Vauva vuodelle 2016

Heippa!

Täällä myös haaveillaan 2016 vauvasta! Meillä tilanne se, että itse vielä opiskelen, mutta mies käy töissä. Ollaan kihloissa, häitä olisi tarkoitus tanssia parin vuoden kuluttua :). Itse olen jo pitkään kuumeillut ja onnistunut tartuttamaan myös mieheen vauvakuumeen ;). Ollaan puhuttu, että aloitettaisiin yrittäminen ensi kevään/kesän aikana!

Tätä keskustelua olenkin tässä syksyn mittaan odotellut! Ihanaa kuulla muiden haaveilijoiden tarinoita :)

Heippa! Olen 21 vuotta, mieheni 27, yhdessä oloa takana 3 vuotta ja saman katon alla asuttu melkeinpä koko se aika. Asutaan koiramme kanssa maalla omakotitalossa, meillä on molemmilla vakituiset työpaikat, minä tosin opiskelen vielä vuoden töiden ohella. Meillä ois tarkoitus aloittaa yritys toukokuussa 2015, ja hyvällä lykyllä nyytti sylissä jo helmikuussa.

Jätin pillerit pois jo kuukausi sitten, vielä pitäisi tupakanpoltto jättää pois.

Vauvakuume on jo mahdoton! 

Moikka! Oli ihanaa löytää muita samanlaisessa tilanteessa olevia :)
Täällä myös vauvasuunnitelmia vuodelle 2016.
Olen 23 vuotta ja mieheni 32v. Ollaan kihloissa, seurusteltu 4 vuotta, josta vuoden verran asuttu yhdessä.
Olen haavellut jo pitkään omasta nyytistä ja nyt olen saanut jotain vastakaikua mieheltäni asiaan. Tarkoitus olisi aloittaa yritys ensi kevään aikana.
Vauvakuume on kova, mutta kunhan talvi väistyy niin päästään tositoimiin ;)

Meitähän alkaa olemaan jo pieni joukko kasassa :) Niille, ketkä ovat jo jättäneet hormonaalisen ehkäisyn pois ja menevät muilla ehkäisymenetelmillä eteenpäin, onko kuukautiskierron luonnolliseen alkamiseen ja sen säännöllistymiseen mennyt teillä kuinka kauan?

Itse jätin ehkäisyrenkaan käytön pois elokuussa yhteisestä päätöksestä ja olemme hoitaneet ehkäisyn siitä lähtien kondomeilla. Ensimmäisiä luomukuukautisia odottelin melkein 50 päivää ja nyt toiset alkoivat 37 päivän jälkeen. Keskimääräinen normihan taitaa olla jotain 25-35 (?) päivää kierron pituudeksi? Omasta luonnollisesta syklikierron pituudesta minulla ei ole hajuakaan, sillä olen syönyt e-pillereita 12-vuotiaasta lähtien kovien kuukautiskipujen vuoksi ja 25 v:n iässä siirtynyt ehkäisyrenkaaseen (nyt hieman yli 27v mittarissa). Tarkoituksenahan tässä on ollut saada hormonitasapaino kuntoon ennen kevään vauvayrittämisen aloittamista :)

Heippa ! Hyvä ettei tullut kyynel silmiin kun huomasin tän keskustelun :) täällä myös yksi pariskunta 21 ja 22 v, joilla tarkoituksena alkaa yrittämään lasta 2016. Itse käyn vakituisesti töissä, mutta mies opiskelee ja valmistuu keväällä 2016. Ajateltiin että jossain siinä huhti-toukokuun hujakoilla jätän pillerit pois ja aletaan yrittämään, tärppää sitten kuin tärppää. Alkaa olemaan vähän tuskallista tämä haaveilu, kun moni kaveri on tässä saanut lapsia :D mutta onneksi on paikkoja johon mennä lievittämään vauvakuumetta ;)

Täälähän on jo kiva porukka kasassa :)
Itse jätin pillerit jo n. vuosi sitten pois, koska yaz ei sopinut ja en sit ruvennut koklailemaan muita merkkejä.
Mulla kuukautiset alkoivat jo 10v ja ennen pillereiden alottamista kierto oli 30-31pv. Lopettamisen jälkeen kierto tasaantui parien kuukautisten jälkeen ja nyt on ollut kierron pituus 24-26pv vaan.
Kondomeilla mennään nyt. Mun suvussa on ollut lapsettomuutta ja minunkin vanhemmat saaneet mut ja kaksoisveljen lapsettomuushoidoilla. Oon googlaillut, että onko lapsettomuus perinnöllistä ja saanut ristiriitasia vastauksia. Tietääkö täälä joku fiksumpi paremmin? Tässä vähän pelottaa että kuinka kauan menee ennenkuin tärppää :/
Itellä kans ongelma että monet kaverit ja tutut saa jatkuvasti lapsia ja kummipoika vasta 1kk niin tässä vauvoja ympärillä. Miehen siskollakin la tässä kuussa joten vauvantuoksua jokapuolella :D

Ihanaa löytää muitakin! Meillä on kans vauva haaveissa vuodelle 2016 : ) Mie oon 20v ja mies 27, seurusteltu ollaan yli 5 vuotta ja vauva ollu jo pitkään haaveissa. 2016 siksi koska miulla ois kandi valmiina ja mies valmistuu maisteriks ja toivottavasti on jo töissäkin siinä vaiheessa! Kuume vaan kasvaa ja kasvaa kun kaikki tuntuu saavan vauvoja ja itse pitäisi vielä jaksaa odottaa.. Tänään juuri kaveri synnytti pienen tytön <3 Luulin että se, että saan sille ostella vaatteita ja puhua vauvajutuista helpottais tätä, mutta ei kyllä, pahentunut vaan :D saa nähdä kohta kun syliini saan että jaksaako sitä itse enää ollenkaan odottaa!

En tiedä yhtään mitä tekisi ehkäisyn kanssa, pillerit meinasin nyt lopettaa kun ei nuo hormonivalmisteet vaan taida minulle käydä.. Kortsulla sitä kai sit mennään. Sama ajatus takana kuin garnetilla että sais omat hormonit toimimaan kunnolla!

Onpas mukavaa ettei tosiaan ole yksin ajatustensa kanssa. Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä nyt 2 vuotta ja miehellä aiemmasta liitostaan poika ja itse olen melkein koko ikäni ollut aika vauvavastainen ja että en halua synnyttää koska apua! ja näin edelleen. Ei siis lapsia vastaan koskaan ollut mitään mutta pelottavia ajatuksia kai jokseenkin. Noooh asiasta kukkaruukkuun nyt minulle ihan itselleni on tullut vauvakuume. Oon tässä viimeiset puoli vuotta pyörinyt on/off vauvablogeilla ja vauva-aiheisilla sivustoilla ja ollaan tosiaan miehen kanssa jonkun verran keskusteltukkin asiasta että ehkä ensi vuonna sitten aloteltaisiin ehkäpä tämä yrittäminen. Itse en käytä mitään hormonaalista ehkäisyä enkä ole yli vuoteen käyttänyt että pelkällä kumilla tässä mennään. Jännittää kauheesti ja ei pysy pää mukana tässä jutussa yhtään kun on tosi ristiriitaisia tunnetiloja. Ja en tiedä onko tämä ikä (olen nyt 24v) suoraan verrannollista tähän vauvakuumeiluun ihan luonnollisista syistä. (hedelmällisintä aikaa?) Se siitä tekipä hyvää purkaa tämä muuallekkin kun oman pään sisällä jahkailla kun kavereille ei uskalla vielä paljon avautua asiasta...

Mukavaa huomata että muitakin jotka haaveilevat vauvasta vuodelle 2016. :) me ollaan mieheni kanssa molemmat 24 vuotiaita. Mies vakituisessa työssä ja minä työskentelen sesonkityöntekijänä talvisin. Miehen kanssa ollaan seurusteltu hieman yli 7 vuotta. Tällä hetkellä säästämme omistusasuntoa varten ja siksi vauva suunnitteilla vasta vuodelle 2016. Minä olen kuumeillut jo yli vuoden ja nyt miehellenikin on noussut vauvakuume. Ollaan nyt sitten sovittu että vuoden 2015 loppupuolella aletaan yrittämään.   

Ihana löytää "samassa tilanteessa" olevia! Me mentiin naimisiin 3 kuukautta sitten ja yhteistä eloa on takana 7,5 vuotta.

Kummatkin meistä opiskelee vielä, mutta itse valmistun keväällä ja hyvä työpaikka kiikarissa. Tämän takia olemmekin päättäneet odottaa sen verran, että pääsisin vähän työhön kiinni ennen äitiyslomaa. Mies sitten valmistuu vasta 2017. Suunnitelmissa on, että mies voi tehdä gradua siinä sitten muksun kanssa kotona ollessa :)

Toivotaan ihan kamalasti jo omaa nyyttiä ja ensi vuoden loppupuolella aloitetaan yrittäminen. Pillerit lopetetaan kesällä ja samalla aloitetaan kaikki vitamiinit ja foolihappo, sekä keskitytään terveellisempiin elämäntapoihin. :)

Ai niin ja ollaan 22-vuotiaita.

Ai niin ja ollaan 22-vuotiaita.

Musta tuntuu että siirryn vuosi ketjusta seuraavaan aina, mut siirryn kuitenkin taas... Eli olen 23 vuotias ja mieheni vuotta vanhempi, olemme olleet yhdessä 4 ja puoli vuotta, josta naimisissa 2 ja puoli vuotta. Kummallakin meillä on ammatti ja koulut käyty. Itse tosin olen hakrnut jatko-opiskelemaan tarjoilijaks, kun tällä hetkellä olen työtön... Mies on hyvissä töissä, ja saamme kuukaden päästä saamme tietää muutetaanko hänen työsopimus vakituiseksi. Asumme vuokralla ja suunnittelemme asuntosäästämisen aloittamista. Meillä on kaksi kissaa ja kaksi kilpikonnaa. 

Me odotellaan että tilanne selviää, ja kun asiat saavat muotonsa, päätämme tarkemmin ehkäisyn pois jättämisestä... Mutta lapsi ja elämän muuttuminen lapsen myötä on joka päivä medän puheissa mukana. 

Minäkin voisin liittyä seuraan. Itsellä ikää pian 26 vuotta ja miehellä pian 29 vuotta. Puolitoista vuotta ollaan suunnilleen asuttu yhdessä ja hieman sitä pidempään seurusteltu. Minulla on vauvakuumetta ollut jo jonkin aikaa ja mieskin on nyt halukas lapsen hankkimaan. Minulle oli tärkeää, että myös mies haluaa ehdottomasti lapsen eikä vain suostu minun tahtooni. Keväällä aloitetaan yritys ja toivotaan, että esikoinen syntyisi vuodelle 2016 :)

Meillä molemmilla on vakituiset ja hyväpalkkaiset työpaikat. Itse olen toisaalta hieman huolissani mahdollisen raskauden ja äitiysloman vaikutuksesta työpaikkaani. Olen huomannut, että mitä pidempään on työelämässä ennen lapsien hankintaa, sitä vaikeammalta ainakin minulle tuntuu työelämän jättäminen. Tietysti raskaus ja vauva ovat aivan ihana asia ja monta kertaa tärkeämpiä kuin työ, mutta huolettaa, onko työpaikkaa/arvostusta työpaikalla enää ollenkaan lapsen hankinnan jälkeen. Onko kukaan muu pohtinut samanlaisia asioita? Itse olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja läheiset ihmiset ovat olleet elämän tärkein asia. Olenkin pohtinut, olenko muuttunut itsekkääksi, kun myös työ on minulle tärkeä?

Garnetille tiedoksi, että minulla on mennyt melko kauan, että kroppa on löytänyt oman rytminsä. Oikeastaan rytmiä ei ole vieläkään kunnolla löytynyt. Jätin minipillerit pois jo viime kevättalvella (käytin noin puoli vuotta), koska minipillerit eivät sopineet minulle. Ennen niitä olin käyttänyt e-pillereitä sekä nuvaringia 7 vuotta, joista kaikista tuli kovia migreenejä. Minulla oli nuorempana hyvinkin epäsäännöllinen kierto. Nyt pillereiden jättämisen jälkeen helmi-marraskuun aikana on tullut kuukautiset vain neljä kertaa ja pisin kierto oli yli 60 päivää. Gynekologin mukaan tämä on kuitenkin vielä normaalia, toisilla kropan pääseminen rytmiin hormonaalisen ehkäisyn jälkeen vie oman aikansa.

Miten Garnet sinulla on lähtenyt elämäntapojen muuttaminen käyntiin? Itsellä on ollut vähän samantapaisia suunnitelmia. Ruokavalion olen saanut jo muutettua hieman parempaan suuntaan, mutta tavoitteena olisi pudottaa noin 5kg painoa pois, kun nyt paino on normaalipainon ylärajoilla. Olen myös suunnitellut, että alkaisin käydä taas kuntosalilla, jotta saisi lihaskuntoa taas hieman paremmaksi ja arjessa jaksaisi paremmin.

Olisi kiva kuulla kaikkien kuulumisia. Itse en malttaisi millään odottaa kevääseen, että pääsisi aloittamaan yrittämisen. Mitenköhän sitä sitten jaksaa, jos ei heti tärppääkään ja joutuu pitkälti yli vuoden yrittämään :/

Heip, mä kanssa voisin ottaa osaa tähän keskusteluun!

No jo nyt jotain kerron itsestäni, niin olen 27-vuotias ja mun avomies on 26... Mun avomies oikeastaan otti koko lapsen hankinnan puheeksi ja mulle iski sen jälkeen ihan järkyttävä vauvakuume... En ole käyttänyt hormonaalista ehkäisyä vuosiin, ja ehdittiin jo hetkeksi jättää kumitkin pois. Tosin ihan vaan muutamaksi kerraksi juuri ennen menkkojen alkua, joten raskaaksi tuleminen olisi muutenkin ollut aika epätodennäköistä ja en siis tosiaan siitä raskautunut.

Päätettiin sitten kuitenkin vielä odottaa hetken aikka, koska mulla alkoi joulukuun alussa uusi työ ja en todellakaan haluaisi kärsiä raskauspahoinvoinnista koeaikana... Mulla on määräaikaisuus ensi vuoden loppuun ja nyt haaveilenkin mammalomasta :D Eli tarkoituksena on jättää ehkäisy pois heti kun koeaika päättyy... (oon oikea työnantajan unelma... niiden onneksi mulla on tosiaan määräaikaisuus...) :DD

Moikka kaikille!

Täällä kanssa yksi epätoivoinen kuumeilija huutelee :) Itse olen 24 v ja mieheni täyttää 25 vuotta vielä tänä vuonna. Meillä molemmilla on jo ammatit opiskeltu, mies on vakityössä ja minä määrä-aikaisella. Onneksi alani on kuitenkin sellainen, että töitä melko helposti yleensä löytää.

Me mentiin naimisiin kesällä ja itse olin sitä mieltä, että sen jälkeen ehkäisyn saapi jättää pois. Mies ei kumminkaan ollut ihan valmis tuohon aikataluun, joten oon yrittänyt antaa sen ajatuksien vielä kypsyä. Mies alkuun meinasi, että joulun aikoihin voitaisiin aikaisintaan ajatella yrittämistä, mutta jotenkin järjellä ajateltuna meinattiin, että josko loppukeväästä/alkukesästä 2015 aloittais yrittämisen ja lapsi tulkoon kun haluais..

Odottaminen on jotenkin vaan niin kamalan vaikeaa, vaikka mies onkin jo alkanut kasvaa ajatukseen isyydestä ja perheen perustamisesta. Totesin kyllä omakohtaisesti, että asialla painostaminen ei auta yhtään, vaan pitäis antaa vaan aikaa. Oon nyt onnistunut pari kuukautta hillisemään itseni ja pikkuhiljaa se on tuottanut tulosta :)

Me ollaan hormonaalinen ehkäisy, e-pillerit, jätetty pois elokuussa. Tähän päädyttiin pitkälti mun omasta halusta luopua ylimääräisistä hormooneista. Olo on ollut helpottunut kun ei ole enää tarvinnut stressata pillerien syömisestä. Ihan virkistävää olla ilman pillereitä, kun mulla kanssa yhteisiä vuosia takana ihan riittävästi. 8 vuotta tuli syötyä. Lisäksi ajateltiin, että jos nyt kumiehkäisyn kanssa joku vahinko tapahtuis, niin se nyt ei enää maata kaatais. Kumiehkäisyllä ollaan siis menty ja itsekin olen yrittänyt pitää siitä huolen, koska tahdon, että sitten kun ehkäisy lopetetaan, se pitää olla yhteinen ja tahdottu päätös.

Onneksi saan olla tätinä neljälle ihanalle lapselle, joita voi sitten paijailla <3

Oi, ihanaa että teitä on muitakin vauvasta haaveilijoita etten ole ihan yksin ajatuksieni kanssa :)

Meillä tilanne se että olen itse lähes 5 vuoden ajan jo enemmän tai vähemmän kuumeillut. Minä olen 23 v ja avomieheni on 26 v.  Olemme olleet yhdessä pian 6 vuotta ja asumme omassa omakotitalossa kahden koiramme kanssa. Molemmat olemme opiskelut opiskelleet (ainakin toistaiseksi) ja olemme vakituisissa työpaikoissa, minä 30 h tuntisella sopparilla ja miehellä on oma yritys jo lähes 4 vuoden takaa.

Minä olen vauva haaveista  jo pidemmän aikaa höpissyt mutta nyt kun avomieheni nuorempi veli on ensi keväällä 2015 saamassa vauvan tyttöystävänsä kanssa on avomiehenikin lämmennyt ja jopa innostunut aiheesta. Itseä jotenkin ketutti että mieheni veli joka on vain reilun vuoden verran ollut tyttöystävänsä kanssa saavat pian vauvan. Jotenkin ajattelin että me olisimme olleet ensimmäisenä. Samoin vähän ketuttaa että myös serkkuni ja hänen tyttöystävänsä (jotka ovat myöskin olleet vain vuoden yhdessä) ovat saamassa ensi keväänä vauvan. Tuntuu nyt siltä että kaikki läheiset odottavat vauvaa ja samoin myös kaikki blogejen kirjoittajat joita luen. Joka tuutista tulee vain vauvoja mutta meillä ei ole tulossa :/

Miksi me sitten odotamme? Oikeasti olemme miheni kanssa (tai ainakin minä olen) päättänyt moneen kertaan että silloin ja silloin alamme yrittämään vauvaa, se ja sen jälkeen. Nyt odotamme jälleen että heinäkuun 2015 ensimmäinen viikonloppu olisi ohi jotta voisimme Ruisrockin jälkeen alkaa yrittämään vauvaa. Tiedän ei mikään sen kummallisempi syy, itseasiassa aika naurettava syy miksi emme vauvaa voi vielä alkaa yrittämään. Mutta haluan vielä yhden kesän ja yhden Ruisrockin olla villi ja vapaa nuori. Toki olemme päättäneet että vaikka meille lapsia tulisikin emme Ruisrockista luovu. Siellä olen itse vieraillut jo 8 vuotena ja jotenkin tunnen tavitsevani vielä sen yhden kerran niin etten mieti miten lapseni pärjää mummun luona hoidossa jne.

Olemme paljon lähiaikoina keskustelleet miheni kanssa lapsien nimistä, sukupuolista, kasvatuksesta jne. Huomaan että hän on nyt aivan erilailla kiinnostunut asiasta, saman on myös anoppini huomannut joka tietää vauvakuumeilustani ja tiesi jo silloin 18 vuotiaana vauvakuumeilustani. Anoppini on itse saanut mieheni jo 18 vuotiaana joten hän ei tuomitse minua millään lailla vaikka jo 18 vuotiaana olen kuumeillut. Oma äitini on taas saanut minut 29 vuotiaana, ja on monesti minulle sanonut että se oli hänen mielestään hyvä aika tehdä vauva. Tiedän jo valmiiksi että kun jonakin (toivottavasti syksyisenä/talvisena 2015 vuoden päivänä) ilmoitan Äidilleni että odotamme lasta saa hän sellaisenkin kohtauksen että oksat pois. Tämä onkin asia mikä on saanut minut pohtimaan oikeaa ikää tulla äidiksi? Onko sellaista olemassakaan? 

Täälä olis kans yks vauvaa keväälle 2016 haaveileva nainen. Oon 21-v ja mies vuotta vanhempi. Meillä on tällähetkellä 9kk ikänen poika, eli parin vuoden ikäero lapsille olis aivan mahtava! :) Tällä hetkellä on hormonikierukka käytössä, mutta poistatan sen keväällä niin että voimme ruveta yrittämään toista vauvaa toukokuusta eteenpäin. Onko täälä muita joilla on jo entuudestaan lapsia?

Tervetuloa mukaan uudet :)

Oli hauska lukea sininennainen sinun juttuasi, kun niin moni asia kuulostaa tutulta. :D Itselläkin välillä odottaminen tuntuu pitkältä, kun haluaisi jo päästä aloittamaan. Toisaalta nyt, kun olen suunnannut ajatukset töihin, jossa kiirettä pitää, niin aika onkin mennyt ihan siivillä. Itse huomasin myös että miehen painostaminen tai jatkuva asiasta puhuminen ei auta. Aikoinaan jo reilu vuosi sitten hieman mainitsin miehelle, että parin vuoden päästä olisi ehkä hyvä aika alkaa yrittämään lasta, ei hän oikein sanonut asiaan mitään. Nyt loppukesästä kyselin hieman vaivihkaa hänen ajatuksiaan, ja yhtäkkiä hänellä olikin mieli muuttunut. Nyt mies on täysin mukana ajatuksessa, että keväällä alkaisi yritys.

Mehän päätettiin myös miehen kanssa, minun tahdosta, että jätän e-pillerit pois. Saman asian olen huomannut kuin sinäkin, että on jotenkin todella virkistävää olla ilman ylimääräisiä hormoneja. Meillä toistaiseksi ”ehkäisynä” on ollut keskeytetty yhdyntä, eli ei pistettäisi pahitteeksi vaikka raskautuisinkin. Varmistelinkin mieheltä tuossa jokunen aika sitten, että tietäähän hän varmasti, että raskautumisen mahdollisuus on koko ajan, kun emme tavallaan käytä mitään ehkäisyä.. mies siihen vain hölmönä ilmoitti, että tietysti hän tietää. :D

Olen Nannin huomannut omassa tuttavapiirissä juuri tuota, että kun jonkun läheinen tulee raskaaksi, ja saa vauvan, tulee muillekin helpommin vauvakuume. Miehillä ainakin tuntuu olevan juuri näin, että kun yksi kaveriporukasta saa muksun, niin muutkaan eivät sen jälkeen suhtaudu siihen enää niin ehdottomasti. Eli ehkä miehellesikin on iskenyt vauvakuume, kun on huomannut, että nuoremmasta veljestäänkin tulee isä :) Ymmärrän toisaalta, että sinua harmittaa, kun muut tavallaan ”ehtivät ekaksi”. Toisaalta, teillä on ollut paljon pidemmän aikaa aikaa rakentaa vakaa parisuhde, jossa on sitten hyvä kasvattaa lasta/lapsia. En sano sitä, etteivätkö pian seurustelun alun jälkeen lapsen hankkineet voisi rakentaa vakaata parisuhdetta ja kasvattaa lasta hyvin, mutta uskon että se on helpompaa, jos takana on hieman pidempi parisuhde.

Ja vielä tuohon, kun Nannin pohdit, mikä olisi hyvä ikä tulla äidiksi.. en usko, että kukaan pystyy sanomaan mitään tiettyä ikää, kun asiaan vaikuttaa niin moni asia. Minkälainen ihminen olet, miten olet elänyt elämääsi, mitä haluat tulevaisuudelta, minkälainen parisuhteesi tila on yms. Itse olen nuoresta asti tiennyt että haluan lapsia ehdottomasti ja kuvittelin aina hankkivani lapset nuorena. Nyt ikää on jo pian 26 vuotta, mutta vielä ei ole tullut hankittua. Toisaalta nyt olen tyytyväinen, etten ole aikaisemmin hankkinut lapsia, koska nyt minulla on kumppani, jonka kanssa uskon eläväni loppuelämän. Uskon myös, että hänestä tulee loistava isä lapsille. Meillä on myös talous kunnossa ja uskon, että nyt meillä on mahdollisuus tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö ja tilaa kasvaa sekä harrastaa. En kuitenkaan usko, että koskaan on ihan täydellistä aikaa hankkia lapsia, jossain vaiheessa täytyy vaan päätös tehdä ja elää sen mukaisesti. Eräs noin 40 vuotias miespuoleinen ystäväni totesi kerran, että kyllä lapset kannattaa hankkia silloin, kun siltä tuntuu. Jos odottaa täydellistä hetkeä, jää lapset helposti hankkimatta.

Hei!

Täällä olisi yksi haaveilija lisää :)

Jos vähän selvennän tilannettamme, niin ensivuoden alussa täytän 24 ja mieheni 25-vuotta. Olemme olleet yhdessä 9-vuotta... Miehelläni on vakipaikka ja itse aloitan vakituisessa työssä ensivuonna! :) 

Silloin tällöin vauvahaaveet putkahtelevat keskusteluihimme, mutta etenkin nyt viimeisen vuoden aikana ajatus on vain voimistunut. 

Ehkä suurin syy yrittämisen lykkäämiselle on ollut taloudellinen tilanne, koska olen opiskellut koko yhdessä olomme ajan ja käynyt vain ajoittain töissä. Mieheni sanoo että haluaa vain yhden lapsen, mutta itse haluaisin ainakin kaksi :D Toisaalta taas yrittäminen siirtyy, koska haluamme olla järkeviä ja suunnittelemme liikaa. Nyt kun aloitan vakituisessa työssä, niin haluan keskittyä hetkeksi työhön, koska vakituiset paikat ovat aika arvokkaita mielestäni tänä päivänä..

Kumma kyllä tämä kaikki järkevyys on rankkaa, koska haluaisin niin kovasti jo meille pienokaisen, mutta järki pistää vastaan :/. Miehessänikin olen huomannut piirteen, että arjessa hän yrittää hillitä itsensä vauvahaaveiden kanssa, mutta pienessä hiprakassa olisi valmis perustamaan perheen samantien! :D 

Mutta järkeviä kun tässä yritetään olla, niin tuumasin miehelleni että otetaan asia uudelleen puheeksi vuoden päästä (syksyllä 2015). Tässä nyt sitten tuskaisena toivon että uuden työn parissa tuleva vuosi sujuu nopeasti ja uskaltaudumme vihdoin yrittämään!! :)