HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Ite oon linja-autonkuljettaja, eli yhteiskunnan pohjasakkaa. Mut ihan pärjäilen, kun aina vältän omista asioista puhumista niin ei tartte pohtia omaa alemmuuttaan vaan voi keskustella muiden tärkeämmistä ja mielenkiintoisemmista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Meidän suvussa kaikki ensimmäisen polven teekkarit on osanneet ihan itse hakea opiskelija-asuntoa Otaniemestä. Ei siihen ole tarvittu isää, naapuria tai kummin kaimaa.

Ja ihan niinkuin se 90-luvulla Otaniemessä opiskellut Virtanen tietäisi, mistä sitä asuntoa kannattaa kysellä. Ja kandit nyt muutenkin saa kyllä töitä, ei siihen isin apua tarvita.

Sillä Virtasella ja hänen veljellään on sijoitusasuntoja siinä Otaniemen huitteilla just siksi, että vuokraavat niitä tekniikan ylioppilaille. Toinen on Tapiolassa ja toinen Leppävaarassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Mutta kun se koulutustaso ei kovin hyvin ennusta palkkatasoa. Vieressä myös sillä parhaalla paikalla suurimmassa talossa jääkiekkoilija-missipariskunta, molemmilla koulut kesken, bloggaaja ammattikoulututkinnolla, pelifirman perustanut  datanomi-koodari... Ja jos nuo alueiden erilaistumiset jo jonkinlaisia pääkaupunkialueella, niin muualla maassa ihan olemattomia, työssäkäyvien omakotitaloalueita ja kerrostaloja... 

Palstan perusteella pääkaupunkiseudun henki ei kovin perinteisen akateemisen sivistynyt ole, enemmän amerikkalaistyylinen status merkitsee. Tuo sinällään hassua, koska amerikkalaisuuteen kuuluu voimallisesti self-made-ajattelu, tutkinnot on toissijaista, ihmisen oma osaaminen tärkeää. 

Jep, kyllä se tavis-akateeminen pariskunta todennäköisesti asuu jossain ihan kivassa lähiössä, naapurina sairaanhoitajia, amk-insinöörejä, opettajia, poliiseja, putkimiehiä, kauneushoitola-yrittäjiä, virkamiehiä jne. Keskituloisten palkkaluokkaan kun kuuluu niin monenlaisella koulutustasolla varustettua porukkaa.

Niin itse asun Helsingin keskustassa. Taloyhtiö on täynnä lapsiperheitä, mutta niinpä vaan moni on maisteri ja vielä useampi tohtori, joku eläkeläismummo sinnittelee heikommalla koulutustasolla mukana. Töissä käydään akateemisilla aloilla, joissa kolleegat ovat niin ikään akateemisia. Kosketuspintaa sinne duunariluokkaan on lähinnä kaupan kassalla tai huoltomiehen kanssa jutellessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Millä vuosisadalla elät, kun sun maailmassa akateemiset näyttää olevan miehiä, joilla ehkä amisvaimo? Oikeassa elämässä naiset on korkeammin koulutettuja kuin miehet, joten tavallisempaa on, että korkeasti koulutetulla naisella on amismies. Missäs sitten asutaan? Millaisiksi lapset kasvatetaan? Ja mistä niille kaikille pienituloisille akateemisille löytyy rikas puoliso?

Oikeassa elämässä ne koulutetut akateemiset naiset ovat perheettömiä tai hankkineet lapsen yksin, koska eivät jaksa katsella lattioillaa DI-miesten kalsareita.

Koulutettu hyväpalkkainen mies saa jonkun naisen mukaansa (Otaniemessä järjestetään ihan erikseen sitsejä hoitsujen ja sihteeriopiston kanssa...), mutta monet koulutetut naiset ovat mieluummin yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Huomaathan, että ylemmän keskiluokan espoolaislähiö on aika pieni otanta koko maan akateemisista? Varmasti joku lto ja kirjastonhoitaja voikin olla naimisissa di:n kanssa, mutta suurin osa ei, koska eihän näin eri alan ihmiset juuri edes kohtaa missään.

Lukiossa on kohdattu ja siitä asti seurusteltu. Muutettu yhdessä Otaniemen perhekylään ja siitä sitten Mankkaalle rivariin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Mutta kun se koulutustaso ei kovin hyvin ennusta palkkatasoa. Vieressä myös sillä parhaalla paikalla suurimmassa talossa jääkiekkoilija-missipariskunta, molemmilla koulut kesken, bloggaaja ammattikoulututkinnolla, pelifirman perustanut  datanomi-koodari... Ja jos nuo alueiden erilaistumiset jo jonkinlaisia pääkaupunkialueella, niin muualla maassa ihan olemattomia, työssäkäyvien omakotitaloalueita ja kerrostaloja... 

Palstan perusteella pääkaupunkiseudun henki ei kovin perinteisen akateemisen sivistynyt ole, enemmän amerikkalaistyylinen status merkitsee. Tuo sinällään hassua, koska amerikkalaisuuteen kuuluu voimallisesti self-made-ajattelu, tutkinnot on toissijaista, ihmisen oma osaaminen tärkeää. 

Jep, kyllä se tavis-akateeminen pariskunta todennäköisesti asuu jossain ihan kivassa lähiössä, naapurina sairaanhoitajia, amk-insinöörejä, opettajia, poliiseja, putkimiehiä, kauneushoitola-yrittäjiä, virkamiehiä jne. Keskituloisten palkkaluokkaan kun kuuluu niin monenlaisella koulutustasolla varustettua porukkaa.

Niin itse asun Helsingin keskustassa. Taloyhtiö on täynnä lapsiperheitä, mutta niinpä vaan moni on maisteri ja vielä useampi tohtori, joku eläkeläismummo sinnittelee heikommalla koulutustasolla mukana. Töissä käydään akateemisilla aloilla, joissa kolleegat ovat niin ikään akateemisia. Kosketuspintaa sinne duunariluokkaan on lähinnä kaupan kassalla tai huoltomiehen kanssa jutellessa. 

No eipä Helsingin keskustassa asukaan kuin ylempää keskiluokkaa, mummoja, opiskelijoita ja sossuelättejä. Suurimmalla osalla ihmisistä, koulutustasosta riippumatta, ei ole lähimainkaan riittävästi rahaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Itse tunsin oloni hyvin kotoisaksi pienessä maaseutuyliopistossa. Sitähän minä olin ikäni tavoitellut ja olin kuin kala vedessä! En usko, että olisi ollut eroa sen vuoksi, että olen pikemminkin maanviljelijä- kuin työläistautainen. Ei ollut mitään merkitystä silläkään, että suvustani oli jo pari ehtinyt yliopistoon ennen minua.

Yliopistoissa on aivan varmasti eroja. On eri asia olla Joensuun metsätieteellisessä tai Rovaniemen kasvatustieteellisessä kuin Aallon arkkitehtiopiskelijana tai Åbo akademin teologisessa.

Tämä vielä korostuu tulevaisuudessa, koska nykyään suuremmalla osalla fuksien vanhemmista on joku korkeakoulututkinto, siis amk/yliopisto. Jos tuletkin ihan kouluttamattomien vanhempien kodista, niin ero on tosi iso. Helsingissähän asuinalueet eriytyvät reipasta vauhtia, joten on entistä vaikeampaa ponnistaa sieltä huonon kaupunginosan huonosta lukiosta yliopistoon. 

Joskus 70-luvulla Oulun yliopistoon tuli paljon maanviljelijöiden lapsia, vasemmistolaisuus oli jopa pop ja rakenteita vastaan kapinoitiin.

Nyt on eri asia, kun peruskoulu on ollut kohta 50 vuotta. Luokkaerot ja henkisen, ja kulttuurisen pääoman katsotaan olevan jokaisen omalla vastuulla. 

Tämäkin on kumma myytti. Aiemmin oppikoulu oli maksullinen ja köyhien perheiden lapset karsiutui jo noin 10-vuotiaina pois akateemiselta polulta.

Nyt koulutus on toisellakin asteella maksuton. Lukioon voi hakea oman keskiarvon perusteella vaikka sinne eliittilukioon. Ja maaseudulla ei ikinä ole ollutkaan kuin yksi tai muutama lukio koko ikäluokalle.

Mikä on myytti? Alueellinen eriytyiminen Helsingissä?

Huonoimman ja parhaimman koulun välillä voi osaamisessa olla eroa 2-3 vuotta; Helsingissä on myös monia yksityiskouluja. Ovatko nämä mielestäsi myyttejä?

Pikkupaikkakunnilla voi saada parempaa opetusta esim. lukiossa, koska siellä on koko porukka samassa ja keskiarvorajat ovat matalammat. 

Helsingissä voi hakea mihin tahansa lukioon. Itse kävin kouluni Itä-Helsingissä alueella, joka toistuu uutisissa yhtenä ongelmalähiönä. Mistä tahansa koulusta voi kuitenkin hakea mihin tahansa lukioon, jos keskiarvo riittää. Sen sijaan jos koulu olisi ollut maksullinen kuten ennen, olisi jäänyt opiskelut vähemmälle.

Maksullisuus tulee epäsuorasti mukaan siinä, että monille halutuille oppialoille ei enää käytännössä pääse kuin kalliit valmennuskurssit käymällä tai yksityisopetuksella preppaamalla.

Isäni on maisteri, ikänsä kunnalla töissä ja pääsi sisään aikoina, jolloin riitti suunnilleen pelkkä kohtuullinen lukiotodistus. Ei voinut ymmärtää tätä eikä halunnut sponssata kursseja. Luin omatoimisesti, ja kävin kertaalleen kokeilemassa, mutta kysymyksiä ajatellen vääriä asioita tai en osannut ennakoida pisteitä tuottavaa vastaustapaa oikein. Päädyin sitten amk-puolelle ällän lukiopapereista huolimatta.

Nykyään niillä ällän lukiopapereilla pääsee opiskelemaan, kun todistuksen painoarvoa on lisätty.

Näiden juttujen perusteella pääkaupunkiseudultakin maakuntayliopistoon hakeutumisessa.on lähinnä vain positiivisia puolia. Säästyy tarpeettomalta elitismiltä ja alemmat pääsyrajat.

Varmasti näin, jos opetuksen laadulla ei ole niin väliä.

Ylempi korkeakoulututkinto on lähinnä suorite. Opetuksen laadulla on aika pieni merkitys riippumatta mihin pyrit. Jos tiede- tai teknologiaura kiinnostaa, niin graduvaiheessa kannattaa ängetä itsensä suurempaan tutkimusryhmään, jolla on vakaa SA tai EU-rahoitus ja johtajalla hyvät kansainväliset verkostot. Siitä sitten kansainväliselle uralle.

Noita ryhmiä sitten taas löytää enemmän esim. helsingin yliopiston tai aallon liepeiltä. Mutta on niitä toki muuallakin. Samoin isoissa yliopistoissa on enemmän erilaisia assistentin paikkoja tai ohjelmia hyvin opintojaan suorittaville yms. ja kesätöitä laitoksella. 

Gradua ei tarvitse tehdä edes yliopiston tiloissa. Oleellista on keskittyä siihen mitä haluaa uraltaan. 30 vuoden kokemuksella voin sanoa, että ketään ei kiinnosta missään vaiheessa mitä aineopintoja tai edes syventäviä opiskelit tai mitä arvosanoja kursseista sait. Jos kiinnostaa, olet opiskellut hyödytöntä tieteenalaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Huomaathan, että ylemmän keskiluokan espoolaislähiö on aika pieni otanta koko maan akateemisista? Varmasti joku lto ja kirjastonhoitaja voikin olla naimisissa di:n kanssa, mutta suurin osa ei, koska eihän näin eri alan ihmiset juuri edes kohtaa missään.

Lukiossa on kohdattu ja siitä asti seurusteltu. Muutettu yhdessä Otaniemen perhekylään ja siitä sitten Mankkaalle rivariin.

Ja lukiosta asti seurustelleita akateemisia pareja on joku.. Noin promille väestöstä?

Molemmat vanhemmat yliopiston käyneitä ja isosisarukset oli jo yliopistossa kun menin opiskelemaan. Yhtä pihalla me kaikki aloittavat opiskelijat oltiin noin suurinpiirtein. Ei meillä kotona yliopistosta oltu puhuttu käytännössä mitään.

Nää työväenluokkataustaiset tykkää kovasti leikkiä että heidän kokemukset on ainutlaatuisia.

Nyt on väestöä joka ei pärjää edes lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat yliopiston käyneitä ja isosisarukset oli jo yliopistossa kun menin opiskelemaan. Yhtä pihalla me kaikki aloittavat opiskelijat oltiin noin suurinpiirtein. Ei meillä kotona yliopistosta oltu puhuttu käytännössä mitään.

Nää työväenluokkataustaiset tykkää kovasti leikkiä että heidän kokemukset on ainutlaatuisia.

Ei ne kokemukset ole todellisia. Ne on täyttä fuulaa. Akateemisten mollaaminen on duunarien tapa. Ei ole mitään väliä sillä, että toiset duunarit ovat todennäköisesti akateemisia.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat vanhemmat yliopiston käyneitä ja isosisarukset oli jo yliopistossa kun menin opiskelemaan. Yhtä pihalla me kaikki aloittavat opiskelijat oltiin noin suurinpiirtein. Ei meillä kotona yliopistosta oltu puhuttu käytännössä mitään.

Nää työväenluokkataustaiset tykkää kovasti leikkiä että heidän kokemukset on ainutlaatuisia.

Meillä oltiin puhuttu vain mahdollisista aloista, joita opiskella ja vähän siitä miten yliopistossa opiskellaan (pääasiassa massaluentoja+muutama seminaari). Mistään sitseistä ei koskaan puhuttu, vanhemmat eivät ole bilettäjiä enkä ole minäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Huomaathan, että ylemmän keskiluokan espoolaislähiö on aika pieni otanta koko maan akateemisista? Varmasti joku lto ja kirjastonhoitaja voikin olla naimisissa di:n kanssa, mutta suurin osa ei, koska eihän näin eri alan ihmiset juuri edes kohtaa missään.

Lukiossa on kohdattu ja siitä asti seurusteltu. Muutettu yhdessä Otaniemen perhekylään ja siitä sitten Mankkaalle rivariin.

Ihanan keskiluokkaista:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?

Ehkä nuo työväenluokan lapset vain itse tulkitsevat kömpelyyden johtuvan taustastaan, eivätkä tajua, etteivät akateemistenkaan lapset sen sujuvammin siellä alussa sukkuloi. Itsellä akateeminen äiti, mutta silti olin alussa pihalla yliopistossa.

Mä opiskelin ulkomailla ja en siellä kokenut tällaista duunarit/porvarit jakoa ollenkaan. Erityisesti paikalliset opiskelijat oli monet ihan tavallisista perheistä kun taas ulkomaalaiset tuli yleensä vähän rikkaammista taustoista. Opiskelin historiaa enkä kokenut olevani mikään "herra" siellä:D Enemmänkin olin persaukinen opiskelija, joka työskenteli iltaisin pubissa. Tosin siellä ei myöskään ollut mitään erityistä opiskelijakulttuuria vaan ihmiset yleensä vaan opiskeli paljon ja meni illalla töihin, harrastuksiin tai kotiin. Meillä oli kerran vuodessa gaala-ilta mihin pukeuduttiin hienommin, mutta siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaakohan ihmiset, että suurin osa "akateemisista perheistä" on ihan normi työntekijöitä hekin. Vakaopeja, sossuja, virkamiehiä, kirjastonhoitajia, tilintarkastajia jne. Väittäisin että verosihteerin (ktm) ja metsäekologin (fm) lapsi on aika lailla uuden edessä, jos lähtee vaikkapa Helsingin yliopiston oikikseen, valtsikaan tai sinne Otaniemeen jossa niitä vanhempainsitsejä järjestetään. Ei ole sen enempää verkostoja ja suhteita kuin lähihoitajan ja putkimiehen lapsellakaan ja tuskin on kaapissa valmiina frakkeja ja iltapukuja odottamassa, eikä vanhemmat todellakaan tiedä nykypäivän yliopisto-opinnoista juuri mitään. En siis epäile hetkeäkään, etteikö elitismi rehottaisi joillain aloilla ja tiedekunnissa, mutta sitten on taas paljon niitä aloja, jossa kyseistä ongelmaa ei ole. Ja nuo joidenkin kuvitelmat akateemisten perheiden elämästä, tuntuvat olevan suunnilleen yhtä villejä kuin joidenkin ennakkoluulot työttömiä tai yksinhuoltajia kohtaan.

Mutta nämä akateemiset todennäköisesti asuvat kivassa omakotitalossa kivalla alueella, jossa naapurissa voi olla hra tuomari, pari diplomi-insinööriä, muutama lääkäri jne. Eli heillä on kuitenkin tuttavapiirissä enemmän koulutettuja. Koska tuskin tämäkään perhe on missään tyhjiössä elänyt.

Silloin on helpompi kysyä naapurin Virtaselta, että kun poika on menossa Otaniemeen, niin onko jotain vinkkejä, mistä saisi asunnon tai lääkäri Lahtinen voi suositella kandia osastolleen jne.

Ja ne kummalliset ennakkoluulot sen kun jatkuu. Luuletko tosiaan, että vaikkapa lto:n ja kirjastonhoitajan palkalla asutaan samassa naapurustossa tuomarien kanssa? Ja sitten että sen koko naapuruston kanssa oltaisiin niin hyviä tuttuja että kaikkien ammatit ja opiskelupaikat tiedetään? Luonnollisesti on todennäköisempää, että tuttavapiiristä löytyy myös muita akateemisia, mutta väite, että akateemisten tuttavapiiristä löytyisi tyypillisesti tuomareita, lääkäreitä ja Otaniemessä opiskelleita diplomi-insinöörejä on kyllä aika naurettava. He ovat kuitenkin aika pieni osa kaikista akateemisista.

Sillä lastentarhanopettajalla ja kirjastonhoitajalla on toki DI/kauppis/oikis-aviomies, jonka palkalla siellä asutaan! Haloo hei. Osalla on toki hoitsu vaimona myös.

Pks:lla asuinalueet on aika eriytyneitä ja kyllä täällä Espoossa keskiluokkaisella asuinalueella on nimen omaan akateemisia; osalla voi toki olla amk/amis-vaimo. Mutta lapset kasvatetaan kuitenkin akateemiseen maailmaan sopiviksi.

Millä vuosisadalla elät, kun sun maailmassa akateemiset näyttää olevan miehiä, joilla ehkä amisvaimo? Oikeassa elämässä naiset on korkeammin koulutettuja kuin miehet, joten tavallisempaa on, että korkeasti koulutetulla naisella on amismies. Missäs sitten asutaan? Millaisiksi lapset kasvatetaan? Ja mistä niille kaikille pienituloisille akateemisille löytyy rikas puoliso?

Oikeassa elämässä ne koulutetut akateemiset naiset ovat perheettömiä tai hankkineet lapsen yksin, koska eivät jaksa katsella lattioillaa DI-miesten kalsareita.

Koulutettu hyväpalkkainen mies saa jonkun naisen mukaansa (Otaniemessä järjestetään ihan erikseen sitsejä hoitsujen ja sihteeriopiston kanssa...), mutta monet koulutetut naiset ovat mieluummin yksin.

Jos nyt katsotaan vaikkapa valtakunnan valtaapitäviä, niin eipä ole koulutetut naiset jääneet yksin. Keskimäärin on kyllä yleisempää, että mies tienaa enemmän, mutta paljon mahtuu tähän maahan niitäkin pareja joissa nainen tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä opiskelin ulkomailla ja en siellä kokenut tällaista duunarit/porvarit jakoa ollenkaan. Erityisesti paikalliset opiskelijat oli monet ihan tavallisista perheistä kun taas ulkomaalaiset tuli yleensä vähän rikkaammista taustoista. Opiskelin historiaa enkä kokenut olevani mikään "herra" siellä:D Enemmänkin olin persaukinen opiskelija, joka työskenteli iltaisin pubissa. Tosin siellä ei myöskään ollut mitään erityistä opiskelijakulttuuria vaan ihmiset yleensä vaan opiskeli paljon ja meni illalla töihin, harrastuksiin tai kotiin. Meillä oli kerran vuodessa gaala-ilta mihin pukeuduttiin hienommin, mutta siinä se.

Monissa Euroopan maissa opiskelijaelämä ei ole kovin kummallista vaan se koostuu lähinnä vaan runsaasta opiskelusta. Usein nuoret myös asuu vanhempien luona. Suomen opiskelijakulttuuri on haalareineen ja sitseineen aika rikas ja monipuolinen muhin maihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Itse tunsin oloni hyvin kotoisaksi pienessä maaseutuyliopistossa. Sitähän minä olin ikäni tavoitellut ja olin kuin kala vedessä! En usko, että olisi ollut eroa sen vuoksi, että olen pikemminkin maanviljelijä- kuin työläistautainen. Ei ollut mitään merkitystä silläkään, että suvustani oli jo pari ehtinyt yliopistoon ennen minua.

Yliopistoissa on aivan varmasti eroja. On eri asia olla Joensuun metsätieteellisessä tai Rovaniemen kasvatustieteellisessä kuin Aallon arkkitehtiopiskelijana tai Åbo akademin teologisessa.

Tämä vielä korostuu tulevaisuudessa, koska nykyään suuremmalla osalla fuksien vanhemmista on joku korkeakoulututkinto, siis amk/yliopisto. Jos tuletkin ihan kouluttamattomien vanhempien kodista, niin ero on tosi iso. Helsingissähän asuinalueet eriytyvät reipasta vauhtia, joten on entistä vaikeampaa ponnistaa sieltä huonon kaupunginosan huonosta lukiosta yliopistoon. 

Joskus 70-luvulla Oulun yliopistoon tuli paljon maanviljelijöiden lapsia, vasemmistolaisuus oli jopa pop ja rakenteita vastaan kapinoitiin.

Nyt on eri asia, kun peruskoulu on ollut kohta 50 vuotta. Luokkaerot ja henkisen, ja kulttuurisen pääoman katsotaan olevan jokaisen omalla vastuulla. 

Tämäkin on kumma myytti. Aiemmin oppikoulu oli maksullinen ja köyhien perheiden lapset karsiutui jo noin 10-vuotiaina pois akateemiselta polulta.

Nyt koulutus on toisellakin asteella maksuton. Lukioon voi hakea oman keskiarvon perusteella vaikka sinne eliittilukioon. Ja maaseudulla ei ikinä ole ollutkaan kuin yksi tai muutama lukio koko ikäluokalle.

Mikä on myytti? Alueellinen eriytyiminen Helsingissä?

Huonoimman ja parhaimman koulun välillä voi osaamisessa olla eroa 2-3 vuotta; Helsingissä on myös monia yksityiskouluja. Ovatko nämä mielestäsi myyttejä?

Pikkupaikkakunnilla voi saada parempaa opetusta esim. lukiossa, koska siellä on koko porukka samassa ja keskiarvorajat ovat matalammat. 

Helsingissä voi hakea mihin tahansa lukioon. Itse kävin kouluni Itä-Helsingissä alueella, joka toistuu uutisissa yhtenä ongelmalähiönä. Mistä tahansa koulusta voi kuitenkin hakea mihin tahansa lukioon, jos keskiarvo riittää. Sen sijaan jos koulu olisi ollut maksullinen kuten ennen, olisi jäänyt opiskelut vähemmälle.

Maksullisuus tulee epäsuorasti mukaan siinä, että monille halutuille oppialoille ei enää käytännössä pääse kuin kalliit valmennuskurssit käymällä tai yksityisopetuksella preppaamalla.

Isäni on maisteri, ikänsä kunnalla töissä ja pääsi sisään aikoina, jolloin riitti suunnilleen pelkkä kohtuullinen lukiotodistus. Ei voinut ymmärtää tätä eikä halunnut sponssata kursseja. Luin omatoimisesti, ja kävin kertaalleen kokeilemassa, mutta kysymyksiä ajatellen vääriä asioita tai en osannut ennakoida pisteitä tuottavaa vastaustapaa oikein. Päädyin sitten amk-puolelle ällän lukiopapereista huolimatta.

Nykyään niillä ällän lukiopapereilla pääsee opiskelemaan, kun todistuksen painoarvoa on lisätty.

Näiden juttujen perusteella pääkaupunkiseudultakin maakuntayliopistoon hakeutumisessa.on lähinnä vain positiivisia puolia. Säästyy tarpeettomalta elitismiltä ja alemmat pääsyrajat.

Varmasti näin, jos opetuksen laadulla ei ole niin väliä.

Ylempi korkeakoulututkinto on lähinnä suorite. Opetuksen laadulla on aika pieni merkitys riippumatta mihin pyrit. Jos tiede- tai teknologiaura kiinnostaa, niin graduvaiheessa kannattaa ängetä itsensä suurempaan tutkimusryhmään, jolla on vakaa SA tai EU-rahoitus ja johtajalla hyvät kansainväliset verkostot. Siitä sitten kansainväliselle uralle.

Noita ryhmiä sitten taas löytää enemmän esim. helsingin yliopiston tai aallon liepeiltä. Mutta on niitä toki muuallakin. Samoin isoissa yliopistoissa on enemmän erilaisia assistentin paikkoja tai ohjelmia hyvin opintojaan suorittaville yms. ja kesätöitä laitoksella. 

Gradua ei tarvitse tehdä edes yliopiston tiloissa. Oleellista on keskittyä siihen mitä haluaa uraltaan. 30 vuoden kokemuksella voin sanoa, että ketään ei kiinnosta missään vaiheessa mitä aineopintoja tai edes syventäviä opiskelit tai mitä arvosanoja kursseista sait. Jos kiinnostaa, olet opiskellut hyödytöntä tieteenalaa.

Tuossa puhuttiin siitä jos haluaa tieteilijäksi eli jatko-opiskelijaksi. Siellä kiinnostaa arvosanatkin. Samoin arvosanat kiinnostaa jos haluat kurssille assistentiksi tms. Helpompaa toki jos on jo tehnyt laitoksella erilaisia seminaareja tai graduja tms. ja tuntee valmiiksi professorin tai pari.

Muualle jos haluat niin aika harvaa firmaa kiinnostaa arvosanat. Enemmän ehkä voi kiinnostaa gradun aihe muttei sekään ole niin tärkeä kuin se että se on tehty ja palautettu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokassahan kyse on hyvin pitkälti identiteteetistä. Ei se helppoa ole muuttaa omaksuttua identiteettiä. Olen itse työväenluokasta lähtöisin. Akateemisen identiteteetin muodostuminen ei ole ollut mikään helppo juttu. Helpompaa on ollut aikuisena vaihdettu identiteetti eri tieteen alan edustajasta toiseen. 

Minun identiteettini ei muuttunut yhtään mihinkään, kun kouluttauduin talonpoikaluokasta (?) akateemiseksi. Eiköhän sukuni ole kuitenkin lähempänä duunareita, vaikka muinaisilla säätyvaltiopäivillä esi-isäni edusti talonpoikaissäätyä.

Aika harvan tavallisen ihmisen identiteettiin koulutus ja tieteen ala vaikuttaa yhtään mitenkään.

Totta kyllä, että paljon helpompi on opiskella yliopistossa professorien kuin duunareitten lapsena, mutta aivan sama juttu, jos käsistään kätevä professorien lapsi haluaakin opiskella asentajaksi.

Taloinpoikaistaustainen ei ole duunaria nähnytkään. 

Mitesn aatelisto- tai papistotaustainen? Luulisi, että ovat ainakin nähneet...

Minun nuoruudessani 70-80-luvulla mentiin teologiseen, jos ei päästy esim. lääkikseen. Teologiseen oli silloin helpo päästä, en tiedä nyt. Oli siiäkin syy tulevalle papille! Tosin kaikki teologit ei ole pappeja.

En huomannut mitään erikoista tai kokenut itseäni ulkopuoliseksi ja olen duunaritaustasta.