Kun oma lapsi ei halua lapsia

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:16"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:11"] [quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"] [quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"] Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..." Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi.  [/quote] Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :( [/quote]   Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.   [/quote] Minäkin sanoin noin, mutta kun se oikea tupsahti elämään niin nyt olen raskaana..;) 23v [/quote]Itse taas etsin "sen oikean" sillä perusteella, että hän on yhtä valmis olemaan lapseton kuin minäkin ;) 22v [/quote]   Varaudu myös siihen, että "se oikea" muuttaa mielensä kun ystävät perustvat perheensä. Saattaakin huomata mitä vaille jää ja vaihtaa sitten naiseen joka haluaa lapsia. Tietysti toivoin, ettei näin sinulle käy, mutta hyvin läheltä olen nähnyt vastaavan tapauksen :( [/quote]Olen tätä ajatellut, pidän epätodennäköisenä, koska puoliso on vahva persoona ja niin ikään ei pidä lapsista. Enkä ala sitä lasta hankkimaan vain siksi että hän mielensä muuttaisi ja uhkailisi että jätän ja etsin jonkun muun. Ei se ole terve parisuhde jossa noin käyttäydytään, eikä terve lähtökohta lapsen hankkimiselle.

[/quote]

Lapsia haluamaton huomaa, mitä vaille jää? Täh?????? Lapsia haluamaton mies vaihtaa naiseen, joka haluaa lapsia? Sehän fiksua :D

Mitä vaille sinä jäät, jos et halua kissaa ja ystäväsi alkavat hankkia kissoja? Hankitko kissan siksi, että ystäväsikin hankkivat vaikka itse et kissaa haluaisi? Onko tarve olla ns. niinkuin muutkin niin kova, että sen vuoksi on tehtävä omaa tahtoa vastaan? Jos niin on, mistä se kertoo? Kannattaa pohtia, jos on sitä mieltä että lapsia haluamattomuuden takana on jotakin "käsiteltävää".

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 
[/quote]

Tuo "pilaa kroppaansa" nyt on ihan puppua, muuten saat toki olla ihan vapaasti lisääntymättä, mutta perustelu ontuu pahasti.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:08"]

'"Lapsista pitämättömyys" on kyllä kaikkein kummallisin syy vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Eihän sitä voi tietää, pitääkö niistä OMISTA lapsista, jos niitä ei ole. Ei se, että rakastaa omia lapsia tarkoita sitä, että jaksaisi kaikkia maailman lapsia rakastaa ja niille leperrellä."

Eli ne lapset pitäisi hankkia jotta sitten voi todeta: "Ei, en pidä omistakaan lapsista." Ja semmoinen vanhempi on varmaan tosi hyvä lapsilleen!

[/quote]

Ei se äidinrakkaus synny tuosta vaan. Jos on tavallinen täyspäinen ja  tasapainoinen aikuinen, suhde vauvaan syntyy pikkuhiljaa. Tietysti, jos on hyvin epätasapainoinen ja paljon psyykkisiä ongelmia, onkin parempi olla hankkimatta lapsia.

Onhan tuoreet äidit useinkin epävarmoja tunteissaan uuteen ihmiseen, mutta pikkuhiljaa vauva tuntuu omammalta ja perheeseen kuuluvalta.(näen tämän työssäni th:na)

Onhan se vauva kuitenkin usein pariskunnan yhteinen haave, mihin valmistaudutaan ja mitä yhdessä odotetaan.

[/quote]

Lähtökohtaisesti lasten hankinnan kannalta lienee hyvä, että pitää lapsista noin ylipäätään. Jos ei lapsista pidä, mitä takeita on että pitäisi omastaankaan? Lapsihan sekin on.

Ja lapsia haluamattoman pariskunnan yhteinen haave tokko on lapsi......

Ei nyt ollut ihan logiikkaa parhaimmillaan.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

Ihan uteliaisuudesta, mitä lapsesi ajatteli lapsien saamisesta aikuisena, silloin kun oli itse lapsi?

Tyttäreni on sanonut haluavansa aikuisena ainakin kahden lapsen äidiksi jo monta kertaa. Ainakin noin 2 v, 5 v ja 10 v iässä on puhunut tästä ja minä tietty olen vastannut, että olisihan se mukavaa tulla mummiksikin. Samoin toinen pojistani tahtoo isäksi. Toinen poika taas ei kerro mitä ajattelee.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:08"]

En halua lapsia. Riski sille, että olisin lapselleni yhtä paskamainen äiti kuin oma äitini minulle oli, on pieni, mutta kuitenkin. Äitini ei tätä ymmärrä, vaan hän selittää että "ajat olivat silloin toiset", ja "parhaani minä yritin" jne.

[/quote]

Luuletko, että äitisi oli tarkoituksella ja ilkeyttään "paskamainen"? Näin äitinä ja jo isoäitinäkin ajattelen kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää toimia lapsensa parhaaksi.

[/quote]

Pöh ja päh. Ensinnäkin, se että "yrittää" on monesti ihan liian vähän. Toisekseen, ei monet edes yritä. Jos vanhemmat on laiminlyöneet lastaan koko hänen ikänsä ja aiheuttaen kauaskantoisia psyykkisiä ongelmia ja traumoja, ei niitä niin vaan pyyhitä "parhaani kuitenkin tein" puolustuksella. Joka ei paskaa lapsuutta ole kokenut, ei sitä ymmärrä ja heittelee tuollaisia alentuvia kliseitä. Sori vaan, mut sä et vaan tajua, joten älä puutu asiaan.

Nykypäivänä lasten teko ei enää (onneksi) ole itsestäänselvyys. Jos lapseni ei halua lapsia niin ajattelen, että rohkea päätös. Saapa nauttia elämästä täysillä ilman lapsihuolia

Olen yllättynyt siitä, kuinka monille tuntuu olevan iso asia tulla isovanhemmaksi. Vain yksi tähän mennessä on ilmoittanut, ettei oikeastaan välittäisi saada lastenlapsia. Minäkään en, vaikka omia on kolme ja todennäköisyys siellä toisella puolella...

Itselläni oli myös karmea lapsuus. Ajattelin kuitenkin tehdä yhden lapsen. En tiedä miksi, muttei ainakaan ulkoisten syiden takia. Odotin jotain sellaista järkyttävää elämää, jota olin seurannut muita lapsiperheitä katsomalla. Ja sellaista ankeutta, jota olin kokenut joutuessani ilmaiseksi piiaksi alaikäisenä. Ja sellaista, että annan ja annan, mutta mitään niistä ei saa. Ainoa yllätys äitiydessä olikin kaikki ihanuus, kuinka erilaista se onkin kun se on oma, ja kuinka niiden paapominen tuntuukin siltä, että itse saa kokoajan. Ja teimme kaksi lisää.

Kuitenkin isovanhemmuus tuntuu ainakin tällä hetkellä ajatuksena yhtä ankealta, kuin lastenvahdin homma lapsena. Velvollisuuksia, velvollisuuksia ja velvollisuuksia. Tässäkin ehkä vaikuttaa taustalla se, jos ei ole koskaan nähnyt oman äitinsä isovanhemmuutta. Mutta ehkä lastenlapsetkin ovatkin sitten ihania, ja senkin tajuaa vasta sitten jos/kun niitä on? Mitään en kuitenkaan menetä, jos kaikki päättävät jäädä lapsettomiksi.

Olen omille lapsilleni puhunut liikakansoituksesta. Ja siitä, että pitää harkita tarkkaan, onko valmis kaikkeen siihen rahalliseen ja muuhun rankkuuteen, mikä lasten myötä tulee. Heidän itsensä takia, jotta saisivat mahdollisimman helpon elämän. Olen myös sanonut, että vanhempiakin tarvitaan, koska lisääntymistä ei voida lopettaa kokonaan. Joten jos todella haluaa lapsia (kuten minä ja mieheni), niin silloin niitä kannattaa tehdä.

Eikö se isovanhemmaksi haluaminen ole nimenoman itsekästä?

Minä olen ainoa lapsi ja tunnen suurta syyllisyyttä siitä, että minun takiani vanhemmistani ei koskaan tule isovanhempia. Minulla oli ihana lapsuus ja hyvät vanhemmat, joiden kanssa olen edelleen läheinen ja joista tulisi mahtavia isovanhempia. Tiedän myös, että vanhempani salaa toivoisivat lapsenlapsia, vaikka eivät ikinä ole sanallakaan kritisoineet päätöstäni pysyä lapsettomana. Päinvastoin he ovat aina kannustaneet minua elämään oman elämäni juuri niin kuin haluan. Silti minusta tuntuu kurjalta, sillä vanhempani todella ansaitsisivat lapsenlapsen, niin hyviä ihmisiä he ovat.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:24"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:08"]

En halua lapsia. Riski sille, että olisin lapselleni yhtä paskamainen äiti kuin oma äitini minulle oli, on pieni, mutta kuitenkin. Äitini ei tätä ymmärrä, vaan hän selittää että "ajat olivat silloin toiset", ja "parhaani minä yritin" jne.

[/quote]

Luuletko, että äitisi oli tarkoituksella ja ilkeyttään "paskamainen"? Näin äitinä ja jo isoäitinäkin ajattelen kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää toimia lapsensa parhaaksi.

[/quote]

Pöh ja päh. Ensinnäkin, se että "yrittää" on monesti ihan liian vähän. Toisekseen, ei monet edes yritä. Jos vanhemmat on laiminlyöneet lastaan koko hänen ikänsä ja aiheuttaen kauaskantoisia psyykkisiä ongelmia ja traumoja, ei niitä niin vaan pyyhitä "parhaani kuitenkin tein" puolustuksella. Joka ei paskaa lapsuutta ole kokenut, ei sitä ymmärrä ja heittelee tuollaisia alentuvia kliseitä. Sori vaan, mut sä et vaan tajua, joten älä puutu asiaan.

[/quote]

Minulla on aivan yhtä suuri oikeus osallistua tähän keskusteluun kuin sinullakin, pöh ja pah.

Joo en varmaan tajuakaan, kun en ole sinun lapsuuttasi elänyt. Minun äitini ei onneksi ollut alkoholisti vaikka isäni olikin, mutta muuten oli sekä aineellista että muunkinlaista.

Se paska lapsuus voi olla niin monenlainen, toiselle se on sitä ettei saa jotain mitä kavereilla on toisille sitä, että vanhemmat juo ja tappelee.

Kaikenlaista kaltoinkohtelua on, mutta samankin perheen lapset voivat kokea lapsuuden olosuhteet niin erilaisina. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat olleet sijaisperheissä huonojen kotiolojen vuoksi, mutta silti ovat halunneet ja uskaltaneet hankkia omia lapsia. Pöh ja pah vielä kerran.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:08"]

En halua lapsia. Riski sille, että olisin lapselleni yhtä paskamainen äiti kuin oma äitini minulle oli, on pieni, mutta kuitenkin. Äitini ei tätä ymmärrä, vaan hän selittää että "ajat olivat silloin toiset", ja "parhaani minä yritin" jne.

[/quote]

Luuletko, että äitisi oli tarkoituksella ja ilkeyttään "paskamainen"? Näin äitinä ja jo isoäitinäkin ajattelen kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää toimia lapsensa parhaaksi.

Oletko koettanut ymmärtää nyt aikuisena äitisi tilannetta silloin kun olit lapsi tai kun äitisi oli lapsi? Tiedätkö millainen suhde sinun äidilläsi oli omaan äitiinsä?

Kun luen näitä katkeria vuodatuksia äitisuhteista, tulee mieleeni, että ko ihminen ei ole käynyt läpi omaan äitiin liittyviä tunteita.  Eihän sitä menneisyyttään voi muuttaa, mutta käymällä läpi kipeät tunteet, voi tulevaisuuden tehdä paremmaksi olemalla esim parempi äiti omille lapsille tai vapautumalla lapsuuteen liittyvästä katkeruudesta.
[/quote] Ei kai se vaadi tarkoituksellisuutta, mutta oman äitini tapauksessa ainakin sen että aina kielsi kaiken. Ylidramaattisesti ja marttyyrimaisesti "kai mä sitten tapan itseni", "kai mä sitten muutan pois ja jätän teidät tänne" niin että neljävuotiaana itkin lahkeessa että äiti älä jätä. Eikä sillä koskaan mitään aikeita ollutkaan lähteä, kunhan lietsoi tunnereaktioita.
Se etten halua lapsia on ihan oma ja turvallinen päätös, koska en halua aiheuttaa samoja ongelmia vahingossa tai tahallaan kenellekään muulle keskenkasvuiselle, ongelmia joita oma äitini aiheutti minulle ja joista kärsin edelleen. En tosiaan kyllä pidä lapsista muutenkaan, että hyvä näin.
Tunnen helpotusta asiasta kun olen hyväksynyt sen, enkä koe että minun pitäisi hankkia lapsia vain siksi, koska sitä nyt vaan odotetaan kaikilta. Ei tuo edes ole reilua lasta/lapsia itseään kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 23:46"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:47"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 21:37"]"Miksi syyllistät ja vittuilet tuntemattomalle ihmiselle päätöksistä jotka eivät vaikuta kenenkään muun kuin minun elämääni? Ja miksi puhut katkeruudesta kun en ole sanonut sanaakaan huonosta lapsuudesta, vaan sanoin etten pidä lapsista, ja siksi en niitä halua, muut syyt ja seikat tulevat tämän jälkeen? :D" Eihän tässä nyt "vittuilla", kun keskustellaan. Täällähän ei tiedä, kenen tekstejä nämä kaikki on. Mistä tiedät, kuka noihin kommentteihisi vastaa. Itse nyt hyökkäät tuiki tuntemattomia ihmisiä vastaan. Ole ihan rauhassa lapseton, parempi varmaan niin, kun noin herkästi hihat palaa. [/quote]En minä ole hihojani polttanut, ihmettelen vain että kuka ottaa NOIN raskaasti ITSEENSÄ sen että joku tuntematon netissä sanoo ettei pidä lapsista, eikä siksi halua niitä? Alkaa huutelu katkeruudesta ja mutsin vihaamisesta täysin ilman syytä, "no onpas kyllä omituiset perustelut!!", niin kuin jonkun lapsia hankkiessaan pitäisi perustella että miksi niitä hankkii. Rauhoitu nyt hyvä ihminen.

[/quote]Voisiko olla joku joka ei pysty myöntämään että näin jälkikäteen olisikin itse halunnut jättää ne lapset tekemättä..

[/quote]

Aika monen äiti varmaan katuu, täällä olevista jutuista päätellen. Ikävää, että se oma erehdys on näytetty niin selvästi lapsille, että siitä jää elinikäinen katkeruus. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Kaikki eivät halua ottaa riskiä terveysongelmista (sekä pysyvistä haitoista kropalle) joita raskaudesta seuraa. Jokainen kun päättää itse mitkä asiat hänelle on tärkeintä omassa elämässään, joten ei se ole itsekeskeisyyttä jollei halua lapsia. Kaikille lapset ja vanhemmuus eivät ole asioita joita haluaa kokea.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:39"]
Kaikenlaista kaltoinkohtelua on, mutta samankin perheen lapset voivat kokea lapsuuden olosuhteet niin erilaisina. Tiedän myös ihmisiä, jotka ovat olleet sijaisperheissä huonojen kotiolojen vuoksi, mutta silti ovat halunneet ja uskaltaneet hankkia omia lapsia. Pöh ja pah vielä kerran.

 
[/quote] Mitä sitten? Miksi muiden lasten hankkimisen pitäisi vaikuttaa siihen hankinko minä traumoineni tai ilman niitä lapsia?
"Katso nyt kun Marjatalla oli paljon pahempi lapsuus kuin sulla ja SILTI se hankki lapsia! Huono tekosyy sulla!"
T. Ei se jolle vastasit

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Kaikki eivät halua ottaa riskiä terveysongelmista (sekä pysyvistä haitoista kropalle) joita raskaudesta seuraa. Jokainen kun päättää itse mitkä asiat hänelle on tärkeintä omassa elämässään, joten ei se ole itsekeskeisyyttä jollei halua lapsia. Kaikille lapset ja vanhemmuus eivät ole asioita joita haluaa kokea.

[/quote]

korjaan, "joita raskaudesta voi seurata..." t: 26

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 
[/quote]

Tuo "pilaa kroppaansa" nyt on ihan puppua, muuten saat toki olla ihan vapaasti lisääntymättä, mutta perustelu ontuu pahasti.
[/quote]
Kyllä mun mielestä 95% synnyttäneistä suomalaisäideistä on paisunut järkyttävään kuntoon...lenkillä ja salilla voi käydä vaikka raskaana olisikin.

Oma lapseni on niin erikoinen, on hyvä jos pystyy huolehtimaan itsestään. Eli parempi jos pitää kiinni sanomastaan ettei omia lapsia tule. Olen ajatellut, että jos kaipaan lapsia sitten, niin on aina lastensuojelutyö. Ehkä jopa sijaisäitinä.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(
[/quote] Lapsien hankkimattomuus ei automaattisesti ole "itsekeskeistä", olivat syyt mitkä tahansa.
Lasten hankkiminen taas ei ole yhtään sen epäitsekeskeisempää, koska lapsia hankkimalla sinä itse toteutat OMIA halujasi saada lapsia ja perhe ja lapsenlapsia ja jatkaa sukua jne. Sinun, omista lähtökohdistasi ja haluistasi lähteviä, omia, itsekkäitä halujasi saada lapsia. Eikä siinä ole mitään vikaa.

Ei se olematon lapsi siinä mitään menetä että sitä ei ole siitetty alunperinkään.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:43"]

"Tavallisempaa kuitenkin on nykyään, että lapsia hankitaan vasta tuolla 3-kympin tietämissä. Itse ja tuttavapiirini ei vielä kakskymppisenä vauvoista haaveillut, vaan opiskelimme ja matkustelimme. Nyt 3-kymppisenä monella on sitten vauva, kaikilla ei vielä ole onnistanut, vaikka yritystä on ollutkin."

Voihan mullekin käydä noin, mutta jos koko ikänsä ei ole lapsista tykännyt niin en usko että käy.

Varsinkin kun haluamani opiskelupaikka yliopistosta ei oo vielä lohjennut ja jos ens syksynä ihmeen kaupalla opintoni voisin aloittaa niin valmistuisin vasta 3-kympin kiepeillä, sitt on edessä pakolliset ammattiin liittyvät harjottelut, josta vakitöihin, niin eihän siinä mitään lapsia ehdi miettimään. Ja okei, seuraava on itsekeskeistä; houkuttaa ajatus siitä että kaikki ansaitsemani rahat tulee mulle ja voisin ostaa mitä haluisin. :) Kun jostain kavereista näkee että heillä selvästi talous kärsii lapsista.

[/quote]

Onhan se totta, että jotkut ei koskaan halua lapsia, mutta suurin osa niitä sitten loppujen lopuksi haluaa... Kun tässä miettii omaa kaveripiiriä, niin taisin olla ainoita parikymppisenä, jotka suoraan sanoi haluavansa joskus lapsia. Aika moni oli sitä mieltä, ettei koskaan mitään ipanoita. Siellä 30 tai päälle viimeistään sitten kaikki paitsi yksi sai lapsia ja se yksikin on siinä kiikun kaakun, että saisi tulla, jos tulee, muttei jaksa tehdä asialle mitään, kun ei näytä tärppäävän.