Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Ala-aste ikänen. Muistan kyl et koulussa oli koulukirjat huonos kunnos ja kumeja puolitettiin yms. En tosin pitäny asiaa mitenkään outona kun ei ollu kokemusta muusta. Muuten ei vaikuttanu omaan elämään oikeestaan mitenkään. Lähipiirissäkään en muista et ois ollu kellään vaikeaa

Olin teini. Muistanahdistavat puhelut, mitä isä soitteli, koska oli taannut jonkun toisen lainaa ja tää toinen ei sitä pystynyt maksamaan. Oli just muutettu uuteen omakotitaloon ja äiti oli huolissaan miten rahat riittää. Uusia vaatteita ei lapsille ostettu. Katukuvaan ilmestyi kirpparit.

Mentiin kolmannelle luokalle 1992. Opettaja käski pitämään lyhyen esitelmän vanhempien ammatista. Oli vähän vaivaantunut kun melkein puolet luokasta sanoi että en tiedä, isä ja äiti on kotona.

Vierailija kirjoitti:

Olin teini. Muistanahdistavat puhelut, mitä isä soitteli, koska oli taannut jonkun toisen lainaa ja tää toinen ei sitä pystynyt maksamaan. Oli just muutettu uuteen omakotitaloon ja äiti oli huolissaan miten rahat riittää. Uusia vaatteita ei lapsille ostettu. Katukuvaan ilmestyi kirpparit.

Ensimmäiset 501 farkut ostin itse lukiossa tuista ja opintolainasta säästetyillä rahoilla, koska olin muuttanut omilleni ja vanhemmat eivät enää pystyneet vaikuttamaan paljoa rahan käyttöön. Säästin ruokakuluista. Olinkin tosi laiha ja pieniruokainen silloin, nyt ymmärrän, että melkein sairaalloisen laiha. Ehkä anorektikko.

Reilu 20v. Tein ylitöitä lähes joka viikonloppu, ostin talon

Demari-pankinjohtajaa lähdetiin pelastamaan eli Ulf Sundqvist. Arja Alho, Demari, nosti rehellisyys asiat esiin ja setä Paavo Lippo nen oli hyvin HYVIN VIHAINEN!  ,,sYP JA MUUT PANKIFIASKOT OLIVAT KAAMEITA. Yrittäjille ei annettu armoa vaan köydenpätkä. 

Ei vaikuttanut meidän perheessä mitenkään. Vanhemmat kävi suht hyväpalkkaisissa töissä. Asuttiin uudessa omakotitalossa ja matkustettiin joka vuosi Välimerelle.

Vajaa kolmikymppinen. Kunnan töissä, kaikkee käskettiin säästää, jopa vessapaperia. Talolainan korko 20 pros. Miehen suvun vanhat firmat meni valuuttalainoineen konkurssiin, oli vaikeeta, jotenki selvittiin.

Ei ole nykykorot mitään, ihmiset tottuneet nollakorkoihin. Myös palkat oli huonot vrt.nykypäiviin.

Olin juuri valmistunut, opintovelkainen ja täysin peeaa. Peruspäivärahalla. Puoliso opiskeli. Raha riitti vain vuokraan, sapuskaan ja bussilippuihin. Vaatteissa piti säästää.

Erikoista näin jälkikäteen ajatellen oli, että kämppien vuokrat olivat nykymittapuulla halpoja. Mekin asuimme kolmiossa ihan kohtuullisella paikalla hyvässä taloyhtiössä.

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri valmistunut, opintovelkainen ja täysin peeaa. Peruspäivärahalla. Puoliso opiskeli. Raha riitti vain vuokraan, sapuskaan ja bussilippuihin. Vaatteissa piti säästää.

Erikoista näin jälkikäteen ajatellen oli, että kämppien vuokrat olivat nykymittapuulla halpoja. Mekin asuimme kolmiossa ihan kohtuullisella paikalla hyvässä taloyhtiössä.

Vuokrasäännöstelyn loppua. Sitten kun se loppui joskus 1993, niin ei hintoja kerralla voinut tuplata vaan vuokrat alkoivat nousta astettain.

Ysärilamassa ei ollut nettiä eikä kännyköitä. Köyhän täytyi olla luova että keksi tekemistä.

Olin lukiolainen lama-aikana. Asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa duunarivanhempien kanssa. Vanhemmilla oli töitä lastenhoitajana ja bussikuskina koko laman ajan. Tein keikkatöitä lukion ohessa siivoojana ja sillä tavalla oli ihan kivasti omaa rahaa. Tuntui että asiat oli paremmin kuin ennen, eikä joutunut olemaan silmätikkuna kun koskaan aikaisemmin ei ollut rahaa mihinkään tai vaatteet oli hankittu kirppikseltä.

Kävin töissä ja oli kuukauden lomautus.

Vierailija kirjoitti:

Pankit kaatuilivat. Pankissa töissä ollut setäni joutui työttömäksi. Hän alkoi juoda oikein kaksin kasin. Tämän muistan parhaiten.

Nimenomaan pankit eivät kaatuilleet, vaan fuusioituivat keskenään jne. ja oli yyteet ja osa porukkaa sai potkut, mutta valtio pelasti nimenomaan pankit kaatumasta, ja pankit saivat järjettömän isot tuet, joita eivät koskaan maksaneet valtiolle takaisin sitten kun alkoi muutamassa vuodessa mennä taas todella hyvin.

Pankit päästivät yritykset konkurssiin, ja siinä meni suurelta osalta työt alta, ja yrittäjät tekivät itsareita tai vähintään erosivat puolisostaan, masentuivat ja alkoholisoituivat.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_pankkikriisi

Olin juuri valmistumassa yliopistossa. Töitä oli vaikea löytää. Lähdin johonkin valtionhallinnolliseen palkkatuettuun työhön toiselle paikkakunnalle. Kaikki rahat menivät työpaikkakunnan asunnon vuokraan ja matkoihin kotipaikkakunnalle. Olin pari vuotta noissa töissä ja siirryin määräaikaiseen projektiin kotipaikkakunnalle, jonka kautta sain valitaan 90-luvun lopulla.

Meillä oli vasta ostettu asunto ja olin äitiyslomalla, kun ensin tuli lomautuslaput ja sitten irtisanomisilmoitus. Olipa kiva mennä takaisin töihin, kun tiesi, että kuukauden kuluttua olen työtön. Asuntolainan korko nousi 13 %:iin. Miehellä säilyi työ, mutta oli pienipalkkainen. Ihan kauheaa aikaa, vieläkin tuntuu pahalle.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvun kasinotalous pyöri täysillä ja tein päivätöiden lisäksi työtä myös oman yritykseni palveluksessa. Rahaa tuli ikkunoista ja ovista. -Mutta, muutoksen tuulet huonompaan alkoivat näkymään jo vuotta ennen kuin lama todella iski: Yhä harvemmin kukaan enään aloitti uutta projektia, kunnes projektiteollisuutemme pysähtyi kokonaan (talonrakennusala). Työnantajani meni konkurssiin ja omat privaattityöt loppuivat.

Kavereiden yrityksiä rakennusalalla meni konkursseihin rahaliikenteen pysähtyessä. Moni oli uskonut ikuiseen kasvuun ja ylilainoittanut itsensä. Lähipiirissäni 3 yrittäjää teki itsemurhan vuoden aikaikkunan sisällä vain siksi, että yritys meni nurin ja kalliit valuuttalainat menivät maksuun. -Ei ole helppoa kun menettää kaiken.

Onnekseni yrittäjyyteni tulkittiin sivutoimiseksi ja pääsin ansiosidonnaiselle. Ammattini mahdollisti pimeän työnteon ja sain elintasoa korjattua pimeillä tuloilla. Pimeä rakennusbisnes kukoisti: Saatavat perittiin nyrkein ja puukoin, joko itse tai jonkun ammattimaisen torpeedon toimesta. -Ostin laman keskellä työttömänä (!) omakotitalon 240.000 markalla joka vain muutama vuosi aiemmin aiemmin oli maksanut 690.000 markkaa.

Lopulta kyllästyin elämään lain pimeällä puolella, lopetin pimeät työt, lähdin opiskelemaan uutta ammattia, pääsin työharjoitteluun ulkomaille ja palasin Suomeen 1994 kun nousukausi oli jo alullaan. Työllistyin nopeasti vain parin kuukauden työttömyyden jälkeen ja pääsin ihailemaan Nokialandin syntyä ja olemaan osa sitä.

Minun kävi työelämämielessä hyvin. -Harmitti kun itsemurhaan päätyneet eivät olleet jaksaneet, koska jos he olisivat jaksaneet, muutos parempaan olisi ollut vain muutaman vuoden päässä, kuten minullakin. Kaipaan ja ajattelen ehitä usein, koska itsetuho oli niin turhaa ja tarpeetonta, koska niin kauan ja pitkään kuin on elämääkin, on aina mahdollisuus huomenna tai ensi viikolla parempaan.

Kiva lukea asiallinen vastaus

Opiskelin 90-luvulla ammattiin, jossa oli työvoimapula.. Olen edelleen samalla alalla, työvoimapula jatkuu, joten työttömänä ei ole tarvinnut olla. Ei myöskään sisko eikä vanhemmat olleet koskaan työttömiä. En tainnut seurata uutisia tuolloin, koska en muista lamasta mitään. Tai uutisia varmaan katsoin, mutta ei tuolloin kiinnostanut politiikka ja talous.

Minusta ihmisiin vaikuttaa uutisotsikot niin, että ruvetaan varmuuden vuoksi pihtaileen kulutuksessa. Jos hintoihin liittyviä otsikoita ei olisi, ihmiset eivät välttämättä edes tajuaisi vaan jatkaisivat elämää ja kulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin 90-luvulla ammattiin, jossa oli työvoimapula.. Olen edelleen samalla alalla, työvoimapula jatkuu, joten työttömänä ei ole tarvinnut olla. Ei myöskään sisko eikä vanhemmat olleet koskaan työttömiä. En tainnut seurata uutisia tuolloin, koska en muista lamasta mitään. Tai uutisia varmaan katsoin, mutta ei tuolloin kiinnostanut politiikka ja talous.

Minusta ihmisiin vaikuttaa uutisotsikot niin, että ruvetaan varmuuden vuoksi pihtaileen kulutuksessa. Jos hintoihin liittyviä otsikoita ei olisi, ihmiset eivät välttämättä edes tajuaisi vaan jatkaisivat elämää ja kulutusta.

Samoin, opiskelin tuolloin ammattiin, jossa on töitä riittänyt. Isäni oli työttömänä 90-luvulla kolme vuotta ja äiti teki kotona töitä. Ihmettelen miten äiti jaksoi katsoa 24 h miestä, jolle työttömyys oli kova pala. Oli syyllinen olo, kun pääsin valmistuttuani töihin ja kävin jopa toisinaan ravintolassa pizzalla poikaystäväni kanssa. Samaan aikaan tiesin, että vanhemmat maksoivat kovakorkoista asuntolainaa yhden ihmisen palkalla. Tosin lamankin aikana asiat olivat hyvin samoin kun ennen lamaa eli aina syötiin itsetehtyä kotiruokaa, ei santsattu, ei reissattu.

Olin 20 ja just aloittanut yliopisto-opinnot kun ysäri lle siirryttiin. Sain hyvin kesätöitä opintojen ajan, ja myös joululomaksi kun halusin. Aloin seurustelemaan ja -93 poikaystävä osti oman asunnon. Oli tissibaareja ja realisointikeskuksia, oma elämä oli kuitenkin hyvää eikä rahasta ollut pulaa.

Olin silloin 19v ja valmistuin ammattiin vuotta aiemmin. Ehdin olla vuoden päivät töissä kun lama alkoi.

Ihme kyllä en joutunut lomautetuksi.