Anskuliini89

Minäkin ainakin toistaiseksi kirjoittelen täällä anonyymina Pioni1:n ja Neolan tapaan. Katsotaan sitten, kun päästään tositoimiin, että uskaltaudunko tuonne facen puolelle. Jotenkin itseä epäilyttää, että jos jostain syystä joku näkeekin tuon ryhmän, vaikka salainen onkin..taidanpa olla liian vainoharhainen :D

Raivostuttavaa, kun taas on ilmeisesti se aika kuusta, kun kuukautiset on alkamassa. Tuntuu, että joka kuukausi tulee silloin näitä "vaivoja" esim. väsymys, rintojen arkuus, palelu... Ja itse ainakin tunnistan, että johtuvat aina kuukautisten alkamisesta. Sitä vaan aina toivoo kovasti, että jos sitä jostain syystä olisikin raskaana. Melkein toivoisinkin, että alkaisivat jo kuukautiset, niin helpottaisivat kuumeilut muutamaksi viikoksi. Onko muilla samanlaisia "vaivoja" vai olenko ainut jonka pää/kroppa sekoaa aina tiettyyn aikaan kuusta? :D

Pioni1:n kysymykseen liittyen: Itse en ole alkanut vielä syömään mitään ravintolisiä. Monivitamiinia olen syönyt useampia vuosia aina silloin, kun olen muistanut. Olen kyllä yrittänyt googletella ravintolisiin liittyen, mutta itselle eivät ole vielä kovin tuttu aihe, kun esikoista vasta suunnitellaan. Ilmeisesti tuo foolihappo olisi hyvä? Ja jostain olen lukenut myös, että greippimehusta olisi hyötyä kiinnittymisessä?

Kamala tilanne Haaveiluja, voimia sinne ja vaikka kovin kliseiseltä kuulostaakin, niin ehkä kaikella on kuitenkin jokin tarkoitus. Tuosta olen itse ainakin saanut aina voimaa vaikeina aikoina ja jaksanut eteenpäin.

Niin ja tänne kuuluu myös ihan hyvää. Olen teidän juttuja täällä lueskellut, mutta en ole ehtinyt itse kirjoittelemaan kuulumisia. Meidän oli alun perin tarkoitus aloittaa yrittäminen maalis-huhtikuun vaihteessa, mutta toistaiseksi asia on hieman jäissä. Miehelle tuli pienimuotoinen ahdistus ja päätin, että parempi antaa asian hautua hetki. Meillä on paljon kiireitä ja muutoksia tässä lähiaikoina, joten asian lykkääminen muutamalla kuukaudella on ehkä se paras ratkaisu, vaikka kova kuume onkin päällä. Mies tekee oman yrityksen lisäksi päätyötä vielä muualla ja itsellä puolestaan on päätyön lisäksi perusteilla oma yritys, joten kiirettä riittää. Kovasti toivon kuitenkin, että miehen ahdistus tuosta helpottaa kevään aikana ja kesällä päästäisiin tosissaan yrittämään. :)

Nannin minäkin harrastan samanlaisia asioita kuin sinä ja olen toisinaan miettinyt olenko ihan hullu :D On siis tullut myös katsottua kaikki erilaiset äidit, toisenlaiset äidit ja nyt tätä erilaiset perheet yms. sarjoja. Harrastan myös toisinaan tuota samaa shoppailua ja lastenhuoneen suunnittelua, ja on mulla muutama nimikin mietittynä valmiiksi. Uskon kuitenkin, että on tällaisesta kaikesta ”hulluudesta” varmaan hyötyäkin sitten joskus, jos tärppää ja raskaaksi tulee.. eipähän tarvitse miettiä niin paljoa lastenhuoneen sisustusta ja lapselle nimeä, kun on jo valmiiksi mietittynä ;D Toisaalta taas sehän on sitten raskausaikana aivan ihanaa päästä oikeasti sisustamaan sitä lastenhuonetta ja ostelemaan niitä vaatteita yms.  Olisi tosiaan kiva kuulla muiltakin kaikkia vauvakuumeen teille aiheuttamia juttuja? :)

Mä olen huomannut myös saman Mame91, että paljon tulee mietittyä taloudellista tilannetta ja järjellä asioita. Nyt olen yrittänyt ajatella, että jossain vaiheessa täytyy vain uskaltaa lähteä yrittämään, koska en usko, että koskaan on ns. täydellistä aikaa vauvalle. Minulla ja miehelläni on molemmilla vakituiset työsuhteet ollut jo useamman vuoden ajan ja talokin on riittävän iso, että on vauvalle oma huone. Tämän vuoksi päätettiinkin, että aloitetaan yrittämään lasta keväällä. Toisinaan tulee kuitenkin edelleen mietittyä kaikenlaista esim. miten talous sitten hoituu, miten työpaikalla suhtaudutaan asiaan, onko mulla työpaikkaa ja samoja tehtäviä kuin ennen raskautta, arvostetaanko enää töissä ollenkaan, miten parisuhde muuttuu yms. Toivotaan, että aika menee nopeasti ja löydätte sopivan ajan teille ja pääsette pian yrittämään pienokaista :)

Tervetuloa mukaan uudet :)

Oli hauska lukea sininennainen sinun juttuasi, kun niin moni asia kuulostaa tutulta. :D Itselläkin välillä odottaminen tuntuu pitkältä, kun haluaisi jo päästä aloittamaan. Toisaalta nyt, kun olen suunnannut ajatukset töihin, jossa kiirettä pitää, niin aika onkin mennyt ihan siivillä. Itse huomasin myös että miehen painostaminen tai jatkuva asiasta puhuminen ei auta. Aikoinaan jo reilu vuosi sitten hieman mainitsin miehelle, että parin vuoden päästä olisi ehkä hyvä aika alkaa yrittämään lasta, ei hän oikein sanonut asiaan mitään. Nyt loppukesästä kyselin hieman vaivihkaa hänen ajatuksiaan, ja yhtäkkiä hänellä olikin mieli muuttunut. Nyt mies on täysin mukana ajatuksessa, että keväällä alkaisi yritys.

Mehän päätettiin myös miehen kanssa, minun tahdosta, että jätän e-pillerit pois. Saman asian olen huomannut kuin sinäkin, että on jotenkin todella virkistävää olla ilman ylimääräisiä hormoneja. Meillä toistaiseksi ”ehkäisynä” on ollut keskeytetty yhdyntä, eli ei pistettäisi pahitteeksi vaikka raskautuisinkin. Varmistelinkin mieheltä tuossa jokunen aika sitten, että tietäähän hän varmasti, että raskautumisen mahdollisuus on koko ajan, kun emme tavallaan käytä mitään ehkäisyä.. mies siihen vain hölmönä ilmoitti, että tietysti hän tietää. :D

Olen Nannin huomannut omassa tuttavapiirissä juuri tuota, että kun jonkun läheinen tulee raskaaksi, ja saa vauvan, tulee muillekin helpommin vauvakuume. Miehillä ainakin tuntuu olevan juuri näin, että kun yksi kaveriporukasta saa muksun, niin muutkaan eivät sen jälkeen suhtaudu siihen enää niin ehdottomasti. Eli ehkä miehellesikin on iskenyt vauvakuume, kun on huomannut, että nuoremmasta veljestäänkin tulee isä :) Ymmärrän toisaalta, että sinua harmittaa, kun muut tavallaan ”ehtivät ekaksi”. Toisaalta, teillä on ollut paljon pidemmän aikaa aikaa rakentaa vakaa parisuhde, jossa on sitten hyvä kasvattaa lasta/lapsia. En sano sitä, etteivätkö pian seurustelun alun jälkeen lapsen hankkineet voisi rakentaa vakaata parisuhdetta ja kasvattaa lasta hyvin, mutta uskon että se on helpompaa, jos takana on hieman pidempi parisuhde.

Ja vielä tuohon, kun Nannin pohdit, mikä olisi hyvä ikä tulla äidiksi.. en usko, että kukaan pystyy sanomaan mitään tiettyä ikää, kun asiaan vaikuttaa niin moni asia. Minkälainen ihminen olet, miten olet elänyt elämääsi, mitä haluat tulevaisuudelta, minkälainen parisuhteesi tila on yms. Itse olen nuoresta asti tiennyt että haluan lapsia ehdottomasti ja kuvittelin aina hankkivani lapset nuorena. Nyt ikää on jo pian 26 vuotta, mutta vielä ei ole tullut hankittua. Toisaalta nyt olen tyytyväinen, etten ole aikaisemmin hankkinut lapsia, koska nyt minulla on kumppani, jonka kanssa uskon eläväni loppuelämän. Uskon myös, että hänestä tulee loistava isä lapsille. Meillä on myös talous kunnossa ja uskon, että nyt meillä on mahdollisuus tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö ja tilaa kasvaa sekä harrastaa. En kuitenkaan usko, että koskaan on ihan täydellistä aikaa hankkia lapsia, jossain vaiheessa täytyy vaan päätös tehdä ja elää sen mukaisesti. Eräs noin 40 vuotias miespuoleinen ystäväni totesi kerran, että kyllä lapset kannattaa hankkia silloin, kun siltä tuntuu. Jos odottaa täydellistä hetkeä, jää lapset helposti hankkimatta.

Minäkin voisin liittyä seuraan. Itsellä ikää pian 26 vuotta ja miehellä pian 29 vuotta. Puolitoista vuotta ollaan suunnilleen asuttu yhdessä ja hieman sitä pidempään seurusteltu. Minulla on vauvakuumetta ollut jo jonkin aikaa ja mieskin on nyt halukas lapsen hankkimaan. Minulle oli tärkeää, että myös mies haluaa ehdottomasti lapsen eikä vain suostu minun tahtooni. Keväällä aloitetaan yritys ja toivotaan, että esikoinen syntyisi vuodelle 2016 :)

Meillä molemmilla on vakituiset ja hyväpalkkaiset työpaikat. Itse olen toisaalta hieman huolissani mahdollisen raskauden ja äitiysloman vaikutuksesta työpaikkaani. Olen huomannut, että mitä pidempään on työelämässä ennen lapsien hankintaa, sitä vaikeammalta ainakin minulle tuntuu työelämän jättäminen. Tietysti raskaus ja vauva ovat aivan ihana asia ja monta kertaa tärkeämpiä kuin työ, mutta huolettaa, onko työpaikkaa/arvostusta työpaikalla enää ollenkaan lapsen hankinnan jälkeen. Onko kukaan muu pohtinut samanlaisia asioita? Itse olen aina ollut hyvin perhekeskeinen ja läheiset ihmiset ovat olleet elämän tärkein asia. Olenkin pohtinut, olenko muuttunut itsekkääksi, kun myös työ on minulle tärkeä?

Garnetille tiedoksi, että minulla on mennyt melko kauan, että kroppa on löytänyt oman rytminsä. Oikeastaan rytmiä ei ole vieläkään kunnolla löytynyt. Jätin minipillerit pois jo viime kevättalvella (käytin noin puoli vuotta), koska minipillerit eivät sopineet minulle. Ennen niitä olin käyttänyt e-pillereitä sekä nuvaringia 7 vuotta, joista kaikista tuli kovia migreenejä. Minulla oli nuorempana hyvinkin epäsäännöllinen kierto. Nyt pillereiden jättämisen jälkeen helmi-marraskuun aikana on tullut kuukautiset vain neljä kertaa ja pisin kierto oli yli 60 päivää. Gynekologin mukaan tämä on kuitenkin vielä normaalia, toisilla kropan pääseminen rytmiin hormonaalisen ehkäisyn jälkeen vie oman aikansa.

Miten Garnet sinulla on lähtenyt elämäntapojen muuttaminen käyntiin? Itsellä on ollut vähän samantapaisia suunnitelmia. Ruokavalion olen saanut jo muutettua hieman parempaan suuntaan, mutta tavoitteena olisi pudottaa noin 5kg painoa pois, kun nyt paino on normaalipainon ylärajoilla. Olen myös suunnitellut, että alkaisin käydä taas kuntosalilla, jotta saisi lihaskuntoa taas hieman paremmaksi ja arjessa jaksaisi paremmin.

Olisi kiva kuulla kaikkien kuulumisia. Itse en malttaisi millään odottaa kevääseen, että pääsisi aloittamaan yrittämisen. Mitenköhän sitä sitten jaksaa, jos ei heti tärppääkään ja joutuu pitkälti yli vuoden yrittämään :/