Kuuluuko yhteiskunnan maksaa transhoidot miehestä naiseksi ja takaisin?

Kuppikokoni on A mutta identiteettiini kuuluu isot rinnat, joten voisiko yhteiskunta kustantaa mulle silikonit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katujen prosentti on 0.0-jotain. Miksi kaikkien pitää kärsiä harvoista katujista? Jos hän ei olisi saanut aikoinaan hoitoja, niin hyvinkin hän olisi jo kuollut. Ja ihan turha yrittää käsittää asiaa oman elämän kautta, jos itsellä ei ole ollut mitään samoja asioita koettuina.

Katujien määrää ei tiedetä. Edelliset tutkimukset, joiden mukaan katujien määrä noin 2%, koski vain ihmisiä jotka käyneet prosessin läpi ennen vuotta 2010 ja heistäkin vain niitä, joille oltiin tehty myös genitaalileikkaus. Vain pieni osa transsukupuolisista käy koskaan genitaalikirurgiassa ja vuoden 2010 jälkeen translähetteiden määrä noussut kaikkialla länsimaissa tuhansia prosentteja aiemmasta sekä kyseessä ihan erilainen potilasryhmä kuin aiemmin.

Niinpä,

sinä inttäjä, luepa Miralle transdiagnoosin tehneen lääkärin pohdintoja täältä ja mieti uudelleen 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001202

Ongelma on se, että (alaikäisille annettujen) hoitojen suositus ei edellytä lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden yleensä vaatimaa näyttöä. Sinä intät täällä nyt yhdeksättä sinua, että mikään muu hoito /terapia ei auta kuin sukupuolenkorjaushoito ja katujia on vähän. Miksi trasklinikalla työskentelevä lääkäri näkee asian toisin?

Vierailija kirjoitti:

pöpilät ovat täynnä jos jonkinlaisia napoleoneja ja hitlereitä. ei niidenkään kaikkia päähänpistoja korvata veronmaksajien rahoilla. miksi pitäisi korvata jonkun sukupuolifetissejä. huomenna se haluaa varmaan olla koira ja seuraavaksi eiffeltorni

Niinpä, minä haluaisin olla kuin Marilyn Monroe, miksi yhteiskunta ei sitä ymmärrä?

Mieheni haluaisi olla, tai me molemmat haluamme, kuin Prad Pitt.

Pääsemmekö muutosleikkaukseen?

Tosiaan jos kaikki Napoleoniksi, Hitleriksi tai - xxxxksi haluavat leikattaisiin julkisin varoin niin olisi mielenkiintoista kun olisi Suomessa monta kloonia heistä.

Varsinkin jos he liikkuisivat muiden ihmisten joukossa normaalisti.

Tietenkin liikkuisivatkin koska eihän heillä enää ole mitään sairautta, he olisivat nyt leikattu terveiksi.

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Entäs, jos haluaa taas vaihtaa? Kannattaisitko jotain vaihtomäärää/henkilö, vai mikä olisi parasta?

Fiilispohjalta parin vuoden välein sukupuoli uusiksi, tmv?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ylen jutusta:

"– Kansainvälisten hoitosuositusten mukaan hormonihoitoa voidaan ja myös pitää antaa yhtä lailla alaikäisille, vaikka tutkimusnäyttö nuoruusiässä aloitetuista hoidosta on lähes olematonta."

Lapset ja nuoret ovat siis koe-eläimiä. Vasta tulevaisuudessa nähdään onko tämä kokeilu onnistunut vai epäonnistunut. Toivon mukaan Miran kaltaisia tulisi olemaan mahdollisimman pieni osa transprosessiin lähteneistä.

Ongelma on kyllä se että hoitojen vastustajat uskovat tutkimuksiin aina silloin kuin se heille sopii. Jos tutkimus sanoo jotain hoitojen vastaista niin se on heti painava peruste. Mutta jos tutkimus kertoo hoitojen olevan paras tapa auttaa näitä henkilöitä niin sillä ei ole juurikaan painoarvoa mihinkään.

Tutkimusta ei ole, koska ei haluta tutkia lasten hormonihoitoja. Ottaa ryhmää lapsia ja antaa toisille hormonia ja toisille ei.

Kaikki tutkimukset joita on tehty, viittaa, että paras tulos tulee, kun hoidosta aloitetaan ennen murrosikää. Ja sehän on loogista. En osta kantaa mihinkään, koska tiedän että itselleni olisi tosi hankala aloittaa omalle lapselle hormonihoitoja, jos sellainen tilanne tulisi eteen.

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Entäs, jos haluaa taas vaihtaa? Kannattaisitko jotain vaihtomäärää/henkilö, vai mikä olisi parasta?

Fiilispohjalta parin vuoden välein sukupuoli uusiksi, tmv?

Parin vuoden välein? 😏. Menee pari vuotta ennen kuin pääsee tutkimuksiin. Ja hoidoissa menee aika kauan enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Kuppikokoni on A mutta identiteettiini kuuluu isot rinnat, joten voisiko yhteiskunta kustantaa mulle silikonit?

Ajattelit sitten tuon olevan sama asia? Huokaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Kuka on sanonut, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat tai autistiset nuoret eivät saisi psykoterapiaa? Vai puhutaanko nyt "terapiasta" jossa terapeutti lähtee juupas-eipäs-väittelyyn asiakkaan identiteetistä? Tuollainen ei nimittäin ihan tutkitusti toimi, vaikka kieltämättä yllättävä tulos onkin.

Kaikki sellainen psykoterapia, joka saattaa vaikuttaa siihen, että dysforinen lapsi hyväksyykin oman sukupuolensa ja kehonsa, on kielletty "eheyttämisenä" . Se nähdään translapsen eheyttämiseksi cis-lapseksi.

Nyt joku on syöttänyt sinulle pajunköyttä ja hyvin on näemmä nielty. Melkein mikä tahansa terapia saattaa johtaa dysforian vähenemiseen, ja siihenhän myös transhoidot pyrkivät. Eikä niitä ollakaan kieltämässä. Eri asia on, jos terapian tavoitteena on muuttaa seksuaali - tai sukupuoli-identiteetti, mikä on moneen kertaan osoitettu hyödyttömäksi ja vahingolliseksi.

Paitsi, että ei ole olemassa mitään synnynnäistä, muuttumatonta "sukupuoli-identiteettiä". 

- eri

Mullakin on mennyt jo pää aivan sekaisin, että onko niitä sukupuolia vai ei?

Siis kun nuori hakeutuu transklinikalle niin ahdistaako se biologinen sukupuoli siellä henkilöllisyystodistuksessa vai sen ilmentäminen jollain ulkonäköseikoilla vai ihan vaan kasvavat tissit? Vai se ettei haluaisi lesboilla, mutta tykkäisi kuitenkin tytöistä? Vai ettei tykkää tytöistä eikä halua olla niiden kanssa samassa liikassa? Vai haluaako kuitenkin? Jos otetaan tissit pois ja annetaan nimeksi Jussi, niin tahtooko kuitenkin tyttöjen liikkaan? Vai ei kenenkään liikkaan? Vai onko niin, että meillä on pian Jusseja, jotka kuitenkin käy naisten pukkarissa ja Einoja jotka myös on siellä naisten pukkarissa vaikka niillä on pippeli, koska Einosta tuntuu, että ois kuitenkin ennemmin nainen. Vai sitten Jusseja, jotka pakotetaan sen uutuuttaan kiiltelevän HETUn mukaan sinne poikien pukkariin, vaikka sillä Jussilla onkin vielä pimppi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Entäs, jos haluaa taas vaihtaa? Kannattaisitko jotain vaihtomäärää/henkilö, vai mikä olisi parasta?

Fiilispohjalta parin vuoden välein sukupuoli uusiksi, tmv?

Voisiko olla että missään vaiheessa sukupuolta ei vaihdeta vaan se sukupuoli on koko aika sama, mutta tietynlaiseen kehokuvahäiriöön tarjotaan ratkaisuksi näitä "sukupuolenkorjaushoitoja"? Kun sitten ihminen jossain vaiheessa haluaakin lopettaa kehonmuokkaus"hoidot", kauhistellaan "jojotransuja" jotka vaihtelee sukupuoltaan edes takaisin.

Ymmärtääkseni tän Miran detransitioon ei kuulunut muita "yhteiskunnan maksamia hoitoja" kuin se, että lopetti testosteronin käytön. Koska munasarjat on poistettu eikä keho tuota enää sp-hormoneja luonnollisesti, hän varmaankin käyttää nyt estrogenilääkitystä testosteronin sijaan. Samoin Nita, joka aiemmin kertoi MOT:ssa detransitiostaan, ei "vaihdellut sukupuolta edes takaisin yhteiskunnan varoilla" vaan yksinkertaisesti lopetti testosteronilääkityksen. Yhteiskunnan maksamaa terapiaa kumpikin heistä toivottavasti saa, koska sitä he olisivat tarvinneet lähtökohtaisesti, eikä mitään leikkauksia ja hormoneita.

Montako sydänleikkausta yhteiskunnan pitää yhdelle ihmiselle korvata? Osaako joku sanoa jonkun eksaktin lukumäärän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Mielestäni kuuluu. Jos ollaan nii tyhmiä ja avuliaita, että yhteiskunnan varoilla pilataan terveiden ihmisten terveys niin yhteiskunnan vastuulla pitää olla myös virheiden korjaaminen. Tietysti lähtökohtaisesti transhoitoja pitäisi mielestäni myöntää paljon vähemmän niin ei tarvitsisi niin paljon korjailla. Transhoitojen suosio on moninkertaistunut viime vuosina. On odotettavissa, että detransitioitumishoitojen suosio kasvaa seuraavaksi.

Ei, eikä sitä yhtäkään, ellei ole kromosomipoikkeamaa. Muut pitäisi hoitaa lääkkeillä ja psykoterapialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katujen prosentti on 0.0-jotain. Miksi kaikkien pitää kärsiä harvoista katujista? Jos hän ei olisi saanut aikoinaan hoitoja, niin hyvinkin hän olisi jo kuollut. Ja ihan turha yrittää käsittää asiaa oman elämän kautta, jos itsellä ei ole ollut mitään samoja asioita koettuina.

Katujien määrää ei tiedetä. Edelliset tutkimukset, joiden mukaan katujien määrä noin 2%, koski vain ihmisiä jotka käyneet prosessin läpi ennen vuotta 2010 ja heistäkin vain niitä, joille oltiin tehty myös genitaalileikkaus. Vain pieni osa transsukupuolisista käy koskaan genitaalikirurgiassa ja vuoden 2010 jälkeen translähetteiden määrä noussut kaikkialla länsimaissa tuhansia prosentteja aiemmasta sekä kyseessä ihan erilainen potilasryhmä kuin aiemmin.

Niinpä,

sinä inttäjä, luepa Miralle transdiagnoosin tehneen lääkärin pohdintoja täältä ja mieti uudelleen 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001202

Ongelma on se, että (alaikäisille annettujen) hoitojen suositus ei edellytä lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden yleensä vaatimaa näyttöä. Sinä intät täällä nyt yhdeksättä sinua, että mikään muu hoito /terapia ei auta kuin sukupuolenkorjaushoito ja katujia on vähän. Miksi trasklinikalla työskentelevä lääkäri näkee asian toisin?

Tuo oli eka kommenttini täällä. En ole inttänyt mitään, enkä edes tiedä kuinka asiaan suhtaudun. Luen klinikan lääkärin kommentti kohta, mutta se on yhden ihmisen mielipide. Sen mitä olen seurannut asiaa, niin 1. Moni tekee itsemurhan ennen kuin pääsee hoitoon, 2. Karibia on vähän, 3. Asiantuntejuutta on vähän jopa klinikoilla ja asiaan vaikuttaa suuresti oma tausta eikä koulutus.

Ja Suomessa on todella vaikea päästä hoitojen piiriin. Ei se todellakaan ole helppo tai lyhyt prosessi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluuko ihmisoikeudet yhteiskunnalle? Ei kenelläkään, ei myöskään valtiolla ole oikeutta riistää ihmisoikeuksia. Sukupuolen valinta on ihmisoikeus ja se pitää mahdollistaa.

Missäs tämä on ihmisoikeudeksi julistettu?

Itse en ainakaan ole valinnut sukupuoltani. Luonto teki sen puolestani eikä minulla ole siihen osaa eikä arpaa.

Hyvä oivallus. Ihmiseltä ei ennen syntymää kysytä kummaksi haluaa syntyä. Silloin olisi ihmisoikeusrikos ja väärin jos kohtuun saisi vauvalle napin josta painamalla voisi itse valita kumpi on mieluisampi ja kotoisampi keho.

Mutta tämä ei toteutuisikaan.

Sukupuolen valinta ei voi olla ihmisoikeus koska ihminen ei voi valita sukupuoltaan.

Siihen pitää vain tyytyä ja yrittää elää nin hyvää elämää kuin mahdollista sillä kropalla.

Ei ihminen voi valita montaa muutakaan, itselleen tärkeämpää ominaisuutta. Ei uusia aivoja, suurta lahjakkuutta, hyvää muistia, luonnetta, temperamenttia, karismaa jne.

Transhoidot saattavat joissakin tilanteissa olla tarpeellisia. Mutta niiden suhteen tulisi olla rehellinen, sekä lääkärin potilaalle että potilaan itselleen. Totuus kun on, että sukupuolta ei voi vaihtaa tai "korjata" toiseksi. Naiseksi syntynyt on lopun elämäänsä nainen. Hänelle voidaan kirurgisesti luoda miesmäisiä ulkoisia piirteitä, mutta hän ei tule koskaan saamaan esim. toimivia miehen sukuelimiä. Valtaosa ihmisistä ei tule pitämään häntä aitona miehenä, vaan joko naisena tai outona välimuotona ja tämä kaventaa esim. potentiaalisten kumppaneiden määrää erittäin merkittävästi.

Pitkittäistutkimuksissa ei ikävä kyllä ole saatu kovinkaan kannustavia tuloksia transhoitojen mielenterveysvaikutuksista. Ja transpoleilla olevan uuden potilaskategorian (teini-ikäisiä tyttöjä ja nuoria naisia, merkittävä osa autismin kirjolla ja/tai lesb0ja) hoitojen tehosta ei ole vielä lainkaan pitkäaikaistutkimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Totttakai. Ja niin moneen kertaan kuin mieli tekee. eihän sukupuolineutraalius muuten etene. Kuin vehkeitä vaihtelemalla mielenmukaan. Kyllä muut saa riutua jononpäässsä.

Kyberbiotekniikan pitäisi kehittyä sillä tavalla, että tarpeen vaatiessa voisi itse ruuvata penis pois, ja laittaa tilalle vaginapussi. Ja tietysti toisinpäin myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katujen prosentti on 0.0-jotain. Miksi kaikkien pitää kärsiä harvoista katujista? Jos hän ei olisi saanut aikoinaan hoitoja, niin hyvinkin hän olisi jo kuollut. Ja ihan turha yrittää käsittää asiaa oman elämän kautta, jos itsellä ei ole ollut mitään samoja asioita koettuina.

Katujien määrää ei tiedetä. Edelliset tutkimukset, joiden mukaan katujien määrä noin 2%, koski vain ihmisiä jotka käyneet prosessin läpi ennen vuotta 2010 ja heistäkin vain niitä, joille oltiin tehty myös genitaalileikkaus. Vain pieni osa transsukupuolisista käy koskaan genitaalikirurgiassa ja vuoden 2010 jälkeen translähetteiden määrä noussut kaikkialla länsimaissa tuhansia prosentteja aiemmasta sekä kyseessä ihan erilainen potilasryhmä kuin aiemmin.

Niinpä,

sinä inttäjä, luepa Miralle transdiagnoosin tehneen lääkärin pohdintoja täältä ja mieti uudelleen 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001202

Ongelma on se, että (alaikäisille annettujen) hoitojen suositus ei edellytä lääketieteellisten hoitotoimenpiteiden yleensä vaatimaa näyttöä. Sinä intät täällä nyt yhdeksättä sinua, että mikään muu hoito /terapia ei auta kuin sukupuolenkorjaushoito ja katujia on vähän. Miksi trasklinikalla työskentelevä lääkäri näkee asian toisin?

Tuo oli eka kommenttini täällä. En ole inttänyt mitään, enkä edes tiedä kuinka asiaan suhtaudun. Luen klinikan lääkärin kommentti kohta, mutta se on yhden ihmisen mielipide. Sen mitä olen seurannut asiaa, niin 1. Moni tekee itsemurhan ennen kuin pääsee hoitoon, 2. Karibia on vähän, 3. Asiantuntejuutta on vähän jopa klinikoilla ja asiaan vaikuttaa suuresti oma tausta eikä koulutus.

Ja Suomessa on todella vaikea päästä hoitojen piiriin. Ei se todellakaan ole helppo tai lyhyt prosessi.

Tätä on tutkittu ja havaittu, että itsetuhoisuus on transhoitoihin hakeutuvilla ihan samalla tasolla kuin (muillakin) mt-oireilevilla. Hoidot eivät merkittävästi tai lainkaan paranna itsetuhoisuutta. Joissakin tutkimuksissa post-op itsetuhoisuuden mittarit olivat jopa nouseet verrattuna pre-op tilanteeseen. Ja tämä siitä huolimatta, että leikkaushoitoihin valikoidaan se osa potilaista, joilla ei ole merkittäviä mt-ongelmia.