Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Itse olin 20 vuotias laman alkaessa, aloitin opiskelun yliopistossa, ennen lamaa kesätöitä sai helpolla, mutta vuonna 1991 ei sitten niin millään. Isä ei menettänyt työpaikkaansa mutta tiukilla vanhemmat olivat lainan lyhennysten kanssa, joutuivat raapimaan rahat myymällä omaisuutta ja jopa meidän lasten vähäiset säästöt lainattiin, että saatiin joku erä maksettua. Moneen vuoteen ei saanut sitten kesätöitä, oli rekrykielto monessa paikassa ja elämä oli yhtä kitkuttamista, vaatteet vanhoja, mutta viinisammio porisi opiskelija-asunnon nurkassa.

Vienti lähti vetämään ja talous piristyi devalvaation jällkeen, vaikkakin se kaatoi paljon valuuttalainoja ottaneita ylivelkaantuneita yrityksiä ja kotitalouksia. Sitten alkoi saamaan kesätöitä ja omakin talous alkoi piristyä.

Jos laman syyllisiä etsii Niin Neuvostoliiton romahtaminen, lainojen myöntäminen liian kevyin ehdoin ja ennen kaikkea kovan markan poliitiikka. olivat pääsyylliset. Etenkin kovan markan politiikasta kiinnipitäminen oli typerää, sitä ajoivat etenkin demarijohtajat Sorsa ja Koivisto. Muutenkin SDP oli pääsyyllinen laman pitkittymiseen AY-liikkeen kanssa, joka ei joustanut piiruakaan ennen kuin oltiin todella kuilun partaalla ja devalvaatio oli pakollinen, jotta Suomi olisi säilyttänyt maksukykynsä.

Äärivasemmisto oli 90-luvun alussa hajalla, kun kommunistipuolueet kaatuivat ja niistä muodostettiin vasemmistoliitto, tosin nämä vaikuttivat erittäin agressiivisesti ay-liikkeen takana.

Ay-liikettä ja vasemmistopuolueita voidaan syyttää myös 2008 laman pituudesta, olisi tarvittu sisäinen devalvaatio viennin käynnistämiseksi, kun ei ollut enää markkaa jota kelluttaa, mutta Ay-liike ei antanut piiruakaan periksi ja seurauksena oli pitkä kylmä kausi ja paljon kaatuneita yrityksiä ennen kuin kilpailukyky saatiin takaisin kilpailijamaiden kustannustason kohotessa. 

Aloitin ala-asteen syksyllä 1991. Juuri noihin aikoihin alkoi vanhempieni huomattava vaurastuminen, kun molemmat säilyttivät työnsä (isä pienyrittäjä jolla tuloissa kuitenkin saattoi olla vaihtelua, äiti valtiolla) ja kaikki laman myötä halpeni. Tuli iso omakotitalo kauniilta alueelta, ht-vene, kesämökki (vaatimaton), autotkin vaihtuivat (vaikkakin yhä käytettyjä). Sitä vastoin 80-luku vaatimatonta kitkuttamista muiden vaurastuessa pienessä rivitalokaksiossa, jonka olohuone isän toimistona, nelihenkinen perhe sinnitteli keittiön ja makuuhuoneen alueella. Postimerkin kokoinen piha jonka kaiken tilan veivät kaksi autoa. Voin sanoa, että vanhempani olivat kaukaa viisaita ja ymmärsivät odottaa elintason kohottamiseksi suotuisampia aikoja, josta valtava kiitos heille!

Mutta ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. 90-luku heillä velkainen, joten pihistely arjessa tuli tutuksi: jonkun aiemman kommentoijan tapaan makkarapötköjä itse siivutettavaksi valmiiksi siivutetun sijaan, vedellä jatkettua maitoa (onneksi melko harvoin), halpoja valmislaatikkoruokia ja kauraleipää silloin kun ei isä/äiti ollut tekemässä kotiruokaa. Vaatteet meille lapsille muistaakseni ostettiin uusina. Ulkomaanmatkoja kaksi (Pohjoismaihin) koko 90-luvulla, päivän mittaisia kotiseutumatkoja usein pääosin ilman maksullisia lisävirikkeitä (ruokailuja, turistikohteita ym. ) Jonkin verran ostettiin C-kasetteja ja CD-levyjä kaupoista, mutta tutuksi tuli myös musiikin äänitys radiosta kasetille (ilmaista). Samaan aikaan vanhemmilla vapaaehtoista eläkesäästämistä, mitä en lapsena ymmärtänyt kun kaikki siihen menevä raha oli tietenkin arjesta pois. 

Perhe pysyi kunniallisesti yhdessä faijan kuolemaan asti, mutta perheen ilmapiiri erityisesti isän osalta oli kireä koko 90-luvun, 2000-luvulla helpottui. Rahatilanne ilmeisesti stressasi kaikkiaan. Varpaillaan sai kulkea symbolisessa mielessä ja mahdollisimman hiljaa elellä ettei ärsyttäisi tahattomastikaan. Mutta suht onnellista aikaa näköjään moneen muuhun nähden. Koulussakin pärjättiin hyvillä arvosanoilla kun oli lukupäätä.

Vierailija kirjoitti:

Olin kolmekymppinen. Luojan kiitos olin onnekas ja en ollut päivääkään työttömänä vaan päin vastoin tein ulkomaanprojekteja ja pääsin nauttimaan verottomista ulkomaan päivärahoista.

Olin ex vaimoni kanssa ostanut juuri ennen lamaa ylihintaisen kerrostalokaksion ja velkaa oli niin paljon että huh huh. Lapsikin syntyi vuonna 1990 ja ex vaimo jäi työttömäksi vuonna 1992 talvella.

No lamasta onneksi selvittiin kun tein töitä kuin eläin. Vietin kuukausi tolkulla töissä ulkomailla.

Tiedän että kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä tuurista tuo töissä jatkaminen tuohon aikaan todellakin oli kiinni ei taidoista tai omista hyvistä tai huonoista valinnoista.

Tuo tarina on yksi lama-aikaan liittyvistä "tein töitä kuin eläin" jutuista. Moni muukin teki juuri noin, mutta noutaja tuli silti. Suurin ongelma tuohon aikaan liittyi jo silloin tähän asumisen hinnan totaaliseen yliarvostamiseen. Ja vielä sen päälle jo ennen lamaa vallinneisiin ylisuuriin korkoihin itse keksityille ja typerän suurille pääomille. Kukaan järkevä ei toimi niin. Mutta ylimielisessä Suomessa järkeä oli jo silloin huomattavan vähän käytettävissä.

Lama-aikana nuo korot nousivat jopa 15% tasolle, joka riittäisi varsinkin nykyisillä velkasaldoilla vielä suurempiin taloudellisiin tuhoihin, kuin mitä ne olivat silloin 1990-luvulla. Ja ne olivat mittavia jo silloin. Kaikki ne, jotka yrittivät töitä tehdä eivät siitä hengissä selvinneet. Hyvin moni putosi lopullisesti pois siitä härdellistä. Töitä ei saanut, eikä tarjolla oleviin edes kelvannut.

Itse väitän, ettei 1990-luvun lamasta ole edes oikeasti selvitty. Nokian menestys siirsi vain vaikutuksia n. 15 vuotta eteenpäin 2010-luvun alkuvuosiin, jolloin miljardibisenekset loppuivat. Elämme siis sitä samaa taloudellista velkaannuttavaa katastrofia koko ajan. Mutta teemme sitä nyt euromaana, jolloin yhteisvaluutan hyvänä puolena pidetty finanssipolitiikka pitää korot alhaalla. Elämme suurempien siivellä, ja auomme järjestä tyhjää nuppiamme muille samanlaisille etelän tolloille.

Mikäli Suomi päätyisi Britannian kaltaisesti fixitiin, joutuisimme palaamaan omaan kansalliseen valuuttaan, joka oli yksi merkittävä syy koko 1990-luvun laman muodostumiselle. Silloin korot lähtisivät aivan varmasti laukkaamaan, koska riskirahoitus on aina riskirahoitus. Ja Suomi kuuluu sellaisiin aina suuren kulurakenteemme vuoksi. EU talousalueen ulkopuolella ne riskit eivät ainakaan vähenisi nykyisestä. Se mitä lama ei siis saanut aikaiseksi, on ahneuden ja tyhmyyden väheneminen. Kumpaakin riittää aina seuraavaan sukupolveen jaettavaksi asti.

Göstä Sundqvist lauloikin aikoinaan enemmän kuin osuvasti näin. Ja osuuhan tuo vieläkin:

Pohjoisen taivaan alla

Kituutteli köyhä kansa

Rikkailta lainaamalla

Toteutti toiveitansa

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Ei liittyne lamaan mitenkään, vaan siihen, että on käynyt moka, jota ei ole jostain syystä heti huomattu ja korjattu. Noinhan ei siis voi olla edes sisäänvetotuotteena, ettei asiakas maksa mitään mistään.

Onhan niinkin kai käynyt, että joku pizzeria lupasi liikaa ilmaisia pizzoja keräilymerkkien avulla. Pahimmillaan sellaisesta seuraa se, että et ehdi muuta tehdä kuin niitä "ilmaisia" pizzoja, jolloin rahaa ei tule mistään. McDonaldsin alihintaiset hampurilaiset saattavat olla myös aikamoinen, ja jopa epäterveellinen murhe.

Miljoonas_Vierailija1111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Ei liittyne lamaan mitenkään, vaan siihen, että on käynyt moka, jota ei ole jostain syystä heti huomattu ja korjattu. Noinhan ei siis voi olla edes sisäänvetotuotteena, ettei asiakas maksa mitään mistään.

Onhan niinkin kai käynyt, että joku pizzeria lupasi liikaa ilmaisia pizzoja keräilymerkkien avulla. Pahimmillaan sellaisesta seuraa se, että et ehdi muuta tehdä kuin niitä "ilmaisia" pizzoja, jolloin rahaa ei tule mistään. McDonaldsin alihintaiset hampurilaiset saattavat olla myös aikamoinen, ja jopa epäterveellinen murhe.

Ei ollut moka vaan ihan useita kertoja toistuva juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Miljoonas_Vierailija1111 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Ei liittyne lamaan mitenkään, vaan siihen, että on käynyt moka, jota ei ole jostain syystä heti huomattu ja korjattu. Noinhan ei siis voi olla edes sisäänvetotuotteena, ettei asiakas maksa mitään mistään.

Onhan niinkin kai käynyt, että joku pizzeria lupasi liikaa ilmaisia pizzoja keräilymerkkien avulla. Pahimmillaan sellaisesta seuraa se, että et ehdi muuta tehdä kuin niitä "ilmaisia" pizzoja, jolloin rahaa ei tule mistään. McDonaldsin alihintaiset hampurilaiset saattavat olla myös aikamoinen, ja jopa epäterveellinen murhe.

Ei ollut moka vaan ihan useita kertoja toistuva juttu. 

Aivan joo. Mokailuahan ei viisas ihminen toista. No, kaupalla on mahdollista pumpata menetykset jollakin toisella tuotteen hinnalla takaisin itselleen.

Olen syntynyt 1971 ja valmistuin ammattiin lamassa, eikä ollut paljon vakituisista töistä tietoa, joten oli pakko jatkaa insinööriopintoihin.

Aikuistuin tuon 90-luvun aikana. Meillä omassa perheessä ei lama näkynyt, mutta lähipiirissä ja yhteiskunnassa tietysti näkyi.

ps. Ihmettelen, miten aiheesta kirjankin kirjoittanut ihkinen jaksaa ratsastaa aiheella vuosikymmeniä. Kirjan ilmestymisestä varmaan 10v ja vielä piti itsensä lehteen ängetä. Vissiin aiheet loppui alkuunsa. Kurjaa vellomista eteenpäin menemisen ja oppimisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Tuollaista en muista. Ettei vaan olisi väärinkäsitys, eli et huomannut että pantti perittiin erikseen?

Olin 40+ ja päivätöissä ja ilta/viikonloppu sivuhommassa kiireet kuumimmillaan. Päivätyö sattui vielä viemään kuukausien ulkomaankomennukselle ja iltafirman toinen osakas sai hoitaa koko potin. Negatiivisimpana asiana lama-ajasta oli asuntolainan korko ja se oli noin 16% sikahintainen korko.

Vierailija kirjoitti:

Aikuistuin tuon 90-luvun aikana. Meillä omassa perheessä ei lama näkynyt, mutta lähipiirissä ja yhteiskunnassa tietysti näkyi.

ps. Ihmettelen, miten aiheesta kirjankin kirjoittanut ihkinen jaksaa ratsastaa aiheella vuosikymmeniä. Kirjan ilmestymisestä varmaan 10v ja vielä piti itsensä lehteen ängetä. Vissiin aiheet loppui alkuunsa. Kurjaa vellomista eteenpäin menemisen ja oppimisen sijaan.

1990-luvun lama on niin kauan läsnä, kun siitä ajasta muistavia ihmisiä on elossa. Tilanne on aivan sama kuin oli toisen maailmansodan kohdalla, joka oli koko ajan läsnä sen kokeneiden vuoksi. Nythän se kaikki alkaa olla jo romantisoitua menneisyyttä, toisin kuin on toistaiseksi 1990-luvun tapahtumien kanssa.

Koronapandemian aiheuttamat taloudelliset menetykset hipovat 1990-luvun lamaa vaikutuksiltaan. Muutenkin laajalti velaksi elävä Suomi hyppäsi kertaheitolla ainakin kolme vuotta lähemmäs 2030-lukua velkaantumisessaan. Siksi ne 1990-luvun asiat pulpahtavat hyvin pintaan. Esimerkiksi sen ajan 30-vuotias on vasta kuitenkin 60-vuotias. Itse en ole niin iäkäs, mutta 1990-luvun lama on jäänyt vahvasti mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen 90-luvun erikoisuus paikallisessa Citymarketissa kuin 4 1 litran Olvi-limsapulloa 10 markalla (pullopantit 4x2,50 = 10 mk) jolloin asiakkaan tilanne +-0 tai jopa 5 pulloa 10 mk:lla jolloin asiakas voitti sen 2,50 mk! Kaiketi aikansa sisäänvetotuote kunnes tuo panttimarkkamäärä lisättiin hintaan -> 22,50 mk. Olvin limsaa juotiin meillä tuolloin ihan normaalina ruokajuomana.

Tuollaista en muista. Ettei vaan olisi väärinkäsitys, eli et huomannut että pantti perittiin erikseen?

Ei peritty erikseen. Joensuun keskustan Citymarketissa tätä harrastettiin noin vuonna 1995 ja ihan sanomalehdissäkin sitä mainostettiin. Ehkä joku muukin muistaa...

-92 olin 20v

Kaikki alkoi yhtäkkiä. Massoittain työttömiä, korot 16% (tai jotain käsittämätöntä mitä ei voi nykyään edes tajuta) jolloin pelkkä päivän kertymä oli niin karmaiseva ettei voi ikinä milloinkaan hoitaa tai maksaa takaisin.

Kuinka moni lähti oman käden kautta, ei ollut enää mitään.

Kaikki mikä irtosi, varastettiin. Ja myytiin.

Valmistuin ammattiin -94 ja sain kuin sainkin töitä ja teinkin niitä peloissani niin kauan kuin romahdin. Töitä oli liikaa yhdelle enkä uskaltanut valittaa. Jäin böörnikselle 5 vuodeksi. Ja sillä tiellä enemmän ja vähemmän.

Kaiken kaikkiaan, asiat järjestyy aina.

Sen opin ysärin lamasta.

Itse asiassa tätä keskustelua hiukan seuranneena tulee mieleen se, että kuinka seurauskeskeisiä ihmiset ovat. He muistavat mm. 1990-luvun laman kokemukset, mutta eivät juurikaan siihen johtaneita syitä. Ja ne syyt ovat oikeasti seurauksia paljon mielenkiintoisempia tapahtumaketjuja.

1990-luvun lamaan päädyttiin tietenkin pitkien tapahtumien seurauksena. Ja ne tapahtumat saivat alkunsa toisen maailmansodan jälkeisessä rajusti jakaantuneessa Euroopassa. Suomi kuului länteen, joka kävi kuitenkin geopoliittisista syistä johtuen tiivistä idänkauppaa Neuvostoliiton kanssa. Ilman sitä kauppaa vientimme olisi ollut 30-40% pienempi kuin mitä se oli.

Tämän lisäksi toisen maailmansodan jälkeiset talouskasvuluvut olivat oikeastaan pienimmilläänkin niin suuria, että niistä nähdään nykyisin vain unta. Pieniä notkahduksia tapahtui tosin silloinkin, mutta ne saatiin aktiivisilla toimilla korjattua.

Tästä kaikesta seurasi se, että Suomesta alkoi kehittyä pohjoismainen hyvinvointivaltio kaikkine julkisine palveluineen. Palkat nousivat, hinnat nousivat ja elintaso parani vauhdilla. Mutta, samaan aikaan talous kävi niin sanotusti ylikierroksilla, eli se kuumeni velkarahan syöttämänä. Kaikki se huipentui tietenkin 1980-luvun lopun talouden kasvun huumaan, joka peitti isot ongelmat alleen.

Vuoden 1989 kasvulukema oli vielä melkein 6%, joka on nykyisin aika mahdoton saavuttaa. Mutta jo vuonna 1990 vastaava oli yli -6%, joka onnistuu nykisin jo paljon helpommin. Talous romahti siis kertaheitolla, kuten koronapandemiakin teki.'

Itse summaan asian nykyään näin:

Suomi sai aivan liikaa, ja ennen kaikkea liian nopeasti hyvää osakseen 1950-1980-luvuilla. Silloin se tuntui ok-asialta, mutta oikeasti kyseessä oli turmion tie. Kenenkään nuppi ei kestä sellaisia kasvulukuja kuten suurten ikäluokkien harhoista saamme hyvin todeta. Saman Suomelle teki myöhemmin Nokian kännykkäbisnes, jonka avulla lamasta tultiin ulos, mutta vain hetkeksi.

Tästä kaikesta seuraa jossittelua. Mitä jos, vaikka edes Puola olisi jäänyt Euroopan kahtiajaossa lännen puolelle? Ja silläkin olisi ollut hyvät kauppasuhteet vaikkapa juuri Neuvostoliittoon, eli Puolan vapauttajaan. Eli, silloin Keski-Euroopassa olisi ollut yksi suurempi länsimainen peluri enemmän kuin mitä siellä 1950-1980 luvuillla oikeasti oli.

Tämä olisi väkisinkin vähentänyt Suomeen tulevan hyvän määrää, koska se olisi mennyt jakoon enemmän. Ehkä emme olisi olleet sellaisessa nuppia sekoittavassa nousuhuumassa niin rajusti siinä tilanteessa. Ja NL:n hajoamisen vaikutus olisi näin ollen ollut myös pienempi ja taloutta vähemmän lamauttava. Voi olla, että EU olisi myös aivan eri aikaan kasattu yhteisö kuin mitä se oikeasti on ollut.

Mutta, kuten todettua, tuo viimeinen hajatelma on vain jossittelua, joka ei ole siis oikeasti toteutunut. Ja siitä olisi voinut seurata jopa uusi sota, joka olisi jo tuhonnut aivan kaiken.

Olin lukiossa ja aikuistuin. Muutin lukioon toiselle paikkakunnalle. Vanhemmilla pysyi työpaikat ja oma talo enkä edes huomannut lamaa omassa elämässäni. Myöhemmin olen huomannut etten tule ollenkaan toimeen vähän itseäni nuorempien lamalapsien kanssa, joilla on oudot white trash-arvot. Nyt kun mietin huomaan rahojen riittäneen silloin ja opiskellessa paljon nykyistä helpommin, eli ilmeisesti hinnat oli silloin paljon halvempia kuin nykyään.

Miljoonas_Vierailija1111 kirjoitti:

Itse asiassa tätä keskustelua hiukan seuranneena tulee mieleen se, että kuinka seurauskeskeisiä ihmiset ovat. He muistavat mm. 1990-luvun laman kokemukset, mutta eivät juurikaan siihen johtaneita syitä. Ja ne syyt ovat oikeasti seurauksia paljon mielenkiintoisempia tapahtumaketjuja.

1990-luvun lamaan päädyttiin tietenkin pitkien tapahtumien seurauksena. Ja ne tapahtumat saivat alkunsa toisen maailmansodan jälkeisessä rajusti jakaantuneessa Euroopassa. Suomi kuului länteen, joka kävi kuitenkin geopoliittisista syistä johtuen tiivistä idänkauppaa Neuvostoliiton kanssa. Ilman sitä kauppaa vientimme olisi ollut 30-40% pienempi kuin mitä se oli.

Tämän lisäksi toisen maailmansodan jälkeiset talouskasvuluvut olivat oikeastaan pienimmilläänkin niin suuria, että niistä nähdään nykyisin vain unta. Pieniä notkahduksia tapahtui tosin silloinkin, mutta ne saatiin aktiivisilla toimilla korjattua.

Tästä kaikesta seurasi se, että Suomesta alkoi kehittyä pohjoismainen hyvinvointivaltio kaikkine julkisine palveluineen. Palkat nousivat, hinnat nousivat ja elintaso parani vauhdilla. Mutta, samaan aikaan talous kävi niin sanotusti ylikierroksilla, eli se kuumeni velkarahan syöttämänä. Kaikki se huipentui tietenkin 1980-luvun lopun talouden kasvun huumaan, joka peitti isot ongelmat alleen.

Vuoden 1989 kasvulukema oli vielä melkein 6%, joka on nykyisin aika mahdoton saavuttaa. Mutta jo vuonna 1990 vastaava oli yli -6%, joka onnistuu nykisin jo paljon helpommin. Talous romahti siis kertaheitolla, kuten koronapandemiakin teki.'

Itse summaan asian nykyään näin:

Suomi sai aivan liikaa, ja ennen kaikkea liian nopeasti hyvää osakseen 1950-1980-luvuilla. Silloin se tuntui ok-asialta, mutta oikeasti kyseessä oli turmion tie. Kenenkään nuppi ei kestä sellaisia kasvulukuja kuten suurten ikäluokkien harhoista saamme hyvin todeta. Saman Suomelle teki myöhemmin Nokian kännykkäbisnes, jonka avulla lamasta tultiin ulos, mutta vain hetkeksi.

Tästä kaikesta seuraa jossittelua. Mitä jos, vaikka edes Puola olisi jäänyt Euroopan kahtiajaossa lännen puolelle? Ja silläkin olisi ollut hyvät kauppasuhteet vaikkapa juuri Neuvostoliittoon, eli Puolan vapauttajaan. Eli, silloin Keski-Euroopassa olisi ollut yksi suurempi länsimainen peluri enemmän kuin mitä siellä 1950-1980 luvuillla oikeasti oli.

Tämä olisi väkisinkin vähentänyt Suomeen tulevan hyvän määrää, koska se olisi mennyt jakoon enemmän. Ehkä emme olisi olleet sellaisessa nuppia sekoittavassa nousuhuumassa niin rajusti siinä tilanteessa. Ja NL:n hajoamisen vaikutus olisi näin ollen ollut myös pienempi ja taloutta vähemmän lamauttava. Voi olla, että EU olisi myös aivan eri aikaan kasattu yhteisö kuin mitä se oikeasti on ollut.

Mutta, kuten todettua, tuo viimeinen hajatelma on vain jossittelua, joka ei ole siis oikeasti toteutunut. Ja siitä olisi voinut seurata jopa uusi sota, joka olisi jo tuhonnut aivan kaiken.

Näin se varmaan on mennyt.

Eli ysäri oli karmea kankkunen.

Me tarvittaisiin edelleen idän kauppaa eli Venäjä. Mut ei. Eu päättää että ei.

🎶 Se ei käy, se ei käy, se ei kertakaikkiaan käy. - Lapinlahden linnut

Muistan uutisissa kerrottiin tuloihin sidotusta pakkolainasta valtiolle. Muistaako joku tämän paremmin?

Olin tuohon aikaan pelkkä vipina isäni palleissa. En muista kovin paljoa lamasta.

Olin vähän yli parikymppinen. Vanhemmillani oli valuutalainaa. Meni lopulta asunto ja luottotiedot vuosiksi, koska laina oli isän KY.n nimissä. Ennen ystävällinen pankki oli pian raaka, tunteeton vihollinen.

Isä pääsi velkasaneeraukseen. Sukulaiset ja minä takasimme heille eri pankista uuden asuntolainan. Vetivät talouden ja uuden alun niin tiukoille, että äitini käytti risaisia sukkahousuja ja aivan kaikki tekivät itse. Köyhyys näkyi ja tuntui.

En muista minkä säätiön kautta pääsivät kerran lomalle Lappajärvelle Kivitippuun. Tuo tuli tosi tarpeeseen ja kiitos teille siitä.

- kun tuota lamaa rupesin muistelemaan, niin kyllä siinä oli syvää näköalattomuutta, apatiaa, katkeruutta ja oikeutettuakin vihaa "tämä hallitus ei devalvoi" herroja kohtaan.