Kun oma lapsi ei halua lapsia

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 06:41"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..." Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi.  [/quote] Tuo "pilaa kroppaansa" nyt on ihan puppua, muuten saat toki olla ihan vapaasti lisääntymättä, mutta perustelu ontuu pahasti. [/quote] Kyllä mun mielestä 95% synnyttäneistä suomalaisäideistä on paisunut järkyttävään kuntoon...lenkillä ja salilla voi käydä vaikka raskaana olisikin.

[/quote]

tottakai voi, mutta kun elämässä on niin paljon muutakin kuin oma kroppa... Oikeasti. Usko pois, mutta ruuhkavuodet on ruuhkavuosia ja se oma peilikuva ei aina ekana ole mielessä, vaikka joskus pitäisi olla.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:07"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:08"]

En halua lapsia. Riski sille, että olisin lapselleni yhtä paskamainen äiti kuin oma äitini minulle oli, on pieni, mutta kuitenkin. Äitini ei tätä ymmärrä, vaan hän selittää että "ajat olivat silloin toiset", ja "parhaani minä yritin" jne.

[/quote]

Luuletko, että äitisi oli tarkoituksella ja ilkeyttään "paskamainen"? Näin äitinä ja jo isoäitinäkin ajattelen kuitenkin, että suurin osa vanhemmista yrittää toimia lapsensa parhaaksi.

Oletko koettanut ymmärtää nyt aikuisena äitisi tilannetta silloin kun olit lapsi tai kun äitisi oli lapsi? Tiedätkö millainen suhde sinun äidilläsi oli omaan äitiinsä?

Kun luen näitä katkeria vuodatuksia äitisuhteista, tulee mieleeni, että ko ihminen ei ole käynyt läpi omaan äitiin liittyviä tunteita.  Eihän sitä menneisyyttään voi muuttaa, mutta käymällä läpi kipeät tunteet, voi tulevaisuuden tehdä paremmaksi olemalla esim parempi äiti omille lapsille tai vapautumalla lapsuuteen liittyvästä katkeruudesta.

[/quote]

Luulen, sillä hän on sitä yhä vieläkin minun ollessani jo aikuinen. En siis rasittanut ja ärsyttänyt häntä vain lapsena, vaan nyt vielä aikuisenakin olen mahdoton kakara, ja tietysti hyvin hankala luonteeltani. Kumma kun kukaan muu ei 40-vuotisen elämäni aikana ollut minusta tuota mieltä, vaan pikemminkin päinvastoin. Anoppinikin on sanonut rakastavansa minua, mikä on minusta täysin käsittämätöntä. Se on nimittäin jotain, mitä en äitini suusta ole koskaan kuullut, ja minä ja anoppini emme todellakaan ole edes mitään erityisen läheisiä.

En tiedä mitä minun pitäisi äitini lapsuudesta ymmärtää, hänellä kun oli oman kertomansa mukaan loistava lapsuus ja ihanat vanhemmat. Hänen välinsä vanhempiinsa ovatkin erittäin hyvät ja läheiset, samoin kuin minunkin välini isovanhempiini. Jotka siis todella ovatkin hyvin lämpimiä ja tasapainoisia ihmisiä. Mikä ikinä äitiäni onkin risonut menneet vuosikymmenet, minä en voi häntä auttaa, koska hän ei kerro mistä voisi olla kyse. Tosin ajan kuluessa se kiinnostaakin minua koko ajan vähemmän ja vähemmän, enkä kauaa enää jaksa aina poskeakaan kääntää hänen purkauksilleen.

Vanhempani ovat yhä naimisissa, mutta isäni ei jaksa asua äitini kanssa samassa osoitteessa. Kun isovanhemmistani aika jättää, poistuvat elämästäni myös alistettu isäni, sekä ikuisesti ilkeä, aggressiivinen ja vihamielinen äitini. Kumpikaan sisaruksistanikaan ei ole hankkinut lapsia, eikä kuulemma hanki.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:47"]Mulla on vain yksi lapsi. Hän sanoi jo pienenä, noin viisivuotiaana, ettei halua koskaan lapsia eikä naimisiin. En tiedä, miksi näin. Hän on tyttö, mutta ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut leikkimään nukeilla tai muilla "tyttöjen" leluilla. Nyt hän täyttää vuoden päästä 18 ja on yhä samaa mieltä. Asia tosin tuli mulle selväksi jo silloin, kun hän oli pieni, koska vaistomaisesti tajusin, että tämä lapsi on päättäväinen. En ole koskaan kuvitellut, että hän muuttaisi mieltään tässä asiassa. Jos tilanne joskus silti muuttuu, niin sehän on sitten mulle vain kiva yllätys.

Pidän lapsista sikäli, että he ovat luovia ja he näkevät maailman vielä niin uudella tavalla. Heitä kuunnellessa voi oppia paljon. Oma lapsilukuni rajoittui kuitenkin yhteen, monesta eri syystä.
[/quote]

odota kun se täyttää 25-30v, lapsihan se vielä 18v on:)

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.

 
[/quote]

Minäkin sanoin noin, mutta kun se oikea tupsahti elämään niin nyt olen raskaana..;) 23v

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:58"][

Luulen, sillä hän on sitä yhä vieläkin minun ollessani jo aikuinen. En siis rasittanut ja ärsyttänyt häntä vain lapsena, vaan nyt vielä aikuisenakin olen mahdoton kakara, ja tietysti hyvin hankala luonteeltani. Kumma kun kukaan muu ei 40-vuotisen elämäni aikana ollut minusta tuota mieltä, vaan pikemminkin päinvastoin.
[/quote]
Todella helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolle tätä on tehty. Vuodesta toiseen syytetty siitä että miksi käyttäydyt vieläkin kuin murrosikäinen jos esimerkiksi keiltäydyn tekemästä jotain mitä en halua tehdä. Lapsuudesta se alkoi, jo päiväkoti-ikäisenä äiti hoki että "Sä olet niin ilkeä ja paha mua kohtaan, miksi SA kiusaat mua". Vissiin ollut joku hyperälykäs manipulaattori iässä 5v.

Nyt kun vielä lakkaisin itsekin uskomasta kaikkia niitä kamalia asioita mitä äitini on mille sanonut. Helppo heittää läppää, mutta silti sisimmässä koen että olen hirveä ja vastenmielinen ihminen josta kukaan ei pystyisi koskaan oikeasti pitämään, saati rakastamaan.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.

 
[/quote]

Minäkin sanoin noin, mutta kun se oikea tupsahti elämään niin nyt olen raskaana..;) 23v
[/quote]Itse taas etsin "sen oikean" sillä perusteella, että hän on yhtä valmis olemaan lapseton kuin minäkin ;) 22v

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"] [quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"] Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..." Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi.  [/quote] Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :( [/quote]   Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.   [/quote] Minäkin sanoin noin, mutta kun se oikea tupsahti elämään niin nyt olen raskaana..;) 23v [/quote]Itse taas etsin "sen oikean" sillä perusteella, että hän on yhtä valmis olemaan lapseton kuin minäkin ;) 22v

[/quote]

Ethän sä voi noin väittää! Jos joku on mulle "se oikea" niin se on varmasti samaa mieltä siitä että lapsia ei hankita! Eli samoilla linjoilla "22v":n kanssa :) 

Sä 23v. taisit oikeasti salaa haluta lapsen, mutta tukahdutit tuntees koska uskoit ettet koskaan tapaa ketään hyvää miestä eli isää lapsellesi?

Kamalia lapsuusmuistoja teillä!

Itselläkin oli vähän viinanhuuruinen lapsuus, kun vanhemmat joi kumpikin viikonloput. Minä sain vahtia aina pikkuveljen, yötä päivää. Mutta enemmän jäi hyvää, ja minulle oli itsestäänselvää että haluan lapsia. nyt niitä onkin neljä, ja lisää tehdään jos saadaan. Pikkuveli (30v)tosin ei aio lapsia hankkia, ei johdu lapsuudesta vaan siitä, että haluaa säilyttää nykyisen, mukavan elintason.

Olen sitä mieltä, että lapsuus menee paljolti vanhempien sanelemana, ja kun se on ohi alkaa aikuisuus omine valintoineen. Eli miksi annatte huonon lapsuuden vaikuttaa pitkälle aikuisikään? On vain ja ainoastaan itsestä kiinni, millainen vanhempi olisit itse. Ja miten aikuisena ylipäätään elät.

Minä en antanut vanhempien dokailun ja mokailun vaikuttaa itseeni sen enempää, ja nykyään ovat sitäpaitsi raittiita kumpikin( ja ihania isovanhempia). Itse en juo yhtään, ja teen muutkin valintani itse. Valitsin olla onnellinen ison perheen äiti, ja en ole katunut päivääkään. Olisin varmasti ollut tosi katkera vanhapiika joskus, jos olisin antanut vanhempieni valita omalla käytöksellään vielä lapsettomuuden itselleni.

Sanoisin, että olkaa vaan lapsettomia jos siltä tuntuu. Mutta punnitkaa nyt kuitenkin mikä siihen on syynä, niin ei tarvitse katua sitten aikanaan- että olette sitten itse päätöksenne tehneet.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:18"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:11"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:08"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:59"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"] [quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"] Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..." Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi.  [/quote] Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :( [/quote]   Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa.   [/quote] Minäkin sanoin noin, mutta kun se oikea tupsahti elämään niin nyt olen raskaana..;) 23v [/quote]Itse taas etsin "sen oikean" sillä perusteella, että hän on yhtä valmis olemaan lapseton kuin minäkin ;) 22v

[/quote]

Ethän sä voi noin väittää! Jos joku on mulle "se oikea" niin se on varmasti samaa mieltä siitä että lapsia ei hankita! Eli samoilla linjoilla "22v":n kanssa :) 

Sä 23v. taisit oikeasti salaa haluta lapsen, mutta tukahdutit tuntees koska uskoit ettet koskaan tapaa ketään hyvää miestä eli isää lapsellesi?

[/quote]

Sorry eihän 23v väittänyt vaan vihjaili. 

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:58"][ Luulen, sillä hän on sitä yhä vieläkin minun ollessani jo aikuinen. En siis rasittanut ja ärsyttänyt häntä vain lapsena, vaan nyt vielä aikuisenakin olen mahdoton kakara, ja tietysti hyvin hankala luonteeltani. Kumma kun kukaan muu ei 40-vuotisen elämäni aikana ollut minusta tuota mieltä, vaan pikemminkin päinvastoin. [/quote] Todella helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolle tätä on tehty. Vuodesta toiseen syytetty siitä että miksi käyttäydyt vieläkin kuin murrosikäinen jos esimerkiksi keiltäydyn tekemästä jotain mitä en halua tehdä. Lapsuudesta se alkoi, jo päiväkoti-ikäisenä äiti hoki että "Sä olet niin ilkeä ja paha mua kohtaan, miksi SA kiusaat mua". Vissiin ollut joku hyperälykäs manipulaattori iässä 5v. Nyt kun vielä lakkaisin itsekin uskomasta kaikkia niitä kamalia asioita mitä äitini on mille sanonut. Helppo heittää läppää, mutta silti sisimmässä koen että olen hirveä ja vastenmielinen ihminen josta kukaan ei pystyisi koskaan oikeasti pitämään, saati rakastamaan.

[/quote]

Ja kun siinä murrosiässä kapinointi oli minullakin rajuimmillaan sitä, että siirsin jakauksen vasemmalta oikealle. :) Muuta ei kerta kaikkiaan uskaltanut, ei vaikka sisällä myllersi. En uskalla edes ajatella miten äitini olisi reagoinut vaikkapa johonkin pussikaljoitteluun tai fritsuun, huh, kylmä hiki nousee pintaan pelkästä ajatuksesta...  

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:42"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:12"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 18:54"]

Mäkään en halua lapsia ja luultavasti ei myös veljenikään. Oon aina pitänyt lapsia vastenmielisinä ja vaikka kuinka siitä olen maininnut niin silti vanhempani sanovat ett "sitt kun on niitä lapsenlapsia niin sitten..."

Harmittaa että he joutuvat pettymään mutt ei kukaan täysjärkinen hanki lapsia ja pilaa kroppaansa jonkun muun vuoksi. 

[/quote]

Tekstisi paljastaa, että olet vielä kohtalaisen nuori? Joten saatat vielä muuttaa mielesi, kun tärkeämmät asiat täyttävät mielen itsekeskisyyden väistyessä :(

[/quote]

Kaikki eivät halua ottaa riskiä terveysongelmista (sekä pysyvistä haitoista kropalle) joita raskaudesta seuraa. Jokainen kun päättää itse mitkä asiat hänelle on tärkeintä omassa elämässään, joten ei se ole itsekeskeisyyttä jollei halua lapsia. Kaikille lapset ja vanhemmuus eivät ole asioita joita haluaa kokea.

[/quote]

En nyt usko, että olet tarjoamassa sitä näkökulmaa, jota ap kaipasi. 

"Olen parikymppinen ja jotkuthan tämän ikäisenä on jo lapsensa hankkinut, joten jos haluaisin lapsia, kai se lapsen haluamistunne ois jo tullut? Muistan että jo alakoulussa vierastin lapsia (toki siis itseäni nuorempia). Ja en mielestäni ole itsekeskeinen kun en halua lapsia. Siis miten lapsen haluamattomuus voi olla itsekeskeistä? :D Ja täytyy lisätä että olen luonteeltani todella erakko, en kaipaa ympärilleni mitään suurta perhettä tai muuta vastaavaa."

Tavallisempaa kuitenkin on nykyään, että lapsia hankitaan vasta tuolla 3-kympin tietämissä. Itse ja tuttavapiirini ei vielä kakskymppisenä vauvoista haaveillut, vaan opiskelimme ja matkustelimme. Nyt 3-kymppisenä monella on sitten vauva, kaikilla ei vielä ole onnistanut, vaikka yritystä on ollutkin.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:26"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:09"]

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 19:58"][ Luulen, sillä hän on sitä yhä vieläkin minun ollessani jo aikuinen. En siis rasittanut ja ärsyttänyt häntä vain lapsena, vaan nyt vielä aikuisenakin olen mahdoton kakara, ja tietysti hyvin hankala luonteeltani. Kumma kun kukaan muu ei 40-vuotisen elämäni aikana ollut minusta tuota mieltä, vaan pikemminkin päinvastoin. [/quote] Todella helpottavaa kuulla etten ole ainoa jolle tätä on tehty. Vuodesta toiseen syytetty siitä että miksi käyttäydyt vieläkin kuin murrosikäinen jos esimerkiksi keiltäydyn tekemästä jotain mitä en halua tehdä. Lapsuudesta se alkoi, jo päiväkoti-ikäisenä äiti hoki että "Sä olet niin ilkeä ja paha mua kohtaan, miksi SA kiusaat mua". Vissiin ollut joku hyperälykäs manipulaattori iässä 5v. Nyt kun vielä lakkaisin itsekin uskomasta kaikkia niitä kamalia asioita mitä äitini on mille sanonut. Helppo heittää läppää, mutta silti sisimmässä koen että olen hirveä ja vastenmielinen ihminen josta kukaan ei pystyisi koskaan oikeasti pitämään, saati rakastamaan.

[/quote]

Ja kun siinä murrosiässä kapinointi oli minullakin rajuimmillaan sitä, että siirsin jakauksen vasemmalta oikealle. :) Muuta ei kerta kaikkiaan uskaltanut, ei vaikka sisällä myllersi. En uskalla edes ajatella miten äitini olisi reagoinut vaikkapa johonkin pussikaljoitteluun tai fritsuun, huh, kylmä hiki nousee pintaan pelkästä ajatuksesta...  
[/quote] Sama juttu, en ryypännyt, en tupakoinut, ei ollut poikakavereita, en käynyt bileissä. Istuin hiljaa kotona ja tiuskin joskus kun en saanut yksityisyyttä.
Yksityisyys tuntuu edelleen olevan äidille vaikea tajuttava, jos en halua jostain puhua tai jotain kertoa, niin alkaa emotionaalinen kiristäminen, syyttely ja haukkuminen.

Mä luulen, että mulle voisi olla kova paikka, jos en saisi ollenkaan lapsenlapsia. Mulla on tosin kolme lasta, joten toivon hiljaa mielessäni, että ainakin joku heistä saa lapsia. En kuitenkaan aio koskaan painostaa lapsiani, jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa elämässään. 

W

Mulla hiukan erilainen tilanne, lapsi ei sairauden takia halua lapsia ja toinen on niin nörtti, että ei taida onnistua - poikia molemmat. Sairaus on perinnöllinen ja haittaa elämää paljon. Olen onnellinen lapsistani mutta onhan se tuskaa kun lapsi on sairas. En tiennyt asiasta raskaaksi tullessa, sukua alettiin tutkia vasta kun kolmas miehen puolella oli sairas. On noita aiemminkin ollut, mutta anopilta on kaksi lasta kuollut ja osasta ei kai ole vain tiedetty. En osaa sanoa, olisi tuskaa nähdä, jos sairas lapsi saisi taas lapsen, joka sairastaa. Sairauden kanssa elää, mutta vaikea se on. En kerro enempää, koska en halua että lastani tunnistetaan. Minusta ei olisi niin väliä. 

Harmi että tästä tuli täysin ohi otsikosta velojen tappelu, aiheesta olisi ollut mukava jutustella. 

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 07:02"][quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:43"]

"Tavallisempaa kuitenkin on nykyään, että lapsia hankitaan vasta tuolla 3-kympin tietämissä. Itse ja tuttavapiirini ei vielä kakskymppisenä vauvoista haaveillut, vaan opiskelimme ja matkustelimme. Nyt 3-kymppisenä monella on sitten vauva, kaikilla ei vielä ole onnistanut, vaikka yritystä on ollutkin."

Voihan mullekin käydä noin, mutta jos koko ikänsä ei ole lapsista tykännyt niin en usko että käy.

Varsinkin kun haluamani opiskelupaikka yliopistosta ei oo vielä lohjennut ja jos ens syksynä ihmeen kaupalla opintoni voisin aloittaa niin valmistuisin vasta 3-kympin kiepeillä, sitt on edessä pakolliset ammattiin liittyvät harjottelut, josta vakitöihin, niin eihän siinä mitään lapsia ehdi miettimään. Ja okei, seuraava on itsekeskeistä; houkuttaa ajatus siitä että kaikki ansaitsemani rahat tulee mulle ja voisin ostaa mitä haluisin. :) Kun jostain kavereista näkee että heillä selvästi talous kärsii lapsista.

[/quote]

Onhan se totta, että jotkut ei koskaan halua lapsia, mutta suurin osa niitä sitten loppujen lopuksi haluaa... Kun tässä miettii omaa kaveripiiriä, niin taisin olla ainoita parikymppisenä, jotka suoraan sanoi haluavansa joskus lapsia. Aika moni oli sitä mieltä, ettei koskaan mitään ipanoita. Siellä 30 tai päälle viimeistään sitten kaikki paitsi yksi sai lapsia ja se yksikin on siinä kiikun kaakun, että saisi tulla, jos tulee, muttei jaksa tehdä asialle mitään, kun ei näytä tärppäävän.
[/quote]Itsellä taas niin että ne jotka lapsia haluavat puhuvat niistä jo nyt aina välillä, jopa kuumeilevat asiasta. Toiset eivät vielä jaksa edes ajatella koko asiaa, ja jotkut kuten minä eivät välitä lapsista lainkaan.
Aika harva tosiaan kuitenkaan suoranaisesti on täysin vastaan, ei vain ole akuutti asia juuri nyt.
Silti ihmettelee vähän tuota tapaa, että aina pitää väittää vastaan jos joku ilmoittaa olevansa vielä :D joko vaatia myöntämään että katuu päätöstä tai että kyllä niitä lapsia sieltä vielä tulee. Hohhoijaa.

[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 20:20"]
Olen sitä mieltä, että lapsuus menee paljolti vanhempien sanelemana, ja kun se on ohi alkaa aikuisuus omine valintoineen. Eli miksi annatte huonon lapsuuden vaikuttaa pitkälle aikuisikään? On vain ja ainoastaan itsestä kiinni, millainen vanhempi olisit itse. Ja miten aikuisena ylipäätään elät.

Minä en antanut vanhempien dokailun ja mokailun vaikuttaa itseeni sen enempää, ja nykyään ovat sitäpaitsi raittiita kumpikin( ja ihania isovanhempia). Itse en juo yhtään, ja teen muutkin valintani itse. Valitsin olla onnellinen ison perheen äiti, ja en ole katunut päivääkään. Olisin varmasti ollut tosi katkera vanhapiika joskus, jos olisin antanut vanhempieni valita omalla käytöksellään vielä lapsettomuuden itselleni.

Sanoisin, että olkaa vaan lapsettomia jos siltä tuntuu. Mutta punnitkaa nyt kuitenkin mikä siihen on syynä, niin ei tarvitse katua sitten aikanaan- että olette sitten itse päätöksenne tehneet.
[/quote] Niin olenkin, olen päätökseni tehnyt, enkä ole väittänyt että äitini olisi ainoa syy valintaan. Lapsista pitämättömyys on ensisijainen syy. Sen jälkeen tulevat kaikki muut.
On kuitenkin hieman tyhmää olettaa että vain koska sinulla on omalta osaltasi ollut huonoja lapsuuskokemuksia, etkä koe sen vaikuttaneen itseesi ja omiin päätöksiisi, muidenkin pitäisi kyetä tähän. Kaikki eivät kuitenkaan pysty vain päättämään että "en anna tämän vaikuttaa itseeni", koska henkiset asiat on huonoissa kantimissa muutenkin, ja mm. yhteys vanhempiin säilyy.
Taas yksi "Marjatalla oli NÄIN paljon raskaampi lapsuus kuin sinulla, ja silti se hankki lapsia! Älä keksi tekosyitä!"

Minulla on kolme aikuista lasta ja kaksi on ilmoittanut jäävänsä tahallisesti lapsettomiksi. Molemmillla on vakituinen suhde. Kolmas, vanhin, elää yksin ja haluaisi lapsia, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt.

Kun totuin ajatukseen lapsenlapsettomuudesta, se on lopulta ihan hyvä juttu. Onhan huolia vähemmän, kun ei tarvitse huolehtia vaikka lasten eroista ja lapsista tappelusta tai lasteni kasvatusongelmista. Mehelläni on lastenlasia, mutta ei se ole läheskään sama.