
Se, että normaalien ihmisten mielestä hinnan määrittelyt tai hintaneuvottelut eivät kuulu ystävyyteen.
Eikä myöskään se, että vaatii ystävältä palvelua ilmaiseksi tai orjapalkalla.
Ei niin, ei kuulu, että pitää vaatia, vaan ystävät tarjoavat ihan itse apua ilmaiseksi tai tosi halvalla. Ystävät eivät näes palvele, vaan auttavat toisiaan. Tiedän, sulle uusi konsepti!
Minä hoidan kavereiden koiria ja kissoja ilmaiseksi vaikka en koirista edes pidä.
En silti koskaan pyytäisi ystävältä palvelusta tarjoamatta reilua maksua. Tiedän, uusi konsepti sinulle.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?
Se että minä tarjoudun vapaaehtoisesti ystävän lemmikkivahdiksi ei tarkoita että ystävä jäisi siitä mitään velkaa. Siksi aina rahatarjous mikäli pyydän apua. Aivan itsestäänselvää.
AIvan itsestään selvää ihmisille, jotka eivät ymmärrä, mitä vastavuoroisuus tarkoittaa. Ei ystävä jää mitään velkaa, mutta todennäköisesti haluaa tehdä vastapalveluksen.
En mä missään nimessä tahtoisi, että ystävä ensin käy hoitamassa mun lemmikkiä ja sen jälkeen maksaa siitä, että autan häntä vastaavasti jossain.
Pitäisin joko loukkauksena (et varmaan auttaisi, ellen maksaisi) tai sitten ihan turhanpäiväisenä teatteri (mä olen tarjoavinani rahaa ja sä sitten tietysti kieltäydyt sanoen, että ei ei sähän hoidit mun lemmikkiä).
En tarvitse sen enempää loukkauksia kuin teatteria ystävyysuhteissani, vaan on ihan normia autella puolin toisin, miten kulloinkin kukin tarvitsee.
En ole vielä koskaan joutunut maksamaan, paitsi yhdelle jolla ei ole lemmikkejä eli en ole ollut hoitoapuna.
Sinä saat ajatella että pyyteetön palvelus jättää palveluksenvelkaan, minä ajattelen toisin. Näin olemme erilaisia.
Et ehkä oikein pysy lukemassasikaan perässä. Kirjoitin: haluun tehdä vastapalvelus. Ei palveluksen velkaan.
Voi olla tietty, että et erota näitä kahta ja siksi olet seteli kädessä, kun voisi vaan ilahtuneesti todeta: kiitos ja molemmille jäisi hyvä mieli.
Juurikin näin. Minä en oleta että ystäväni haluaa sitoutua hoitamaan kissaani tiettynä aikana siksi, että olen aiemmin tarjoutunut hänelle avuksi.
Sinä oletat. Siinä se ero.
En tietenkään oleta. Sinä sen sijaan oletat, että tarjoamalla rahaa on ok olettaa vastapalveluksia.
Minä siis oletan, että ystäväni jos se heille aikatauluihhin ja muuhun sopii, haluavat tehdä vastapalveksen. Sinä oletat, että voit rahalla sellaisen ostaa.
Miksi ihmeessä?
Miksi siis koet, että sinä et ole ystäväpiirissä oikeutettu vastapalveluksiin, vaan sinun pitää maksaa, vaikka teet muille, siis ilmeisesti useammille, palveluksia ilmaiseksi?