HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen akateemisten vanhempien lapsi, menin vielä samaan tiedekuntaan opiskelemaan. Mitään en tiennyt sitseistä ja spekseistä vaan olin ihan huuli pyöreänä. Ei oltu kotona kerrottu, en kyllä kysynytkään. Sosiaalisesti kömpelöhkö olen ja huono verkostoitumaan. Onneks pätevyydellä, mukavuudella ja ahkeruudella pärjää mun alalla.

Sama kokemus. Täällä kuitenkin ohitetaan tällaiset kokemukset. Virallinen palstatotuus on, että akateemisten lapset on sosiaalisissa tilanteissa kuin kala vedessä ja solahtavat vaivattomasti yliopistoon. Duunariperheiden lapset ovat pihalla kuin lumiukot. Jos jollain on muunlaisia kokemuksia, se on väärin koettu.

Sama täällä.

Virallinen totuus näyttää olevan myös se, että kaikki akateemiset ymmärtävät kulttuurista ja taiteesta kaikkea. Minua ei kumpikaan kiinnosta.

Täällä akateemisuus tarkoittaa kahta asiaa: vanhaa kulttuurirahasukua, joissa osingoista ostellaan lapsille opiskelukämpät ja maailmanympärysmatkat (osuus Suomessa väestöstä on ?) tai humanistis-yhteiskuntatieteellistä opiskelua jossa keskustellaan opintojen ohessa korkeakulttuurista ja Hinkuintian yhteiskunnallisista murroksista (tämän kaltaisten opiskelijoiden osuus edes noissa tiedekunnissa on pieni, puhumattakaan siitä, että yliopistot sisältävät huomattavan määrän muita oppiaineita joissa moisiin pohtimisiin ei uhrata sekuntiakaan). Jokainen katselee asiaa omasta kuplastaan, nämä ketjut vain houkuttelevat tientynlaisia ihmisiä paikalle joka vääristää viestiä.

Aivan samalla tavalla työväenluokan jutut ja tavat tuntuvat oudolta sekä vierailta siitä akateemisen perheen vesasta joka niiden pariin ensimmäisessä kesätyöpaikassaan varastolla tms. tulee. Mikä tässä on uutisoinnin ja hössöttämisen arvoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on eräänlaista älykkyyttä, jota lapset oppii vanhemmiltaan, jos näillä on keskustelun taito, ja ylipäätään tapana puhua lasten kanssa asioista.

Joistain lapsistahan huomaa jo ala-asteikäisinä, etteivät ole tottuneet juttelemaan aikuisten kanssa. Osa lapsista sen taidon varmaan oppii sitten koulussa tai muissa piireissä.

Mutta voisin lyödä vetoa, että vanhempien koulutustaustalla on tuossa merkitystä. Joten ei ole kummallista, jos keskusteluun tottumaton (työläisperheen) nuori tuntee olonsa oudoksi yliopistossa.

Joo, tuo on totta! Meillä käy 9 ja 12 vuotiaita kavereita, joista osa juttelee luontevasti (jalkapallosta, metsäretkistä ym. lasten aiheista), kun taas toiset välttelee puhumista mistään. Ja ovat siis rampanneet täällä jo vuosia, ettei enää ujoudesta ole kyse.

Meillä työläiskodissa on kyllä keskusteltu, mutta käytetty kieli on ollut kansanomaisempaa. Kävin lukion hyvillä arvosanoilla, mutta minulla on ollut ongelmia mm. sanavaraston kanssa. Sivistyssanoja ei opeteta edes lukiossa ja välillä yliopistossa en ymmärtänyt toisten kommenteista juuri mitään. Joten olin hiljaa. Myöskään latinaa ei lukiossani voinut opiskella tai opetettu, ja jos joku kertoi keskustelussa jonkun latinankielisen lausahduksen, oli parempi vain olla ihan hiljaa. Osa toki käytti tällaista keskustelua vain itseään korostaakseen, mutta osalle se oli normaalia puhekieltä.

Toinen oli sitten ylioppilaskunnan politisoituminen. Jos kiltavaaleissa oli ehdokas lista "oikeat koneteekkarit" jne. ja jotenkin tässä vaiheessa mulla hirtti hyvin paljon kiinni. Omassa kodissani oli poliittinen asetelma vielä hyvin herkkä v. 1918 sodan jäljiltä! Voitteko uskoa. Toisen vanhempani perhe oli hyvin punainen ja vasemmalla, toinen keskustalainen maanviljelijäperhe. Kepulainen oli lähes kirosana, ja osa sukulaisista kävi vappumarsseilla... Ja tämä ei ollut mitään yliopistossa esiintyvää 70-l vasemmistolaisuutta tai KOM-teatterin tulkintoja, vaan aika aitoa korpikommunismia.

Liittyykö tuo vanhempien koulutukseen? Yliopistossa kieli on kirjoissa ihan erilaista kuin lukiossa. Itse luin pääsykokeisiin sanakirjan kanssa, koska en ymmärtänyt muuten termejä.

Vanhemmillani on yliopistotutkinnot. Ei sellaista kieltä kuitenkaan käytetä kenenkään kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Itse tunsin oloni hyvin kotoisaksi pienessä maaseutuyliopistossa. Sitähän minä olin ikäni tavoitellut ja olin kuin kala vedessä! En usko, että olisi ollut eroa sen vuoksi, että olen pikemminkin maanviljelijä- kuin työläistautainen. Ei ollut mitään merkitystä silläkään, että suvustani oli jo pari ehtinyt yliopistoon ennen minua.

Yliopistoissa on aivan varmasti eroja. On eri asia olla Joensuun metsätieteellisessä tai Rovaniemen kasvatustieteellisessä kuin Aallon arkkitehtiopiskelijana tai Åbo akademin teologisessa.

Tämä vielä korostuu tulevaisuudessa, koska nykyään suuremmalla osalla fuksien vanhemmista on joku korkeakoulututkinto, siis amk/yliopisto. Jos tuletkin ihan kouluttamattomien vanhempien kodista, niin ero on tosi iso. Helsingissähän asuinalueet eriytyvät reipasta vauhtia, joten on entistä vaikeampaa ponnistaa sieltä huonon kaupunginosan huonosta lukiosta yliopistoon. 

Joskus 70-luvulla Oulun yliopistoon tuli paljon maanviljelijöiden lapsia, vasemmistolaisuus oli jopa pop ja rakenteita vastaan kapinoitiin.

Nyt on eri asia, kun peruskoulu on ollut kohta 50 vuotta. Luokkaerot ja henkisen, ja kulttuurisen pääoman katsotaan olevan jokaisen omalla vastuulla. 

Tämäkin on kumma myytti. Aiemmin oppikoulu oli maksullinen ja köyhien perheiden lapset karsiutui jo noin 10-vuotiaina pois akateemiselta polulta.

Nyt koulutus on toisellakin asteella maksuton. Lukioon voi hakea oman keskiarvon perusteella vaikka sinne eliittilukioon. Ja maaseudulla ei ikinä ole ollutkaan kuin yksi tai muutama lukio koko ikäluokalle.

Mikä on myytti? Alueellinen eriytyiminen Helsingissä?

Huonoimman ja parhaimman koulun välillä voi osaamisessa olla eroa 2-3 vuotta; Helsingissä on myös monia yksityiskouluja. Ovatko nämä mielestäsi myyttejä?

Pikkupaikkakunnilla voi saada parempaa opetusta esim. lukiossa, koska siellä on koko porukka samassa ja keskiarvorajat ovat matalammat. 

Helsingissä voi hakea mihin tahansa lukioon. Itse kävin kouluni Itä-Helsingissä alueella, joka toistuu uutisissa yhtenä ongelmalähiönä. Mistä tahansa koulusta voi kuitenkin hakea mihin tahansa lukioon, jos keskiarvo riittää. Sen sijaan jos koulu olisi ollut maksullinen kuten ennen, olisi jäänyt opiskelut vähemmälle.

Maksullisuus tulee epäsuorasti mukaan siinä, että monille halutuille oppialoille ei enää käytännössä pääse kuin kalliit valmennuskurssit käymällä tai yksityisopetuksella preppaamalla.

Isäni on maisteri, ikänsä kunnalla töissä ja pääsi sisään aikoina, jolloin riitti suunnilleen pelkkä kohtuullinen lukiotodistus. Ei voinut ymmärtää tätä eikä halunnut sponssata kursseja. Luin omatoimisesti, ja kävin kertaalleen kokeilemassa, mutta kysymyksiä ajatellen vääriä asioita tai en osannut ennakoida pisteitä tuottavaa vastaustapaa oikein. Päädyin sitten amk-puolelle ällän lukiopapereista huolimatta.

Nykyään niillä ällän lukiopapereilla pääsee opiskelemaan, kun todistuksen painoarvoa on lisätty.

Näiden juttujen perusteella pääkaupunkiseudultakin maakuntayliopistoon hakeutumisessa.on lähinnä vain positiivisia puolia. Säästyy tarpeettomalta elitismiltä ja alemmat pääsyrajat.

Varmasti näin, jos opetuksen laadulla ei ole niin väliä.

Ylempi korkeakoulututkinto on lähinnä suorite. Opetuksen laadulla on aika pieni merkitys riippumatta mihin pyrit. Jos tiede- tai teknologiaura kiinnostaa, niin graduvaiheessa kannattaa ängetä itsensä suurempaan tutkimusryhmään, jolla on vakaa SA tai EU-rahoitus ja johtajalla hyvät kansainväliset verkostot. Siitä sitten kansainväliselle uralle.

Väärin. Opetuksen laadulla on paljonkin väliä. Jo siitä lähtien minkä tasoisia muut opiskelijat vuosikurssillasi ovat. Parhaisiin kouluihin hakeutuu myös lahjakkain ja motivoitunein opiskelija-aines. Maakuntayliopistot näitä harvemmin ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokassahan kyse on hyvin pitkälti identiteteetistä. Ei se helppoa ole muuttaa omaksuttua identiteettiä. Olen itse työväenluokasta lähtöisin. Akateemisen identiteteetin muodostuminen ei ole ollut mikään helppo juttu. Helpompaa on ollut aikuisena vaihdettu identiteetti eri tieteen alan edustajasta toiseen. 

Minun identiteettini ei muuttunut yhtään mihinkään, kun kouluttauduin talonpoikaluokasta (?) akateemiseksi. Eiköhän sukuni ole kuitenkin lähempänä duunareita, vaikka muinaisilla säätyvaltiopäivillä esi-isäni edusti talonpoikaissäätyä.

Aika harvan tavallisen ihmisen identiteettiin koulutus ja tieteen ala vaikuttaa yhtään mitenkään.

Totta kyllä, että paljon helpompi on opiskella yliopistossa professorien kuin duunareitten lapsena, mutta aivan sama juttu, jos käsistään kätevä professorien lapsi haluaakin opiskella asentajaksi.

Taloinpoikaistaustainen ei ole duunaria nähnytkään. 

Mihin sinä nykyään sijoittaisit 16 tunnin työpäivää tekevän velkaisen maanviljelijän? Säätyvaltiopäivien aikaan ei varsinaista duunariluokkaa oltu vielä keksitty.

Ei ollut ja oli. Ne oli ne säädyttömät, jolla ei ollut mitään edustusta edes missään.

Torppareita eli vuokraviljelijöitä, piikoja ja renkejä, irtolaisia, yleensäkin talottomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on eräänlaista älykkyyttä, jota lapset oppii vanhemmiltaan, jos näillä on keskustelun taito, ja ylipäätään tapana puhua lasten kanssa asioista.

Joistain lapsistahan huomaa jo ala-asteikäisinä, etteivät ole tottuneet juttelemaan aikuisten kanssa. Osa lapsista sen taidon varmaan oppii sitten koulussa tai muissa piireissä.

Mutta voisin lyödä vetoa, että vanhempien koulutustaustalla on tuossa merkitystä. Joten ei ole kummallista, jos keskusteluun tottumaton (työläisperheen) nuori tuntee olonsa oudoksi yliopistossa.

Joo, tuo on totta! Meillä käy 9 ja 12 vuotiaita kavereita, joista osa juttelee luontevasti (jalkapallosta, metsäretkistä ym. lasten aiheista), kun taas toiset välttelee puhumista mistään. Ja ovat siis rampanneet täällä jo vuosia, ettei enää ujoudesta ole kyse.

Meillä työläiskodissa on kyllä keskusteltu, mutta käytetty kieli on ollut kansanomaisempaa. Kävin lukion hyvillä arvosanoilla, mutta minulla on ollut ongelmia mm. sanavaraston kanssa. Sivistyssanoja ei opeteta edes lukiossa ja välillä yliopistossa en ymmärtänyt toisten kommenteista juuri mitään. Joten olin hiljaa. Myöskään latinaa ei lukiossani voinut opiskella tai opetettu, ja jos joku kertoi keskustelussa jonkun latinankielisen lausahduksen, oli parempi vain olla ihan hiljaa. Osa toki käytti tällaista keskustelua vain itseään korostaakseen, mutta osalle se oli normaalia puhekieltä.

Toinen oli sitten ylioppilaskunnan politisoituminen. Jos kiltavaaleissa oli ehdokas lista "oikeat koneteekkarit" jne. ja jotenkin tässä vaiheessa mulla hirtti hyvin paljon kiinni. Omassa kodissani oli poliittinen asetelma vielä hyvin herkkä v. 1918 sodan jäljiltä! Voitteko uskoa. Toisen vanhempani perhe oli hyvin punainen ja vasemmalla, toinen keskustalainen maanviljelijäperhe. Kepulainen oli lähes kirosana, ja osa sukulaisista kävi vappumarsseilla... Ja tämä ei ollut mitään yliopistossa esiintyvää 70-l vasemmistolaisuutta tai KOM-teatterin tulkintoja, vaan aika aitoa korpikommunismia.

Voin kertoa salaisuuden sisäpiiristä: ei 99,9 prosenttia akateemisissa perheissäkään kasvaneista ole opiskellut latinaa. Vielä järkyttävämpi tieto voi olla, ettei edes meidän vanhemmat ole opettaneet sitä meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Itse tunsin oloni hyvin kotoisaksi pienessä maaseutuyliopistossa. Sitähän minä olin ikäni tavoitellut ja olin kuin kala vedessä! En usko, että olisi ollut eroa sen vuoksi, että olen pikemminkin maanviljelijä- kuin työläistautainen. Ei ollut mitään merkitystä silläkään, että suvustani oli jo pari ehtinyt yliopistoon ennen minua.

Yliopistoissa on aivan varmasti eroja. On eri asia olla Joensuun metsätieteellisessä tai Rovaniemen kasvatustieteellisessä kuin Aallon arkkitehtiopiskelijana tai Åbo akademin teologisessa.

Tämä vielä korostuu tulevaisuudessa, koska nykyään suuremmalla osalla fuksien vanhemmista on joku korkeakoulututkinto, siis amk/yliopisto. Jos tuletkin ihan kouluttamattomien vanhempien kodista, niin ero on tosi iso. Helsingissähän asuinalueet eriytyvät reipasta vauhtia, joten on entistä vaikeampaa ponnistaa sieltä huonon kaupunginosan huonosta lukiosta yliopistoon. 

Joskus 70-luvulla Oulun yliopistoon tuli paljon maanviljelijöiden lapsia, vasemmistolaisuus oli jopa pop ja rakenteita vastaan kapinoitiin.

Nyt on eri asia, kun peruskoulu on ollut kohta 50 vuotta. Luokkaerot ja henkisen, ja kulttuurisen pääoman katsotaan olevan jokaisen omalla vastuulla. 

Tämäkin on kumma myytti. Aiemmin oppikoulu oli maksullinen ja köyhien perheiden lapset karsiutui jo noin 10-vuotiaina pois akateemiselta polulta.

Nyt koulutus on toisellakin asteella maksuton. Lukioon voi hakea oman keskiarvon perusteella vaikka sinne eliittilukioon. Ja maaseudulla ei ikinä ole ollutkaan kuin yksi tai muutama lukio koko ikäluokalle.

Mikä on myytti? Alueellinen eriytyiminen Helsingissä?

Huonoimman ja parhaimman koulun välillä voi osaamisessa olla eroa 2-3 vuotta; Helsingissä on myös monia yksityiskouluja. Ovatko nämä mielestäsi myyttejä?

Pikkupaikkakunnilla voi saada parempaa opetusta esim. lukiossa, koska siellä on koko porukka samassa ja keskiarvorajat ovat matalammat. 

Helsingissä voi hakea mihin tahansa lukioon. Itse kävin kouluni Itä-Helsingissä alueella, joka toistuu uutisissa yhtenä ongelmalähiönä. Mistä tahansa koulusta voi kuitenkin hakea mihin tahansa lukioon, jos keskiarvo riittää. Sen sijaan jos koulu olisi ollut maksullinen kuten ennen, olisi jäänyt opiskelut vähemmälle.

Maksullisuus tulee epäsuorasti mukaan siinä, että monille halutuille oppialoille ei enää käytännössä pääse kuin kalliit valmennuskurssit käymällä tai yksityisopetuksella preppaamalla.

Isäni on maisteri, ikänsä kunnalla töissä ja pääsi sisään aikoina, jolloin riitti suunnilleen pelkkä kohtuullinen lukiotodistus. Ei voinut ymmärtää tätä eikä halunnut sponssata kursseja. Luin omatoimisesti, ja kävin kertaalleen kokeilemassa, mutta kysymyksiä ajatellen vääriä asioita tai en osannut ennakoida pisteitä tuottavaa vastaustapaa oikein. Päädyin sitten amk-puolelle ällän lukiopapereista huolimatta.

Nykyään niillä ällän lukiopapereilla pääsee opiskelemaan, kun todistuksen painoarvoa on lisätty.

Näiden juttujen perusteella pääkaupunkiseudultakin maakuntayliopistoon hakeutumisessa.on lähinnä vain positiivisia puolia. Säästyy tarpeettomalta elitismiltä ja alemmat pääsyrajat.

Varmasti näin, jos opetuksen laadulla ei ole niin väliä.

Ylempi korkeakoulututkinto on lähinnä suorite. Opetuksen laadulla on aika pieni merkitys riippumatta mihin pyrit. Jos tiede- tai teknologiaura kiinnostaa, niin graduvaiheessa kannattaa ängetä itsensä suurempaan tutkimusryhmään, jolla on vakaa SA tai EU-rahoitus ja johtajalla hyvät kansainväliset verkostot. Siitä sitten kansainväliselle uralle.

Väärin. Opetuksen laadulla on paljonkin väliä. Jo siitä lähtien minkä tasoisia muut opiskelijat vuosikurssillasi ovat. Parhaisiin kouluihin hakeutuu myös lahjakkain ja motivoitunein opiskelija-aines. Maakuntayliopistot näitä harvemmin ovat.

Vaikka helsinkiläiset kuinka yrittää väittää muuta, on maakuntayliopistoissakin tarjolla erittäin laadukasta koulutusta ja joiltain osin myös sellaista opetusta, mitä ei pk-seudulla ole tarjolla. Erittäin harvalle sillä on loppujen lopuksi työelämässä merkitystä, mistä yliopistosta on valmistunut, suurin osa menee kuitenkin ihan perustason hommiin. Paitsi että aika moni tykästyy siihen yliopistokaupunkiinsa ja haluaa jäädä sinne asumaan ja tekemään töitä, rakkauskin usein löytyy opintojen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihmeen akateeminen identiteetti? Identiteetti muodostuu pikkuhiljaa jo äidin ja isän hoivassa ja siihen sitten joskus aikuisiällä tulee päälle se, mitä työtä ihminen tekee.

Jos identiteetti on horjuva, ei siihen mikään akateemisuus auta.

Suomessa muutenkin arvostetaan minusta liikaa yliopistokoulutusta ja sen tuomaa titteliä. Minä arvostan ehjää persoonaa, joka on löytänyt oman työnsä ja on hyvä siinä, duunari tai akateeminen.

Voin muuten mainita vain omasta kokemuksestani, että 1.puolisoni oli akateeminen, tämä nykyinen duunari, fiksumpi, empaattisempi ja laaja-alaisempi kuin eka. Ehkä ekan eron yksi, siis vain yksi syy oli se, että mies piti itseään hienoisesti parempana kuin minä.

Ensin kiellät, ettei mitään eroja ole, mutta sitten toteat, että tällainen paremmuusajattelu oli avioerosi taustalla. :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Itse tunsin oloni hyvin kotoisaksi pienessä maaseutuyliopistossa. Sitähän minä olin ikäni tavoitellut ja olin kuin kala vedessä! En usko, että olisi ollut eroa sen vuoksi, että olen pikemminkin maanviljelijä- kuin työläistautainen. Ei ollut mitään merkitystä silläkään, että suvustani oli jo pari ehtinyt yliopistoon ennen minua.

Yliopistoissa on aivan varmasti eroja. On eri asia olla Joensuun metsätieteellisessä tai Rovaniemen kasvatustieteellisessä kuin Aallon arkkitehtiopiskelijana tai Åbo akademin teologisessa.

Tämä vielä korostuu tulevaisuudessa, koska nykyään suuremmalla osalla fuksien vanhemmista on joku korkeakoulututkinto, siis amk/yliopisto. Jos tuletkin ihan kouluttamattomien vanhempien kodista, niin ero on tosi iso. Helsingissähän asuinalueet eriytyvät reipasta vauhtia, joten on entistä vaikeampaa ponnistaa sieltä huonon kaupunginosan huonosta lukiosta yliopistoon. 

Joskus 70-luvulla Oulun yliopistoon tuli paljon maanviljelijöiden lapsia, vasemmistolaisuus oli jopa pop ja rakenteita vastaan kapinoitiin.

Nyt on eri asia, kun peruskoulu on ollut kohta 50 vuotta. Luokkaerot ja henkisen, ja kulttuurisen pääoman katsotaan olevan jokaisen omalla vastuulla. 

Tämäkin on kumma myytti. Aiemmin oppikoulu oli maksullinen ja köyhien perheiden lapset karsiutui jo noin 10-vuotiaina pois akateemiselta polulta.

Nyt koulutus on toisellakin asteella maksuton. Lukioon voi hakea oman keskiarvon perusteella vaikka sinne eliittilukioon. Ja maaseudulla ei ikinä ole ollutkaan kuin yksi tai muutama lukio koko ikäluokalle.

Mikä on myytti? Alueellinen eriytyiminen Helsingissä?

Huonoimman ja parhaimman koulun välillä voi osaamisessa olla eroa 2-3 vuotta; Helsingissä on myös monia yksityiskouluja. Ovatko nämä mielestäsi myyttejä?

Pikkupaikkakunnilla voi saada parempaa opetusta esim. lukiossa, koska siellä on koko porukka samassa ja keskiarvorajat ovat matalammat. 

Helsingissä voi hakea mihin tahansa lukioon. Itse kävin kouluni Itä-Helsingissä alueella, joka toistuu uutisissa yhtenä ongelmalähiönä. Mistä tahansa koulusta voi kuitenkin hakea mihin tahansa lukioon, jos keskiarvo riittää. Sen sijaan jos koulu olisi ollut maksullinen kuten ennen, olisi jäänyt opiskelut vähemmälle.

Maksullisuus tulee epäsuorasti mukaan siinä, että monille halutuille oppialoille ei enää käytännössä pääse kuin kalliit valmennuskurssit käymällä tai yksityisopetuksella preppaamalla.

Isäni on maisteri, ikänsä kunnalla töissä ja pääsi sisään aikoina, jolloin riitti suunnilleen pelkkä kohtuullinen lukiotodistus. Ei voinut ymmärtää tätä eikä halunnut sponssata kursseja. Luin omatoimisesti, ja kävin kertaalleen kokeilemassa, mutta kysymyksiä ajatellen vääriä asioita tai en osannut ennakoida pisteitä tuottavaa vastaustapaa oikein. Päädyin sitten amk-puolelle ällän lukiopapereista huolimatta.

Nykyään niillä ällän lukiopapereilla pääsee opiskelemaan, kun todistuksen painoarvoa on lisätty.

Näiden juttujen perusteella pääkaupunkiseudultakin maakuntayliopistoon hakeutumisessa.on lähinnä vain positiivisia puolia. Säästyy tarpeettomalta elitismiltä ja alemmat pääsyrajat.

Varmasti näin, jos opetuksen laadulla ei ole niin väliä.

Ylempi korkeakoulututkinto on lähinnä suorite. Opetuksen laadulla on aika pieni merkitys riippumatta mihin pyrit. Jos tiede- tai teknologiaura kiinnostaa, niin graduvaiheessa kannattaa ängetä itsensä suurempaan tutkimusryhmään, jolla on vakaa SA tai EU-rahoitus ja johtajalla hyvät kansainväliset verkostot. Siitä sitten kansainväliselle uralle.

Väärin. Opetuksen laadulla on paljonkin väliä. Jo siitä lähtien minkä tasoisia muut opiskelijat vuosikurssillasi ovat. Parhaisiin kouluihin hakeutuu myös lahjakkain ja motivoitunein opiskelija-aines. Maakuntayliopistot näitä harvemmin ovat.

Sinä varmaankin opetat Helsingin yliopistossa tai Aallossa professorina, pyörität laajaa kansainvälistä ryhmää ja miljoonien tutkimusbudjettia - vai palstailet kotoa ja panostat kaiken tarmosi lapsiin laittaen heidät oman kunnianhimosi kantajaksi? Yliopistoissa lahjakkaat opiskelijat etenevät hyvin, joskus eteneminen on jopa helpompaa kun rinnalla ei ole niin paljon yhtä hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Meidän suvussa kaikki ensimmäisen polven teekkarit on osanneet ihan itse hakea opiskelija-asuntoa Otaniemestä. Ei siihen ole tarvittu isää, naapuria tai kummin kaimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Meidän suvussa kaikki ensimmäisen polven teekkarit on osanneet ihan itse hakea opiskelija-asuntoa Otaniemestä. Ei siihen ole tarvittu isää, naapuria tai kummin kaimaa.

Ja ihan niinkuin se 90-luvulla Otaniemessä opiskellut Virtanen tietäisi, mistä sitä asuntoa kannattaa kysellä. Ja kandit nyt muutenkin saa kyllä töitä, ei siihen isin apua tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Mutta kun se koulutustaso ei kovin hyvin ennusta palkkatasoa. Vieressä myös sillä parhaalla paikalla suurimmassa talossa jääkiekkoilija-missipariskunta, molemmilla koulut kesken, bloggaaja ammattikoulututkinnolla, pelifirman perustanut  datanomi-koodari... Ja jos nuo alueiden erilaistumiset jo jonkinlaisia pääkaupunkialueella, niin muualla maassa ihan olemattomia, työssäkäyvien omakotitaloalueita ja kerrostaloja... 

Palstan perusteella pääkaupunkiseudun henki ei kovin perinteisen akateemisen sivistynyt ole, enemmän amerikkalaistyylinen status merkitsee. Tuo sinällään hassua, koska amerikkalaisuuteen kuuluu voimallisesti self-made-ajattelu, tutkinnot on toissijaista, ihmisen oma osaaminen tärkeää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Onnela niin kauniisti kuvaa lähiöitänne, mitä auvoa ja ajatuksen suuruutta. Onneksi ymmärsin aikoinaan ulkomailta palatessa muuttaa kehä kolmosen ulkopuoliseen yliopistoon töihin, tuo keskiluokkainen kupla on suvaitsemattomuudessaan ja omahyväisyydessään järkyttävää. Harvassa maassa tuollaiseen törmää, jo monikultturisuuden runsaus estää sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Mutta kun se koulutustaso ei kovin hyvin ennusta palkkatasoa. Vieressä myös sillä parhaalla paikalla suurimmassa talossa jääkiekkoilija-missipariskunta, molemmilla koulut kesken, bloggaaja ammattikoulututkinnolla, pelifirman perustanut  datanomi-koodari... Ja jos nuo alueiden erilaistumiset jo jonkinlaisia pääkaupunkialueella, niin muualla maassa ihan olemattomia, työssäkäyvien omakotitaloalueita ja kerrostaloja... 

Palstan perusteella pääkaupunkiseudun henki ei kovin perinteisen akateemisen sivistynyt ole, enemmän amerikkalaistyylinen status merkitsee. Tuo sinällään hassua, koska amerikkalaisuuteen kuuluu voimallisesti self-made-ajattelu, tutkinnot on toissijaista, ihmisen oma osaaminen tärkeää. 

Jep, kyllä se tavis-akateeminen pariskunta todennäköisesti asuu jossain ihan kivassa lähiössä, naapurina sairaanhoitajia, amk-insinöörejä, opettajia, poliiseja, putkimiehiä, kauneushoitola-yrittäjiä, virkamiehiä jne. Keskituloisten palkkaluokkaan kun kuuluu niin monenlaisella koulutustasolla varustettua porukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Millä vuosisadalla elät, kun sun maailmassa akateemiset näyttää olevan miehiä, joilla ehkä amisvaimo? Oikeassa elämässä naiset on korkeammin koulutettuja kuin miehet, joten tavallisempaa on, että korkeasti koulutetulla naisella on amismies. Missäs sitten asutaan? Millaisiksi lapset kasvatetaan? Ja mistä niille kaikille pienituloisille akateemisille löytyy rikas puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelutaito on eräänlaista älykkyyttä, jota lapset oppii vanhemmiltaan, jos näillä on keskustelun taito, ja ylipäätään tapana puhua lasten kanssa asioista.

Joistain lapsistahan huomaa jo ala-asteikäisinä, etteivät ole tottuneet juttelemaan aikuisten kanssa. Osa lapsista sen taidon varmaan oppii sitten koulussa tai muissa piireissä.

Mutta voisin lyödä vetoa, että vanhempien koulutustaustalla on tuossa merkitystä. Joten ei ole kummallista, jos keskusteluun tottumaton (työläisperheen) nuori tuntee olonsa oudoksi yliopistossa.

Joo, tuo on totta! Meillä käy 9 ja 12 vuotiaita kavereita, joista osa juttelee luontevasti (jalkapallosta, metsäretkistä ym. lasten aiheista), kun taas toiset välttelee puhumista mistään. Ja ovat siis rampanneet täällä jo vuosia, ettei enää ujoudesta ole kyse.

Meillä työläiskodissa on kyllä keskusteltu, mutta käytetty kieli on ollut kansanomaisempaa. Kävin lukion hyvillä arvosanoilla, mutta minulla on ollut ongelmia mm. sanavaraston kanssa. Sivistyssanoja ei opeteta edes lukiossa ja välillä yliopistossa en ymmärtänyt toisten kommenteista juuri mitään. Joten olin hiljaa. Myöskään latinaa ei lukiossani voinut opiskella tai opetettu, ja jos joku kertoi keskustelussa jonkun latinankielisen lausahduksen, oli parempi vain olla ihan hiljaa. Osa toki käytti tällaista keskustelua vain itseään korostaakseen, mutta osalle se oli normaalia puhekieltä.

Toinen oli sitten ylioppilaskunnan politisoituminen. Jos kiltavaaleissa oli ehdokas lista "oikeat koneteekkarit" jne. ja jotenkin tässä vaiheessa mulla hirtti hyvin paljon kiinni. Omassa kodissani oli poliittinen asetelma vielä hyvin herkkä v. 1918 sodan jäljiltä! Voitteko uskoa. Toisen vanhempani perhe oli hyvin punainen ja vasemmalla, toinen keskustalainen maanviljelijäperhe. Kepulainen oli lähes kirosana, ja osa sukulaisista kävi vappumarsseilla... Ja tämä ei ollut mitään yliopistossa esiintyvää 70-l vasemmistolaisuutta tai KOM-teatterin tulkintoja, vaan aika aitoa korpikommunismia.

Voin kertoa salaisuuden sisäpiiristä: ei 99,9 prosenttia akateemisissa perheissäkään kasvaneista ole opiskellut latinaa. Vielä järkyttävämpi tieto voi olla, ettei edes meidän vanhemmat ole opettaneet sitä meille.

Hys! Hiljaa! Tässä ketjussa EI SAA KERTOA TOTUUTTA! Ketjun ainoa tarkoitus on sanoa:

AKATEEMINEN ON P*SKA!

Toistan:

AKATEEMINEN ON P*SKA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Huomaathan, että ylemmän keskiluokan espoolaislähiö on aika pieni otanta koko maan akateemisista? Varmasti joku lto ja kirjastonhoitaja voikin olla naimisissa di:n kanssa, mutta suurin osa ei, koska eihän näin eri alan ihmiset juuri edes kohtaa missään.