Kuuluuko yhteiskunnan maksaa transhoidot miehestä naiseksi ja takaisin?

Pitäisikö slerban pidennysleikkauksen olla ilmainen? Entä lyhennysleikkauksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vieras78954 kirjoitti:

Tämä on vähän kakspiippuinen juttu, periaatteessa sanoisin että ei pidä maksaa mutta sitten käin miettimään että kyllähän esim lihavuusöeikkaus voidaan joutua tekemään uusiksi jos joku turvottaa itsensä siinä välissä taas surkeaan kuntoon?

Tai alkoholisti saa uuden maksan ja juo senkin sököksi, eikö hänellä ole oikeutta enää päästä elinsiirtolidtalle?

Maksa vaikuttaa ihmisen elintoimintoihin, jos maksa on sökö se on henkeä uhkaavaa.

Lihavuusleikkauksesta en tiedä suoritetaanko sen uusinta julkisilla varoilla. Mutta sekin saattaa olla henkeä uhkaavaa jos on uudelleen surkeassa kunnossa ja elimistö lakannut toimimasta normaalisti.

Näissä tapauksissa miettisin aina onko ihmisen henki ilman leikkausta vaarassa.
Sukupuoli ei ole terveysriski, oli se mikä tahansa.

Miten vaikea on tajuta että kyse on MIELENterveydestä?

Jos vika on mielessä, miksi tärvellä toimivaa ja tervettä kehoa?

Noin kymmenennen kerran: koska se on todettu vaikuttavimmaksi hoitomuodoksi. Lääkehoidolla ja terapialla ei ole saatu hyviä tuloksia. Jos ne toimisivat niin niitä käytettäisiin taatusti leikkaustan sijaan.

Miksi transeilla on oikeus verovaroin kustannettaviin kauneusleikkauksiin mutta muilla dysforisilla ei ole?

Koska muihin dysforioihin toisenlainen hoito riittää. Ja toisaalta, joskus "kauneusleikkauksia" tehdään myös muillekin, kuin transsukupuolisille julkisista varoista, jos katsotaan tilanne sellaiseksi, että pelkkä mielen hoito ei riitä. Esim. isot epämuodostumia, mukaanlukien pahasti tubulaarisia rintojon korjauksia, on kustannettu yhteiskunnan varoista. Myös rintojen poistoa miehille -joille naistyypillisesti turvonneet rinnat eivät ole poistuneet laihdutuksella tai hormonihoidolla- on tehty verovaroista, vaikka tähänkään varsinaista lääketieteellistä syytä ei olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Todella ajattelematonta verrata vaikeaa ja todellista kipua ja sairautta tähän asiaan.

Itsekkyys ja näkökulma todelliseen elämään oikein loistaa.

Mite edes voi verrata syöpää tai sydänsairautta tähän. Näissä on kyse sen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Kummankohan henkinen puoli tai pelon tunne on kovemmalla: syöpäsairaan vai terveen, mutta kehossaan vu0iihtymättömän ihmisen?

Jos sukupuolenkorjausleikkausta odottava ja nopeasti hoitoa vaativa oikeasti sairas ovat jonossa samaan aikaan niin kumpi on moraalisesti oikeutettu pääsemään ensin hoitoon?

Menisitkö itse ensimmäisenä jonossa koska "oman sukupuolen valinta on ihmisoikeus".

Syöpäsairas tms. ei ole yhtään enempää valinnut sairauttaan tai hänelle ei ole edes annettu mahdollisuutta valintaan terveys vai sairaus.

Ei tietenkään ole. Jos katsotaan mitkä sairaudet aiheuttavat eniten ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä niin ne eivät todellakaan ole nuo sinun "oikeina" pitäsi sairaudet vaan mielenterveyden ongelmat. Näkyy edelleen yhteiskunnassa todella valitettavalla tavalla juuri tuo asenteesi jossa ne eivät ole oikeita sairauksia joten niihin ei haeta apua riittävän varhain ja ne pääsevät pahentumaan liikaa.

Tämä on siis sekä henkilökohtaisella tasolla iso ongelma että yhteiskunnalle todella kallis asia.

No niin, nyt päästiin taas tähän: mielenterveysongelma!

Päättäkää nyt hyvät ihmiset onko sukupuoli-identiteettiongelma mielenterveysongelma vai joku muu, siis mikä?

Jos kerran se on mielenterveysongelma niin silloin sitä hoidetaan mielenterveysongelmana. Ihan niinkuin kaikkia muitakin mielenterveysongelmia.

Terapialla, psykiatrisin keinoin, mielialalääkityksellä jne.

Eikä leikkauksilla. Mutta kun se ei kuulemma auta kun ei ole mielenterveysongelma.

En ole kuullut, että ns. tavallista mielenterveysongelmaa olisi hoidettu leikkaamalla ihmiseltä joku (itse haluamansa) osa pois kehosta. Ja sen jälkeen mielenterveysongelma olisi parantunut.

Onko tai eikö ole mielenterveysongelma?

Jos on niin tietysti sitä pitää silloin hoitaa samoin kuin muitakin vastaavia mielenterveysongelmia.

Mutta silti sanoisin, että ärhäkkä syöpä tai pakollinen sydänleikkaus tms. on pakko tehdä nopeasti, että ihmisen henki säilyy.

Aliarvioimatta silti muita sairauksia, mutta onhan aina olemassa tietty prioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Mutta kun se polvi leikataan koska se on sairas, tulehtunut, murtunut, kulunut, siinä on vika. Montako kertaa tervettä haaroväliä leikataan toisennäköiseksi vaikka siinä ei alunperinkään ollut tautia?

Ihmisen sukupuoli muutetaan koska siinä on ihmisen mielessä ollut alunperin vika ja sen vian hoitona on leikkaus.

Vika mielessä ja jalkoväliä leikataan? Nyt menee vähän ohi

Jos ihmisen m i e l e s s ä on vika, että ihminen on sitä mieltä, että hän on sitä tai tätä tai tuota niin todellakin sitä mieltä pitää hoitaa.
Mitkään leikkaukset, paitsi ehkä lobotomia, ei auta.

Läkketiede on kyllä eri mieltä kanssasi.

Onko tutkittu lainkaan lääketieteellisesti pitemmällä aikajaksolla rinnakkain tapauksia, joissa tätä ongelmaa on hoidettu pitkällä terapialla tai leikkauksilla ja lääkehoidoilla?

Kummat ryhmät ovat tyytyväisempiä tai elämänlaatu on parempi.

Tai kuinka paljon tullut leikatuilla katumisia tai takaisinvaihtoja.

En usko, että on tutkittu.

Myös leikatusta voi tuntua, että nyt kaikki on paremmin ja hienommin, mutta sehän on taas edelleen tunne. Eihän tämä ihminen voi tietää miten hän voisi jos olisi valinnut pitkän terapian ilman leikkauksia. Hän olisi voisi silloinkin tuntea, että voi nyt hyvin ja terapia auttoi.

Ei lääketiede voi tietää muuta kuin sen ihmisen oman kertomuksen omasta olostaan.

Jos ihminen on vahvasti sitä mieltä, että vain leikkaus auttaa niin se on edelleen jatkossa hänen mielipiteensä. Oli tulos mikä tahansa.

Koska ei lääketiede kenenkään ihmisen mieleen ja ajatuksiin pääse käsiksi. Jos kerran sanotaan ja ajatus nyt on, ettei mielessä ole vikaa vaan kehossa.

Ok, keho on hoidettu sellaiseksi kun ihminen halusi, ei enää ongelmaa.

Näinhän lääketiede toimii.

Sinulle tulee ilmeisesti ihan uutena tietona että tätä ongelmaa on yritetty hoitaa terapialla, lääkkeillä ja vaikka millä vielä vähemmän lääketieteellisillä keinoilla ei vain vuosikymmeniä vaan varmasti vuosisatoja. Ja tulokset eivät ole olleet kummoisia kuten on moneen kertaan todettu.

En ymmärrä miten ihmisille edes tulee mieleen että lääketiede ei olisi ensin lukemattomia kertoja yrittänyt niitä helpompia ja perinteisempiä keinoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Todella ajattelematonta verrata vaikeaa ja todellista kipua ja sairautta tähän asiaan.

Itsekkyys ja näkökulma todelliseen elämään oikein loistaa.

Mite edes voi verrata syöpää tai sydänsairautta tähän. Näissä on kyse sen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Kummankohan henkinen puoli tai pelon tunne on kovemmalla: syöpäsairaan vai terveen, mutta kehossaan vu0iihtymättömän ihmisen?

Jos sukupuolenkorjausleikkausta odottava ja nopeasti hoitoa vaativa oikeasti sairas ovat jonossa samaan aikaan niin kumpi on moraalisesti oikeutettu pääsemään ensin hoitoon?

Menisitkö itse ensimmäisenä jonossa koska "oman sukupuolen valinta on ihmisoikeus".

Syöpäsairas tms. ei ole yhtään enempää valinnut sairauttaan tai hänelle ei ole edes annettu mahdollisuutta valintaan terveys vai sairaus.

Ei tietenkään ole. Jos katsotaan mitkä sairaudet aiheuttavat eniten ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä niin ne eivät todellakaan ole nuo sinun "oikeina" pitäsi sairaudet vaan mielenterveyden ongelmat. Näkyy edelleen yhteiskunnassa todella valitettavalla tavalla juuri tuo asenteesi jossa ne eivät ole oikeita sairauksia joten niihin ei haeta apua riittävän varhain ja ne pääsevät pahentumaan liikaa.

Tämä on siis sekä henkilökohtaisella tasolla iso ongelma että yhteiskunnalle todella kallis asia.

No niin, nyt päästiin taas tähän: mielenterveysongelma!

Päättäkää nyt hyvät ihmiset onko sukupuoli-identiteettiongelma mielenterveysongelma vai joku muu, siis mikä?
Jos kerran se on mielenterveysongelma niin silloin sitä hoidetaan mielenterveysongelmana. Ihan niinkuin kaikkia muitakin mielenterveysongelmia.

Terapialla, psykiatrisin keinoin, mielialalääkityksellä jne.

Eikä leikkauksilla. Mutta kun se ei kuulemma auta kun ei ole mielenterveysongelma.

En ole kuullut, että ns. tavallista mielenterveysongelmaa olisi hoidettu leikkaamalla ihmiseltä joku (itse haluamansa) osa pois kehosta. Ja sen jälkeen mielenterveysongelma olisi parantunut.

Onko tai eikö ole mielenterveysongelma?

Jos on niin tietysti sitä pitää silloin hoitaa samoin kuin muitakin vastaavia mielenterveysongelmia.

Mutta silti sanoisin, että ärhäkkä syöpä tai pakollinen sydänleikkaus tms. on pakko tehdä nopeasti, että ihmisen henki säilyy.

Aliarvioimatta silti muita sairauksia, mutta onhan aina olemassa tietty prioriteetti.

Ei ole olemassa mitään lakia siitä miten mitäkin sairausryhmää kuuluu hoitaa. Ongelmia hoidetaan juuri sillä tavalla joka on juuri siihen ongelmaan se toimivin tapa. Ja vaikka se teillä ottaa miten koville vain niin valitettavasti tieteellisten tutkimusten mukaan se ei ole tässä tapauksessa terapia tai lääkehoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

Terapia on hoito noihin häiriöihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen itseni harmaaksi näkymättömäksi yhteiskunnan palkkeja kannattelevaksi pohjasakaksi. Olen opiskellut kohtuullisen hyvin työllistävän perusammatin. Mennyt suoraan koulun jälkeen töihin ja pyörinyt oravanpyörässä siitä asti. Tämän olen tehnyt koska olen kokenut, että se on ainoa vaihtoehto. Ei ole ollut aikaa ja mahdollisuutta miettiä kuka tai mitä ole. Veroja olen varmasti maksanut varmasti enemmän kuin olen kuluttanut. Jos oma terveys on ollut koetuksella on todettu, että mennäänpä seuranta linjalla. Synnytyksen jälkeiset komplikaatiot, kuten erkaantuneet vatsalihakset ja virtsan karkailu ovat ihan omia ongelmiani. Kirurgisesti näitä toki voitaisiin hoitaa, mutta en ole riittävän arvokas yhteiskunnan jäsen, jotta sellaista voitaisiin edes harkita.

Samaistumispintaa transihmisten kanssa en oikein koe. Ainakin ovat suomessa hyvässä asemassa, kun yhteiskunta kustantaa hoidot.

Tässähän se tuli. Omat asiat koetaan tärkeiksi, mutta muiden asioita on vaikea käsittää.

Itselläni ei ole virtsankarkailua tai sukupuoliidentiteetin kanssa ongelmia. Jos minä arvostan nuo, niin sukupuoli-identiteetti on minusta vakavampi kuin virtsan karkailu. Kumpi siis hoidetaan?

Ihan typerää mennä tälläiselle linjalle.

Me julkisen terveydenhuollon asiakkaat ei tätä itse päätetä vaan lääkärit päättävät ketä aletaan hoitaa. He taas saavat ohjeistuksia ylempää. Tässä on kyse rahasta ja arvoista. Rahaa on käytössä rajallisesti ja sen kohdentamisesta pitäisi saada keskustella, kun kyse on julkisesta rahasta. Tilannehan on juuri sinun arvojesi mukainen eli hoitoa saa sukupuoli identiteetin hoitoon, mutta ei virtsankarkailuun. Onko se oikein on minusta kysymys josta pitää saada keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

On joo tosi hyvin verrattavissa terveiden ruumiinosien poistamiseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No terveydenhuollon tarkoitus on saada ihminen tuntemaan itsensä mahdollisimman terveeksi ja kykeneväksi täysipainoiseen elämään. On aika turha katsella omasta perspektiivistä sitä mikä on jollekin muulle se asia joka hänen kohdallaan tämän toteuttaa.

Kysymyshän koskee sitä, kuinka monta sukupuolenvaihdosta yhteiskunnan pitää kustantaa yhdelle ihmiselle.

Se selvitystyö ennen hoitojen aloittamista pitäisi tehdä niin hyvin, ettei tarvitse kovin montaa kertaa saman yksilön kohdalla näitä muutoksia tehdä.

Kun joidenkin mielestä taas noihin transhoitoihin pitäisi päästä ihan vain omalla ilmoituksella, ilman mitään psykologisia testejä tms. Silloinhan periaatteessa olisi mahdollista, että sama ihminen hakeutuisi niihin hoitoihin jopa useamman kerran elämänsä aikana.

Ei kai sille voi mitään lukumäärää määrittää jos kriteeri on nimenomaan se että toimenpiteen pitää parantaa ihmisen elämänlaatua ja tukee hänen mahdollisuuttaan elää mahdollisimman täysipainoista elämää. Ihan kuten ei lasketa että montako kertaa vaikka ihmisen polvi, sydän tai syöpä leikataan. Se tehdään niin monta kertaa kun on lääketieteellisesti perusteltua ja siitä on ihmiselle hyötyä.

Todella ajattelematonta verrata vaikeaa ja todellista kipua ja sairautta tähän asiaan.

Itsekkyys ja näkökulma todelliseen elämään oikein loistaa.

Mite edes voi verrata syöpää tai sydänsairautta tähän. Näissä on kyse sen ihmisen elämästä tai kuolemasta.

Kummankohan henkinen puoli tai pelon tunne on kovemmalla: syöpäsairaan vai terveen, mutta kehossaan vu0iihtymättömän ihmisen?

Jos sukupuolenkorjausleikkausta odottava ja nopeasti hoitoa vaativa oikeasti sairas ovat jonossa samaan aikaan niin kumpi on moraalisesti oikeutettu pääsemään ensin hoitoon?

Menisitkö itse ensimmäisenä jonossa koska "oman sukupuolen valinta on ihmisoikeus".

Syöpäsairas tms. ei ole yhtään enempää valinnut sairauttaan tai hänelle ei ole edes annettu mahdollisuutta valintaan terveys vai sairaus.

Ei tietenkään ole. Jos katsotaan mitkä sairaudet aiheuttavat eniten ennenaikaisia eläkkeelle siirtymisiä niin ne eivät todellakaan ole nuo sinun "oikeina" pitäsi sairaudet vaan mielenterveyden ongelmat. Näkyy edelleen yhteiskunnassa todella valitettavalla tavalla juuri tuo asenteesi jossa ne eivät ole oikeita sairauksia joten niihin ei haeta apua riittävän varhain ja ne pääsevät pahentumaan liikaa.

Tämä on siis sekä henkilökohtaisella tasolla iso ongelma että yhteiskunnalle todella kallis asia.

No niin, nyt päästiin taas tähän: mielenterveysongelma!

Päättäkää nyt hyvät ihmiset onko sukupuoli-identiteettiongelma mielenterveysongelma vai joku muu, siis mikä?
Jos kerran se on mielenterveysongelma niin silloin sitä hoidetaan mielenterveysongelmana. Ihan niinkuin kaikkia muitakin mielenterveysongelmia.

Terapialla, psykiatrisin keinoin, mielialalääkityksellä jne.

Eikä leikkauksilla. Mutta kun se ei kuulemma auta kun ei ole mielenterveysongelma.

En ole kuullut, että ns. tavallista mielenterveysongelmaa olisi hoidettu leikkaamalla ihmiseltä joku (itse haluamansa) osa pois kehosta. Ja sen jälkeen mielenterveysongelma olisi parantunut.

Onko tai eikö ole mielenterveysongelma?

Jos on niin tietysti sitä pitää silloin hoitaa samoin kuin muitakin vastaavia mielenterveysongelmia.

Mutta silti sanoisin, että ärhäkkä syöpä tai pakollinen sydänleikkaus tms. on pakko tehdä nopeasti, että ihmisen henki säilyy.

Aliarvioimatta silti muita sairauksia, mutta onhan aina olemassa tietty prioriteetti.

Ei ole olemassa mitään lakia siitä miten mitäkin sairausryhmää kuuluu hoitaa. Ongelmia hoidetaan juuri sillä tavalla joka on juuri siihen ongelmaan se toimivin tapa. Ja vaikka se teillä ottaa miten koville vain niin valitettavasti tieteellisten tutkimusten mukaan se ei ole tässä tapauksessa terapia tai lääkehoito.

"tässä tapauksessa"? Mikä se sitten on se tämä tapaus? Tämä problematiikka on juuri koko tämän keskustelun keskiössä. Sairautena ei kyetä "tästä" tekemään diagnoosia, koska kyseessä ei ole sairaus. Siksi ei voida edellyttää lääketieteellistä näyttöä "tämän" todentamiseksi, koska edelleen, kyseessä ei ole sairaus. Joten kliinistä tutkimusta ei voida suorittaa, tautikriteereitä määritellä, vaan "tämä" on täysin henkilön kokemusperäinen vaiva. Kuinka voidaan silloin todentaa, että juuri kehoa pysyväst muokkaava leikkaushoito tai hormonihoito on "tämän" tehokkain ja ainoa hoitomuoto, etenkin kun yksi vakavista haittavaikutuksista, jonka vuoksi koko hoitoa ei tulisi aloittaa on varovaisesti arvioiden joka kahdennellakymmennennellä hoitoa saaneella? Ja kuinka voidaan edes hoidon pohjaksi varmistua hoitoon hakeutunutta henkilöä vaivaavan juuri "tämän" eikä jonkin muun ahdistusta aiheuttavan tilan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

Psyykenlääkkeen sinä voit kuitenkin lopettaa ja palautua aivokemialtasi ennallesi. Lobotomiakin on ollut vuosikymmenet kritiikkiä saanut hoitomuoto ja varmaan ihan syystä sen on korvannut se lääkehoito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

Psyykenlääkkeen sinä voit kuitenkin lopettaa ja palautua aivokemialtasi ennallesi. Lobotomiakin on ollut vuosikymmenet kritiikkiä saanut hoitomuoto ja varmaan ihan syystä sen on korvannut se lääkehoito.

Varsin moni joutuu syömään psyykelääkkeitä koko elämänsä koska oireet eivät pysy kurissa ilman lääkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

Psyykenlääkkeen sinä voit kuitenkin lopettaa ja palautua aivokemialtasi ennallesi. Lobotomiakin on ollut vuosikymmenet kritiikkiä saanut hoitomuoto ja varmaan ihan syystä sen on korvannut se lääkehoito.

Nyt kun vain kerrot mikä on se lääkehoito joka tehoaa sukupuolidysforiaan.

Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.

"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän siitä saa kun tuetaan sairaita ihmisiä heidän päähänpistoissaan. Vahva lääkitys ja psykiatria olisi ratkaisu mutta nykyään annetaan leikellä itsensä vaikka sammakoksi jos siltä tuntuu.. surullista

Tämä tullaan kieltämään, jos se Ehjänä syntynyt -aloite menee läpi. Tuo on nääs silloin "eheyttämistä".

Suurin osa sukupuolidysforiaa kokevista lapsista ja nuorista on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia nuoria ja autismin kirjolla olevia nuoria. Jos he eivät saa psykoterapiaa, koska se kielletään "eheyttämisenä", johtaa se näiden nuorten transiuttamiseen ja steriloimiseen.

Juuri näin. Homoseksuaalisuuden leima saattaa olla niin kipeä, että sukupuolenkorjaus tuntuu kehittymättömästä nuoresta "pelastukselta". Sen vuoksi hyvin suuri osa homoseksuaaleista suhtautuu skeptisesti sukupuolenkorjaushoitoihin

Höpö höpö, suurin osa homoseksuaaleista tukee transihmisten mahdollisuuksia elää mahdollisimman hyvää elämää, mihin usein transhoidot kuuluvat. Muutamat äänekkäät vastustavat antavat vain osuuttaan isomman kuvan itsestään pitämällä meteliä. Lisäksi monilla on sen verran tietoa asioista, että tietävät, ettei peruuttamattomia transhoitoja aloiteta noin vain sen takia, ettei ole "päässyt" eheytysterapiaan.

En olisi niinkään varma tuosta "suurimmasta osasta". Suomen isoimpien transjärjestöjen vetäjät ovat toistuvasti julkisesti sanoneet että homoseksluaalisuus on vain preferenssi ja genitaalifetismiä, että lesbot ovat vulvafanaatikkoja jne.

Tuollainen käytös karkoittaa aika vikkelään ne homoseksuaalit jotka aidosti kokevat vetoa vain siihen biosukupuoleen.

Onneksi meidän ei tarvitse turvautua kummankaan arvailuihin, vaan asiasta löytyy ihan tutkimusta.

https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://scholarship…

Eli seksuaaluvähemmistöillä on positiivisemmat asenteet sukupuolivähemmistöjä kohtaan, kuin muilla. Täällä mitä ilmesemmin pyörii muutama fanaattinen transoikeuksia vastustava, ainakin seksuaalivähemmistönä esiintyvä ihminen, mutta heidän mielipiteensä ei todellakaan ole mikään seksuaalivähemmistöjen yleinen kanta. Ja nuo jutut mitä väität transjärjestöjen julkisesti väittävän kuulostavat siltä, että värikynää ja kontekstista pois vetämistä on nyt jutuissa vahvasti mukana.

Tutkimusaineisto on 5 vuotta vanhaa ja mikä merkittävintä -Yhdysvalloista. 

Tehdäänkö tietojesi mukaan Yhdysvalloissa sukupuolenkorjausleikkauksia tai siihen tähtääviä hormonihoitoja alaikäisille ilman huoltajan suostumusta? Julkisin varoin?

Ehkäpä se seksuaalivähemmistöjen asenne sukupuolivähemmistöihin on jonnii verran riippuvainen myös paikallisesta keskustelusta ja oikeuksista vs velvollisuuksista?

En usko, että kukaan itseään tolkullisena pitävä (pl ehkä uskikset tai vanhemmat ihmiset) vastustaa aikuisen ihmisen oikeutta identifioida sukupuolensa muuksi kuin se mikä on biologisesti syntymässä annettu, JOS henkilö on tarpeensa uudelleen-identifioinnille pystynyt lääkärille perustelemaan. Teinien "hoitamista" transsukupuolisiksi ja tuuliviirimäistä haahuilua eri identiteettien välissä sen sijaan vastustetaan.

Varmasti ympäröivällä yhteiskunnalla on vaikutusta, mutta en keksi mitään syytä, miksi tilanne olisi Suomessa yleisesti huonompi kuin jenkeissä. Täällä kun tosiaan on julkinen, ja monesti paljon pidempi ja kattavampi tutkintajakso ennen hoitojen aloitusta. Se näkyy kyllä detransitioiden määrässä, joka USA.ssa oli 8% 2015 tilaston mukaan, eli paljon korkeampi, kuin esim. Ruotsissa (2.2%) johon Suomi mielestäni loogisemmin vertautuu. (Huom. tuossa jenkkien tilastossa on huomioitava, että 63% detransitioista perutaan, eli henkilö lopulta haluaakin elää transhoitojen mukaisessa sukupuolessa katumisen jälkeen). Systemaattista tutkimusta detransitioiden maarästä Suomesta ollaan vasta tekemässä, joten tuloksia ei vielä ole ulkona. 

Ja teinien transhoidoissahan on kyse lähinnä nimenvaihdoksesta tai korkeintaan hormoniblokkereista, jotka on mahdollista peruuttaa. Usein näitä keskusteluja lukiessa saa kuvan, että lapsi pitää viedä genitaalikirurgiaan 13-vuotiaana, ja jos vanhempi vastustaa niin lapset huostaan. Ei se niin mene, Suomessa tai Jenkeissäkään. Eikä lapsia "hoideta" transsukupuolisiksi, vaan hoidot (joiden vaikutuksen on mahdollista peruuttaa) aloitetaan vain, jos on käyty todella pitkä ja kattava arviointijakso läpi, jotta transdiagnoosi voidaan asettaa. Ei niin, että teini yksi päivä sanoo olevansa toista sukupuolta ja se otetaan suoraan totuutena, minkä perusteella hoidot alotettaisiin

Esimerkiksi lääkehoidon hyöty-haitta-tasapainoa arvioidaan asteikolla haittavaikutuksen yleinen-melko yleinen-melko harvinainen-harvinainen lääkevalmisteen myyntilupakäsittelyssä. Vakavia haittavaikutuksia ei pääasiallisesti sallita kuin luokassa harvinainen. Nuo mainitsemasi "katuja" -prosentit ovat asteikon melko yleinen -yleinen kategoriassa. Ja mielestäni melko vakavia haittavaikutuksia kun saatu hoito on lisännyt potilaan ahdinkoa ja on lisäksi mahdollisesti aikaansaanut peruuttamattomia muutoksia.

Olisitko valmis määräämään lapsesi ahdistukseen lääkkeen, jonka vakava, peruuttamattomia muutoksia kehossa aiheuttava, haittavaikutus on ko lääkkeellä yleinen?

No erilaiset psyykelääkkeet ovatkin hyvä vertauskohta. Niistä monilla on varsin vaikeitakin sivu- ja haittavaikutuksia. Mutta koska se varsinainen vaiva on myös niin vaikea ja henkisesti invalidisoiva, ne ollaan valmiita hyväksymään. 

On joo tosi hyvin verrattavissa terveiden ruumiinosien poistamiseen...

No tämä asia on sen verran uniikki että se on aika heikosti verrattavissa mihinkään. Joten ehkä ei kannata suuntaan eikä toiseen?

Vierailija kirjoitti:

Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.

"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.

No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Terapia on hoito noihin häiriöihin.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.

"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.

No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan? 

Terapia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Potilaan olo on sietämätön, hän on masentunut ja ahdistunut. Lähipiirikin on huolissaan, että potilas pian tekee itselleen jotakin. Lobotomiasta on onneksi hyviä kokemuksia, ja katsopas, tässä ennen-jälkeen -valokuva ennen otsa kurtussa mököttäneestä ja nyt korviin saakka hymyilevästä henkilöstä, jolle operaatio on tehty.

"Korjausleikkauksia" katsotaan myöhemmin päätä pyöritellen ja kauhistuneina kuin nykyään lobotomioita.

No jos korjausleikkaus on sama kuin lobotomia niin mikä on se oikea hyvä (sekä toimiva) hoito sukupuolidysforiaan? 

Terapia.

Helppohan se on toistella tuommoisia hienonkuuloisia sanoja papukaijan lailla, toteutus onkin sitten se vaikea osuus.