Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.
09.09.2021 |
"Opintojen alkaessa vastassa oli uusia yllätyksiä, Launonen kertoo. Hän kuvailee olleensa yliopiston käytävillä kuin norsu posliinikaupassa.”Kotona ei ollut mitään kertomusperinnettä siitä yliopistosta. En tiennyt tapahtumista, sitseistä tai ainejärjestöistä.”Opintojen ohessa tehdystä varastotyöstä tuli jonkinlainen takaportti omaan taustaan. Siitä riitti puhuttavaa esimerkiksi suvun miesten kesken. Hän tunsi olevansa ympäristölleen vieras, puhetyyliä myöten. Sen huomasi esimerkiksi huumorissa. Vitsimielessä heitetyt letkautukset johtivat toisinaan isoihin väärinkäsityksiin ja ongelmiin, Launonen kertoo.Launonen kuvailee yliopistomaailmaan astumisen aiheuttamaa oloa jonkinlaiseksi välitilaksi."
Muilla vastaavia kokemuksia? Omat opinnot ovat 90 -luvulta ja silloin oli todellakin norsumainen olo Helsingin yliopistolla tällaisella työväenluokan edustajalla.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minkälaisesta "työväenluokasta" nyt oikein on noustu akateemiseen maailmaan? Sellaisesta teuvo-tulio -maailmasta, jossa lestiä heitetään, naiset kulkevat varjoisilla kujilla itseään myymässä ja varastetuilla autoilla käydään ryöstelemässä R-kioskeja..?
Jos näin, niin sopeutuminen on varmasti vaikeaa, mutta en oikein usko, että tuollainen on nykytodellisuutta.Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta solahdin ihan kevyesti yliopistomaailmaan. Eivätkä vanhempanikaan ole tunteneet mitään uhriutuvaa alemmuutta "akateemikko" tyttärensä edessä. Edelleen ymmärrämme toisiamme aivan hyvin
Oma työväenluokkainen perheeni:
- vanhemmat eivät ole opiskelleet vieraita kieliä tai ruotsia.
- asutaan pienellä paikkakunnalla pienessä talossa
- ei ole varallisuutta tai lomaosakkeita ulkomailla
- ei ole setiä tai kummisetiä hyvissä positioissa yliopistoissa ja yrityksissä, jonne pääsisi harjoittelijaksi
- vanhempien harrastukset ovat erilaisia kuin akateemisilla
- lehdet, joita luetaan ovat erilaisia
Oma akateeminen perheeni:
-vanhemmat ovat aikoinaan opiskelleet virkamiesruotsin, jota eivät opintojen jälkeen ole käyttäneet ja puhuvat kohtuullisesti englantia. Ohitin heidät englanninkielen taidossa ehkä yläasteella, ja oma poikani taas osasi englantia sujuvasti jo neljännellä (kas kun pelimaailma ja internet)
-asuttiin pienellä paikkakunnalla keskikokoisessa talossa, 6 hlöä
- ei ole varallisuutta tai lomaosakkeita ulkomailla
- ei ole setiä tai kummisetiä hyvissä positioissa yliopistoissa ja yrityksissä, jonne pääsisi harjoittelijaksi
-en tiedä minkälaisia on akateemisten harrastukset, meillä on harrastettu ulkoilua, koiria, kalastusta
-en tiedä mitä lehtiä kukakin lukee, meillä luettiin ihan kaikenlaista, ei tosin Hymyä tai Seuraa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko jossain valtsikassa olla edes teoriassa marginaalisesti näin päätöntä touhua? Muuallahan tällaiset äidin ja iskän hellantuutelit olisivat puolijulkinen naurunaihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
juurihan sinä kerroit "tietäväsi", että akateemiset vanhemmat, joilta ei jälkikasvun uran edistämiseen tuuppimista heru, ovat harvassa ja sitäpaitsi m*lkkuja. Kun tämä ei vastaa meidän maalaisten kokemusta, niin oletin, että tietosi täytyy tulla sitten sieltä Helsingistä, jossa kaikki on toisin ja joka toisen yliopisto-opiskelijan taustalla vaikuttaa vuosisatainen akateeminen traditio :'D
Mene nyt oikeasti vi.....un siitä trollaamasta pelle. Spämmit samankaltaisia viestejä toinen toisensa perään. Jokaisessa korostuu sekä äärimmilleen viety tyhmä argumentointi että solvaukset. Eli täysin selvää trollimeininkiä.
onko näin? Sinä osoitit sitten argumentointikykysi ja asiallisuutesi sanalla m*lkku? Onko tuo karkea kielenkäyttö ja sokeus omien kommenttien asiattomuudelle sitten sitä työläisperua? Epäilen, koska sivistynein, hienopuheisin ja ihmisystävällisin ihminen jonka tunnen on pienviljelijän lapsi rajan tuntumasta - ja muuten oppiarvoltaan tohtori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Kuinka laajasti sinä tunnet Helsingin tilanteen? Helsingissä oli monta korkeakoulua, vieläkin usempi (Aalto, UHEL, Hanken...), ja noissa, erityisesti UHEL ja Aalto hyvin erilaisia tiedekuntia. Miten oletat/tiedät tilanteen olevan vaikka UHEL maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, tai matemaattisissa opinnoissa Kumpulassa? Ei taida Suomesta löytyä matikan huippusukuja Bernoullien malliin, enemmän laaja diversiteetti synnyimaita? Se oma kokemus on usein ihan nokan edestä, jos akateeminen ihmisen tuon kokee yleisseksi totuudeksi niin on opit yliopistossa menneet hukkaan.
Isäni oli bussikuski ja minulla oli ihan normaali tai suorastaan lahjakas olo yliopistossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippunee vahvasti missä yliopistossa opiskelee ja mitä opiskelee. Oletettavasti teknisillä aloilla ja pohjoisempana on vähemmän tätä akateemista snobismia kuin esim. Helsingin tai osin Turunkin yliopistoissa (myös Åbo Akademi) ja tietyillä aloilla.
Itse opiskelin Turussa oikeustiedettä. Kyllä törmäsin tietynlaiseen kulttuuriseen yllätykseen. Minä olin 20 000 asukkaan kunnasta, duunarien lapsi. Kaverini oli pääosin olleet samanlaisia, joku nyt vähän rikkaammasta kodista toki, joku paikallisen Citymarketin kauppiaan lapsi tms. Tuntemiani akateemisia oli lähinnä suvussa oleva erittäin juntti maalaislääkäri ja opettajia toki tiesin.
No, yliopistolla sitten oli hyvin varakkaista perheistä paljon porukkaa. Moni asui vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa, monella oli auto. Mutta ei sekään ollut se suurin ero, varallisuuseroja olin kohdannut ennenkin. Suurin ero oli tietty älyllinen snobismi, jossa minulla ei ollut osaa eikä arpaa koska en ollut perheessä tottunut sellaiseen ja opiskellut oikeita asioita joilla snobbailla. Esim. pubissaistumiskaverini keskustelivat älykkäitä eri filosofien teorioista tai kreikan mytologiasta. Osasivat heittää osuvia latinankielisiä lentäviä lauseita tilanteisiin ja vääntää niistä jopa huumoria. Minä olin ihan hukassa jo, jos joku kommentoi tilanteeseen josta kerroin 'ai, kiersit Kharybdiksen mutta päädyit Skyllaan, klassista!". Mikä kharybdis ja mikä skylla ja mitä se tarkoittaa, mietin vaan en kehdannyt kysyä. Jouduin sitten itsekin opiskelemaan opintojeni lisäksi tuontapaisia asioita näyttääkseni sivistyneeltä tietyissä piireissä.
Oikeustieteen opiskelijat eivät todellakaan tunne filosofiaa kuin kymmenen sivun verran 😂
Vierailija kirjoitti:
Riippunee vahvasti missä yliopistossa opiskelee ja mitä opiskelee. Oletettavasti teknisillä aloilla ja pohjoisempana on vähemmän tätä akateemista snobismia kuin esim. Helsingin tai osin Turunkin yliopistoissa (myös Åbo Akademi) ja tietyillä aloilla.
Itse opiskelin Turussa oikeustiedettä. Kyllä törmäsin tietynlaiseen kulttuuriseen yllätykseen. Minä olin 20 000 asukkaan kunnasta, duunarien lapsi. Kaverini oli pääosin olleet samanlaisia, joku nyt vähän rikkaammasta kodista toki, joku paikallisen Citymarketin kauppiaan lapsi tms. Tuntemiani akateemisia oli lähinnä suvussa oleva erittäin juntti maalaislääkäri ja opettajia toki tiesin.
No, yliopistolla sitten oli hyvin varakkaista perheistä paljon porukkaa. Moni asui vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa, monella oli auto. Mutta ei sekään ollut se suurin ero, varallisuuseroja olin kohdannut ennenkin. Suurin ero oli tietty älyllinen snobismi, jossa minulla ei ollut osaa eikä arpaa koska en ollut perheessä tottunut sellaiseen ja opiskellut oikeita asioita joilla snobbailla. Esim. pubissaistumiskaverini keskustelivat älykkäitä eri filosofien teorioista tai kreikan mytologiasta. Osasivat heittää osuvia latinankielisiä lentäviä lauseita tilanteisiin ja vääntää niistä jopa huumoria. Minä olin ihan hukassa jo, jos joku kommentoi tilanteeseen josta kerroin 'ai, kiersit Kharybdiksen mutta päädyit Skyllaan, klassista!". Mikä kharybdis ja mikä skylla ja mitä se tarkoittaa, mietin vaan en kehdannyt kysyä. Jouduin sitten itsekin opiskelemaan opintojeni lisäksi tuontapaisia asioita näyttääkseni sivistyneeltä tietyissä piireissä.
Ja nämä olivat oikeustieteilijöitä, tietäisit millaiset pöydät oli filosofianopiskelijoilla tai historioitsijoilla :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Nämä "isäni oli valmistunut valtsikasta" -tyypit, jotka eivät ymmärrä edes olevansa akateemisista kodeista riehuvat täällä kimpaantuneena, että heidän maailmansa ei olekaan universaalisesti koettu eikä heidän opintiensä ole seurausta ainoastaan heidän omista kyvyistään ja ahkeruudestaan.
Saattaisit itsekin kimpaantua, jos joku väittäisi sinun saavan opiskelutehtäviin apua vanhemmiltasi, vaikka ikinä et olisi mitään apua saanut. Tai väitettäisiin, että olet saanut työpaikan heidän suhteillaan, vaikka näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Eivät vanhemmat auta yliopistossa opiskelevia lapsiaan koulutöissä. Eiväthän aikuiset asu yhdessä, vaan tapaavatkin harvakseltaan. Ihan kummallisia nuo sinun juttusi. Ehkä tuokin on niitä työväenluokkaisten omituisia harhakuvitelmia akateemisista.
Kyllä tiedän useampia, jotka ovat auttaneet laskareissa ja jopa puurtaneet diplomityötä lapsen kanssa yhdessä. Lähinnä Otaniemen porukkaa, koska lapsesta pitää saada DI hinnalla millä hyvänsä. Vanhemmat vielä puhuvat verkoistoistaan viran tällaiselle tyypille, niin johan on perinteet kunnossa.
Nykyään oikeasti pitää olla suosittelijoita jo harjoittelupaikkaan, joten kyllä niillä suhteilla ja verkostoilla vaan on merkitystä.
Todellakin autan lapsiani niin paljon kuin pystyn että opiskelevat tutkinnon. Ja autan myös työpaikan etsinnässä. Mulle on aivan sama mitä muut siitä ajattelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on heikko itsetunto, niin aina löytää jonkin syyn tuntea huonommuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippunee vahvasti missä yliopistossa opiskelee ja mitä opiskelee. Oletettavasti teknisillä aloilla ja pohjoisempana on vähemmän tätä akateemista snobismia kuin esim. Helsingin tai osin Turunkin yliopistoissa (myös Åbo Akademi) ja tietyillä aloilla.
Itse opiskelin Turussa oikeustiedettä. Kyllä törmäsin tietynlaiseen kulttuuriseen yllätykseen. Minä olin 20 000 asukkaan kunnasta, duunarien lapsi. Kaverini oli pääosin olleet samanlaisia, joku nyt vähän rikkaammasta kodista toki, joku paikallisen Citymarketin kauppiaan lapsi tms. Tuntemiani akateemisia oli lähinnä suvussa oleva erittäin juntti maalaislääkäri ja opettajia toki tiesin.
No, yliopistolla sitten oli hyvin varakkaista perheistä paljon porukkaa. Moni asui vanhempien ostamassa sijoitusasunnossa, monella oli auto. Mutta ei sekään ollut se suurin ero, varallisuuseroja olin kohdannut ennenkin. Suurin ero oli tietty älyllinen snobismi, jossa minulla ei ollut osaa eikä arpaa koska en ollut perheessä tottunut sellaiseen ja opiskellut oikeita asioita joilla snobbailla. Esim. pubissaistumiskaverini keskustelivat älykkäitä eri filosofien teorioista tai kreikan mytologiasta. Osasivat heittää osuvia latinankielisiä lentäviä lauseita tilanteisiin ja vääntää niistä jopa huumoria. Minä olin ihan hukassa jo, jos joku kommentoi tilanteeseen josta kerroin 'ai, kiersit Kharybdiksen mutta päädyit Skyllaan, klassista!". Mikä kharybdis ja mikä skylla ja mitä se tarkoittaa, mietin vaan en kehdannyt kysyä. Jouduin sitten itsekin opiskelemaan opintojeni lisäksi tuontapaisia asioita näyttääkseni sivistyneeltä tietyissä piireissä.
Ja nämä olivat oikeustieteilijöitä, tietäisit millaiset pöydät oli filosofianopiskelijoilla tai historioitsijoilla :-)
Olen istunut samoissa pöydissä lukuisten humanistien kanssa ja ikinä en ole kuullut tuollaisia keskusteluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä. Minkälaisesta "työväenluokasta" nyt oikein on noustu akateemiseen maailmaan? Sellaisesta teuvo-tulio -maailmasta, jossa lestiä heitetään, naiset kulkevat varjoisilla kujilla itseään myymässä ja varastetuilla autoilla käydään ryöstelemässä R-kioskeja..?
Jos näin, niin sopeutuminen on varmasti vaikeaa, mutta en oikein usko, että tuollainen on nykytodellisuutta.Itse olen työväenluokkaisesta perheestä, mutta solahdin ihan kevyesti yliopistomaailmaan. Eivätkä vanhempanikaan ole tunteneet mitään uhriutuvaa alemmuutta "akateemikko" tyttärensä edessä. Edelleen ymmärrämme toisiamme aivan hyvin
Heh, ihan samaa mieltä. Olen myös työväenluokkaisesta perheestä, mutta mielestäni meillä oli ihan tavallista perhe-elämää. En voi mitenkään sanoa, että se olisi ollut jotenkin leimallisen työväenluokkaista. Meillä myös suhtauduttiin aina positiivisesti koulunkäyntiin ja koulutukseen, ja me molemmat lapset kouluttauduimme pitkälle. En yliopistossa todellakaan kokenut mitään ulkopuolisuutta, ei moinen asia tullut edes mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Nämä "isäni oli valmistunut valtsikasta" -tyypit, jotka eivät ymmärrä edes olevansa akateemisista kodeista riehuvat täällä kimpaantuneena, että heidän maailmansa ei olekaan universaalisesti koettu eikä heidän opintiensä ole seurausta ainoastaan heidän omista kyvyistään ja ahkeruudestaan.
Ihan itse luin aikoinani ylioppilaskokeisiin ja pääsykokeisiin. Ei ollut valmennuskursseja ja elossa oleva vanhempani oli kyllä mukava ihminen mutta ei osallistunut mitenkään kuten ei koskaan aikaisemminkaan koulunkäyntiini. Joskus kyseli sanastoa kun vaadin.
Oliko sulla muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aijaa. Minä opiskelin valtsikassa, enkä tuntenut sieltä ketään entuudestaan. En siis yhtään ketään. Isäni ja äitini ovst akateemisia, molemmat johtajia, mutta mitään työpaikkaa en ole koskaan heidän avullaan saanut. Olen ollut kahteen otteeseen työttömänäkin, mutta ihan itse joutunut selviämään. Joten täysin epärealistisia ja idioottimaisia ennakkoluuloja noilla työväenluokkaisilla tässä ketjussa taas.
Mikä tarve akateemisella on dissata toisen ihmisen kokemusta näin? Sopiiko, jos dissaan esim. sinun jumalkokemustasi vastaavasti?
Et taida erottaa toisistaan omaa subjektiivista kokemustasi, johon vaikuttavat myös ennakkoasenteesi ja toisaalta objektiivista totuutta toisistaan. Olet läpi ketjun yrittänyt väittää omia ennakkoluulojen värittämiä kokemuksiasi yleiseksi totuudeksi. Akateemiset täällä ovat yrittäneet kertoa sinulle, että ne eivät ole yleinen totuus, vaan sinun omia päänsisäisiä tuntemuksiasi. Eli en 'dissaa' sinun henkilökohtaisia subjektiivisia kokemuksiasi, vaan kerron sinulle, että ne suorastaan naurettavat kuvitelmäsi akateemisten taustoista eivät pidä oikeasti paikkaansa.
Kysymys on kokemuksesta ja sinä et kykene sitä kumoamaan. Oma kokemukseni ei ole edes ainutkertainen, vaan tässäkin ketjussa meitä työväenluokkaisia on lukuisia, jos kykenisit erottamaan. Myös tutkimustieto on puolellani sinun lapsellista mutuasi vastaan. On totta, että myös akateemisilla voi olla mulk*uja vanhempia, jotka eivät auta, mutta yksittäistapaukset eivät tee kesää.
Nyt täytyy sanoa jo vähän painavasti kun alkoi kiukuttamaan: Puhut täyttä fuulaa! Ne akateemiset vanhemmat eivät ole poikkeus tai varsinkaan mitenkään m*lkkuja, jotka eivät aikuista lastaan auta opinnoissa tai työllistymisessä, vaan useinmiten kyseessä on ihan olosuhteiden sanelema pakko. Montako opiskelijaikäistä sinä tunnet, joka asuu yhä kotonaan tai edes tapaa vanhempiaan viikottain? Moniko opiskelee tai hakee töitä lapsuuden kotipaikkakunnalla?
Akateemisten lasten todellisuutta on pikemminkin se, ettei kesä tai osa-aikaistöitä saa mistään, koska vanhemmat eivät työpaikalleen pysty järjestämään kouluttamattomalle nuorelle töitä. Ns duunareiden lapset ne saavat sen ohituskaistan kesäansioille ja monesti ihan vakituiseen työhön vanhempien firmaan.
Jos tässä nyt porukka katsoo asiaa jostain ankkalammikosta käsin, niin me muualla Suomessa eletään kyllä ihan toisenlaista todellisuutta: rahaa tekee ne, jotka pääsevät ammattikoulusta suoraan ajamaan iskän motoa tai työnjohtajaksi perheyritykseen. Jatko-opiskelut valinneet taas muuttavat kauas kotoa ja pärjäilevät siellä ihan omillaan.
Heikoimmassa asemassa on ne lapset joiden kotona elämä on yhtä hulinaa, häätöjä ja vaihtuvia isäpuolia. Että viitsittekin "työlais"taustaiset narista kun teillä on asiat kuitenkin verrattain mallillaan.
Muuttujia varmasti on, mutta minuakin kiukuttaa, että maakuntayliopistojen koulumaisista yliopistoista tulevat luulevat tietävänsä miten asiat menevät Helsingissä. Lande ei ole koko Suomi.
Kuinka laajasti sinä tunnet Helsingin tilanteen? Helsingissä oli monta korkeakoulua, vieläkin usempi (Aalto, UHEL, Hanken...), ja noissa, erityisesti UHEL ja Aalto hyvin erilaisia tiedekuntia. Miten oletat/tiedät tilanteen olevan vaikka UHEL maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa, tai matemaattisissa opinnoissa Kumpulassa? Ei taida Suomesta löytyä matikan huippusukuja Bernoullien malliin, enemmän laaja diversiteetti synnyimaita? Se oma kokemus on usein ihan nokan edestä, jos akateeminen ihmisen tuon kokee yleisseksi totuudeksi niin on opit yliopistossa menneet hukkaan.
UHEL?!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Akateemisissa on alkoholisteja, vaimonhakkaajia, huumeriippuvaisia, ahdistelijoita, kähmijöitä, seksististen vitsien kertojia jne.
Mun tiedekunnan proffana oli vaimontappaja. Oli tehnyt väikkärin vankilasta.
Oulu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju. Nämä "isäni oli valmistunut valtsikasta" -tyypit, jotka eivät ymmärrä edes olevansa akateemisista kodeista riehuvat täällä kimpaantuneena, että heidän maailmansa ei olekaan universaalisesti koettu eikä heidän opintiensä ole seurausta ainoastaan heidän omista kyvyistään ja ahkeruudestaan.
Saattaisit itsekin kimpaantua, jos joku väittäisi sinun saavan opiskelutehtäviin apua vanhemmiltasi, vaikka ikinä et olisi mitään apua saanut. Tai väitettäisiin, että olet saanut työpaikan heidän suhteillaan, vaikka näin ei ole.
Parhaan kaverini isä oli tohtori, virkamies ja alkoholisti. Kaveri sai paljon solvauksia, vähättelyjä ja joskus jopa turpaansa. Hän sai myös läpeensä sivistyneen ylemmän keskiluokan kasvatuksen ja elämänarvot ja vaikka valitsi aivan toisen tieteenalan kuin vanhempansa, hän on ymmärtänyt miten tiedemaailma todellakin toimii ja miten siinä menestytään. Aina ne akateemisten vanhempien opetukset ja perinnöt eivät ole itsestäänselviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen opiskellut valtsikassa, silloin aineena oli KV politiikka, kyllä mä kiinnitin huomiota, että monet ensinnäkin tunsivat toisensa ennestään. Tulivat samoista lukioista, SYK, Ressu jne. Kyllä myöskin kuului se, että monet olivat diplomaattiperheistä ja asuneet lapsuudessa vuosia pitkin poikin maailmaa. Omien lasteni kohdalla se on normaaliin kokemusmaailmaa kuuluvaa, mutta omassa lapsuudessa paljon matkustelleita oli me, jotka kävimme etelässä lomamatkoilla. En tuntenut ennen yliopistoa ketään joka olisi käynyt lopulta ulkomailla, saati monessa eri maassa.
Samoin asumisjärjestelyistä näki eri asioita, toiset asuivat suvun kaksiossa Eirassa, toiset solussa Talissa.
Mä olen itse hyvin toimeentulevasta perheestä maalta, en siis koe työväenluokkaa omakseni myöskään. Mutta tietenkin ulkopuolisuutta toivat minet yliopiston perinteet ja termit, jotka eivät olleet itselle tuttuja.
Tässä kahden tutkijan kirja aiheesta, on popularisointi tutkimuksesta.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/luokkaretkella-hyvinvointiyhteiskunna…Oma kokemukseni on humanistisesta tiedekunnasta ja yhtenevä. Kurssikaverit tunsivat toisensa ja monen vanhemmatkin tunsivat toisensa. Oli käyty erityiskouluja saksalaista, Ressu jne. Tiedettiin mitä varten yliopistolla oltiin ja työskenneltiin määrätietoisesti sen mukaan. Diplomaatin poika osasi valita kurssinsa diplomaatin uraa tukien. Minä en, koska olin työväenluokkaa. En myöskään tuntenut ketään entuudestaan. Moneen tutustuin, mutta jotenkin ne aina tuntui vieraalle, kun kaverit puhuivat suvun huviloista tai saattoivat saada lisätienestejä isän asianajotoimistossa sihteerinä.
Juuri tämä. Pääsääntöisesti yliopiston käyneet vanhemmat tukevat ja opastavat ihan eri tavalla opinnoissa.
ööhh, kuinkahan yleistä lopulta edes on, että valittu ala periytyisi vanhemmilta lapsille? En tunne ketään, kuka olisi opiskellut samaa alaa kuin omat vanhemmat. Tunnen jokusen perheen, jossa yrittäjyys on periytynyt vanhemmilta lapsille, siis lähinnä konepajan pyörittäminen tai joku kuljetus/maanrakennusalan firma.
Olen aina miettinyt, että kun ei itseä tuo lääketiede kiinnostanut yhtään, niin olisipa ollut kätevää jos vanhempani olisivat olleet jonkun perheyrityksen pyörittäjiä, tai vaikka maatalousyrittäjiä, lääkäreiden sijaan. Ajauduin opiskelemaan alaa, josta he eivät ymmärtäneet mitään, eikä heidän vähäisistä sosiaalisista kontakteista ollut hyötyä työllistymisessä, edes kesätöihin. Asun tosin aivan toisella puolella maata 19-vuotiaasta saakka, joten sekin vaikuttanee.
Mutta lukemaan he opettivat omalla esimerkillään! Oikein ahmimaan kaiken mitä käsiini sain Suomen Kuvalehdestä Koululaiseen.
Koulutuksen periytyminen on tosi yleistä tietyillä koulutusaloilla, lääkärit, papit, diplomaatit jne,
Diplomatia ei tietty ole koulutus, mutta kun on lapsena sitä elänyt, tuntuu luontevalta valita aikuisenakin, samoin taitelijuus periytyy usein. Puhutaan usein esim näyttelijösuvuista. Voi olla perittyä lahjakkuutta, kontakteja, mutta myös tottumus elämänmuotoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina ihmetyttää miten akateemisten perheiden muksut on innoissaan kieltämässä tätä ilmiötä. Kyllä meilläkin on työväen ja akateemisten välillä kuilu ja se käy esille viimeistään siinä vaiheessa kun joku pystyy kysymään proffa isältään apua raporttien tekoon tai ainejärjestö varaa opiskelijoille matkaa johon osallistumismaksu on toista tuhatta. Akateemisista perheistä tulevat ei asiaa muka vain huomaa.
Erittäin harvalla on isä proffana ja vielä samalla alalla niin, että voi kysellä. En tiedä ketään ja olen akateemisesta perheestä. Enkä osallistunut ikinä mihinkään ainejärjestöjen matkoihin, ei olisi ollut edes rahaa.
Mutta on siitä kummasti apua laskuharjoitusten teossa jos isä on diplomi-insinööri ja osaa auttaa toisin kun trukkikuski... Mä luulen että tän asian käsittäminen vaatis sulta mielettömästi itsereflektiota johon et oo valmis.
Eivät vanhemmat auta yliopistossa opiskelevia lapsiaan koulutöissä. Eiväthän aikuiset asu yhdessä, vaan tapaavatkin harvakseltaan. Ihan kummallisia nuo sinun juttusi. Ehkä tuokin on niitä työväenluokkaisten omituisia harhakuvitelmia akateemisista.
Kyllä tiedän useampia, jotka ovat auttaneet laskareissa ja jopa puurtaneet diplomityötä lapsen kanssa yhdessä. Lähinnä Otaniemen porukkaa, koska lapsesta pitää saada DI hinnalla millä hyvänsä. Vanhemmat vielä puhuvat verkoistoistaan viran tällaiselle tyypille, niin johan on perinteet kunnossa.
Nykyään oikeasti pitää olla suosittelijoita jo harjoittelupaikkaan, joten kyllä niillä suhteilla ja verkostoilla vaan on merkitystä.
Todellakin autan lapsiani niin paljon kuin pystyn että opiskelevat tutkinnon. Ja autan myös työpaikan etsinnässä. Mulle on aivan sama mitä muut siitä ajattelee.
samaa mieltä, todellakin autan kaikessa, ehkä juuri siksi kun itseä ei autettu. Omat vanhemmat on suuria ikäluokkia, ehkä heillä oli yleisempi se ajatusmaailma, että jokainen pärjätköön omillaan.
Mutta kyllä sen mun lapsen pitää itsekin sitä duunia tehdä. En todella aio kantaa valmiina eteen, neuvoa vaan.
Minun isäni taas sanoi, että hän maksaa opintoni sitten kun hakeudun kunnon koulutukseen... Noihin aikoihin vanhempien velvollisuus oli kustantaa lapsilleen saman tason koulutus kun heillä itsellään, jos lapsella edellytyksiä siihen...
Minä sitten opiskelin itselleni ties mitä yliopistojuttuja TYÖN OHESSA... ja nyt minulla on sitten elämänkokemusta ymmärtää, että se kaikki oli pelkkää hömppää... Minun olisi pitänyt lopettaa jo keskikouluun... lukio olikin jo turhaa sen tajusin ja olisin halunnut mennä naimisiin 17-vuotiaana, mutta eihän mun piireissä mitään sopivia miehiä ollut joten homma oli hankala...
Mitään kunnon titteliäkään minulla ei oikein ole... jos minulle ei pian LAHJOITETA jotain ARVONIMEÄ... mistään arvonimestä en todellakaan maksa roposen ropoa... Mitenköhän paljon jotkut YRITYSNEUVOKSET ovat tommoisesta maksaneet... sellaisen arvonimen varmaan saa kun pahoinpitelee raskaana olevan kaikkien kaupallisten aineiden, oikeuskäytäntöjen ja taiteiden yliopettajan...
Musta voisi olla kiva, että täällä alettaisiin kutsua ihmisiä vaikka että Leidi Li... kuten Lady Di - olisko Diana... ja sitten että miehiä Söör... kuulostaa niin oudolta jos kutsuttaisiin vaikkapa Neiti tai Herra... ja rouvathan ovat naimisissa... ja kohta meillä on täällä valtava porukka jotka eivät ole naimissa eivätkä halua mennäkään... vaikka lapsia vilisisi ympärillä kuinka - omia ja orpoja tai puoliorpoja... Ja emmeköhän me kaikki kuulu johonkin Suomen yrittäjiin joten jos joku haluaa tittelin Yritysneuvos eli yrittämistä on kyllä ollut - niin voisi sellaisen ihan vapaasti itselleen ottaa... ja laittaa vaikka pian taas julkaistavaan luotettavaan puhelinluetteloon joka toimii kyllä vähintään niin kuin joku visiittikortti... ehkäpä puhelinluettelo voisi olla jopa valokuvallinen eli sama kuva kuin puhelinlaitteessa... tai henkilöllisyystodistuksessa tms...
Alue: Aihe vapaa
Työväenluokkaa 😊