Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi lama oli tarpeen?

Antoi monelle muistutuksen kuolevaisuudesta!

Luin 90 luvun lamasta vasta vuosia myöhemmin. En tiennyt lamasta mitään. Itse olin töissä ja tienasin paljon rahaa koko ajan ja hyvin meni. Ostin talon ja sen maksoin pois 10 vuodessa. Nyt sen arvo on 565000 euroa. Myöhemmin vasta jotkut puhui lamasta ja kyselin mistä lamasta te oikein puhutte kun itse en sellaista huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kaikkien vihaama maahanmuuttajalapsi, joka silloin Suomeen muutti. Mitään tukia ei ikinä saatu. Vanhemmat teki molemmat kahta työtä minimipalkoilla, mikä riitti just siihen, että saatiin pikkukaupungin laidalla vuokra maksettua, mutta ei aina ruokaan. Vaatteista puhumattakaan. Koulussa jatkuvaa kiusaamista taustan ja köyhyyden takia. Olin aina luokkani paras ja ahkerin, mutta koska rasistisuomi, niin eihän se elämäntaso tuosta oikeastaan koskaan parantunut vuosienkaan jäökeen. Turhaa kärsimystä kaikki. Mikä lohduttaa? Tieto siitä, että joku päivä voi kuolla enkä varmasti tule tähän paskayhteiskuntaan ikinä enää, jos se minusta on kiinni.

Jos on tuollaiset tuntemukset, niin eikö kannattaisi muuttaa toiseen maahan? Turha sitä elämäänsä on pilata ja mieltänsä myrkyttää. 

Jep, toivottavasti edes hyödynsi Suomen ilmaisen koulutusjärjestelmän ja lähti muille maille, 'vaikkei mitään tukia koskaan saatu' (ei voi pitää paikkaansa). Valitettavasti se, että on omasta mielestään paras ja ahkerin, ei kokeissa riitä.

Mä en näe tuossa isoimpana omgelmana rasimia vaan koulukiusaamista ja kiusaamista yleensä. Suomalaisten lempipuuhaa. Näkeehän sen joka paikassa. Nytkin pidetään pakolla ihmisiä työttömänä kun ne joilla on valta vaikuttaa tekee kaikkensa sen eteen, poliitikot, yritysjohtajat, koulut media. Että pitää nyt tuoda suomeen hitosti sakkia viemään suomalaisten työpaikat ja vaikka vaan pilaamaan suomalaisten soidinmenot. Vaikka sitten levittämällä sukupuolitauteja ja seksuaalisella väkivallalla jne. 

Rasismi itsessäänhän ei mihinkään häviä, sitä löytyy joka maasta. Nyt se on vaan muuttanut muotoa ja kohdistuu kantaväestöön.

Muutos on suuri ja perumaton. Vaikutukset alkavat tuntua aivan lähiaikoina.

Vierailija kirjoitti:

Pankit kaatuilivat. Pankissa töissä ollut setäni joutui työttömäksi. Hän alkoi juoda oikein kaksin kasin. Tämän muistan parhaiten.

Ei pankit kaatuilleet, niitä fuusioitiin yhteen ja ne valtio pelasti, ja firmat jotka työllisti porukkaa meni sitten konkurssiin. Valtio teki valinnan, että annetaanko pankkien vai firmojen kaatua. Väärin valitsi. Pankeille öysättiin järjettömät määrät pankkitukia ja muutamassa vuodessa pankit tahkosi taas isoja voittoja, eivätkä koskaan maksaneet tukia takaisin valtiolle. 

Firmat oli nurin ja pysyi, työttömyys jäi pysyvästi korkealle tasolle.

Koska Ich war in Schweden, jag kunde svenska to speak, so I was working siellä, eikä se Suomen lama paljon heilauttanut minua. Lehdistä saattoi lukea, jos kiinnosti, mutta suomalaiset lehdet eivät minua kiinnostaneet, eivätkä Ruotsin lehdet paneutuneet Suomen ongelmiin. Vähäpätöinen naapuri kun oli (ja on).

Ja itselläni lamavuodet pelkkää bailausta.

14 000 yrittäjää tappoi itsensä....oli karmeaa aikaa. Pääsyylliset jäi tuomiotta ja palkittiin jopa komissaarin paikalla eli samoin kuin nyt.

Lukiossa olin 90-luvun alun ja sen jälkeen intissä ja opiskelemassa. Töihinkin muutama viikko valmistumisen jälkeen 90-luvun puolivälissä.

Jos olette joutuneet työttömiksi, lama-aika on aina sellaista aikaa jolloin korjausliikkeitä tapahtuu, eli huonoa yritystoimintaa ajetaan alas ja ylipalkattua väkeä kengitään ulos.  Se mitä jäljelle jää, voi olla hyvinkin kiinnostunut teidän osaamisestanne em. korjaustoimien aikana tai sen jälkeen.

Myös 90-luvun laman jälkeen lähti monenlaisia investointeja liikkeelle isossakin mittakaavassa, silloin on voinut moni aiemmin huonoon asemaan joutunut muuttaa asemaansa paljon paremmaksi.

Osaamisesta on kuitenkin jollain tavoin pyrittävä pitämään huolta. Yrityksetkään ei kaikista tutkintopapereista ole kiinnostuneita vaan enemmän voi ratkaista henkilön itse hankkima osaaminen ja tieto, joillakin harrastuksetkin voi olla sen luontoisia että niissä hankittu tietotaito käy myös yritystoiminnan palvelukseen.

Kouluttautumiseen kannattaa pitää terve kritiikki mukana, koska osaltaan siinä on kyse myös siitä että saadaan kansalle syötettyä velkaa, ja sitä velkaa onkin sitten iso työ maksaa myöhemmin takaisin. Monille on käynyt niinkin että on kymppitonnien opintovelat, mutta tehnyt työkseen lopulta jotakin ihan muuta.

Olin 10v eikä lama oikeastaan vaikuttanut meidän elämään mitenkään.

91 Olin 14v ja ainakin osittain laman seurauksena syrjäydyin. Miehistä todella monet olivat työttöminä ja tulevaisuus näyttäytyi hyvinkin toivottomana. Ketään ei oikeastaan kiinnostanut se etten ollut kiinnittynyt mihinkään elämässäni. Ainoastaan armeijaan määrättiin. Sen jälkeen sai taas olla oman onnensa nojassa.

En sitten koskaan kiinnittynyt yhteiskuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Muistan lähinnä päättäjien käsittämättömän toilailun.

Vahvan markan politiikka oli ensinnäkin jotain niin älytöntä, että silloin taloustieteen opiskelijana pyörittelin epäuskoisena silmiäni.

Ja itse laman hoito se vasta mieletöntä olikin. Julkinen puoli teki täysjarrutuksen juuri silloin, kun olisi pitänyt elvyttää. Seurauksena sotaan verrattavat traumat ja iso kasa ihmisraunioita. Toki osa voitti isosti, joten kaipa heitä sentään hymyilyttää.

kyllä Suomi elvyttikin eli laittoi kaiken lainarahan mitä vaan sai kulutukseen. Suomi vaan sai lainaa aika vähän kun maahan ei luotettu

Vierailija kirjoitti:

Olin 22 syksyllä 1990. Muista, että työt loppuivat senään kahdessa kuukaudessa.

Sitä ennen olin ylioppilaana jopa ekonomin kesälomasijaisena. Minne tahansa menin, sain sen määräaikaisen työn.

Ja yhtäkkiä ei enää mitään.

Sitten lähdin opiskelemaan. Ei muuta muistoa.

Olin 24. Olin juuri saanut hyviä määräaikaisia arkkitehdin paikkoja, vaikka olin vasta opiskelija. Joulun jälkeen piti alkaa taas yksi pätkä. Sitten kaikki rakennus-ja suunnittelutyöt loppuivat kuin seinään, ja yhtäkkiä kaikki tuntemani arkkitehdit olivat työttömänä. Juuri perustettuja yrityksiä kaatui, asuntoja meni myyntiin halvalla, nuoret yrittäjäperheet näkivät jopa nälkää. Hetken kuluttua olin todella tyytyväinen, että sain pätkätöitä siivoamassa ja torimyyjänä. Vuoden kuluttua sain lyhyen pestin Saksasta, minne lähti paljon arkkitehteja, mutta palasin sitten, toiveissa kuitenkin asettua Suomeen.

Vierailija kirjoitti:

Oli 19v kun valmistuin kauppaoppilaitoksesta kortistoon vuonna 1992 

Kaksi vuotta aikaisemmin atk-linjalta valmistuneet oli vielä revitty käsistä töihin, kun meidän vuosikurssilaisemme eivät saaneet enää edes työharjoittelupaikkoja vaan harjoittelu kuitattiin kirjallisella tehtävällä.

Oltuani jonkin aikaa työttömänä, onnistuin saamaan paikan siivojana Nokian pääkonttorilla. Siivosin mm. osastolla, jolla samalta linjalta aikaisempina vuosina valmistuneita koulukavereita työskenteli it-asiantuntijoina. Siivouspestin jälkeen työskentelin mm. varastomiehenä ja pakkaajana. Näiden "menetettyjen" työvuosien vuoksi minulla meni yli 10 vuotta, ennenkuin saavutin suoraan koulutusta vastaaviin työtehtäviin päässeet entiset koulukaverit.

Tämän kokemuksen vuoksi olen peloissani omien lasteni vuoksi, joiden työharjoittelut ammatillisessa oppilaitoksessa peruttiin viime vuosina koronan vuoksi. Harjoittelusta saatavilla ollutta työkokemusta, kontakteja ja merkintöjä cv:ssä ei voi mitenkään korvata tehtyillä lisätehtävillä.

Minullakin olisi pitänyt opintojen aloittamisesta viiden vuoden päästä olla alan töissä, mutta siihen menikin kymmenen. Viisi vuotta on iso lovi eläkkeestä ja asuntolainan maksusta.

Minä valmistuin kauppiksesta myyntimerkantiksi vuonna 1992, ja luonnollisesti suoraan kortistoon koska olin vain 17-vuotias. Edes Helsingissä ei päässyt enää töihin, vaikka 15-vuotiaana 1990, pääsi suurinpiirtein mihin vaan kesätöihin, minäkin olin 50mk tuntipalkalla kaksivuorotyössä, mukavat tienistit sen ikäiselle.

Laman seuraukset oli sellaiset, että mun ura ei koskaan lähtenyt käyntiin, koko ysäri meni ihan keikkahommissa ja jotain provikkajuttua josta ei tienannut mitään. Olen opiskellut sen jälkeen vielä 3 ammattia, ja nyt opiskelen amk:ssa, mutta vaikka lähestyn jo viittäkymppiä, kertaakaan en ole saanut vakituista vakaata työpaikkaa.

6 vuotta nuorempi systeri, joka kävi myös kauppiksen, ei ole ollut päivääkään työtön, eli olisi kannattanut ysärillä opiskella sen laman yli, jos olisi valmistunut vaikka 1996-1998 niin voisi olla elämä toisenlaista.

Olin seitsemänvuotias ja muistan paljonkin. Ensimmäisen luokan syksyllä saatiin todella hyvää kouluruokaa ja välipalaksi esimerkiksi rahkoja. Talvella välipalat loppuivat. Seuraavana lukuvuonna kiristettiin lounaastakin. Emme enää saaneet esimerkiksi ruisleipää emmekä karjalanpiirakoita. Isosiskoni päivitteli sitä, että oppikirjoja sai entistä vähemmän, ei tehtäväkirjoja, ja lukukirjat kerättiin vuoden lopussa vois.

Perhettämme ei lama suoranaisesti koetellut. Seurasin uutisia, tai kai niitä tuli väkisellä katsottua, kun televisio oli auki. Muistan, että Säästöpankille tapahtui jotain pahaa vuonna 1991. Myös markan kellutus jäi mieleen sekä leipäjonot, joita pidettiin Suomi-kuvan häpeäpilkkuna ulkomaalaisten silmin.

Äitini ihmetteli, että miten tämä on tällaiseksi mennyt. Hän oli kuitenkin työtön vapaaehtoisesti, kun meillä oli pieniä lapsia. Isälläni oli kohtuullisen hyvä palkka, joten pärjäsimme siis.

Vierailija kirjoitti:

14 000 yrittäjää tappoi itsensä....oli karmeaa aikaa. Pääsyylliset jäi tuomiotta ja palkittiin jopa komissaarin paikalla eli samoin kuin nyt.

Jos joku tappaa itsensä on siihen syyllinen itse. Turha hakea syyllistä muualta. Monilla oli silloin vaikeaa eikä tehnyt itsaria.

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin kauppiksesta myyntimerkantiksi vuonna 1992, ja luonnollisesti suoraan kortistoon koska olin vain 17-vuotias. Edes Helsingissä ei päässyt enää töihin, vaikka 15-vuotiaana 1990, pääsi suurinpiirtein mihin vaan kesätöihin, minäkin olin 50mk tuntipalkalla kaksivuorotyössä, mukavat tienistit sen ikäiselle.

Laman seuraukset oli sellaiset, että mun ura ei koskaan lähtenyt käyntiin, koko ysäri meni ihan keikkahommissa ja jotain provikkajuttua josta ei tienannut mitään. Olen opiskellut sen jälkeen vielä 3 ammattia, ja nyt opiskelen amk:ssa, mutta vaikka lähestyn jo viittäkymppiä, kertaakaan en ole saanut vakituista vakaata työpaikkaa.

6 vuotta nuorempi systeri, joka kävi myös kauppiksen, ei ole ollut päivääkään työtön, eli olisi kannattanut ysärillä opiskella sen laman yli, jos olisi valmistunut vaikka 1996-1998 niin voisi olla elämä toisenlaista.

Vaikuttaa paljon myös sukupuoli. Silloinen tyttöystävä pääsi helposti vakipaikkaan kun itse räpelsin pätkäduuneissa. Nykyään miehen ei kannata suomessa edes vaivautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä valmistuin kauppiksesta myyntimerkantiksi vuonna 1992, ja luonnollisesti suoraan kortistoon koska olin vain 17-vuotias. Edes Helsingissä ei päässyt enää töihin, vaikka 15-vuotiaana 1990, pääsi suurinpiirtein mihin vaan kesätöihin, minäkin olin 50mk tuntipalkalla kaksivuorotyössä, mukavat tienistit sen ikäiselle.

Laman seuraukset oli sellaiset, että mun ura ei koskaan lähtenyt käyntiin, koko ysäri meni ihan keikkahommissa ja jotain provikkajuttua josta ei tienannut mitään. Olen opiskellut sen jälkeen vielä 3 ammattia, ja nyt opiskelen amk:ssa, mutta vaikka lähestyn jo viittäkymppiä, kertaakaan en ole saanut vakituista vakaata työpaikkaa.

6 vuotta nuorempi systeri, joka kävi myös kauppiksen, ei ole ollut päivääkään työtön, eli olisi kannattanut ysärillä opiskella sen laman yli, jos olisi valmistunut vaikka 1996-1998 niin voisi olla elämä toisenlaista.

Vaikuttaa paljon myös sukupuoli. Silloinen tyttöystävä pääsi helposti vakipaikkaan kun itse räpelsin pätkäduuneissa. Nykyään miehen ei kannata suomessa edes vaivautua.

Kyllä sukupuoli vaikuttaa todellakin, varsinkin nuorten naisten työllistymiseen, koska heissä piilee iso riski äitiyslomalle ja lasten sairastaessa kotona vetelehtimiselle. 

Taitaa tilastojen mukaankin naiset tehdä enemmän pätkätöitä ja osa-aikatöitä kuin miehet.

Olin parikymppinen ja sain vakituisen viran valtiolta. Palkka oli niin pieni että ensin sain asumistukea, mutta sitten laman takia tuet tiputettiin, joten vaikka vuokra nousi, tuki loppui. Köyhää oli, ei ollut varaa matkustaa, tai ostaa mitään muuta kuin pakolliset tavarat, ja niistäkin aina halvinta mahdollista.