Kuuluuko yhteiskunnan maksaa transhoidot miehestä naiseksi ja takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Ja kuinka monta kertaa se polvivaivainen on ensin laitettu viidessä minuutissa kotiin ja käsketty syömään Buranaa. Sehän on ihan yleisessä tiedossa ja miltei vitsi.

Kuvauksiin ja tutkimuksiin yleisellä ei pääse helpolla. Koska raha. Moni lääkäri panttaa tarkempia tutkimuksia todella pitkään.

Ihminen saa juosta moneen kertaan vastaanotolla ja pyytää eikö voisi päästä tutkimuksiin kun särkylääke ei auta ja ei saa nukuttua kun särkee. Ja liikkuminen on vaikeaa.

Mutta ei, lääkari ei kuuntele eikä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Vastaus: tuskin kovin montaa kertaa. Te keskustelette mielikuvistanne, joilla ei ole mitään tekemistä detransition todellisuuden kanssa. Ensinnäkään harva transprosessin läpi käyvä haluaa edes genitaalikirurgiaa ja toiseksi en ole vielä kertaakaan lukenut transprosessia katuvasta ihmisestä, joka haluaisi tai vaatisi uusia leikkauksia. Yleensä detransitioituva ihminen vaan lopettaa hormonilääkityksen.

Koen itseni harmaaksi näkymättömäksi yhteiskunnan palkkeja kannattelevaksi pohjasakaksi. Olen opiskellut kohtuullisen hyvin työllistävän perusammatin. Mennyt suoraan koulun jälkeen töihin ja pyörinyt oravanpyörässä siitä asti. Tämän olen tehnyt koska olen kokenut, että se on ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut aikaa ja mahdollisuutta miettiä kuka tai mitä ole. Veroja olen varmasti maksanut varmasti enemmän kuin olen kuluttanut. Jos oma terveys on ollut koetuksella on todettu, että mennäänpä seuranta linjalla. Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten erkaantuneet vatsalihakset ja virtsan karkailu ovat ihan omia ongelmiani. Kirurgisesti näitä toki voitaisiin hoitaa, mutta en ole riittävän arvokas yhteiskunnan jäsen, jotta sellaista voitaisiin edes harkita.

Samaistumispintaa transihmisten kanssa en oikein koe. Ainakin ovat suomessa hyvässä asemassa, kun yhteiskunta kustantaa hoidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katujen prosentti on 0.0-jotain. Miksi kaikkien pitää kärsiä harvoista katujista? Jos hän ei olisi saanut aikoinaan hoitoja, niin hyvinkin hän olisi jo kuollut. Ja ihan turha yrittää käsittää asiaa oman elämän kautta, jos itsellä ei ole ollut mitään samoja asioita koettuina.

Katujien määrää ei tiedetä. Edelliset tutkimukset, joiden mukaan katujien määrä noin 2%, koski vain ihmisiä jotka käyneet prosessin läpi ennen vuotta 2010 ja heistäkin vain niitä, joille oltiin tehty myös genitaalileikkaus. Vain pieni osa transsukupuolisista käy koskaan genitaalikirurgiassa ja vuoden 2010 jälkeen translähetteiden määrä noussut kaikkialla länsimaissa tuhansia prosentteja aiemmasta sekä kyseessä ihan erilainen potilasryhmä kuin aiemmin.

Niinpä,

sinä inttäjä, luepa Miralle transdiagnoosin tehneen lääkärin pohdintoja täältä ja mieti uudelleen 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001202

Ongelma on se, että (alaikäisille annettujen) hoitojen suositus ei edellytä lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden yleensä vaatimaa näyttöä. Sinä intät täällä nyt yhdeksättä sinua, että mikään muu hoito /terapia ei auta kuin sukupuolenkorjaushoito ja katujia on vähän. Miksi trasklinikalla työskentelevä lääkäri näkee asian toisin?

Varmasti katujat ovat lisääntyneet, koska monessa maassa pääsee hoitoihin helposti ja ilman sen kummempia tutkimuksia, ihan oman ilmoituksen perusteella. Ja ulkomailla hoidetaan suomalaisia, jotka eivät täällä pääse syystä tai toisesta hoidon piiriin. Mutta en ymmärrä, mikä tuossa artikkelissa muka oli sellaista, että hoitoja pitäisi kiristää? Suomessa nuoren on todella vaikea saada hormoneja tms. Se on pitkä tie. Siinä monen mielenterveys on koetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Ihmisen sukupuoli muutetaan koska siinä on ihmisen mielessä ollut alunperin vika ja sen vian hoitona on leikkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Ihmisen sukupuoli muutetaan koska siinä on ihmisen mielessä ollut alunperin vika ja sen vian hoitona on leikkaus.

Vika mielessä ja jalkoväliä leikataan? Nyt menee vähän ohi

Vierailija kirjoitti:

Koen itseni harmaaksi näkymättömäksi yhteiskunnan palkkeja kannattelevaksi pohjasakaksi. Olen opiskellut kohtuullisen hyvin työllistävän perusammatin. Mennyt suoraan koulun jälkeen töihin ja pyörinyt oravanpyörässä siitä asti. Tämän olen tehnyt koska olen kokenut, että se on ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut aikaa ja mahdollisuutta miettiä kuka tai mitä ole. Veroja olen varmasti maksanut varmasti enemmän kuin olen kuluttanut. Jos oma terveys on ollut koetuksella on todettu, että mennäänpä seuranta linjalla. Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten erkaantuneet vatsalihakset ja virtsan karkailu ovat ihan omia ongelmiani. Kirurgisesti näitä toki voitaisiin hoitaa, mutta en ole riittävän arvokas yhteiskunnan jäsen, jotta sellaista voitaisiin edes harkita.

Samaistumispintaa transihmisten kanssa en oikein koe. Ainakin ovat suomessa hyvässä asemassa, kun yhteiskunta kustantaa hoidot.

Tässähän se tuli. Omat asiat koetaan tärkeiksi, mutta muiden asioita on vaikea käsittää.

Itselläni ei ole virtsankarkailua tai sukupuoliidentiteetin kanssa ongelmia. Jos minä arvostan nuo, niin sukupuoli-identiteetti on minusta vakavampi kuin virtsan karkailu. Kumpi siis hoidetaan?

Ihan typerää mennä tälläiselle linjalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Vastaus: tuskin kovin montaa kertaa. Te keskustelette mielikuvistanne, joilla ei ole mitään tekemistä detransition todellisuuden kanssa. Ensinnäkään harva transprosessin läpi käyvä haluaa edes genitaalikirurgiaa ja toiseksi en ole vielä kertaakaan lukenut transprosessia katuvasta ihmisestä, joka haluaisi tai vaatisi uusia leikkauksia. Yleensä detransitioituva ihminen vaan lopettaa hormonilääkityksen.

Olet aivan oikeassa. Itse huomaan olevani palstalla "asiantuntija", vaikka en tiedä asiasta juuri mitään. Mutta näköjään aika paljon enemmän, kuin pienet tissit vs isot tissit kommentit.

Hyvä kun tätä katujienkin näkökulmaa nostetaan esiin eikä se katuminen ole niin tabu mitä ollut ehkä aiemmin. Ei ainakaan alaikäisille pitäisi tehdä mitään peruuttamattomia toimenpiteitä tai antaa hormonihoitoja. On myös hyvä aina muistaa että hmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.

Suomessa on myös ainakin yksi ihminen, joka avoimesti on kertonut katuneensa transhoitoja. Löytyy YouTubesta nimellä samettiorkidea.

Itselläni on ruma naama ja kroppa. Mutta ei tulisi mieleenikään lähteä korjailemaan niitä omilla saatikka yhteiskunnan rahoilla. Koen vain haasteena elää näillä eväillä, mitkä olen saanut luonnonlahjoina. Jo elämä on arvokas lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katujen prosentti on 0.0-jotain. Miksi kaikkien pitää kärsiä harvoista katujista? Jos hän ei olisi saanut aikoinaan hoitoja, niin hyvinkin hän olisi jo kuollut. Ja ihan turha yrittää käsittää asiaa oman elämän kautta, jos itsellä ei ole ollut mitään samoja asioita koettuina.

Katujien määrää ei tiedetä. Edelliset tutkimukset, joiden mukaan katujien määrä noin 2%, koski vain ihmisiä jotka käyneet prosessin läpi ennen vuotta 2010 ja heistäkin vain niitä, joille oltiin tehty myös genitaalileikkaus. Vain pieni osa transsukupuolisista käy koskaan genitaalikirurgiassa ja vuoden 2010 jälkeen translähetteiden määrä noussut kaikkialla länsimaissa tuhansia prosentteja aiemmasta sekä kyseessä ihan erilainen potilasryhmä kuin aiemmin.

Niinpä,

sinä inttäjä, luepa Miralle transdiagnoosin tehneen lääkärin pohdintoja täältä ja mieti uudelleen 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001202

Ongelma on se, että (alaikäisille annettujen) hoitojen suositus ei edellytä lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden yleensä vaatimaa näyttöä. Sinä intät täällä nyt yhdeksättä sinua, että mikään muu hoito /terapia ei auta kuin sukupuolenkorjaushoito ja katujia on vähän. Miksi trasklinikalla työskentelevä lääkäri näkee asian toisin?

Varmasti katujat ovat lisääntyneet, koska monessa maassa pääsee hoitoihin helposti ja ilman sen kummempia tutkimuksia, ihan oman ilmoituksen perusteella. Ja ulkomailla hoidetaan suomalaisia, jotka eivät täällä pääse syystä tai toisesta hoidon piiriin. Mutta en ymmärrä, mikä tuossa artikkelissa muka oli sellaista, että hoitoja pitäisi kiristää? Suomessa nuoren on todella vaikea saada hormoneja tms. Se on pitkä tie. Siinä monen mielenterveys on koetuksella.

Ja sitä mielenterveyttä pitääkin hoitaa. Mutta sitä ei hoideta hormoneilla eikä leikkauksilla. 

Näitä detransitioitujia alkaa olla nyt Suomessakin julkisuudessa useita, ja lisäksi ne, jotka eivät tule julkisuuteen mutta jotka käyvät esim. detransitioitujien tai katujien tapaamisissa (mm. Sametti on puhunut heistä). Vaikka täällä Suomessa on (tai sanotaan että on) tiukat kriteerit transhoidoille, niin silti "seulan" läpi pääsee monia ihmisiä, jotka myöhemmin katuvat. Heistä useimmat taitavat olla nuoria naisia, ja monilta on poistettu rinnat, munasarjat ja jopa kohtu. Eivätkä he koskaan saa takaisin poistettuja rintojaan, munasarjojaan tai kohtuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Todella ajattelematonta verrata vaikeaa ja todellista kipua ja sairautta tähän asiaan.

Itsekkyys ja näkökulma todelliseen elämään oikein loistaa.

Mite edes voi verrata syöpää tai sydänsairautta tähän. Näissä on kyse sen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Kummankohan henkinen puoli tai pelon tunne on kovemmalla: syöpäsairaan vai terveen, mutta kehossaan vu0iihtymättömän ihmisen?

Jos sukupuolenkorjausleikkausta odottava ja nopeasti hoitoa vaativa oikeasti sairas ovat jonossa samaan aikaan niin kumpi on moraalisesti oikeutettu pääsemään ensin hoitoon?

Menisitkö itse ensimmäisenä jonossa koska "oman sukupuolen valinta on ihmisoikeus".

Syöpäsairas tms. ei ole yhtään enempää valinnut sairauttaan tai hänelle ei ole edes annettu mahdollisuutta valintaan terveys vai sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kun tätä katujienkin näkökulmaa nostetaan esiin eikä se katuminen ole niin tabu mitä ollut ehkä aiemmin. Ei ainakaan alaikäisille pitäisi tehdä mitään peruuttamattomia toimenpiteitä tai antaa hormonihoitoja. On myös hyvä aina muistaa että hmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti.

Suomessa on myös ainakin yksi ihminen, joka avoimesti on kertonut katuneensa transhoitoja. Löytyy YouTubesta nimellä samettiorkidea.

Sametin lisäksi julkisuuteen tulleita katujia on ainakin Veera (youtubessa The Honesty Project) ja Nita, jota Yle haastatteli muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ruma naama ja kroppa. Mutta ei tulisi mieleenikään lähteä korjailemaan niitä omilla saatikka yhteiskunnan rahoilla. Koen vain haasteena elää näillä eväillä, mitkä olen saanut luonnonlahjoina. Jo elämä on arvokas lahja.

Kyllä. Jos nämä ihmiset, usein nuoret, ovat muuten terveitä ja normaaleja toiminnoiltaan, älyltään ja ulkoisesti ilman mitän vammaa tai haittaa niin eikö jo siitä pitäisi olla onnellinen?

Ajatella sitä ja olla siitä kiitollinen eikä keskittyä miettimään väärää sukupuoltaan?

Elämä ja terve keho on arvokas lahja. Älkää aliarvioiko tätä lahjaa menkö sitä silpomaan ja pilaamaan hormoneilla.

Ette ikinä sen jälkeen saa takaisin tervettä kehoa. Vaikka kuinka haluaisitte tai katuisitte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Ihmisen sukupuoli muutetaan koska siinä on ihmisen mielessä ollut alunperin vika ja sen vian hoitona on leikkaus.

Vika mielessä ja jalkoväliä leikataan? Nyt menee vähän ohi

Näköjään monelta menee. Ei tajuta että hoitona on se hoito joka parhaiten tehoaa vaivaan, ei se joka ensin tulee mieleen. Kun terapia ja lääkehoito ei ole oikein antanut hyviä tuloksia sukupuolidysforian hoidossa, on kehitetty kehoon muutoksia tekeviä hoitoja joilla sitten tulokset ovat olleet parempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen itseni harmaaksi näkymättömäksi yhteiskunnan palkkeja kannattelevaksi pohjasakaksi. Olen opiskellut kohtuullisen hyvin työllistävän perusammatin. Mennyt suoraan koulun jälkeen töihin ja pyörinyt oravanpyörässä siitä asti. Tämän olen tehnyt koska olen kokenut, että se on ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut aikaa ja mahdollisuutta miettiä kuka tai mitä ole. Veroja olen varmasti maksanut varmasti enemmän kuin olen kuluttanut. Jos oma terveys on ollut koetuksella on todettu, että mennäänpä seuranta linjalla. Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten erkaantuneet vatsalihakset ja virtsan karkailu ovat ihan omia ongelmiani. Kirurgisesti näitä toki voitaisiin hoitaa, mutta en ole riittävän arvokas yhteiskunnan jäsen, jotta sellaista voitaisiin edes harkita.

Samaistumispintaa transihmisten kanssa en oikein koe. Ainakin ovat suomessa hyvässä asemassa, kun yhteiskunta kustantaa hoidot.

Tässähän se tuli. Omat asiat koetaan tärkeiksi, mutta muiden asioita on vaikea käsittää.

Itselläni ei ole virtsankarkailua tai sukupuoliidentiteetin kanssa ongelmia. Jos minä arvostan nuo, niin sukupuoli-identiteetti on minusta vakavampi kuin virtsan karkailu. Kumpi siis hoidetaan?

Ihan typerää mennä tälläiselle linjalle.

Oikea, todellinen sairaus hoidetaan aina ensiksi. Virtsankarkailu on ongelma mutta myös sairaus jonka voisi korjata leikkauksella. Ihmisen muihin elimiin ei tässä kosketa eikä poisteta mitään peruuttamatonta. Ainoastaan tämän ihmisen elämänlaatu paranee.

Sukupuoli-identitiitin ongelma on ongelma ko. ihmiselle, mutta se ei ei ohita eikä saa ohittaa sairautta.

Tätä ongelmaa kannattaa hoitaa esimerkiksi terapialla. Ei leikkauksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ruma naama ja kroppa. Mutta ei tulisi mieleenikään lähteä korjailemaan niitä omilla saatikka yhteiskunnan rahoilla. Koen vain haasteena elää näillä eväillä, mitkä olen saanut luonnonlahjoina. Jo elämä on arvokas lahja.

Kyllä. Jos nämä ihmiset, usein nuoret, ovat muuten terveitä ja normaaleja toiminnoiltaan, älyltään ja ulkoisesti ilman mitän vammaa tai haittaa niin eikö jo siitä pitäisi olla onnellinen?

Ajatella sitä ja olla siitä kiitollinen eikä keskittyä miettimään väärää sukupuoltaan?

Elämä ja terve keho on arvokas lahja. Älkää aliarvioiko tätä lahjaa menkö sitä silpomaan ja pilaamaan hormoneilla.

Ette ikinä sen jälkeen saa takaisin tervettä kehoa. Vaikka kuinka haluaisitte tai katuisitte.

Ihan kuin sanoisit masentuneelle tai skitsofreniaan sairastuneelle että sinun pitäisi vain olla onnellinen ja unohtaa nuo hömpötykset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen itseni harmaaksi näkymättömäksi yhteiskunnan palkkeja kannattelevaksi pohjasakaksi. Olen opiskellut kohtuullisen hyvin työllistävän perusammatin. Mennyt suoraan koulun jälkeen töihin ja pyörinyt oravanpyörässä siitä asti. Tämän olen tehnyt koska olen kokenut, että se on ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut aikaa ja mahdollisuutta miettiä kuka tai mitä ole. Veroja olen varmasti maksanut varmasti enemmän kuin olen kuluttanut. Jos oma terveys on ollut koetuksella on todettu, että mennäänpä seuranta linjalla. Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten erkaantuneet vatsalihakset ja virtsan karkailu ovat ihan omia ongelmiani. Kirurgisesti näitä toki voitaisiin hoitaa, mutta en ole riittävän arvokas yhteiskunnan jäsen, jotta sellaista voitaisiin edes harkita.

Samaistumispintaa transihmisten kanssa en oikein koe. Ainakin ovat suomessa hyvässä asemassa, kun yhteiskunta kustantaa hoidot.

Tässähän se tuli. Omat asiat koetaan tärkeiksi, mutta muiden asioita on vaikea käsittää.

Itselläni ei ole virtsankarkailua tai sukupuoliidentiteetin kanssa ongelmia. Jos minä arvostan nuo, niin sukupuoli-identiteetti on minusta vakavampi kuin virtsan karkailu. Kumpi siis hoidetaan?

Ihan typerää mennä tälläiselle linjalle.

Oikea, todellinen sairaus hoidetaan aina ensiksi. Virtsankarkailu on ongelma mutta myös sairaus jonka voisi korjata leikkauksella. Ihmisen muihin elimiin ei tässä kosketa eikä poisteta mitään peruuttamatonta. Ainoastaan tämän ihmisen elämänlaatu paranee.

Sukupuoli-identitiitin ongelma on ongelma ko. ihmiselle, mutta se ei ei ohita eikä saa ohittaa sairautta.
Tätä ongelmaa kannattaa hoitaa esimerkiksi terapialla. Ei leikkauksilla.

Mutta kun sen ei ole todettu oikein auttavan tähän sairauteen. Ja jos taas ei saada tehoavaa hoitoa niin ihminen saattaa pudota työelämän ulkopuolelle joka on sekä henkilökohtainen tragedia että yhteiskunnalle hyvin kallista. Kyse on siis ihan oikeasta sairaudesta joka ei katoa sillä että sitä vähätellään tai se kielletään kokonaan.

Kyllä pitää maksaa. Mutta tällaiset keissit vain ovat hyvä osoitus siitä, että transhoitojen tarve pitää harkita entistä huolellisemmin. Mikään itseidentifiointi ei riitä, vaan tarvitaan huolellinen, moniammatillinen tutkimus.