Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Olin 18 v. nuori neito v.90. Tampereen baareja muutettiin tissibaareiksi- asiakkaille piti tarjoilla tissit paljaina. Jotkut tarjoilijat saivat potkut, kun eivät suostuneet ottamaan töissä paitaa pois. Yritykset tekivät konkursseja, tilalle avattiin baari, tissibaari ja striptease-baari.

Miehet alkoivat rampata Virossa ja lehtien  mielipidekirjoituksissa mies luetteli, millainen naisen tulee ulkonäöltään olla - hoikka, pitkäsäärinen ja pitkätukkainen, naisellisesti pukeutunut kuin siro eestitär. Lueteltiin myös, miten ällöttäviä, rumia ja vastenmielisiä suomalaiset naiset olivat. 

Prostituutio ja Viron ja Venäjän mafia olivat jatkuvasti lehtiotsikoissa. Yhtäkkiä naiset olivat lihaa tiskillä. Samaiset lehdet täynnä seksilinjojen ja - palveluiden mainoksia.

Olin valmistunut tekstiilialalle, idänkauppa oli romahtanut ja kaikki näkymät oman alan töistä katosivat vuoden parin sisällä. Oli suunnitelma omasta vaatetusalan yrityksestä, lainaa kysyttiin kolmesta eri pankista, mutta ei saatu -ehkä hyvä niin.

Löysin töitä ruokakaupasta ja elämä 90-luvun aikuisena lähti rullaamaan😊

Tein muutaman viikon pätkätöitä 18v, mutta ne oli ketjussa peräkkäin. Vain kerran viikon - parin työttömyys. Pätkätöistä 8v meni saman työnantajan palveluksessa, koko ajan samoissa tehtävissä ja ilman katkoksia välissä. Miksi ei otettu vakinaiseen työhön? Olen nainen. Pomo odotteli  että jostain ilmestyisi joku mies hakemaan työpaikkaa, muttei ilmestynyt. Sitten alkoi olla jo pulsakin hakijoista ja niinpä pomo nöyrästi lopulta vakinaisti minut, kun muitakaan hakijoita ei ollut. Siinä vaiheessa mulla oli jo yksi aste korkeampi tutkinto  kuin mihin työhön minut sitten palkattiin. Henkilökohtaisista syistä en halunnut joutua muuttamaan ja se oli ainoa koulutukseni mukainen työpaikka sillä paikkakunnalla. Tosin yrittäjäksi ryhtyminen olisi ollut toinen mahdollisuus. En uskaltanut.

Mulla ei ollut telkkaria eikä aikaa sitä katsoa. Oli helvetisti vaan työtä työn perästä. Olin julkisella puolella töissä. Jotkut toiminnot yritettiin pitää käynnissä vsikka vähemmällä väellä. Käsitettä ylityö ei tunnettu, joten niistä tunneista ei myöskään maksettu. Työ kuitenkin sen luonteinen että asiat oli pakko hoitaa.

Olin yläaste-lukioikäinen. Me oltiin jo valmiiksi köyhiä, laman iskettyä kaikki muutkin oli köyhiä. Oli ehkä jopa helpompaa, kun en enää ollut se tyyppi, joka ei koskaan pystynyt lähtemään leffaan, keikoille, harrastuksiin jne, - lamavuosina me oltiin enemmistö

Olin n.12v, muistan kuinka ihmiset puhuivat korkojen noususta. Toiset rikastuivat, toiset menettivät kaiken-jääden vielä velkaa pankille, vaikka koti ja yritys meni alta. Silloin oli yleistä että lainan takaajana saattoi olla naapuri. Niin kävi meidänkin isälle, että oli nimensä pistänyt toisen takaajaksi ja metsät lähti meiltä. En ymmärrä miksei ensin tartuttu tuon naapurin omaisuuteen, vaan takaajan. Ja sit kun se naapuri selvisi veloistaan, niin alkoi ryyppäämään. En tiedä ottiko niin ylpeyden päälle vai miksei ensisijaisesti yrittänyt maksaa takaisin. Alkoholistit alkoi ärsyttää siitä lähtien, tuntui että ne ajattelee vain itseään ja pakenee kaljalasiin. Me saatiin  yhdeltä mökkiläiseltä vanhoja vaatteita, ne oli sellasia 60-70luvun tamineita. Ei istunut millään, mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Työtä piti tehdä kotona paljon. Pankit tekivät ihmisille paljon pahaa, ja miten tuntuu että sama tilanne on nyt, houkutellaan sijoittamaan ja ottamaan lainaa vaikka koko maailmantalous järkkyy. Pankki voittaa aina.. En halua liian tiukkaa sidettä pankkiin enkä varsinkaan velkaa!

Olen syntynyt 1984, joten olin ala-asteella silloin. Muistan lamasta sen, että koulusta alkoi saada omaksi yhä vähemmän tavaraa. Kavereiden perheissä oli tosi moni vanhempi työttömänä ja olen myöhemmin ymmärtänyt, että kyllähän se stressiä aiheutti.

Mutta minulla oli kyllä oikein hyvä, rakastava, turvallinen ja mukava lapsuus. Ei lama sen ikäiselle lopulta kovin paljoa näkynyt, varsinkin, kun meidän perheessämme vanhemmat saivat pitää työnsä.

Myöhemmin teinivuosina 1990-luvun lopulla nuoriso ryyppäsi todella paljon ja itsetuhoiseen tyyliin, olimme tutkimustenkin mukaan kostea teinisukupolvi. Tätähän on kanssa pidetty laman jälkiseurauksena.

Olin 28 v. Kotona hoitelin pieniä lapsiamme omassa uudessa talossamme. Se oli ihanaa. Yleinen lamahälinä oli outoa meillä se ei vaikuttanut oikeestaan mitenkään.

Aloitin sen aikaisen eskarin vuonna 1992 ja koulun vuonna 1993. Eskariin tuli pitkäaikaisiksi sijaiseksi hoitaja, joka oli lomautettu läheisestä vanhainkodista. 

Muistan, kuinka tarkasti uutisia ja talousuutisia seurattiin. Koivisto sanoi uutisissa, että markkaa pitäisi kelluttaa. Siitä oli pilapiirros Hesarissa.

Vanhemmilla oli koko ajan töitä, mistä he muistivat olla kiitollisia ääneen. Äiti siunaili, että onneksi oli ymmärtänyt lähteä aiemmasta työpaikastaan pankista jo lähes kymmenen vuotta aiemmin. 



Koulussa tehtiin käsityötunnilla käsipyyhkeet vohvelikankaasta. Niitä käytettiin käsien kuivaamiseen, koska koululla ei ollut varaa ostaa paperipyyhkeitä. Ylempien luokkien oppilaat tekivät teknisen käsityön tunneilla esim. pieniä kalusteita luokkiin. Kierrättämisestä puhuttiin paljon. Koulukirjoja kierrätettiin. En tiedä, liittyikö se pelkästään lamaan, mutta olen melko varma, että se kyllä liittyi, kun kaverini isosiskon luokka sai syksyllä 1994 4. luokalla käytetyt englannin tehtäväkirjat. 

 

Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että meidän perhe selvisi lamasta hyvin vähällä, mutta muistan sen kireän, epävarman ilmapiirin ja huolen, joka niihin vuosiin liittyi, ja olen sitä mieltä, että vaikka lamasta on aikaa nyt jo 30 vuotta ja ylikin, sen vaikutukset tuntuvat edelleen tässä yhteiskunnassa. 

Olin 21 vuonna 1990. En huomannut mitään, enkä muista tiesinkö edes mistään lamasta. Omassa lähipiirissä mikään ei muuttunut. Opiskelin 90-luvun alussa, ja sen jälkeen ehdin hetken olla töissä, kunnes jäin äitiyslomalle. Sain vielä toisenkin lapsen 90-luvun aikana.

Oli 40:en ja 50:nen välillä. Olin juuri siirtynyt seurakuntapastorin virkaan, jossa oli niin kiire, etten kerennyt kuuntelemaan uutisia tai lukemaan lehtiä. Elin melkein täydellisessä uutispimennossa, joten kamalat ajat eivät tuntuneet niin kamalilta, kuin ne oikeasti olivat.  Kynis.mi

Olin vauva ja taapero, lama ei oikeastaan vaikuttanut meidän perheen elämään suoraan mitenkään. Vanhemmilla oli hyvät, vakituiset työpaikat eikä lähipiirissä tainnut olla edes laman vuoksi työttömäksi päätyneitä. Ehkä se miten lama vaikutti, oli yhteiskunnan kautta, palveluiden taso ei ehkä ollut ihan sama kuin ennen lamaa ja koulussa edelleen kierrätettiin kirjoja kun sitten aloitin koulun jne.

En muista lamaa, olin 25 - 35 tuolloin. Töissä olin ja puolessavälissä vuosikymmentä vajaa pari vuotta äitiyslomalla jonka jälkeen hetken ansiosidonnaisella. Sitten hetken jossain kurssilla ja sitten sain vakituisen työpaikan. Miehellä oli töitä koko ajan. Oli kiireistä ja touhukasta aikaa.

Yrittäjätutut taisivat sortua johonkin valuuttalainoihin ja olivat suurissa vaikeuksissa, jotain semmoista muistelen. Lamalla ei ollut omaan elämääni juurikaan vaikeuksia. Vaihdettiin uuteen omistusasuntoonkin vuosikymmenen puolessavälissä ja lainan saannissa ei ollut ongelmia

Julkisella puolellahan väkeä ei laitettu pihalle sen takia, että palvelujen kysyntä olisi vähentynyt (ehkä rakennusvalvonta tästä poikkeus), vaan puhtaasti säästösyistä. Ja poliitikot tietysti lupasivat kansalle  ettei palveluja heikennetä. Niinpä ne  palvelut sitten kiskottiin töihin jääneiden selkänahasta. Ja mikä oli kiskoessa, kun työntekijä tiesi hyvin, että päivittäin ilmaiseksi tehtyjen iltojen ja työssä käytettyjen palkattomien  viikonloppujen  vaihtoehto oli jäädä työttömäksi. Kyllä oli nöyrää väkeä silloin julkisen puolen työntekijät. Sama käytäntö jäi päälle esim terveydenhuoltoon vakituiseksi myöhemminkin (edelleenkin) ja tässä on perimmäinen syy terveyskeskusten lääkärikatoon. Ihminen (noin yleisellä tasolla) tarvitsee myös vapaa-aikaa eikä kukaan jaksa käyttää koko  elämäänsä pelkästään työn tekoon ilman vapaata aikaa omaa elämää ja perhettä varten. Harvalle työ riittää ainoaksi elämän sisällöksi tuottamaan iloa elämään.  Itse jäin perheettömäksi, kun ne ratkaisevat vuodet menivät noita loputtomia ilmaisia ylitöitä puurtaessa kaikki illat ja monet viikonloputkin. Vapaata saattoi olla joskus vain yksi päivä kuukaudessa. Ei tullut prinssi valkoisella ratsullaan työpaikalle pelastamaan nääntyvää työkuorman puristuksesta. Ihan yksin siellä sai iltojaan viettää loputtoman raatamisen merkeissä. Mutta säästyi kuitenkin yhteiskunnalta rahaa ja ihmiset saivat terveyttä ilman että kukaan maksoi siitä mitään. Lama-ajalta sen ymmärtää  mutta saman käytännön jatkaminen laman jälkeenkin aina vain kiristäen ja kiristäen, siinä loppuu minulta ymmärrys ja asiain tilan hyväksyminen. Sellainen on väärin ja jooa lakien vastaista. Mutta jatkuu silti vaan ilman että kukasn puuttuu muutoin paitsi että tekijät poistuvat yksityispuolelle eikä tulohalukkaita löydy.

Oli 4 työpaikkaa ja töihin pyydettiin. 80- luvulla otettu velka painoi tosin. Vuorotyötä ja ylityöt. Ylityötä menee heti enemmän veroa . Kateus vero ilmeisesti. Tai rangaistus. Mutta oli pakko tehdä .  Asumiskulut. Työmatkakulut. Työkenkä kulut. Työssäkin on pakko syödä jotain välillä. Ja vapaapäivinä. Sekin maksaa. Oli hyvää aikaa ,  paljon työkavereita. Kierrettiin ravintoloita ja matkustettiin , joten ei ainakaan lama osunut tarjoilijoihin . Ehkä se koski lähinnä yrittäjiä. Heillä ei ollut paljonkaan tukia silloin kuin nyt on enemmän. Kun ostaa Suomessa suomalaisilta yrittäjiltä,  niin raha jää Suomeen ja verot , eikä siirry ulkomaille .  Useimmat ulkomaa ravintolat siirtää rahat omiin maihinsa heti. Samoin moni kioski. Kuin kauneusbisnes. On niitäkin kun ei maksa veroja yhtään,  vain pimeää toimintaa. Kuin pimeät taxit. Keikka työtä on nytkin mutta sillä ei elä koko kuukautta kun ne asumis- kulut.  Mutta niistä saa työkokemusta ja hiukan eläkelisää. Kuten kesätöistä saa kun maksaa verot. Ainiin eihän nuoret mitään eläkettä enää kerrytä itselleen kun leikkasivat muiltakin 7-8 vuotta pois työeläkkeestä. Samalla itseltään , voi tyhmyys. 

Nuoret muumaataustaiset kun kävi rosvoilemaan pitkin Eurooppaa niin vaativat leikkaamaan eläkkeistä itselleen. No sehän käy niin että leikkasivat itseltään ja omilta vanhemmiltaan isovanhemmiltaan tyhmyydestä. Onnittelut . Samoin teki myös kansanedustajat kun jäädyttivät indeksit eläkkeistä siirsivät rahaa venäjä seuroihin että siinä menetti myös heidän vanhemmat isovanhemmat rahansa joka heille kuului kuin ostovoimaa. Että itseltään leikkasivat . Ei tarvi ihmetellä kun isovanhemmat ei anna ruokaa lapsenlapsille. Tyhmä on tyhmä. Istuu oksalla sahaamassa tyvestä oksaa . 

Valmistuin '94 eikä Suomessa ollut tarjolla töitä, joten lähdin Saksaan kun Suomesta tuli EU:n jäsen. 

Yllätyksekseni vapaaehtoinen kolmas kieli osoittautui kaikkein hyödyllisimmäksi kouluaineeksi vaikka en edes ollut panostanut siihen. 

Oli joku pankkien huijausjuttu . Ensin annettiin lainaa,  että ihmiset osti taloja , sitten kiristettiin ehtoja ja yrityksiä kaatui kuin Covid aikaan ikään.  Monet menetti asuntonsa. Moni otti lisälainaa maksaakseen edellisen lainan. Kotiäidit sai silti tukia kuin lapsilisät ja kodinhoitotuet niin sillä elivät. Avioeroissa taas moni perhe jakaantui omaisuus myytiin. Joku teki kiljuset. 

Lama aikana oli 450 000 työtöntä nyt 300 000. Ja hyvinkö menee?

Olin 15 ja muistan että silloin asunnot oli oikeasti halpoja. Ei tarvinnut uutisissa toitottaa kansalle että nyt on oikea aika ostaa. Kaikki jotka pystyi, osti.

Töitä tehtiin monessa eri paikassa saman vuorokauden aikana, että saatiin laskut maksettua. Jyrsittiin taulun kehyksiä, painettiin mainoskyniä, korjattiin käkikelloja. Sellaista tavallista mukavaa perustyötä joka sittemmin on Suomesta kadonnut.