Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1503)
muistan etäisesti myös tuon kouluruoan tason laskun ja kirjojen kierrättämisen.
Perhetuttu oli mennyt takaamaan jonkun sukulaisen lainan ja konkurssissa lähti koti alta, vanhempani aina varoittelivat että koskaan ei pidä allekirjoittaa papereita joita ei ymmärrä.
Perheemme oli köyhä eikä rahaa ollut juuri mihinkään. Minulla ei ole juurikaan muistoja kotikaupunkini ravintoloista koska meillä ei ollut rahaa käydä ulkona syömässä.
Oon ollu vauva-taaperoikäinen silloin. Tietääkseni vanhempani eivät joutuneet työttömäksi, mutta he eivät saaneet asuntolainaa, tai oisivat saaneet jos oisivat olleet vain kahdestaan ilman lapsia. Lähisukulainen teki taloudellisista syistä itsemurhan, en tiedä liittykö lamaan.
Olin nuori, juuri astunut työelämään jolloin tulin irtisanotuksi taloudellisista syistä. Sen jälkeen oli lähes mahdotonta löytää uutta työpaikkaa. Aloitin sitten opiskelun.
Ennen lamaa syntyi 2 lasta ja ostettiin talo. Onneksi ei tehty kallista remppaa samantien vaan asuttiin vaatimattomasti. Hoitovapaalta olisin mennyt takaisin 95, mutt firma meni konkkaan.
Työttömiä oltiin joku vuosi molemminkin. Sitten pätkätöitä mulle, siipalle pitempiä. Tällä vuosituhannella löysin pitemmän työsuhteen ja lapset kasvoivat.
Vierailija kirjoitti:
Olin laman alkaessa ala-asteella. Ennen koulukirjat oli saanut kaikki uusina ja lukuvuoden päätteeksi pojat potkivat ja repivät ne piloille koulun pihalla. Kynät ja viivottimet rikottiin ja aina sai uuden tilalle, mistään ei välitetty. Yhtäkkiä kirjoista piti pitää huolta, ei saanut rikkoa, eikä sotata ja itsekin sai vanhan kirjan. Kaikkea piti säästää.
Sellaisessa "ystävänkirjavihkossa", jota tytöt täyttivät toisilleen, yhdellä sivulla kysyttiin, että kenen syytä lama on. Siihen piti osata vastata, että "Esko Ahon syytä!" vaikka harva meistä edes tiesi, kuka Esko Aho oli.
Todellisuudessa lama oli Kokkari Holkerin ja Demareiden Koiviston ja Liikasen aiheuttama.
Olin 35 ja kivat velat jäi maksuun kun devalvoitiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin laman alkaessa ala-asteella. Ennen koulukirjat oli saanut kaikki uusina ja lukuvuoden päätteeksi pojat potkivat ja repivät ne piloille koulun pihalla. Kynät ja viivottimet rikottiin ja aina sai uuden tilalle, mistään ei välitetty. Yhtäkkiä kirjoista piti pitää huolta, ei saanut rikkoa, eikä sotata ja itsekin sai vanhan kirjan. Kaikkea piti säästää.
Esko Aho hääri myös
Sellaisessa "ystävänkirjavihkossa", jota tytöt täyttivät toisilleen, yhdellä sivulla kysyttiin, että kenen syytä lama on. Siihen piti osata vastata, että "Esko Ahon syytä!" vaikka harva meistä edes tiesi, kuka Esko Aho oli.
Todellisuudessa lama oli Kokkari Holkerin ja Demareiden Koiviston ja Liikasen aiheuttama.
Olin lukioikäinen. Isä menetti miljoonia vanhemmat erosi ja isä asui autossa yhden ajanjakson. Sekavaa aikaa. Elin kuin viimeistä päivää käytin alkoa ja sekoilin ja jopa kihlauduin. Tapahtui paljon mitä en kehtaa edes myöntää. Lopulta pakenin solmujani ulkomaille ja elin hyviä vuosia sosiaalisesti pakosalla. Nykyään elän todella tylsää ja tavallista elämää ja taloudellisesti niukkaa. Kohta töihin, huhhuh.
En muista olenko tähän vastannut, vanha ja pitkä ketju. En jaksa etsiä, enkä muista mitä olen ehkä kirjoittanut.
Olin 90-luvun alussa juuri peruskoulusta päässyt teini. Kotona ei 80-luvullakaan ollut oikein mihinkään varaa, rikkonainen perhe. Ratkaisumallit huuto, mykkäkoulu ja varsinkin lapsena väkivalta. Nuorena eivät enää uskaltaneet käydä käsiksi kun olin niin iso. Välillä kukaan ei seurannut päiväkausiin ja oltiin ilman vanhempia. Silloin ei sääntöjä, sai tehdä mitä lystäsi ympäri vuorokauden. Ja mehän tehtiin. Kaljaa, tyhmiä juttuja, vielä tyhmempiä juttuja jne. Päälle röhönaurut. Vaatteet oli mitä oli. Meitä oli aika paljon ja joukossa ei ehkä ihan ne parhaat päätökset syntyneet. Moni hukassa kun turvallisia aikuisia ei ollut, joillain kavereilla onneksi oli jotka jaksoi meitä kuunnella ja tukea. Porukoita lama vei firman, talon ja äiti sairastui samalla vakavasti ja kuoli muutamassa vuodessa. Joku sai uuden talon todella halvalla. Palkan tulo loppui kun ei kyennyt enää työskentelemään viimeisinä kuukausina. Arkkuun ei ollut varaa, joten se tehtiin. Hautajaisissa luonnonkukkia. Perinnönjaossa muistan omaisuudesta puhuttaessa olleen esillä vaatteet, silmälasit ja jotain muuta arvotonta henkilökohtaista irtaimistoa. Velkaa valtavasti.
Eihän kotona voinut olla. Perämetsien helvetti. Pyörin muiden nurkissa. Kauan. Autot oli niitä muutaman satasen raaskuja ja pahennusta niilläkin aiheutettiin. Aika moni ajettiin romuksi kun ei pysynyt käsissä, ihme kyllä kukaan ei kuollut. Lähellä kyllä oli. Elätin itseni hämärähommilla, sain niistä yllättävän hyvin mutta ratkaiseva tekijä oli se et ei enää kestänyt sitä kurjaa elämää. Sunnuntaina herätys jostain jumalanhylkäämästä röttelöstä kaameassa krapulassa rahat nollaan tuhlattuna ei ole niitä elämän hehkeimpiä hetkiä. Tuhkakupista kaivettiin jotain tupakannatsoja ja niitä poltettiin.
Joku ihmeellinen tuuri tai jonkun mielestä suojelusenkeli oli. En koskaan jäänyt mistään kiinni, mutta kuulusteluissa olin monet kerrat. Jossain välissä riitti. Hämärähommat sai loppua, lopullisesti. Älynlahjoja oli kaikesta huolimatta tullut verenperintönä, joten opiskelemaan lopun laman ajaksi. Myöhemmin pääsin korkeakouluun ja hyvään työpaikkaan. Vaikea taival oli, koulussa jopa eräs opettaja ehdotti mulle alan vaihtoa kun en kurssilla pärjännyt. Myöhemmin sain muut kiinni ja pärjäsin hyvin.
Nykyään korkeastikoulutettu, arvostettu ja oikeasti hyvällä palkalla toimiva valkokaulustyöntekijä. Menneisyydestäni en puhu mitään, ei muut voi sitä ymmärtää millaisessa helvetissä elin ja mistä lopulta nousin. Ei ole mikään sankaritarina enkä ole ylpeä itsestäni. Olosuhteet, sattuma, hyvää onni ja oma päätös parantua kait taustasyitä miksi näin nyt.
Sitä en voi kuitenkaan tarpeeksi korostaa kuinka iso merkitys hyväosaisilla ystävillä oli, niitäkin jostain syystä sain muutamia. Heillä oli kaikki hyvin, oli rakastavat vanhemmat, kaikki viimeisimmät pelit ja vehkeet ja mikä tärkeintä - he hyväksyivät meidät heikko-osaisetkin arvostelematta. Siitä sai hyvän mallin elämälle vaikka kotoa ei saanut.
Enpä muista mitään lamaa..........olen nyt 49- v nainen. Itellä oli ylimääräistä rahaa suht paljon käytössä.......rippikoulun jälkeen. Olen saanut siitä lähtien ELÄKETTÄ. Laittakaas paremmaksi ! Siis iän suhteen eläkkeestänne. Ei mulla ainakaan siis mitään lamaa ollut, eikä mun perheellä. Vanhemmat kävivät normaaliin tapaan töissään. Mä aloitin amiksen heti peruskoulun jälkeen, sisko meni lukkoon. Eipä siinä muuta ollut.
Olin kolmekymppinen. Yt-neuvotteluissa työpaikka meni, alle vuoden kuluessa sai toisen paremman, jossa viihdyinkin paljon paremmin.
Asuntolaina koro oli yhtäkkiä paljon pienempi.
Töitä oli kyllä reilusti. Mutta tuli matkustettua ne rahat tosin. Ja ulkomaalaiset ryösteli kovasti turisteilta . Myös tulivat Suomeen ryöstölle ihan niistä turisti kohteista. Ne ajatteli että ollaan miljonäärejä kun maksetaan lentoliput hotellit . Kateudesta kai. Mehän mentiin vaan pakkasilla aurinkoon. Heillä on lämmin ilmasto. Järkyttävää varastelua. Ja osa varasti huumerahaa. Turkkilaiset.
Vanhemmat oli töissä sähköyhtiössä elikkä sinällään ei vaikuttanut omaan elämään koska sähköyhtiö on melko turvallinen työpaikka.
Onko Esko Aho miten venäläinen , Kiljunen on. Sen mukaan kasakat huijaa rahat heille.
Olen syntynyt 1981, että siitä voi laskea. En muista mitään vaikutuksia, molemmilla vanhemmilla oli töitä, elämä oli ihan normaalia. Omilleni muutin 1997, sain helposti töitä opiskelujen oheen. Eli koko paljon puhuttu lama meni multa ihan ohi.
Alv on alunperin YLIMÄÄRÄINEN vero minkä piti olla väliaikainen.
Nyt meillä on lisäverona vielä YLE PASKA VEROKIN.
Olin n.30 v. Asuntolainan korot olivat todella korkeat. Pääkaupunkiseudulla pakko ostaa oma asunto, koska oli vaikea saada kohtuuhintaista vuokra -asuntoa. Pääkaupunkiseudulla oli vaikea tulla toimeen edes kahden aikuisen palkalla. Äitiysloman jälkeen oli pakko mennä töihin, että pärjättiin ja työt olivat pätkätöitä. Oli vaikea saada lapselle hoitopaikkaa ja osa niistä oli todella surkeita. Maksu oli kova, tulorajat olivat niin alhaiset.
Koko ajan pelättiin pätkätöiden loppumista tai irtisanomista. Jotenkin on jäänyt mieleen sellainen toivottomuus ja huoli, mielialat olivat alhaalla ja koko ajan tuli negatiivisia uutisia. Toisaalta suututti kovasti se, miten pankkeihin kaadettiin veronmaksajien rahoja ja roistot ja ketkut vetivät niitä välistä. Elämä tuntui kovin synkältä ja raskaalta, tulevaisuus pelotti ja se, miten selvittäisiin asunto- ja opintolainoista.