Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1503)
Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 92. Oli vaikea löytää kesätöitä ja päättää mihin menisi opiskelemaan, kun joka puolella oli työttömyyttä ja kriisiä. Olisin varmaan valinnut toisenlaisen, itselle paremmin sopivan alan, jos lamaa ei olisi juuri silloin ollut. Itselle tuo oli aikaa, jolloin aloin seurustelemaan, muutin pois kotoa ym. Ehkä kun kaikki muuttui niin isosti omassa elämässä, on vaikea mieltää mikä laman vaikutus oli. Mutta köyhää oli ja hyvin pienellä tultiin toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surkeinta kaikessa on, että lama-ajan säästökuureista ei koskaan palattu normaaliin. Koulut ja terveydenhuolto ym. julkispalvelut ovat toimineet yhtä surkeilla resursseilla tähän päivään saakka. Väliaikainen nousujohteinen kausi Nokioineen ei ole hyödyttänyt kuin pientä osaa yhteiskunnastamme eikä se ole sironnut kaikille.
Edelleen on 90-luvulla tulleet leipäjonot ja samat työttömien laumat. Työnvuokrausfirmat, 9€/pvä-palkkatyö ja ilmaisharjoittelut keksittiin lama-aikaan ja vieläkin ne ovat käytössä.
Samoin lukuisat epätyypilliset (ja pakolla tehtävät, kun ei vakituista ole tarjolla) työsuhteet: pakkoyrittäminen, osa-aikatyöt, nollatuntisopimukset, keikkatyöalustat.
Mielekäs työ on harvinaista herkkua.Täyttä potaskaa julkiset menot ovat kasvaneet kansantuotteeseen nähden. https://findikaattori.fi/fi/19
BKT on kasvanut n. 50% vuodesta 1990 Tämä yhdessä sosiaalimenojen kasvun kanssa tarkoittaa esim. sosiaalimenojen kaksinkertaistumista https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1315672
Vasemmistopopulistipoliitikot valehtelevat silmät ja suut täyteen, suomalaisten elintaso on parantunut kautta linjan. Ilman Nokiaa ja siihen liittyviä yrityksiä, asiat olisivat paljon huonommalla tolalla nyt, ei olisi yksinkertaisesti ollut varaa sosiaalimenoihin, tämän takia Suomen kv. kilpailukyvystä on pidettävä huoli.
Et sitten näköjään osaa lukea tuota Findikaattorin kaaviota. Siitähän juuri näkee, että bruttokansantuotteeseen nähden julkiset menot ovat nykyään pienemmät kuin ysärin laman aikaan. Pahimpina kahtena lamavuotena julkisten menojen osuus oli yli 60 % bruttokansantuotteesta. Sen jälkeen se ei ole yhtä korkealle noussut.
Helsingin Uutisten kaaviosta taas näet, että sosiaalimenot eivät ole kaksinkertaistuneet. Kasvaneet ne kyllä ovat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla olisi elintaso noussut. Jos jaksat myös lukea uutisen, sinullekin ehkä selviää, mikä on menojen kasvun tärkein selittävä tekijä: Eläkeläisten määrän kasvu. Mitään uusia etuuksia ei välttämättä ole säädetty, mutta kun ikäluokat pienenevät ja elinikä kasvaa, eläkeläisten määräkin kasvaa. Lisäksi eläkkeelle pääsevät nykyään ikäluokat, jotka ovat ikänsä saaneet työttömyyden kiusaamatta tehdä kohtalaisen hyväpalkkaista työtä. Suuri osa eläkeläisistä on varakkaita ja hyvinvoivia (moni saa enemmän eläkettä kuin osa-aikaduunari palkkaa), mutta eivät suinkaan kaikki.
Sinulla ei ole varaa arvostella ketään valehtelemisesta ja populismista. Itse harrastat ihan samaa, vääristelet jopa itse esiin tuomiasi tilastofaktoja. Sitä en tiedä, teetkö niin tarkoituksella vai siksi kun et ymmärrä asioita. (Samaa muuten ihmettelin Stubbista aikoinaan sen hallintarekisteriasian yhteydessä; hänellähän kanssa menivät numerot sekaisin pahemman kerran.)
Tottakai julkiset menot kasvoivat LAMAN AIKANA, koska työttömyys räjähti käsiin ja Suomen oli pakko ottaa velkaa niin paljon kuin vain sai ja todella huonoilla ehdoilla, yli meidän talouden sietokyvyn, mutta ennen lamaa, vielä vuonna 1990 julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olivat selvästi pienemmät, kuin nyt. Itse siis vääristelet sen minkä ehdit.
Et siis näköjään osaa lukea, aivan taatusti sosiaalimenot ovat kaksinkertaistuneet vuodesta 1990 tuon kaavion mukaan, senhän näkee sokea Reettakin 33miljardia vs. 68miljardia. Ja taatusti kautta linjan
Vanhusmenot eivät millään tavalla selitä sosiaalimenojen kaksinkertaistumista, kyllä sitä rahaa on valunut myös ihan sinne ammattityöttömille asti:
'Selvästi suurin osa sosiaalimenoista on vanhuuteen liittyviä menoja. Niiden osuus 2000-luvulla kasvanut noin 31 prosentista 40 prosenttiin. Vuonna 2016 vanhuuteen liittyvät menot olivat yhteensä 27,7 miljardia ja kasvoivat reaalisesti lähes 5 prosenttia' ts. vanhusmenot kasvaneet vain 31%vähän päälle 45%:n eli n. 14-15%
Tsekkaapa tuolta https://tinyurl.com/2phu7jus liitetaulukko 1. Siinä on eritelty sosiaaliturvan menot kululuokittain vuodesta 1980 vuoteen 2019. Siinä on vain absoluuttiset summat, mutta äkkiähän sen Excelissä pyöräyttää prosenteiksi, tai tekee vaikka kaavioita.
Vuonna 2019 meni vanhuuuteen liittyviin sosiaalimenoihin (lähinnä eläkkeet) 42,8 % kaikista sosiaalimenoista. Työttömyyteen meni 5,5 %. Korkeimmillaan työttömyysmenojen prosenttiosuus oli vuonna 1993, 15,6 %. Ysärin lama kyllä aiheutti työttömyyden kroonisen lisääntymisen, eli työttömyys asettui pysyvästi korkeammalle tasolle kuin mitä se ennen oli ollut, myös niin etteivät nousukaudet enää palauttaneet työttömyyttä esim. vuoden 1990 lukuihin.
Lamakausien aikainen työttömyysmenojen kasvu ei kuitenkaan johdu "ammattityöttömistä" (hehän ovat aina työttömiä, eikö vain), vaan ennen muuta ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, jota ensin maksetaan. Ja koska ihmiset eivät ole tuottavassa työssä, bruttokansantuote laskee, millä itse asiassa on suoraan maksettuja sosiaalietuuksia suurempi vaikutus sosiaalimenojen suhteelliseen osuuteen.
Vuonna 2019 vanhuusmenoihin (jotka eivät sisällä terveyden- ja sairaudenhoitoa) meni liki 31 miljardia. Työttömyysetuuksiin neljä miljardia. Ihannevuotenasi 1990 vastinsummat olivat 6,3 ja 1,3 miljardia. Päättele siitä, kumman väestönosan kasvu enemmän taloutta rasittaa. Työttömille ei ole luotu mitään merkittäviä uusia etuuksia mainitsemallasi ajanjaksolla.
Kannatamme kyllä varmasti kumpikin työttömien työllistymistä. Sinulla vain taitaa olla se käsitys, että työttömyys johtuu ennen muuta työhaluttomuudesta. Niin kauan kuin eletään tuollaisen harhan vallassa, työttömyydelle ei saada tehtyä mitään.
Eipä silti, vaikka kaikki työttömät työllistyisivät niin ei se kovin paljon tuota sosiaalimenojen kokonaiskuvaa kaunista. Iso ongelma on kasvava vanhusväestön osuus. Osa voisi olla työhaluisiakin, mutta tilanteessa, jossa työnantajien mielestä jo viisikymppinen on yli-ikäinen, se ei paljon lämmitä.
Eli käytännössä myönsit vääristelleesi, se on hienoa, olisit tietysti voinut kirjoittaa sen suoraankin ilman turhia liirumlaarumeita.
Mitä työttömiin tulee, niin jopa Marin & Andersson ovat erimieltä kanssasi, lanseerasivat nimittäin aktiivimallin uudella nimellä, jonka alunperin vannoivat poistavansa, jos pääsevät valtaan. Ilmeisesti työttömien potkiminen töihin on tärkeämpää kuin rehellisyys vaaleissa.
Olin jysärillä 6-16 vuotias, menin kouluun -91. Meillä oli sukutila ja kaupunkikoti. Omistettiin metsää ja isä oli metsäkoneyrittäjä. Just ennen lamaa oli tehty isoja investointeja, osteltu miljoonien arvoisia metsäkoneita. Ajeltiin isolla maasturilla ja isä hoiteli matkapuhelimella (olivat siihen aikaan tosi harvinaisia) asioitaan.
Lama kun tuli, niin kaikki meni. Ei ollut varaa lyhentää lainoja, molemmat talot meni alta, kun olin ekalla luokalla. Firma meni konkkaan ja koneet ulosottoon. Silti jäi miljoonavelat. Isä veti kännit ja poltti velkapaperit takassa. Isä oli aina ollut viinan perään, tämä katkaisi kamelinselän ja alkoholisoituminen alkoi kunnolla.
Muutettiin perheen kanssa pieneen vuokrakaksioon, kun pankki laittoi molemmat kodin vasaran alle pilkkahintaan.
Isä ryyppäsi ja katosi välillä päiväkausiksi reissuilleen. Vanhemmat tappeli. Kai isällä jotain pätkähommia oli, en oikein muista tuota aikaa kovin hyvin. Rahaa ei ollut oikein mihinkään, autot oli kauheita romuja. Äidillä meni luottotiedot ja joutui vuosikymmeniksi velkajärjestelyyn, koska oli taannut isän firman lainoja ja koska isä vaan ryyppäsi, eikä suostunut hoitamaan laina-asioitaan pankin kanssa, velat kaatui äidin niskaan.
Sukutilan menetystä surtiin eniten ja muisteltiin tuota paikkaa haikeudella koko lapsuuden. Tuo aika oli tosi ankeaa ja traumat seuraa edelleen. Häpesin omaa perhettä, varsinkin isää. Äiti yritti opiskella iltakoulussa, ettei vaikuta tukiin ja saisi joskus töitä. Minä tokaluokkalainen ja kolme vuotta vanhempi sisko vahdittiin mun 3-vuotiasta pikkusiskoa illat. Nykyään soitettaisiin lastensuojeluun tuollaisesta.
Itselle jääny siitä ajasta ikuinen turvattomuudentunne ja pelko siitä, että raha yhtäkkiä loppuu ja joutuu tyhjän päälle sekä tukien varaan. Tietynlainen näköalattomuus tulevaisuudesta on seurannut aikuisuuteen asti. Piti aikuistua nopeasti ja muuttaa omilleen, koska äidillä oli pikkusisaruksia elätettävänä. Isä katosi kuvioista ylä-asteen jälkeen. Suurin unelmani 20v oli tienata 1500 e/kk. Valmistuin kortistoon, sain vuoden jälkeen töitä, mutta tuon tavoitteen saavuttamiseen meni yli 7 vuotta, koska pätkätyöt ja matalapalkka-alat.
Nuorena en edes kuvitellut, että voisin mennä yliopistoon ja saada hyväpalkkaisen työn. Haaveetkin sen jo kertoo. Piti saada töitä ja päästä pois kotoa, ettei olisi taakkana äidille. Ei tuntunut mahdolliselta esim ostaa omaa asuntoa tai matkustella. Aikuisena sisuunnuin siitä, että lahjat ja äly menee hukkaan. Ärsytti ettei kukaan rohkaissut kouluun, lainallakin olisi voinu opiskella. Itse en osannut moista edes ajatella omien lapsuuden kokemusten takia. Nyt olen yliopistossa, mutta sama ahdistus alkaa painaa kun silloin 19v ammattiin valmistuessa. Mistä voi saada töitä vastavalmistuneena alanvaihtajana? Lisäksi taustalla loppuunpalaminen, koska yritin opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan, ettei rahat vaan loppuisi kesken.
Kyllä sillä lamalla aika kauaskantoiset seuraukset on. Jotenkin se sama näköalattomuus vaivaa edelleen ja tulevaisuus on yksi iso musta aukko täynnä epävarmuutta. Työllistyminen tuntuu melkein mahdottomalta, kun suhteita ei ole. Perhettä en ole uskaltanut perustaa, ettei koe äidin kohtaloa ja tulot on aina olleet niin surkeat, ettei yksinasuvana kaupunkilaisena vuokran jälkeen ole jäänyt mitään säästöön. Jotain terapiaa olisi varmaan tarvinnut päästäkseen traumoistaan, mutta sinne ei pääse. Olen yrittänyt. Pelko estää elämästä hyvää elämää, tiedostan sen, mutta en osaa omin neuvoin siitä irtikään päästä. Eli jumissa ollaan. Siitä olen onnellinen, että uskalsin opiskelemaan hakea vaikka sekin kammotti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan nuita kirjoituksia että pankit myi tutuilleen yms. kämppiä erittäin halvalla , ja sitten saivat myöhemmin isot massit jos myivät edelleen.. Totuudesta en tiedä.
Meidän kunnan pankinjohtaja oli tällainen ketku. Pisti yrittäjiä pakkomyymään talonsa pilkkahinnalla pankinjohtajan tutulle juuri tähän kuvaamaasi tyyliin. Oli siinä pankinjohtajan sukukin apajilla.
Pankkikriisin alkaessa taisin olla viiskyt plusmiinus risat. Jostain tuntemattomuudesta tililleni tupsahti yli 2 miljardia markkaa. Hurraa hei! Mutta sitä rahaa ei voinut nostaa, ei siirtää toiselle tilille, ei maksaa laskuja, ja sitten miljardit katosivat teille tietämättömille. Voi harmi, olis niin tullut tarpeeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin sellaisessa iässä, jossa aikuiselämä oli juuri oikeastaan vasta alkamaisillaan. Kaikki romahti yhden vuoden aikana, eikä sellaisen keskelle oikein uskaltanut suunnitella mitään. Myöhemmin tuli huomattua myös se, ettei lama-aika ollut antanut sitä opetusta, jonka se aivan selvästi yritti tehdä.
Jo 1990-luvun loppupuolella oltiin niin ftun ylpeitä taas kaikesta ja velkapinot lähtivät uudelleen rajuun kasvuunsa. Jo silloin tuli ihmeteltyä sitä, että kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Ja nyt se sitten näkyy sellaisena velkaantumisena, ettei siihen enää mitkään konstit kunnolla tehoa. Mikäli samanlainen kriisi iskisi nyt, niin tuhojen määrää ei voi kuin arvailla. Tämä koronapandemia on tietenkin hyvä osoitus juuri siitä.
Olin kolmekymppinen. Luojan kiitos olin onnekas ja en ollut päivääkään työttömänä vaan päin vastoin tein ulkomaanprojekteja ja pääsin nauttimaan verottomista ulkomaan päivärahoista.
Olin ex vaimoni kanssa ostanut juuri ennen lamaa ylihintaisen kerrostalokaksion ja velkaa oli niin paljon että huh huh. Lapsikin syntyi vuonna 1990 ja ex vaimo jäi työttömäksi vuonna 1992 talvella.
No lamasta onneksi selvittiin kun tein töitä kuin eläin. Vietin kuukausi tolkulla töissä ulkomailla.
Tiedän että kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri, sillä tuurista tuo töissä jatkaminen tuohon aikaan todellakin oli kiinni ei taidoista tai omista hyvistä tai huonoista valinnoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johannes Espoosta kirjoitti:
Silloin olin 33 ja olin perustanut oman toiminimen. Oli aika hienoa aikaa: mun alalla oli hyvin duuneja, koska aika harva osasi sitä alaa.
1991 matkustin meidän 8-vuotiaan lapsen kanssa Hawaijille, kun pian konkurssiin menevällä Delta Airlinesillä oli älyttömät tarjoukset. He halusivat käteistä nopeasti, kun ei tainnut enää saada pankkilainaa.
Hawaijille asuttiin kahdella saarella Hiltonissa, pidettiin hauskaa ja ajettiin avoautoilla ja käytiin Lon Angelesin lähellä Disneylandissa ja muualla. Markka oli tolkuttoman yliarvostettu ja siksi siellö oli niin halpaa. Ehdittiin nauttia ennen markan devalvoimista.
Sitä ennen oli vaihdettu asuntoa, mutta otettu vain maltillinen markkalaina. Täällä asutaan edelleen.
Meille koko lama oli vaan eduksi. Monille se oli todella raskasta aikaa.
Ei Delta Airlines mihinkään konkaan mennyt. Vieläkin lentävät pitkin maailmaa.
Olin ala-asteen ensimmäisillä luokilla, pahin lama ajoittui varmaankin niihin aikoihin, kun olin kakkos- ja kolmosluokalla. Muistan sen, miten koulukirjoja kierrätettiin oppilaalta toiselle ja minua harmitti aina, jos sain kuviollisella tai värillisellä kelmulla päällystetyn kirjan. Olisin halunnut ihan vain sellaisella kirkkaalla kelmulla päällystetyn. Muita muistikuvia minulla ei juuri ole, omaa perhettäni lama ei koskettanut samalla tavalla kuin monia muita ja siksi minulla on ollut varaa valittaa kelmuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kahden lapsen äiti, lamasta ei ollut tietoakaan. Elämäni parasta aikaa.
Vaihdoimme isompaan asuntoonkin.
Johtui siitä että puolisoni syntyi kultalusikka suussa.
Työttömänä lokakuusta 1991 syyskuuhun 1998. Sellane ol Viipuri.
Sitten humoristit alkoivat 2000-luvulla vinkua, että sun ceeveessä on aukko!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin parikymppinen, omilleni muuttanut. Sain satunnaisesti kesätöitä ja opiskelin samalla. Välillä rahat olivat niin tiukalla että olin useita päiviä ilman ruokaa.
Sosiaaliturvaa onneksi oli, maanantaina klo 8-9 oli mahdollista soittaa jonhonkin numeroon ja anoa sieltä toimeentulotukea. Numero tosin tuuttasi aina varattua, turhaan värjöttelin useita ma-aamuja puhelinkopissa kunnes luovutin. Ilmeisesti tämä puhelin täytti jonkin lakivaatimuksen.
Eräs syksy oli erityisen hankala kun opintotukien maksaminen oli useita kuukausia myöhässä. Silloin opin etten ikinä luota yhteiskunnan apuun missään asiassa.
Elämä lähti helpottamaan kun aloin saada alani töitä, ja Nokian mukana nousi myös oma talouteni.
Olin 14 vuonna 1991 enkä muista huomanneeni mitään lamaa. Vanhemmat olivat varakkaita ja lamasta huolimatta meni hyvin, käytiin ulkomailla ja syötiin hyvin, saatiin merkkivaatteita ja videopelejä. Kavereilla oli myös kaikkea. Niin tää elämä menee, toisilla on ja toisilla ei. Vasta myöhemmin kuulin että oli ollut joku lama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -75. Jotain muistikuvia on jo 80-luvulta, kun mikään ei maksanut mitään, kaikilla oli töitä ja rahaa. Sitten tuli 90-luvun alku ja lama. Se pudotus oli todella kovaa ja korkealta, kaikkein parhaiten pärjäsivät konkurssiasianajajat. Tissibaareja perustettiin kaikkialle ja HS:n sivuilla vilkkainta oli seksipuhelin-ilmoittelussa. Kuvaavaa ehkä on, että 80-luvun lopussa Hesarissa oli keskiviikkoisin JA sunnuntaisin oma, todella paksu ja varmasti kallis työpaikkailmoitusliite. Se muuttui hyvin nopeasti siihen, että työpaikkailmoituksissa oli vain avoimia virkoja jotka oli pakko ilmoittaa.
Työttömiä oli yli puoli miljoonaa. Velkaa oli hirveäsi, tosin nykyiseen yli 130 miljardin summaan verrattuna vähän. Näkymät olivat täydellisen pessimistiset, ei oikeastaan mitään toivoa mistään. Isäni menetti työnsä ties kuinka monen irtisanomiskierroksen jälkeen, alkoi juomaan täysipäiväisesti, menetti terveytensä. En tajua miten vanhempieni avioliitto kesti, äitinikin menetti työnsä, mutta hankki sijaisuuksia, hankkeita ja opetuskeikkoja. Opiskeli yöt, teki kurssimateriaalit ja opetti päivisin, joskus todella pitkien työmatkojen päässä. Luojan kiitos asuntolaina oli maksettu, mutta 80-luvun lopussa oli sitten otettu lainaa jonka korko olikin reilusti yli 10% Muistelen, että jonkun devalvaation jälkeen HeliBor (muistaako kukaan) oli parin päivän ajan melkein 30%. Siinä olikin sitten maksamista, jos korkopäivä sattui juuri tuohon. Helsingin asuntojen hinnat laskivat 80-luvun lopusta vuoteen 1993-1994 asti, jonka jälkeen ne ovat vain ja ainoastaan nousseet, kohta siis 30 vuotta.
Pääsin itse kauppakorkeakouluun 90-luvun keskivaiheen jälkeen, jopa sielläkin lama-lama-lama vaikutti opetuksessa jne kaikkeen, ihan ehkä vuoteen -98 asti kun Nokia nousi. Uusia autoja rekisteröitiin 1989 n. 189 000, 1992 ehkä noin 93000. Ne selvisivät, jotka saiva säilyttää työnsä. Usein vientiyhtiöissä, kotimarkkinat tuhoituivat täysin, kun pk-sektori meni vaikeuksiin ja pankit realisoivat heti välittömästi vaikka uloskantohintaan kaiken. Tuossa oli laman ehkä suurin virhe, koska menetettiin todella paljon ja miksi? Pankkitukeakin maksettiin, ja muistan kuinka SKOP hävisi yhdessäkin eksoottisen lainakohteen konkurssissa satoja miljoonia.
Esko Ahon hallitus sai läpi pääomaverotuksen, josta juontuvat nykyisetkin kasvavat varallisuuserot. Huom., varallisuus, ei vain tuloerot. Kaikesta säästettiin, mutta ei hävittäjistä. Intissäkin oli säästöjä, metsäleirejä oli ilmeisesti paljon vähemmän kuin esim. 1980-luvulla ja kalliimmissa aselajeissa kovapanosammunnoissakin säästettiin (tykistö).
Kaikilla nelikymppisillä ei mene huonosti, osalla on mennyt todella kovaakin. Mutta jos valmistuminen osui lamaan tai vanhemmat menettivät työnsä, ei tuota takamatkaa koskaan enää saa kiinni, koska hyvinvoivat pyrkivät lisäämään omaa hyvinvointiaan vaikka muiden kustannuksella (kiitos Kokoomus). Velkaa on nytkin paljon, mutta heti kun voin, myyn tämän asunnon ja siirryn velattomaksi. Ehkä menetän sijoitustuottoja, ehkä olen menettänyt niitä 20 vuotta, mutta kun on nähnyt sen kuinka velka tappaa, niin ei kiinnosta.
Tämä on hyvä ketju. Sitä toivottomuutta, sitä paskaa missä elettiin oikeastaan koko 90-luku on todella vaikea kuvata nuoremmille. Sanalla "työttömyys" on jotain todella kova, viiltävä, syvällemenevä ja musertava merkitys tuon ajan läpieläneille.
Olin 32-42-vuotias ysärillä.
En muista sitä lamaa ollenkaan.
Johtuiskohan siitä, että olin jo silloin vaikean masennuksen takia tk-eläkkeellä.
Energia meni arjesta suoriutumiseen: olin tenavan yh, totaaliyh.
Ysärillä kumminkin tapasin toisen mieheni ja saimme yhdessä lapsen.
Elämä meni lapsia hoitaessa.
Kun vuosikymmen kääntyi 2000-luvulle, mies ottkin yllätten hatkat. Mitään ei ollut puhunut eikä yhdessä puhuttu erosta.
Eipä tuommoisessa myllyssä huomio kiinnity valtakunnan lamaan. Minullahan oli säännöllinen eläketulo.
Olin 23 ja duunissa. Tuli kesällä kuukauden lomautus. Ei muuten vaikuttanut muhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin vaihtamassa työpaikkaa. Ja niin oli moni muukin ja lisäksi ne, jotka hakivat töitä. Yhtäkkiä jokaista pientäkin toimistohommaa oli hakemassa 100 muuta tai jopa satoja muita. Onneksi sain kuitenkin jäädä "vanhaan" työhöni, joten en joutunut työttömäksi kuten niin moni muu.
Samanlaista kuin nytkin.
Ei nyt ihan samanlaista. Silloin niitä työpaikkoja ei ollut kuin muutama. Niihin soitettiin, herätyskello oli soimassa aamulla sitä varten. Yhteen puheluun meni tuntikin ennen kuin kukaan vastasi. Myös käytiin usein paikalla näytillä pitkienkin bussimatkojen takana. Työilmoituksia etsittiin sanomalehdistä ja työkkärin seinältä. SILTI oli satoja hakijoita. Toisaalta ei ollut tätä naurettavaa CV-rumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat töissä sairaalassa ja tehtaalla. Ei näkynyt lama kummemmin meidän perheessä, olin peruskoululainen.
Sama . Ei mitään hajua että olis lama. Kaverit kyllä kävi meillä usein syömässä.
90 l lama vei isäni pienyrityksen. Hän ei sitä enää koskaan noussut. Viina vei, niiiin suomalaista.
Itse pärjäsin, koska kävin lukion, intin ja ammattikorkean. 10 v se otti aikaa.
Techno oli KOVA JUTTU sekä kaupallinen dance. Soi kaikkialla ja oli Super in juttu ja puheenaihe.
Kirpparit tulivat isosti joka cityyn.
Tv ja lehdet raportoi suomen synkkyydestä joka pv, mm 600 000 työtöntä ja firmat nurin... Oli siten mustaa aikaa. Itsari aalto suomessa oli iso.
Oppi siinä kuinka köyhä, heikko ja haavoittuva Suomi on. Länsimaissahan tuo lama ei ollut alkuunkaan noin kova kuin sossu Suomessa.
Siten Suomen oma huono politiikka oli syynä lamaan. Nytkin on huonoa politiikkaa...
Vietin alkulaman alkoholisoituneen isäni kanssa, jolta firma meni alta. Äiti vaan lähti pikkusiskon kanssa. Nälkää, puutetta, väkivaltaa ja kurjuutta se oli. Kukaan ei puuttunut, tosin yritin pitää kulisseja pystyssä parhaani mukaan, mikä näin jälkikäteen tuntuu naurettavalta.