Lue keskustelun säännöt.
HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.
09.09.2021 |
"Opintojen alkaessa vastassa oli uusia yllätyksiä, Launonen kertoo. Hän kuvailee olleensa yliopiston käytävillä kuin norsu posliinikaupassa.”Kotona ei ollut mitään kertomusperinnettä siitä yliopistosta. En tiennyt tapahtumista, sitseistä tai ainejärjestöistä.”Opintojen ohessa tehdystä varastotyöstä tuli jonkinlainen takaportti omaan taustaan. Siitä riitti puhuttavaa esimerkiksi suvun miesten kesken. Hän tunsi olevansa ympäristölleen vieras, puhetyyliä myöten. Sen huomasi esimerkiksi huumorissa. Vitsimielessä heitetyt letkautukset johtivat toisinaan isoihin väärinkäsityksiin ja ongelmiin, Launonen kertoo.Launonen kuvailee yliopistomaailmaan astumisen aiheuttamaa oloa jonkinlaiseksi välitilaksi."
Muilla vastaavia kokemuksia? Omat opinnot ovat 90 -luvulta ja silloin oli todellakin norsumainen olo Helsingin yliopistolla tällaisella työväenluokan edustajalla.
Kommentit (674)
Tunnistan ulkopuolisuuden kokemuksen, mutta en ole yhdistänyt sitä taustastani johtuvaksi. Olen läpi elämäni kokenut samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kaikissa opiskelu- ja työyhteisöissä joihin olen kuulunut. Meillä kannustettiin kotona aina kouluttautumaan, joten yliopisto oli luonnollinen valinta, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole sitä käynyt.
Verkostoitumisen merkitystä en ollut tullut edes ajatelleeksi yliopistoon menessäni. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, olisin saattanut jättää yliopiston väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sellaisen silmissä, joka haluaa tonkia perinpohjin jokaista yksityiskohtaa ja tehdä kaikesta jonkin asteisen ongelman. Itse en ole koskaan moista edes ajatellut, mutta tottahan se on, että yliopiston käytännöt, killat yms. olivat sukutaustan vuoksi täysin outoja konsepteja. Ei se menoa hidastanut, osallistuin yhteisiin rientoihin niin kauan kun kiinnostusta riitti ja kun se lopahti, hylkäsin taakse katsomatta kiltajutut ja siirryin pienempiin ystäväpiireihin.
Yliopistoissa tosiaan näkee luennoilla näitä joka-asiaan takertuvia, huomattavan ärsyttäviä tapauksia. Näiden on pakko keskeyttää esim. luento sataan kertaan ja kysyä jotain tarkennusta milloin mihinkin lauseeseen tai väittämässä vastaan luennoitsijalle jollain peruskurssilla jostain perusasiasta, ja aina menee yliajaksi näiden kanssa. Lopulta sitä lopettaa luennoillakäymisen tuollaisen vuoksi.
En hirveästi yllättyisi jos näillä olisi ongelmia sopeutua myös kanssaopiskelijoihin sosiaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Luokkajakoajattelun viimeinen linnake vuonna 2021 jaksaa edelleenkin kirjoittaa, ylläpitää ja levittää vanhakantaista ajattelua yhteiskuntaluokista nykyaikana. Erittäin junttia ja paljastavaa luokittelutavan ja ihmisten niputtelun edustajista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ulkopuolisuuden kokemuksen, mutta en ole yhdistänyt sitä taustastani johtuvaksi. Olen läpi elämäni kokenut samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kaikissa opiskelu- ja työyhteisöissä joihin olen kuulunut. Meillä kannustettiin kotona aina kouluttautumaan, joten yliopisto oli luonnollinen valinta, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole sitä käynyt.
Verkostoitumisen merkitystä en ollut tullut edes ajatelleeksi yliopistoon menessäni. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, olisin saattanut jättää yliopiston väliin.
Verkostuminen oi minullekin täysin vieras käsite ja tavoitteellinen opiskelu. En ollut laiska, mutta en osannut optimoida käymiäni kursseja tiettyä työllistymistavoitetta varten. Tuli tehtyä siten nyt jälkikäteen katsottuna ihan hirveästi ylimääräistä työtä ja hukattua aikaa. t: toinen työväenluokasta ponnistanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Tunnen sekä akateemisia että duunareita, enkä tiedä heistä ketään, joka tykkäisi iskelmästä. Yön musiikista tykkää sen sijaan useampikin yli 40-vuotias koulutukseen katsomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin valtiotieteellisessä 1993, yh-äidin lapsi, äiti oli toimistosihteeri. Joo, tausta oli eirlainen kuin joíllakin muilla, mutta ei se nyt mitään norsu lasikaapissa fiilistä tuonut, meitä oli monennäköistä porukkaa siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.
Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
En usko sanaakaan. Korkeakoulutus laajeni vasta 60-luvulta alkaen. On erittäin harvinaista olla "läpiakateemisesta suvusta" saati että kaikki kaveritkin olisi.
Vanhempani ovat yliopiston käyneitä.
Itse aloitin yliopistossa 27-vuotiaana. En osallistunut ryyppäjäisiin tms. Keskityin opiskeluun.
Pari läheistä kaveria kävi myös yliopiston eri kaupungeissa. Ei hekään mitään erityisesti ryyopäjäisissä käyneet. Joskus hillitysti jossain osakunnan tilaisuudessa. (olin itsekin mukana joskus toisen osakunnan tilaisuudessa ja toisen jossain musikkiesitystilaisuudessa.)
En ymmärrä, millaiset kotivalmennusta tuohon olsii tarvittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ulkopuolisuuden kokemuksen, mutta en ole yhdistänyt sitä taustastani johtuvaksi. Olen läpi elämäni kokenut samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kaikissa opiskelu- ja työyhteisöissä joihin olen kuulunut. Meillä kannustettiin kotona aina kouluttautumaan, joten yliopisto oli luonnollinen valinta, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole sitä käynyt.
Verkostoitumisen merkitystä en ollut tullut edes ajatelleeksi yliopistoon menessäni. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, olisin saattanut jättää yliopiston väliin.
Verkostuminen oi minullekin täysin vieras käsite ja tavoitteellinen opiskelu. En ollut laiska, mutta en osannut optimoida käymiäni kursseja tiettyä työllistymistavoitetta varten. Tuli tehtyä siten nyt jälkikäteen katsottuna ihan hirveästi ylimääräistä työtä ja hukattua aikaa. t: toinen työväenluokasta ponnistanut
Optimoida? Itse suoritin joitain ylimääräisiä kursseja ihan vaan siksi että aihe kiinnosti ja välillä siksi että sen lukukauden pakolliset kurssit oli niin tylsiä että jotain hauskaa piti saada siihenkin lisäksi. Joskus jopa vain siksi että pari kaveriakin oli kurssilla.
Omana aikanani (kauan sitten t. vanha) olisin ehkä tarvinnut opiskelutekniikkaoppia kun meni pari ekaa vuotta rimaa hipoen kun en ihan ollut tottunut lukiossa opiskelemaan täysillä. Yliopistossa rima oli paljon korkeammalla. Kotonakaan ei noita oppeja ollut tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Akateemisissa on alkoholisteja, vaimonhakkaajia, huumeriippuvaisia, ahdistelijoita, kähmijöitä, seksististen vitsien kertojia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
No en kyllä huomannut. Akateeminen tuttavapiirini viihtyi mainiosti rockfestareilla, ei niinkään Tangomarkkinoilla tai klassisen musiikin konserteissa.
Olen työväenluokasta ja lähtiessäni opiskelemaan Helsingin yliopistolle 90-luvulla tuntui välittömästi, että olen tullut oikeaan porukkaan. Opiskelijarituaalien oppiminen oli hauskaa ja onhan missä tahansa yhteisössä omat kirjoittamattomat sääntönsä. Itse asiassa vähän yllätti miten tavallista porukka oli, koska olin odottanut vähän korkealentoisempaa menoa älyllisesti. En tunnista tätä Hesarin puskemaa jälkijättöistä uhriutumispuhetta ollenkaan. Enkä ole mitenkään sosiaalisesti poikkeuksellisen kyvykäs yksilö joka sujahtaisi vaivatta uusiin kuvioihin, vaan hiljainen entinen koulukiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten puhe tai vitsit eroavat?
Minä olen läpiakateemisesta suvusta, ja kaikki kaverinikin ovat sellaisia, ja töpaikallakin kaikki ovat sihteereitä myöten.
Puheenaiheet ja käytetty kieli ovat aivan toista. Myös maku. Voit ajatella, että vertaat ihmistä, joka tykkää esim. Yön musiikista ja kävisi mielellään iskelmäfestareilla ja akateemista tuttavapiiriäsi.
Minun työpaikallani on monta, jotka käyvät himoksella. Ja miehiltä tulee välillä ala-arvoisia vitsejä.
Akateeminen edesmennyt isäni ei ymmärtänyt tutkimuksen luotettavuuskeskusteluista mitään. Itse en ymmärrä taidetta.Minusta porukkaa ei voi laittaa yhteen muottiin. Siksi tätä ihmettelen.
Akateemisissa on alkoholisteja, vaimonhakkaajia, huumeriippuvaisia, ahdistelijoita, kähmijöitä, seksististen vitsien kertojia jne.
Alkoholisteja löytyy jokaisesta yhteiskuntaluokasta. Alkoholismista taas seuraa usein muita valitettavia lieveilmiöitä, akateemisuus ei niitä poista.
Mulla molemmat vanhemmat akateemisesti koulutettuja. Ei me kotona koskaan juteltu yliopisto-opinnoista, sitseistä tms. eli olivat mulle ihan uusi juttu kun itse menin yliopistoon. Mun opintoala oli ihan eri kuin kummallakaan vanhemmalla. Opiskelijoista erottui joukosta lähinnä ne, joiden vanhemmat ja isovanhemmatkin olivat saman koulutuksen käyneitä ja jotka tunsivat puolet professoreista. Näitä oli vain kourallinen. Kaikki muut noin sata olivat ihan yhtä pihalla kaikesta kuin minäkin mutta pääsivät kärryille nopeasti fuksivuonna. Siellä oli ihmisiä kaikenlaisista taustoista. Yksikään duunaritaustainen ei erottunut joukosta hyvässä eikä pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ulkopuolisuuden kokemuksen, mutta en ole yhdistänyt sitä taustastani johtuvaksi. Olen läpi elämäni kokenut samanlaista ulkopuolisuuden tunnetta kaikissa opiskelu- ja työyhteisöissä joihin olen kuulunut. Meillä kannustettiin kotona aina kouluttautumaan, joten yliopisto oli luonnollinen valinta, vaikka kumpikaan vanhemmistani ei ole sitä käynyt.
Verkostoitumisen merkitystä en ollut tullut edes ajatelleeksi yliopistoon menessäni. Jos olisin tiennyt sen mitä tiedän nyt, olisin saattanut jättää yliopiston väliin.
Verkostuminen oi minullekin täysin vieras käsite ja tavoitteellinen opiskelu. En ollut laiska, mutta en osannut optimoida käymiäni kursseja tiettyä työllistymistavoitetta varten. Tuli tehtyä siten nyt jälkikäteen katsottuna ihan hirveästi ylimääräistä työtä ja hukattua aikaa. t: toinen työväenluokasta ponnistanut
En älynnyt itsekään noita. Olen 2 akateemisen lapsi.
Yliopisto on peruskoulun ja lukion jatke. Noloja nämä avautumiset.
Ehkä sellaisen silmissä, joka haluaa tonkia perinpohjin jokaista yksityiskohtaa ja tehdä kaikesta jonkin asteisen ongelman. Itse en ole koskaan moista edes ajatellut, mutta tottahan se on, että yliopiston käytännöt, killat yms. olivat sukutaustan vuoksi täysin outoja konsepteja. Ei se menoa hidastanut, osallistuin yhteisiin rientoihin niin kauan kun kiinnostusta riitti ja kun se lopahti, hylkäsin taakse katsomatta kiltajutut ja siirryin pienempiin ystäväpiireihin.