Opettaja oli pyytänyt lapseni tänään sivuun ja kysyi syökö lapsi aamupalaa. Ennustaakin tämä lastensuojeluilmoitusta?

Tää ketju on täynnä umpihulluja vanhempia. En ihmettele miksi kaikissa medioissa opettajat kertovat työnsä olevan raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava juttu lastensuojelun nykytilasta:

Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? ”Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa”

Minun on ikävä aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?”

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa/

Aloittaja ihmettelee opettajan toimintaa ja keskusteluissa päädytään haukkumaan lastensuojelua. Mielenkiintoista.

Olen entinen lasun työntekijä ja kommentoin tähän ketjuun ihan normaalin järjen kanssa. Todennäköisesti olet jopa kommenteistani (pari kpl) tykännyt. En vain kommenteissani tuonut esille 20 vuoden lasun työkokemustani.

Ja kas. Hetihän se lasukin jo uhriutui.

Ne on kyllä nämä lasulla pelottelevat jotka uhriutuu. Aloittajan tapauksella ei ole edes mitään tekemistä lastensuojelun kanssa vaan opettajan normaalin työn.

Samat ihmiset kuitenkin kiljuu toisissa keskusteluissa, ettei kouluissa opita eikä ole työrauhaa. Sitten kun opettaja huomaa jonkun lapsen päivässä asian, joka toistuessaan voi ehkä haitata oppimista ja jaksamista, kiljutaan kuorossa että törkeää. Eihän opettaja nyt sellaista.

Kyynel.

Miettisit ennemmin peilin edessä miksi teitä pidetään hirviöinä.

Eivät terveet ihmiset pidä opettajia tai lastensuojelua hirviöinä.

T. Tavallinen äiti.

Miten se lapsi jaksaa lounaalle syömättä?Eihän tuo terveellistä ole olla syömättä noin kauaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava juttu lastensuojelun nykytilasta:

Miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä? ”Yksikin väärin perustein puoskaroitu huostaanotto on liikaa”

Minun on ikävä aikoja, kun lapsenkasvatuksessa puhuttiin maalaisjärjestä, rajoista ja rakkaudesta. Nykyään kuulee vain älyllisyydeksi naamioitua psykopuhetta. Jos perhe ei ole normaali, se on epänormaali, jolloin se on hajotettava. Käsityksen normaaliudesta määrittelee lastensuojeluväki. Mutta onko käsitys kapea ja elämälle vieras?”

https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa/

Aloittaja ihmettelee opettajan toimintaa ja keskusteluissa päädytään haukkumaan lastensuojelua. Mielenkiintoista.

Olen entinen lasun työntekijä ja kommentoin tähän ketjuun ihan normaalin järjen kanssa. Todennäköisesti olet jopa kommenteistani (pari kpl) tykännyt. En vain kommenteissani tuonut esille 20 vuoden lasun työkokemustani.

Ja kas. Hetihän se lasukin jo uhriutui.

Ne on kyllä nämä lasulla pelottelevat jotka uhriutuu. Aloittajan tapauksella ei ole edes mitään tekemistä lastensuojelun kanssa vaan opettajan normaalin työn.

Samat ihmiset kuitenkin kiljuu toisissa keskusteluissa, ettei kouluissa opita eikä ole työrauhaa. Sitten kun opettaja huomaa jonkun lapsen päivässä asian, joka toistuessaan voi ehkä haitata oppimista ja jaksamista, kiljutaan kuorossa että törkeää. Eihän opettaja nyt sellaista.

Kyynel.

Miettisit ennemmin peilin edessä miksi teitä pidetään hirviöinä.

Meitä? Olen tavallinen koululaisten äiti. Pidetäänkö sellaisia hirviöinä?

Rautalankaa:

Opettaja saa kysyä syökö lapsi aamupalaa. Opettajan kysymys ei ole väärin.

Lastensuojelun nykytila on väärin. SE on väärin että vanhemmat joutuvat tällaisten kysymysten jälkeen edes miettimään tuleeko tästä lastensuojeluasia, se on väärin.

Sillä eihän lapsen aamupala ole lastensuojelun asia millään tavalla (jos lapsi muuten saa kotona ruokaa).

Vierailija kirjoitti:

Rautalankaa:

Opettaja saa kysyä syökö lapsi aamupalaa. Opettajan kysymys ei ole väärin.

Lastensuojelun nykytila on väärin. SE on väärin että vanhemmat joutuvat tällaisten kysymysten jälkeen edes miettimään tuleeko tästä lastensuojeluasia, se on väärin.

Sillä eihän lapsen aamupala ole lastensuojelun asia millään tavalla (jos lapsi muuten saa kotona ruokaa).

Rautalangasta: lastensuojelulla ei ole mitään tekemistä ap:n lapsen opettajan kysymyksen kanssa. Varsinaista olkiukkoilua kerrakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautalankaa:

Opettaja saa kysyä syökö lapsi aamupalaa. Opettajan kysymys ei ole väärin.

Lastensuojelun nykytila on väärin. SE on väärin että vanhemmat joutuvat tällaisten kysymysten jälkeen edes miettimään tuleeko tästä lastensuojeluasia, se on väärin.

Sillä eihän lapsen aamupala ole lastensuojelun asia millään tavalla (jos lapsi muuten saa kotona ruokaa).

Rautalangasta: lastensuojelulla ei ole mitään tekemistä ap:n lapsen opettajan kysymyksen kanssa. Varsinaista olkiukkoilua kerrakseen.

Sitähän me emme tiedä.

Riski on kuitenkin ihan ilmeinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rautalankaa:

Opettaja saa kysyä syökö lapsi aamupalaa. Opettajan kysymys ei ole väärin.

Lastensuojelun nykytila on väärin. SE on väärin että vanhemmat joutuvat tällaisten kysymysten jälkeen edes miettimään tuleeko tästä lastensuojeluasia, se on väärin.

Sillä eihän lapsen aamupala ole lastensuojelun asia millään tavalla (jos lapsi muuten saa kotona ruokaa).

Rautalangasta: lastensuojelulla ei ole mitään tekemistä ap:n lapsen opettajan kysymyksen kanssa. Varsinaista olkiukkoilua kerrakseen.

Miten se on olkiukkoilua jos ap kysyy otsikossaan tuleeko tästä lastensuojeluilmoitus? Ettekö lue otsikoita?

On tuo aikamoista mutkien oikomista ja syyllisen etsimistä.

Mun lapsi sairastaa astmaa ja psoria. Jos hän on väsynyt, syy on jompikumpi noista.

Ei syömättömyys, huono vanhemmuus, nälässä pitäminen tai valvominen.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂

Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.

Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…

Jos ei aamulla pysty syömään ruokaa vaan oksettaa, kannattaisiko ottaa yhteyttä vaikka terkkaan?? Normaalisti kaikilla on nälkä aamuisin…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂

Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.

Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…

Ja taas sinä satuinesi.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei aamulla pysty syömään ruokaa vaan oksettaa, kannattaisiko ottaa yhteyttä vaikka terkkaan?? Normaalisti kaikilla on nälkä aamuisin…

Miksi alapeukutrtaan? Saisiko perustelut? Yö on nukuttu ja herätään ”tyhjällä” vatsalla… jos joku väittää, ettei aamulla ole nälkä jnatartte ruokaa, silloin tarttee lääkärin apua.

Nyt rauha maahan. Se, että ope kysyy lapselta aamupalasta, on täysin rutiininomaista, ammattiin liittyvää oppilaasta välittämistä. On syystä tai toisesta herännyt huoli lapsen jaksamisesta, ja ope on hakenut sille selitystä ensimmäisestä mieleen tulevasta ja varsin yleisestä syystä: jäikö aamupala syömättä.

Vastaavia kysymyksiä esitän omille teini-ikäisille oppilailleni silloin, jos ylipäätään on aikaa kohdata se oppilas (aina ei ole, kun on 20 muutakin samanaikaisesti huomioitavaa ja ihan kohta tulevat luokkaan seuraavat teinit omine haasteineen). Saatan vaikkapa kysyä väsyneeltä teiniltä, että monelta tämä meni viime yönä nukkumaan. Jos oppilas toteaa, että kolmelta aamuyöllä, muistutan yöunen tärkeydestä ja pyydän tänään menemään ajoissa nukkumaan, että jaksaa huomenna paremmin. Ja tähän se jää, jos huoli ei ole jatkuva. En koe tarpeelliseksi joka asiasta kirjoitella kotiin - ensinnäkin minun tehtäväni on ensisijaisesti opettaa sitä oppilasta, ja toiseksi työaikaani ei oikeasti mahdu joka ikisestä pikkujutusta koteihin raportointi. Lisäksi minulla on teiniin ihan oma opettaja-oppilassuhde, jonka puitteissa tällainen satunnainen juttelu on täysin jokapäiväistä, eikä ihan kaikkea kuulukaan toistaa kotiin.

Mutta sitten, kun se teini on nukkunut pulpetissa useita tunteja putkeen, ei jaksa tehdä mitään ja huoleni asiasta herää tosissaan, kysyn tarkemmin, ensin oppilaalta itseltään ja sitten kotoa. Kerrankin tällaisessa tilanteessa kävi ilmi, että nuori ei pystynyt kotona nukkumaan (syitä oli useita) ja että sama asia oli jo alakoulussa ollut iso haaste oppimiselle. Olin yhteydessä kotiin ja ohjasin oppilaan koulun oppilashuollon piiriin, tässä tapauksessa tutulle kuraattorille. Ei minulla mikään lastensuojeluilmoitus ollut mielessä, vaan oppilaan tilanteen helpottaminen. Ihan suoraan sanottuna te vanhemmat ette ole meidän opettajien mielessä ensimmäisinä, vaan se meidän tuntemamme oppilas. En todellakaan tiedä oppilaitteni vanhempien yhteiskunnallisia statuksia tai (luokanvalvontaoppilaita lukuunottamatta) parisuhdestatusta, eivätkä ne minulle kuulu. Eikä kiinnosta. Tärkeintä on, että lapsen asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt rauha maahan. Se, että ope kysyy lapselta aamupalasta, on täysin rutiininomaista, ammattiin liittyvää oppilaasta välittämistä. On syystä tai toisesta herännyt huoli lapsen jaksamisesta, ja ope on hakenut sille selitystä ensimmäisestä mieleen tulevasta ja varsin yleisestä syystä: jäikö aamupala syömättä.

Vastaavia kysymyksiä esitän omille teini-ikäisille oppilailleni silloin, jos ylipäätään on aikaa kohdata se oppilas (aina ei ole, kun on 20 muutakin samanaikaisesti huomioitavaa ja ihan kohta tulevat luokkaan seuraavat teinit omine haasteineen). Saatan vaikkapa kysyä väsyneeltä teiniltä, että monelta tämä meni viime yönä nukkumaan. Jos oppilas toteaa, että kolmelta aamuyöllä, muistutan yöunen tärkeydestä ja pyydän tänään menemään ajoissa nukkumaan, että jaksaa huomenna paremmin. Ja tähän se jää, jos huoli ei ole jatkuva. En koe tarpeelliseksi joka asiasta kirjoitella kotiin - ensinnäkin minun tehtäväni on ensisijaisesti opettaa sitä oppilasta, ja toiseksi työaikaani ei oikeasti mahdu joka ikisestä pikkujutusta koteihin raportointi. Lisäksi minulla on teiniin ihan oma opettaja-oppilassuhde, jonka puitteissa tällainen satunnainen juttelu on täysin jokapäiväistä, eikä ihan kaikkea kuulukaan toistaa kotiin.

Mutta sitten, kun se teini on nukkunut pulpetissa useita tunteja putkeen, ei jaksa tehdä mitään ja huoleni asiasta herää tosissaan, kysyn tarkemmin, ensin oppilaalta itseltään ja sitten kotoa. Kerrankin tällaisessa tilanteessa kävi ilmi, että nuori ei pystynyt kotona nukkumaan (syitä oli useita) ja että sama asia oli jo alakoulussa ollut iso haaste oppimiselle. Olin yhteydessä kotiin ja ohjasin oppilaan koulun oppilashuollon piiriin, tässä tapauksessa tutulle kuraattorille. Ei minulla mikään lastensuojeluilmoitus ollut mielessä, vaan oppilaan tilanteen helpottaminen. Ihan suoraan sanottuna te vanhemmat ette ole meidän opettajien mielessä ensimmäisinä, vaan se meidän tuntemamme oppilas. En todellakaan tiedä oppilaitteni vanhempien yhteiskunnallisia statuksia tai (luokanvalvontaoppilaita lukuunottamatta) parisuhdestatusta, eivätkä ne minulle kuulu. Eikä kiinnosta. Tärkeintä on, että lapsen asiat hoituvat hyvässä yhteistyössä.

Todella loukkaavaa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

On tuo aikamoista mutkien oikomista ja syyllisen etsimistä.

Mun lapsi sairastaa astmaa ja psoria. Jos hän on väsynyt, syy on jompikumpi noista.

Ei syömättömyys, huono vanhemmuus, nälässä pitäminen tai valvominen.[/quote

Varmaan olet ilmoittanut noista sairauksista myös kouluun, jolloin siellä ei tarvitse arpoa, mikä lapsella on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tuo aikamoista mutkien oikomista ja syyllisen etsimistä.

Mun lapsi sairastaa astmaa ja psoria. Jos hän on väsynyt, syy on jompikumpi noista.

Ei syömättömyys, huono vanhemmuus, nälässä pitäminen tai valvominen.[/quote

Varmaan olet ilmoittanut noista sairauksista myös kouluun, jolloin siellä ei tarvitse arpoa, mikä lapsella on.

Se lukee lapsen papereissa.

Mutta miksi arpoa? Miksei asiallisesti kysy vanhemmalta jos ei jotain ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

On tuo aikamoista mutkien oikomista ja syyllisen etsimistä.

Mun lapsi sairastaa astmaa ja psoria. Jos hän on väsynyt, syy on jompikumpi noista.

Ei syömättömyys, huono vanhemmuus, nälässä pitäminen tai valvominen.

Syyhän on jo koulussa selvillä, ei tarvitse sitä pohtia. 

Jännä, että ihmiset voivat ajatella asioista niin eri tavoin. Olisin onnellinen, jos mun lapsestani välitettäisiin koulussa noin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂

Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.

Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…

Ja taas sinä satuinesi.

No ei ole satua, vaan ihan totta. Meillä oli kulissit kunnossa, kuuluttiin vähintään keskiluokkaan, ehkä ylempään keskiluokkaan. Ei kukaan viranomainen suostunut uskomaan, mitä meillä kotona tapahtui. Siskoni meni naama mustana, kroppa mustelmilla hakemaan apua lastensuojelusta. Isä veti hiuksista portaat alas, löi vyönsoljella ympäri kroppaa raivon vallassa ja lopuksi hakkasi päätä seinään, että sai siskon lopettamaan huutamisen. Arvaa mitä lastensuojelu sanoi? Sinun täytyy olla kiltisti, isälläsi on vähän vaikeaa. Ja siinä vaiheessa, kun minä lopulta pääsin lastensuojelulaitokseen asumaan, niin arvaa mitä isä onnistui tekemään? Tästä on ihan viralliset kirjaukset tehty: isä sai lastensuojelun viranomaiset selvittämään, mikä MINUN osuuteni on hänen asuntolainastaan ja se kirjattiin, että he selvittävät, pitääkö minun alaikäisenä osallistua asuntolainan lyhennyksiin. Voit uskoa terapeuttini ilmeen, kun hän näki ja luki paperit.

Usein totuus on tarua karumpaa. Sä et voi uskoa etkä kuvitella, millä tavalla aikuiset voivat lasta kohdella omien seiniensä sisällä ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Tai siinä vaiheessa puututaan, kun lapsi oireilee itsetuhoisesti ja yrittää päättää päivänsä, kuten minä yritin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quoteVierailija]

Vierailija kirjoitti:

Haluaisinpa nähdä sen sosiaalityöntekijän ilmeen, kun lukee lasu-ilmoitusta opettajalta: ilmoituksen syy: lapsi kertoo, että ei syö aamupalaa😂

Oispa joku tehnyt musta tuollaisen lastensuojeluilmoituksen. Kotona ei ollu läheskään aina ruokaa, ei välttämättä mitään leipää tai sellaistakaan. Kärsin lapsena todella usein nälästä johtuvasta vatsakivusta. Yläasteella sanottiin ihan suoraan, että ainut lämmin ruoka mitä mun tarttee syödä päivän aikana, on kouluruoka. Muuta on turha odottaa. Lopulta kerroin terkkarille siitä, että kotona ei saa ruokaa, kun terkka luuli, että sairastan syömishäiriötä. Noh, se kutsuin äitipuoleni koululle juttelemaan ja hänellähän oli täysin oma versionsa koko hommasta: minä olen kuulemma vain niin nirso, että mikään ruoka ei kelpaa, että ruokaa kuulemma on. Jaa, jännä juttu että minä en sitä ruokaa onnistunut kotoa löytämään, eikä kukaan koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole valittanut siitä, että olisin liian nirso syömäri. Päin vastoin, monesti ihmiset kiinnittävät huomiota siihen, kun syön lautaset hohtavan puhtaiksi.

Voitte arvata kumpaa terkkari uskoi, minua vai meuhkaavaa äitipuolta, joka esitti todisteita siitä, että en kolme vuotiaana syönyt sipulia enkä kaalia…

Ja taas sinä satuinesi.

No ei ole satua, vaan ihan totta. Meillä oli kulissit kunnossa, kuuluttiin vähintään keskiluokkaan, ehkä ylempään keskiluokkaan. Ei kukaan viranomainen suostunut uskomaan, mitä meillä kotona tapahtui. Siskoni meni naama mustana, kroppa mustelmilla hakemaan apua lastensuojelusta. Isä veti hiuksista portaat alas, löi vyönsoljella ympäri kroppaa raivon vallassa ja lopuksi hakkasi päätä seinään, että sai siskon lopettamaan huutamisen. Arvaa mitä lastensuojelu sanoi? Sinun täytyy olla kiltisti, isälläsi on vähän vaikeaa. Ja siinä vaiheessa, kun minä lopulta pääsin lastensuojelulaitokseen asumaan, niin arvaa mitä isä onnistui tekemään? Tästä on ihan viralliset kirjaukset tehty: isä sai lastensuojelun viranomaiset selvittämään, mikä MINUN osuuteni on hänen asuntolainastaan ja se kirjattiin, että he selvittävät, pitääkö minun alaikäisenä osallistua asuntolainan lyhennyksiin. Voit uskoa terapeuttini ilmeen, kun hän näki ja luki paperit.

Usein totuus on tarua karumpaa. Sä et voi uskoa etkä kuvitella, millä tavalla aikuiset voivat lasta kohdella omien seiniensä sisällä ilman, että kukaan puuttuu asiaan. Tai siinä vaiheessa puututaan, kun lapsi oireilee itsetuhoisesti ja yrittää päättää päivänsä, kuten minä yritin.

Blaablaablaa.