Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Europeiska unionen/Grundades Euroopan unioni perustettiin ; 

1 november 1993, Maastricht, Nederländerna

Tässä syy lamaan! 

Kuules flättäri eu perustettiin paljon aikaisemm7n, sen juuret olivat jo 40-50 luvun vaihteen hiili ja teräsunionissa, lama alkoi jo 1990...

Mies 25. Meni open duunit alta enkä se koommin alalle palannut. Ehkä hyvä, ehkä ei. 

Köyhiä oltiin ennen lamaa. Köyhiä oltiin laman aikana ja köyhiä oltiin laman jälkeenkin.

Kaikki ne, jotka olivat leveilleet velkarahoilla, ottivat pahasti takkiinsa.

Pääsin Nokialle Saloon 1991, jo seuraavana vuonna tuntui, että ollaan suuren äärellä, kännykkäbisnes teki kansainvälisen läpimurron. Lama ei ollut mulle muuta kuin etäisiä iltapäivälehtien lööppejä. Hommia riitti ja rahaa tuli kuin vettä rännistä koko 90-luvun.

Vuonna 1990 mieheni ja minä olimme molemmat 38 vuotiaita ja poikamme oli 8 vuotias. Lapsen takia tein töitä 30 viikkotuntia. Työnantajamme siirtyi 4 päiväiseen työviikkoon, mutta koska 30 tuntia oli se uusi täysi tuntimäärä ei palkkani pudonnut. Itse asiassa pystyimme säästämään lähes 40 % 100 neliön omistusasunnon hinnasta.

Muistan, että lasketeltiin paljon Rukalla. Oli kausikortit. Ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Rinteissä oli ajoittain hiljaista, varsinkin iltamäessä ja kovilla pakkasilla.

Olin 15 v molemmin puolin lamassa, ei oltu köyhiä eikä kipeitä. Lamassa jotkut on väistämättä voittajia.

Lapsi. Ei vaikuttanut elämääni mitenkään, olin köyhien opiskelijoiden lapsi jotka valmistuivat laman kynnyksellä hyvin työllistäviin ammatteihin, saivat heti töitä ja suunta oli vain ylöspäin. En siten myöskään muista kuin muiden ihmisten valittelua lamasta, minun perheessäni se ei näkynyt.

Teimme tuolloin isot asuntokaupat ja vaihdoimme toisen auton uudempaan. Ei kai lama vaikuttanut mitenkään. Lainakin maksettiin etuajassa pois.

Yläkouluikäinen. Omassa elämässä ei mainittavasti näkynyt. Näin jälkikäteen ajateltuna hieman yllättävää, sillä ns. tavallisessa perheessä olen kasvanut. Tiedotusvälineistä lamaa tuli seurattua senkin edestä. Erään sukulaisen yrityskuviot saivat kylmää kyytiä niissä käänteissä. Kuin ihmeen kautta sinnitteli ja yrityskin selvisi.

Ostin ensimmäisen asuntoni v. 92. En olisi ikinä nykyisin enkä 80-luvun lopunkaan hinnoilla pystynyt ostamaan niin kivaa asuntoa hyvältä paikalta yksinhuoltajan palkalla, jos asuntojen hinnat eivät juuri silloin olisi tippuneet radikaalisti. Olihan ne korot kovat, mutta jotenkin se asunto saatiin 15 vuodessa maksettua. Töitäkin riitti, mutta olihan se aika tiukkaa silloin kun lapset olivat päiväkodissa, muistan niihin aikoihin yhden kerran hakeneeni toimeentulotukeakin.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa ostettu asunto pari vuotta aiemmin ja olin esikoisen kanssa äitiyslomalla, kun töissä alkoi yt:t. Töihin palauttuani sain heti irtisanomisilmoituksen kouraan. Meillä asuntolainan korko nousi onneksi vain kohtuulliseen 13 %:iin, mutta tiukkaa sen maksaminen teki. Minulle lama jätti ikuisen turvattomuuden tunteen ja olenkin hyvin turvallisuushakuinen. Pyörittelen silmiäni aina, kun joku täällä kysyy, maksanko asuntolainan pois vai sijoitanko. Kuulemma vain hölmö maksaa lainan.

Laman alkaessa yhdellä työkaverilla oli 500.000 markan sijoitukset. Ne tippui hetkessä puoleen. Yksi kaveri oli ostanut 500.000 markan asunnon, sen arvo tippui 300.000 markkaan, mutta laina jäi. Monelle kävi niin, että asunto oli pakko myydä, mutta lainaa jäi senkin jälkeen maksettavaksi jos asunnon yleensä sai kaupaksi. Osa porukasta pääsi omistusasuntoon kiinni naurettavan halvalla.

Sama täällä. Olimme vaimon kanssa kaksien opintolainojen ja asuntolainan puristuksessa kolmen pienen lapsen kanssa. Lainan pelko jäi. Piti tehdä älyttömästi ylitöitä, että selvisi lainaeristä.

Se oli valtava omaisuuden uusjako. Suurin Suomen historiassa.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1992 ja lähdin Helsinkiin opiskelemaan. Muutamaa vuotta myöhemmin harjoittelupaikkoja oli tarjolla vain palkatta. Äitini oli määräaikaisena vuoden kerrallaan, isäni irtisanottiin ensimmäistä kertaa eläissään ja hänestä tuli pitkäaikaistyötön. 

Kirppiksiä oli joka nurkalla: Tennispalatsissa ja Kampissa muutenkin, Hietalahden torilla, Forumin parkkihallissa ja VR:n makasiineilla viikonloppuisin. 

Keskikaljakuppiloita oli valtavasti. 

Kirjoitin ylioppilaaksi 1994. Meidän perheessä lama ei suuremmin näkynyt. Emme koskaan paljoa matkustelleet, ehkä kerran vuodessa Lapissa. Vanhemmilla pysyivät työpaikat eikä lainaa ollut paljon 80-luvulla rakennetussa pienehkössä omakotitalossa.

Ja sain ne Levikset ehkä kerran vuodessa. Muttei meidän elämä muuttunut koska elimme ennen lamaakin säästeliäästi.

Mutta se, mikä lamavuosista jäi, oli lyhyt opiskelu. Muistan kun lukion jälkeen heitin hyvästit unelma-alalleni koska piti valita ala josta varmasti työllistyy. Lukiossa meitä peloteltiin niin paljon työttömyydellä!

Työttömäksi joutuminen oli ihan kauhea ajatus. Opiskelin sitten vain merkonomiksi ja oli kiire saada vakituinen työpaikka. Se oli se mihin tähdättiin. Ja sitten ostaa oma asunto.

Nyt olen 25 vuotta tehnyt noita töitä johon vain pakon edessä ajauduin. Kiinnostus työntekoon on nollassa ja kaduttaa etten opiskellut kunnon koulutusta.

Olin silloin 43v , oli uudehko ihana koti ja kaikki ok, niinkuin nytkin. Ei ollut pikkurahan puutetta. Töitä tehtiin innoissaan.

Täytin v.-90 kolmekymmentä vuotta. Olin juuri muuttanut Amerikkaan ja lama ei ehtinyt koskettaa. Tunnen joskus syyllisyyttä siitä, miten vähän tuli seurattua asioita, kun olin juuri perustanut perheen ja talous oli kunnossa. Nyt, eronneena, olen tajunnut, miten etuoikeutettua elämää elin. Tunnen suurta myötätuntoa ilman omaa syytään vaikeuksissa kamppailevia ihmisiä. Varsinkin juuri nuoria, joilla pitäisi olla unelmia tulevaisuudesta. Kun työpaikkakin tuntuu olevan lottovoitto.

Ei kauheasti muuttanut mitään. Siirryin yläasteelta lukioon ja seurasin laman vaikutuksia lähinnä uutisista. Yhden pahan koulukiusaajan veneenveistäjä-isältä meni työt ja kulissit sortui. Kyllä nauroin!

Synnyin -94 mutta meidän perhe oli tuolloin todella varakas joten käytiin paljon ulkomailla ja saatiin käytännössä kaikki mitä haluttiin, vanhemmat sisarukset kertoneet että ei näkynyt lama meillä mitenkään

Olin äitiyslomalla. Kaksoset syntyi v.90. Mies siirrettiin 4 pv työviikkoon puoleksi vuodeksi. Se oli meille todella hyvä juttu.