NanniN

Me ollaan ajateltu noin 2-4 lasta, mutta saa nähdä kuinka monta niitä loppujen lopuksi tulee :) Mulla itellä on yksi pikkusisko ja miehelläni on neljä nuorempaa sisarusta. En voisi kuvitellakkaan että tekisimme vain yhden lapsen sillä sisarukset rikastuttavat elämää niin paljon. On leikkiseuraa ja lapset oppivat jakaamaan asioita ja ottamaan toiset huomioon jne.

Ajatuksena olisi että ensimmäinen lapsi syntyisi 2016 keväällä tai kesällä ja seuraava tulisi noin 2-3 vuoden päästä eli 2018-2019 :) ja sitten niinkuin Maryy:lläkin ajatuksena niin vielä 1-2 lasta myöhemmin kun ensimmäiset lapset ovat vähän vanhempia. Saa nähdä miten käy.

Millään en jaksaisi enään 5 kk odottaa että päästäisiin yritys puuhiin. Koko tammikuun oon varmaan 90% ajatellut vauvoja ja kaikkea siihen liittyvää ja 10 % jotain muuta. Vauvakuume tekee mut hulluks :D Googletan kaikenlaista tietoa, ostan vauva, kaksplus ja meidän perhe lehtiä ja oon miettinyt että ostaisin jonkun vauvakirjan luettavaksi. Ja niinkun aiemmin mainitsin mietin myös miten sisustaisin tuon tyhjän tulevan lastenhuoneen, millaisia vaatteita ja muita tarvikkeita ostaisin vauvalle, mietin nimiä... Saas nähdä miten hulluksi tule sitten jos ja kun raskaudun :D onko teillä muilla samanlaisia vauvakuume oireita? 

Meillä ollaan puhuttu että yritys alotettaisiin heinäkuun alussa Ruisrockin jälkeen :D eli reilu 5 kk pitäisi vielä jaksaa odottaa! Enkä kyllä malttaisi pysyä housuissani :D

Kauheesti mua on alkanut pelottamaan etten raskaudu, että jommalla kummalla meistä on joku vika. Mulla on nimittäin aika monta tuttua jotka kärsivät lapsettomuudesta tai ovat jo pidemmän aikaa yrittäneet, muttei ole tärpännyt. Samoin pelkään iha hirveästi että tulen saamaan keskenmenon tai jotain muuta kamalaa sattuu. Tiedän että murtuisin aivan täysin jos näin kävisi sillä lapsi on nyt jo ainakin minun osalta niin toivottu.

Olisi hauska tietää kuinka monta lasta olette aikoneet hankkia? Ja kuinka suurella ikäerolla? 

Mulla on fiilikset aika vaihtelvat kans, mutta enemmän kuitenkin odotan sitä että voidaan jättää ehkäisy pois. Itse en niinkään murehdi sitä uraa. Olen ollut opiskeluiden jälkeen noin 3 vuotta työelämässä mutta en aivan 100% "omalla alallani" toisaalta tälläisenä tuuliviiri kaksosena en edes tiedä vielä 100% mikä se mun oma ala on. Tiedän että haluan tulevaisuudessa kokeilla yrittäjyyttä mutta itseni tietän en voi sanoa että tekisin tiettyä hommaa elämäni loppuun asti. Voi olla että opiskelen tulevaisuudessa lisää, tai tiedän sen jo aika varmastikkin että jotakin tulen vielä opiskelemaan oli se sitte kurssimuodossa tai ihan päivittäisenä opiskeluna. Yrittäjyys ainakin sillä alalla jota olen ajatellut ei oikeen sovi yhteen pienten lasten ja äitiysloman kanssa joten tiedän että sen aika tulee vasta myöhemmin.

Eniten ehkä mietin sitä että olenko matkustanut ja nähnyt ja kokenut asioita tarpeeksi. Paljon olen 23 vuoden aikana matkustanut mutta vielä olisi paljon paikkoja joita haluisin nähdä ja kokea. Voihan toki lasten kanssa matkustaa ja niin aionkin tehdä mutta onhan lapsettomana enemmän vapauksia ja mahdollisuusksia mennä.

Bilettänytkin olen mielestäni ihan tarpeeksi. Nytkin käyn varmaan noin kerran kuukaudessa tai kerran kahdessa kuukaudessa viihteellä eli siis todella harvoin.

Anskuliini89 oikeassa olet varmasti monen asian suhteen mitä ylempänä kirjoitit. Mukavaa että vastasit noinkin pitkästi pohdintoihini :) Olen tosiaan paljon pohtinut tuota että koska on oikea aika tulla äidiksi, huomaan tutkivani ja tarkkailevani paljon raskaana olevia naisia ja tuoreita äitejä yrittäen arvioida heidän ikäänsä. Samoin luen kaikista lehtijutuista (vauva, kaksplus) että minkä ikäisiä naiset ovat oolleet/ovat kun ovat saaneet ensimmäisen lapsen :D Siitä on tullut vähän niinkuin pakkomielteistä mulle, ihan kun sillä saisin selvää mikä on oikea ikä mulle tehdä lapsia. 

Eikä tuo ole ainut hullu juttu jota tää vauvakuume saa mut tekemään, katson nimittäin kaikki raskauksiin ja vauvoihin liittyvät ohjelmat TV:stä ja katsomosta/ruudusta jne. olen ns. shoppailevani vauvanvaatteita ja tarvikkeita nettikaupoista niin että laitan ne ostoskoriin mutten tietenkään osta niitä, mietin vauvalle nimiä ja etsin niitä netistä, mulla on jopa puhelimen muistilistalla listat kivoista tyttöjen ja poikien nimistä, sinne voin sitten aina lisäillä nimiä kun keksin uusia :D Mitäs vielä? Mietin miten sisustaisin lastenhuoneen, kuinka kauan aion itse yrittää imettää... Mä mietin kaikkea vauvoihin liittyvää melkein 24/7 :D hullu mikä hullu! Onko teilläkin jotakin tälläisiä hulluja "tapoja" vai oonko mä ainoa? 

Onneksi mulla on mies joka ei näistä mun hulluuksista hetkahda. Se tietää että mulla tulee näitä vaiheita kun haluan jotakin ja sillon en voi miettiä enkä puhua oikeen mistään muusta. Ja onneks mulla on nää koirat jotka lieventää tätä hoivaviettiä :D Ja loppujen lopuksi kun ajattelee ei ensi heinäkuuhun oo ku reilu 6 kk ja se menee kyllä nopeesti kun on töitä ja muuta ohjelmaa :)

Olis kiva tietää tosiaan että ilmeneekö teidän vauvakuume joillakin erikoisilla oireilla? :D ja myös oletteko koska ensi vuonna aloittamassa yrittämisen?

Oi, ihanaa että teitä on muitakin vauvasta haaveilijoita etten ole ihan yksin ajatuksieni kanssa :)

Meillä tilanne se että olen itse lähes 5 vuoden ajan jo enemmän tai vähemmän kuumeillut. Minä olen 23 v ja avomieheni on 26 v.  Olemme olleet yhdessä pian 6 vuotta ja asumme omassa omakotitalossa kahden koiramme kanssa. Molemmat olemme opiskelut opiskelleet (ainakin toistaiseksi) ja olemme vakituisissa työpaikoissa, minä 30 h tuntisella sopparilla ja miehellä on oma yritys jo lähes 4 vuoden takaa.

Minä olen vauva haaveista  jo pidemmän aikaa höpissyt mutta nyt kun avomieheni nuorempi veli on ensi keväällä 2015 saamassa vauvan tyttöystävänsä kanssa on avomiehenikin lämmennyt ja jopa innostunut aiheesta. Itseä jotenkin ketutti että mieheni veli joka on vain reilun vuoden verran ollut tyttöystävänsä kanssa saavat pian vauvan. Jotenkin ajattelin että me olisimme olleet ensimmäisenä. Samoin vähän ketuttaa että myös serkkuni ja hänen tyttöystävänsä (jotka ovat myöskin olleet vain vuoden yhdessä) ovat saamassa ensi keväänä vauvan. Tuntuu nyt siltä että kaikki läheiset odottavat vauvaa ja samoin myös kaikki blogejen kirjoittajat joita luen. Joka tuutista tulee vain vauvoja mutta meillä ei ole tulossa :/

Miksi me sitten odotamme? Oikeasti olemme miheni kanssa (tai ainakin minä olen) päättänyt moneen kertaan että silloin ja silloin alamme yrittämään vauvaa, se ja sen jälkeen. Nyt odotamme jälleen että heinäkuun 2015 ensimmäinen viikonloppu olisi ohi jotta voisimme Ruisrockin jälkeen alkaa yrittämään vauvaa. Tiedän ei mikään sen kummallisempi syy, itseasiassa aika naurettava syy miksi emme vauvaa voi vielä alkaa yrittämään. Mutta haluan vielä yhden kesän ja yhden Ruisrockin olla villi ja vapaa nuori. Toki olemme päättäneet että vaikka meille lapsia tulisikin emme Ruisrockista luovu. Siellä olen itse vieraillut jo 8 vuotena ja jotenkin tunnen tavitsevani vielä sen yhden kerran niin etten mieti miten lapseni pärjää mummun luona hoidossa jne.

Olemme paljon lähiaikoina keskustelleet miheni kanssa lapsien nimistä, sukupuolista, kasvatuksesta jne. Huomaan että hän on nyt aivan erilailla kiinnostunut asiasta, saman on myös anoppini huomannut joka tietää vauvakuumeilustani ja tiesi jo silloin 18 vuotiaana vauvakuumeilustani. Anoppini on itse saanut mieheni jo 18 vuotiaana joten hän ei tuomitse minua millään lailla vaikka jo 18 vuotiaana olen kuumeillut. Oma äitini on taas saanut minut 29 vuotiaana, ja on monesti minulle sanonut että se oli hänen mielestään hyvä aika tehdä vauva. Tiedän jo valmiiksi että kun jonakin (toivottavasti syksyisenä/talvisena 2015 vuoden päivänä) ilmoitan Äidilleni että odotamme lasta saa hän sellaisenkin kohtauksen että oksat pois. Tämä onkin asia mikä on saanut minut pohtimaan oikeaa ikää tulla äidiksi? Onko sellaista olemassakaan?