Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Yläasteella. Ei vaikuttanut omaan perheeseen ja elintasoon mitenkään. Katukuvassa ja koulussa näkyi kyllä.

Olin kolmekymppinen. Teimme mieheni kanssa tilakaupat ja vaihdoimme autoa. Ei koskettanut lama meitä.

Muistan miten lamasta noustiin. Vuosi 1995 olin lukiolainen nuori mies ja ostin ensimmäisen kännykkäni, maksoi 5000 markkaa. Kaikilla luokan mimmeillä oli vielä lankapuhelimet. Mimmit lakkasi käymästä puhelinkopeilla kun meikäläisen kautta alkoi saada langattoman puhelinyhteyden vanhempiin ja kavereille. Oli se siistiä aikaa. Pari vuotta siitä eteenpäin Nokian ja Soneran pörssikurssit nousi raketin lailla, kun jokainen osti kännykän ja maailma alkoi sähköistyä.

iskällesi kävi heikosti ja joutui hakemaan muijaseuraansa muualta. sitten tuli tuollainen tehtyä?

Aivan nuori. Muistan, että mua oli hemmoteltu ennen. Sain käytännössä kaiken mitä pyysin. Ja äkkiä en saanut enää mitään. Muistan myös miten vanhemmat vaikeroivat, että kaikki meni, rahaa ei ole, ja annoin heille Roope Ankka- pankkini sisällön.

Olin noin 35-vuotias, kolme lasta. Yhtäkkiä työnantajan säästöjen takia palkka pieneni, samanaikaisesti verotus kiristyi. Kuukausituloista katosi yhtäkkiä melkoinen osa. Koko vuosikymmen oli melkoista kitkuttelua. Ruokaa ostettiin vain välttämättömin, lehtitilaukset lopetettiin. 

25 vuotias kun lama alkoi. Ensin loppui työt, sitten rahat, seuraavana tuli avioero ja elämä meni muutenkin 5-6 vuoden ajaksi pois vähän raiteiltaan kun alkoi alkokin maistamaan, motivaatio oli liki nollilla kaikkiin asioihin ja elin vain päivän kerrallaan, välillä jotain pätkäduuneja tehden. Jännä juttu kun nyt piti taas kokea monet samat uudestaan. Alko ei tosin maistu kuin siihen aikaan ja elämän motivaatiot löytyy harrastuksista yms. Valitettavia asioita tälläkin kertaa, joihin ei voi oikein itse mitenkään vaikuttaa. Ja olisin tehnyt monta asiaa toisin silloin 90-luvulla, tällä elämän kokemuksella.

Ikävä todeta mutta nyt meillä on taas nuori sukupolvi joka joutuu kokemaan täysin samat. Monta hukkaan heitettyä vuotta elämästä. Osalle nämä on liian raskaita aikoja ja tulee syrjäytyneitä, alkoholisteja, itsemurhia, yms...jotka ei jaksa enää uskoa parempaan tulevaisuuteen.

Meillä oli pieni maatila. Muistan (televisiosta), kuinka tuon tuosta puhuttiin maataloustuista ja niiden leikkaamisesta jopa vihamielisesti. Tuntui silloin(kin) että maanviljelijät ovat "persona non grata".

Laman loppupuolella oli pakko ostaa uusi traktori. Isä sanoi, että nyt ei kehtaa ostaa muuta kuin suomalaista (Valmetin). Sitä asennetta toivoisi tälläkin hetkellä, kun ihmiset käyvät kaupassa.

Vanhemmat säästi, että päästiin veljeni kanssa päivän kesälomareissulle Alikeravalle Fanfaari-huvipuistoon. Se oli elämys. Muuten oltiin kesä maalla mummolassa, jossa eläminen oli halvempaa kuin kotona kaupungissa. Poimittiin viinimarjoja, mustikoita ja puolukoita. Maalla lama ei näkynyt mitenkään. Kaupungeissa oli työttömyyttä, talousvaikeuksia, konkursseja ja asuntojen hinnat kävi tosi alhaalla.

Olin teini 90-luvun lama-aikana. Porukat osti 300.000 markalla omakotitalon Turun keskustan kupeesta omalla tontilla. Oli ollut välittäjällä jo pari kuukautta myynnissä. Siellä asuvat edelleen. Aloin kelailla lama-ajan hintatasoa siinä kohdin kun markasta siirryttiin euroon. Siis oikeasti, 300.000 markkaa jaettuna euron muuntokurssilla 5,94573 on 50.456 euroa. Juttu on se että Suomessa asunnon ostajat seuraa toistensa liikkeitä. Korona-aikana ostettiin kun muutkin osti, hinnasta viis. Nyt kun talous on pitkästä aikaa pohjilla, ei osteta vaikka miten halvalla saisi, kun muutkaan ei osta.

Meillä meni aika lujaa. Juuri ennen lamaa myin suuren erän maahantuomiani autoja hyvillä katteilla. Tili täyttyi. Vakityöpaikassa leikattiin porukan nuppiluvusfa ja kaksi kolmesta ryhmässäni sai lähteä. Minä olin se, jota ei potkittu pois. Hommat olivat edelleen tallella ja tein liki rajattomasti ylitunteja sopimuksella, missä viikonlopun prosentit menivät jopa 300 asti. Rahaa tuli. Rouva oli tuolloin pienten lasten kanssa kotona ja piti vielä pari vierasta lasta päivähoidossa. Asuttiin halvassa vuokra-asunnossa ja meillä oli ihan kaikkea. Lama ei koskettanut meitä mitenkään.

Samanlaista se on ollut myöhemminkin. Jäin vuoden vaihteessa eläkkeelle 44 vuoden uran päätteeksi ilman ainuttakaan lomautusta tai työttömyyspäivää. Sama juttu puolisolla ihan kohta,

Velkaa emme ole koskaan ottaneet niin paljoa, että se olisi edes teoriassa voinut käydä ongelmaksi. Ja pikavippejä ei koskaan.

90-luvun laman aikaan elämisen kulut oli paljon halvemmat kuin nyt. Arvonlisäveron (25,5%) edeltäjä Liikevaihtovero oli 17,5%. Lämmitysenergia ja polttoaineet oli melkein ilmaisia verrattuna tämän päivän hintatasoon. Siksi siitä lamasta noustiin nopeasti.

25 - 28 v. En muista sen omaan elämääni vaikuttaneen mitenkään erityisesti. Me olimme nuori pariskunta, asuntovelallisia kyllä, mutta molemmilla oli hyvät vakituiset työpaikat, niin ei se lama venettä keikauttanut. Ihan tavallisia "työppösiä" kuitenkin. Oma työpaikkani oli iso vakavarainen yhtiö, enkä muista, että olisi vaikuttanut mitenkään siellä työpaikalla. En muista mitään säästötalkoita yms. Devalvaation muistan, koska olin ostanut koiran ulkomailta ja markka devalvoitiin, jolloin koira maksoikin enemmän, kuin olin ajatellut.

Olin noin 28-vuotias ja raskaana. Tein kahta työtä, päivätyön lisäksi ilta- ja viikonlopputyötä karkkikaupassa. Tienasin hyvin ja äitiyslomarahakin on siitä syystä hyvä.

Olin 15-25 vuotias. Lukion ja amk:n kävin 90-luvulla. V 98 aloitin oman alan työt. Sitä ennen siivosin vuodet 1991-1996. Siivouksen palkka puolittui jatkuvien kilpailutusten vuoksi. Meidän perheellä riitti töitä eikä lama näkynyt meidän perheessä. Kavereiden perheissä oli työttömyyttä ja konkursseja jonkun verran. Uutisissa puhuttiin aina lamasta. Iiro Viinanen ja "juustohöylä" olivat jatkuvasti esillä ja syyllisiä säästöihin.

Me nuoret kuitenkin biletettiin ja ryypättiin. Reivit ja Esso valtasi stadin. Bileitä ja räppiä.

Venäläistä mafiaa pelättiin. Venäläiset myi viinaa ja naisia ympäri stadia. Pirtua.

Olin 10 vuotias ja opin sen että yksikään yrittäjä, yksikään poliitikko ja yksikään sijottaja ei ole rehellinen ja jokainen on kiero jotka uhraamaan vaikka koko yhteiskunnan että itse saa maksimoitua voittonsa. Yrittäjiin, sijottajiin ja poliitikkoihin ei vain voi luottaa

Olin 8v kun lama alkoi, en muista kuinka se vaikutti perheeseeni, eli ei kovinkaan. Elimme aika normaalisti, vanhempani olivat maanviljelijöitä joten töitä oli ja niitä tehtiin, ruokaa piti tuottaa, ihmisten piti kuitenkin syödä. Ulkomailla ei käyty kuin vasta ysärin loppuolella mutta muuten en muista puutetta mistään :)

Opiskelijoina tehtiin itse olutta, laitettiin tietysti tuplamäärä hiivaa ja sokeria niin pullot räjähteli kaappeihin. Kesätöitä ei ollut niin korkeakoulu järjesti kursseja kesälläkin niin sai opintotukea. Opintolainan korko oli 15% niin kyllä v...i maksella takaisin. Onneksi kaiken kurjuuden keskellä saksalainen Magma alkoi tuuttaamaan kunnon jynkkyä, ei olis Iiroa ja Eskoa kestänyt enempää katsella vaikeroimassa kun rahat on finito. 

En kauheesti muista.

Pikkuveli kuoli tapaturmaisesti.

Olin parikymppinen.

Ahisti.