Vauva vuodelle 2016
Tiedän, että aikasessa ollaan liikkeellä. Kerron vähän taustoja. Eli ollaan miehen kanssa seurusteltu reilu kaksi ja puoli vuotta joista puolet asuttu yhdessä. Häät suunnittella vasta vuodelle 2017 ja ennen sitä olisi lapsi toiveissa. Itse opiskelen, mutta saan opiskeluni opiskeltua kevääksi. Mies valmistuu myös pian ja on jo hyväpalkkainen työpaikka tiedossa jossa nytkin opiskelujen lomassa on töissä. Molemmilla hyvä tukiverkosto. Nyt sitten itse asiaan. Ollaan jo pitkään puhuttu että milloin esikoinen voisi putkahtaa maailmaan ja tultu siihen tulokseen että aikaisintaan 2016 tammi-helmikuussa. Ajateltiin aloittaa yritys 2015 toukokuussa ja nappaa sitten kun nappaa :) Onko muita jotka jo nyt suunnittelee lasta vuodelle 2016? :)
Kommentit (163)
Nannin minäkin harrastan samanlaisia asioita kuin sinä ja olen toisinaan miettinyt olenko ihan hullu :D On siis tullut myös katsottua kaikki erilaiset äidit, toisenlaiset äidit ja nyt tätä erilaiset perheet yms. sarjoja. Harrastan myös toisinaan tuota samaa shoppailua ja lastenhuoneen suunnittelua, ja on mulla muutama nimikin mietittynä valmiiksi. Uskon kuitenkin, että on tällaisesta kaikesta ”hulluudesta” varmaan hyötyäkin sitten joskus, jos tärppää ja raskaaksi tulee.. eipähän tarvitse miettiä niin paljoa lastenhuoneen sisustusta ja lapselle nimeä, kun on jo valmiiksi mietittynä ;D Toisaalta taas sehän on sitten raskausaikana aivan ihanaa päästä oikeasti sisustamaan sitä lastenhuonetta ja ostelemaan niitä vaatteita yms. Olisi tosiaan kiva kuulla muiltakin kaikkia vauvakuumeen teille aiheuttamia juttuja? :)
Mä olen huomannut myös saman Mame91, että paljon tulee mietittyä taloudellista tilannetta ja järjellä asioita. Nyt olen yrittänyt ajatella, että jossain vaiheessa täytyy vain uskaltaa lähteä yrittämään, koska en usko, että koskaan on ns. täydellistä aikaa vauvalle. Minulla ja miehelläni on molemmilla vakituiset työsuhteet ollut jo useamman vuoden ajan ja talokin on riittävän iso, että on vauvalle oma huone. Tämän vuoksi päätettiinkin, että aloitetaan yrittämään lasta keväällä. Toisinaan tulee kuitenkin edelleen mietittyä kaikenlaista esim. miten talous sitten hoituu, miten työpaikalla suhtaudutaan asiaan, onko mulla työpaikkaa ja samoja tehtäviä kuin ennen raskautta, arvostetaanko enää töissä ollenkaan, miten parisuhde muuttuu yms. Toivotaan, että aika menee nopeasti ja löydätte sopivan ajan teille ja pääsette pian yrittämään pienokaista :)
Heii tulisin mielelläni mukaan keskusteluun! Kuumeillaan poikaystävän kanssa kovasti, mutta ollaan päätetty, että ennen miehen valmistumista ei yritetä. Valmistuu keväällä. Voihan se olla, että tässä jotain käy, mutta näillä näkymin yrittäminen voisi hyvinkin alkaa siis ensi kesänä! Jee!
Neljä vuotta takana meillä.
Mulla kanssa olisi haaveissa tiputtaa ylimääräiset kilot pois, kuten Garnetilla, ja todellakin opetella syömään paremmin. En tahdo lapselleni opettaa huonoja ruokatapoja!
Hei ja hyvää joulua! Koittakaapa metsästää ne mantelit puurosta niin saadaan lapslykkyä. Minulla jäi saamatta, sanoin miehelle että harmittaa, niin se sanoi keittävänsä meille kahdelle kotona puuroa ja laittavansa siihen mantelin xD
Tervetuloa kaikille uusille!
joulu tuntu olevan rankkaa aikaa, kun odottaa yrityksen aloittamista, ainakin minun fb aikajana täyttyi vauvauutisista ja ultrakuvista... Sitä vaan niin kovasti odottaa itse päivää kun voi antaa vauvallemahdollisuuden tulla. Meidän työtilanne vaan on lievästi sanottuna sekava, joten en osaa edes veikata milloin hormonaalinen ehkäis voidaan jättää pois... :( kuumeilu on raskasta, en uskalla vielä ees miettiä kuinka raastavaa yrittäminen tai raskausaika on...
Tuun myös mukaan jos vielä mahtuu. Ollaan seurusteltu 3 vuotta, joista melkeinpä 2 vuotta asuttu saman katon alla ja kihloissa ollaan. Ollaankin vähän nuoremman puoleisia mutta toivon ettei sen takia saada haukkuja niskaan. Mies siis täyttää vuoden alussa 18 ja itse olen vuotta nuorempi ja kesällä täytän 17.
Kuumeiltu on jo lähemmäs vuoden, kun kaikki lähipiirissä saa lapsia. Sen takia ollaan ajoitettu vauvanhankinta vasta vuodelle 2016, että on aikaa vielä miettiä, jos mieli muuttuu jostain syystä. Olisi tarkoitus aloittaa yrittäminen 2015 lokakuussa.
Mies valmistuu 2016 hyväpalkkaiseen ammattiin. On tehnyt jo vuoden ajan sijaisuuksia, että ollaan saatu rahaa säästöön. Itse en tällä hetkellä opiskele, mutta töissä kylläkin.
Mitäs vielä voisin kertoa, itseasiassa äitini tietää suunnitelmista (olemme hyvin läheisiä) ja hän oli hyvin iloinen puolestamme. Suvussamme on esiintynyt lapsettomuutta joten huolettaa kuinka nopeasti tärppää.
Toivon kuitenkin vielä ettei saatais haukkuja iän takia. Ollaan hyvin tietoisia mitä ollaan tekemässä ja kokemusta vauvoista/lapsista on kun ollaan isolapsisista perheistä. Hyvät joulut kaikille :)
Vauva-projekti tuli oikein kunnolla esille jälleen kun jäin työttömäksi 20.12. Halutaan kuitenkin vielä hetki odottaa ja katsoa josko työpaikkanäkymä paranisi ennen huhtikuuta 2015. Ei ole helppoa olla tänä aikana lisääntymisikäinen DI-nainen....
Heippa!
Täällä olis yksi uusi etsimässä paikkaansa foorumilla, itseasiassa just viime yön pimeinä tunteina kirjoittelin uuden avauksen tonne, mut en ollut huomannut että täällä on myös tämmönen ei-vielä-aktiivinen-yritys ketjukin :).
Eli siis pähkinänkuoressa: 29v, miehen kanssa neljäs vuosi yhdessä ja ollaan sellasessa elämäntilanteessa että vauva on (teoriassa) tervetullut, pillerit käytössä, mutta tarkoitus olis jättää pois tämän vuoden aikana :). Täällä tuntuu tosi monella olevan ajatuksena keväällä/kesällä jättää pillerit pois, ja varmaan aika samoihin aikoihin se menee meilläkin, niin kiva olisi kyllä ajatuksia vaihtaa!
Omista taustoista sen verran, että mulla on itsellä aika syvälle juurtunut ajatus siitä että ensin ura kuntoon ja pitää elää omaa elämää ettei sitten tarvitse jälkikäteen harmitella että jäi jotain tekemättä. Huomasin että täällä oli pari muutakin (Garnet ja Anskuliini?) jotka puntaroi uran ja vauvahaaveiden yhteensovittamisen välillä, ja itsellä on myös pieni sisäinen dilemma sen suhteen että pitäisikö tässä vielä enemmän luoda uraa ennen vauvaa. Toisaalta mullakin alkaa ikää olla ja vauvojen tekoaika on rajallinen, uraa voi kyllä tehdä myöhemminkin, niin näin olen itselleni perustellut että pian on perhettä hankittava (tai siis yritettävä hankkia) jos meinaa.
Mutta kyllä tää vauvakuumeen olemassaolo ylipäätään ja sen tunnustaminen edes itselleen on ainakin mulle ollut yllättävän vaikeaa, koska olen monta vuotta on mennyt oma elämä ja ura ja kaikki mahdollinen vauvojenhankkimisen edellä, niin nyt kun se asia alkaa vähän realisoitua ja tännekin foorumeille sitten tulin vähän lueskelemaan niin tajusin että en kyllä ihan heti näe omien aivojeni kääntyvän "vauva mulle heti nyt" asentoon edes sitten kun pillerit oikeasti jää pois.
Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Hirveän sekavasti kirjoitin kyllä ja täytyy tunnustaa että itsellekin omat ajatukset kamalan sekavia tällä hetkellä kun kaikenlaista pyörii päässä. Mutta ehkä se on juuri se syy miksi halusin tänne kirjoittaa :).
Mites te muut, kuinka moni kokee että vauvakuume on jo ihan 100 % päällä ja eivät malta odottaa ehkäisyn poisjäämistä? Kenestä tuntuu että aika on kyllä kypsä vauvalle, mutta silti vähän jännittää kuinka paljon se tulee muuttamaan omaa elämää ja uraa ja parisuhdetta jne.? Itse kuulun ainakin toistaiseksi jälkimmäiseen porukkaan, mutta ehkä siihen tulee tulevan vuoden aikana muutos.. :)
Itse ainakin koen vauvakuumeen olleen läsnä jo useamman vuoden, mutta järjen sanoneen että kannattaa odottaa vielä hetki ennen kuin vauva saisi tulla, jotta ehtisi luomaan hieman uraa johon palata mammalomalta.
Jätin ehkäisyrenkaan pois elokuussa 2014 jotta kierto ja hormonitoiminta tasapainottuisi ja siitä lähtien ollaan menty kondomeilla. Hankala taloustilanne aiheuttaa huonon tilanteen työmarkkinoilla ja määräaikaisien työsuhteidenkin saaminen on äärimmäisen hankalaa teollisuuden alalla (varmasti myös muuallakin).
Välillä olo on, että vauva nyt ja heti ja välillä olo vaihteleekin ajatukseen, että pitäisikö kuitenkin odottaa. Tietynlainen tunne vs. järki dilemma (?). Täytän keväällä 28v ja tiedän haluavani tulla äidiksi jossakin vaiheessa elämääni, mutta haluaisin myös hyödyntää 6 vuotta yliopisto-opiskelujani parhaimmalla mahdollisella tavalla
Niin ja tosiaankin ollaan mieheni kanssa oltu yhdessä 8 vuotta, joista7 asuttu yhdessä ja viimeisimmät 6kk naimisissa. Asia ollut tapetilla viimeisimmät 4 vuotta, mutta ensin haluttiin odottaa tosiaan valmistumisien ohi ja luoda uraa (tai minun tapausessani yrittää luoda uraa). Työura valmistumisen jälkeen kesällä 2012 on ollut määräaikaista määräaikaisen perään teollisuudessa ja opetusalalla ja nyt ensimmäistä kertaa kunnolla työttömänä ilman mitään kunnollista työsuhdetta jos osa-aikaista aineenopettajan sijaistamisia ei lasketa (päivä siellä, toinen täällä, kolmas kotona sormia pyöritellen)
Mulla on fiilikset aika vaihtelvat kans, mutta enemmän kuitenkin odotan sitä että voidaan jättää ehkäisy pois. Itse en niinkään murehdi sitä uraa. Olen ollut opiskeluiden jälkeen noin 3 vuotta työelämässä mutta en aivan 100% "omalla alallani" toisaalta tälläisenä tuuliviiri kaksosena en edes tiedä vielä 100% mikä se mun oma ala on. Tiedän että haluan tulevaisuudessa kokeilla yrittäjyyttä mutta itseni tietän en voi sanoa että tekisin tiettyä hommaa elämäni loppuun asti. Voi olla että opiskelen tulevaisuudessa lisää, tai tiedän sen jo aika varmastikkin että jotakin tulen vielä opiskelemaan oli se sitte kurssimuodossa tai ihan päivittäisenä opiskeluna. Yrittäjyys ainakin sillä alalla jota olen ajatellut ei oikeen sovi yhteen pienten lasten ja äitiysloman kanssa joten tiedän että sen aika tulee vasta myöhemmin.
Eniten ehkä mietin sitä että olenko matkustanut ja nähnyt ja kokenut asioita tarpeeksi. Paljon olen 23 vuoden aikana matkustanut mutta vielä olisi paljon paikkoja joita haluisin nähdä ja kokea. Voihan toki lasten kanssa matkustaa ja niin aionkin tehdä mutta onhan lapsettomana enemmän vapauksia ja mahdollisuusksia mennä.
Bilettänytkin olen mielestäni ihan tarpeeksi. Nytkin käyn varmaan noin kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa viihteellä eli siis todella harvoin.
Heips!
Haluan ottaa osaa keskusteluun, koska itselläni on hieman erilaisempi tilanne ja syy/halu saada lapsia seuraavan vuoden tai parin sisällä..
Täytän tänä vuonna 25, mieheni 36..Mieheni aloitti keskustelun lasten hankinnasta, hän on aina halunnut lapsia, itsekkin haluan kyllä lapsia useammankin...
Tapasimme vasta kun mieheni oli jo 33 vuotias, joten takana ei ole vielä vuosien seurustelua, mutta sitäkin enemmän ollaan koettu yhdessä asioita jotka ovat sitoneet meidät yhteen hyvin tiiviisti..mieheni haluaa isäksi ennen kuin täyttää 40 ja haluan itsekkin että lapsillani olisi isä joka jaksaa touhuta ja olla mukana elämässä, joten olemme keskustelleet josko tämän vuoden puolella jo jättäisi ehkäisyn..
Painin samojen ajatusten kanssa siitä onko aika oikea, opiskelut loppuvat syksyllä, pitäisikö odottaa että on työpaikka? Olenko matkustellut tarpeeksi??? Bilettänyt ainakin olen ihan todella tarpeeksi :)
Vaikka todellakin haaveilen perheenlisäyksestä, mieltä kaivertaa silloin tällöin kysymys: Haluanko tätä itse vielä? Tuleeko muille tällaisia todella pelottavan vahvoja fiiliksiä siitä että aika ei ehkä olekkaan ihan oikea vielä välillä, onko se vaan sitä jännitystä isomman muutoksen edessä??
Onhan tässä toki aikaa ennen yrittämistäkin syksyyn asti ja koko ajan kuitenkin fiilikset vahvistuvat lasten hankinnan suhteen..
Ainakin on kiva haaveilla ajatuksesta että ehkä jo 2016 vuonna olisi se oma pieni nyytti sylissä!!
Garnet: ymmärrän kyllä täysin tuon dilemman, samana vuonna ollaan näköjään valmistettu (ja sama tutkintokin), itsellä kävi onni kun sain vakipaikan melko pian valmistumisen jälkeen, mutta tiedän monia ketkä sinun kanssa samassa tilanteessa! Mutta, toisaalta nään että tää koko kansallisesti huono työtilanne on hyvä aika tehdä vauvoja, koska olet hieman kuitenkin kokemusta kartuttanut tässä ja jos talous taas elpyy esim. vuoden -17 aikana niin silloinhan äippälomat alkaa olemaan jo ohi kumminkin ja hyvä mahdollisuus päästä takaisin työelämään. On se kuitenkin todella turhauttavaa tällä hetkellä olla työtön kun tietää ettei paikkoja avaudu ja jos avautuu niin hakijoita helposti 400 kpl ni eipä siinä lisääntymisikäiset naiset yleensä ensisijoille pääse. Mutta siis toki ymmärrän huolen siitä ettei voi enää päästä työelämään kiinni, mutta kyl miä luulen et jos ehtii vielä takas ennenkuin 35 v tulee mittariin ni varmasti vielä ehtii töitä tekemään!
Mulla on ehkä uraa suurempi epävarmuuden syy se että mietin ollaanko miehen kanssa vielä kuitenkaan tarpeeksi yhdessä eletty ja nähty, naimisiinkin olisi kiva mennä vaan eipä tässä ole kaikkea kerennyt.. Vahva suhde meillä kyllä eikä sillai suhteen kestävyyden puolesta tms. ahdista vaan lähinnä se että ei työkuvioiden ja -kiireiden takia olla edes kauan asuttu yhdessä, puhettakaan että oltais ehditty matkustella jne. niin mietin että nyt jos tässä perheenlisäystä tulee niin meneekö yhteiselämä liian nopeasti liian arkiseksi. Toisaalta tuosta matkustamisesta mietin myös että kyllähän lapsenkin kanssa voi matkustaa ihan hyvin, toki hieman eri mentaliteetilla kuin aikuiset keskenään mutta silti, ja eihän sitä oikeasti kun molemmat käy töissä niin ehdi matkalle kuin korkeintaan yhdeksi viikoksi vuodessa ja ne 51 muuta kuitenkin vietät Suomessa, niin onko se nyt niiin iso muutos sitten kuitenkaan :)?
Eli ehkä se on suurelta osin enemmän siitä omasta muutosvastaisuudesta kiinni, ja siitä että on tottunut elämään elämäänsä yhdellä tapaa ja kyllähän se aika mullin mallin menee kun pieni ihminen tulee. Mutta tietenkin kannattaa itseä kuunnella, varsinkin jos mietityttää onko se lapsenteko oikeasti omasta halusta kiinni vai puolison tai perheen halusta tms. Äitihän se kuitenkin aina loppuviimeksi on joka siitä lapsesta vastaa seuraavat 18 vuotta.
Miä kuulin muuten taas eilen vauvauutisia, ystävälle pukkaa kakkosta, kyllä siinä itselle tuli taas sellanen että "apua, meillä ei ole edes ekaa!".. Et kai se vaan pitäisi lopettaa tämä jahkailu ja alkaa hommiin.. :)
Heipä hei taas! Meillä vauvahaaveet siirtyi taas kerran ainakin hetkeksi, kun haaveet miehen vakipaikasta kaatui. Minä olen edelleen työtön. Meillä on tosin matka Kyprokselle ja Turkkiin varattuna lokakuuksi, joten sen kannalta kiirus ei olisi.
Kiitos loistavan muistini, unohdin taas tässä kuussa e-pillerin, kaksi kertaa. Nyt laatan viimeisen viikon aikana alkou ruskea klimppinen tuhru (sori :D) ja viiltävät kivut jonnekin oikean munasarjan kohdalle alkoivat. Mitähän mun kroppa taas touhuaa. Oon kyllästynyt hhormoonihäiriöihin, tosin uusilla pillereillä minulla on mennyt ihan kuten strömssössä menkat. Että mitäköhän tää taas on?
Mites muut kuumeilijat pysytte housuissanne? Onko yrityksen alkamisajankohdasta jo sovittu?
Hei,
Toivottavasti mahdun vielä mukaan keskusteluu.
Vähän taustaa: Olen 24 vuotias ja mieheni 23 vuotias. Yhdessä ollaan oltu toukokuussa jo 6 vuotta. Meillä on 1 v 1kk ikäinen poika ja haaveena olisi jo toinen lapsi. Palasin vasta nyt tammikuussa äippälomalta+2kk hoitovapaalta töihin niin en oikein heti viitsisi ilmoitella uudesta raskaudesta:D
Tarkoituksenamme olisi että kunhan minulla nyt nämä pillerit loppuisivat reseptiltä niin en uusisikaan reseptiä vaan jättäisimme pillerit ja alkaisimme ''yrittämään' toista pikkuista. Pillerien loppu olisikin sitten huhtikuun alussa, että kun Nanninen mietti onko päivästä sovittu niin silloinpas alkaisi se yrittäminen. Ainut vaan etten itse malttaisi edes siihen asti kun meinaa kamala vauvakuume pukata päälle ihan taukoamatta ;)
Moikka! Meillä kanssa vauva vuodelle 2016 toivottavasti tulossa.. Yritys alkaa näillä näkymin kesällä :) Sitä odotellessa. Kiva kun löyty tällanen ketju. Vauvakuume kova :)
Meillä ollaan puhuttu että yritys alotettaisiin heinäkuun alussa Ruisrockin jälkeen :D eli reilu 5 kk pitäisi vielä jaksaa odottaa! Enkä kyllä malttaisi pysyä housuissani :D
Kauheesti mua on alkanut pelottamaan etten raskaudu, että jommalla kummalla meistä on joku vika. Mulla on nimittäin aika monta tuttua jotka kärsivät lapsettomuudesta tai ovat jo pidemmän aikaa yrittäneet, muttei ole tärpännyt. Samoin pelkään iha hirveästi että tulen saamaan keskenmenon tai jotain muuta kamalaa sattuu. Tiedän että murtuisin aivan täysin jos näin kävisi sillä lapsi on nyt jo ainakin minun osalta niin toivottu.
Olisi hauska tietää kuinka monta lasta olette aikoneet hankkia? Ja kuinka suurella ikäerolla?
Ja vielä taustoja sen verran. Eli minä olen 32v, mies 28. Yksi poika 2,5v, naimissa ollaan oltu kohta 4 vuotta ja yhdessä 10 vuotta. Molemmilla vakituiset työpaikat. Asutaan omakotitalossa ja yksi koira löytyy myös.
Mulla kanssa hieman vaikeuksia jaksaa odottaa kesään, aluksi olikin tarkoitus aloittaa jo keväällä. Mutta koska raskaus ei tulisi olemaan henkisesti helppo niin päätimme viettää kesää vielä ilman raskauden mahdollisuutta. Esikoinen tosiaan syntynyt 2kk ennenaikaisesti ja minulla jonkinlainen tukostaipumus, niin piikitettävä hepariini olisi raskauteen tulossa. Voihan olla että ei enää edes raskaudu, mutta ainahan sitä tulee etukäteen murehdittua. Että yritys sovittu alkavaksi kesälomalla eli juhannuksen jälkeen :)
Nanninen: Minulla haaveena olisi nyt pienellä,2-3 vuoden, ikäerolla ensimmäiset lapset ja sitten ehkä kunhan tämä minun esikoiseni olisi n. 8-10 vanha niin ehkä sitten vielä kolmas :D siihen taidan kyllä vaan tarvita hiukan suostuttelua kun mieheni ei halua kuin kaksi lasta :D
Anskuliini89 oikeassa olet varmasti monen asian suhteen mitä ylempänä kirjoitit. Mukavaa että vastasit noinkin pitkästi pohdintoihini :) Olen tosiaan paljon pohtinut tuota että koska on oikea aika tulla äidiksi, huomaan tutkivani ja tarkkailevani paljon raskaana olevia naisia ja tuoreita äitejä yrittäen arvioida heidän ikäänsä. Samoin luen kaikista lehtijutuista (vauva, kaksplus) että minkä ikäisiä naiset ovat oolleet/ovat kun ovat saaneet ensimmäisen lapsen :D Siitä on tullut vähän niinkuin pakkomielteistä mulle, ihan kun sillä saisin selvää mikä on oikea ikä mulle tehdä lapsia.
Eikä tuo ole ainut hullu juttu jota tää vauvakuume saa mut tekemään, katson nimittäin kaikki raskauksiin ja vauvoihin liittyvät ohjelmat TV:stä ja katsomosta/ruudusta jne. olen ns. shoppailevani vauvanvaatteita ja tarvikkeita nettikaupoista niin että laitan ne ostoskoriin mutten tietenkään osta niitä, mietin vauvalle nimiä ja etsin niitä netistä, mulla on jopa puhelimen muistilistalla listat kivoista tyttöjen ja poikien nimistä, sinne voin sitten aina lisäillä nimiä kun keksin uusia :D Mitäs vielä? Mietin miten sisustaisin lastenhuoneen, kuinka kauan aion itse yrittää imettää... Mä mietin kaikkea vauvoihin liittyvää melkein 24/7 :D hullu mikä hullu! Onko teilläkin jotakin tälläisiä hulluja "tapoja" vai oonko mä ainoa?
Onneksi mulla on mies joka ei näistä mun hulluuksista hetkahda. Se tietää että mulla tulee näitä vaiheita kun haluan jotakin ja sillon en voi miettiä enkä puhua oikeen mistään muusta. Ja onneks mulla on nää koirat jotka lieventää tätä hoivaviettiä :D Ja loppujen lopuksi kun ajattelee ei ensi heinäkuuhun oo ku reilu 6 kk ja se menee kyllä nopeesti kun on töitä ja muuta ohjelmaa :)
Olis kiva tietää tosiaan että ilmeneekö teidän vauvakuume joillakin erikoisilla oireilla? :D ja myös oletteko koska ensi vuonna aloittamassa yrittämisen?