Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?
Kommentit (1503)
Olin mennyt naimisiin ja sitten jäinkin heti työttömäksi. Päätin sitten tehdä työttömyysaikana lapset, ja niin kävi. Viisi vuotta myöhemmin talouden tilanne oli jo parempi, pääsin ensin määräaikaistöihin ja siellä ollessa hain ja sain vakituisen, koulutustani vastaavan työpaikan. Sillä tiellä olen edelleen. Ei vaikuttanut lama ihan hirveästi meidän elämään, miehellä oli kuitenkin töitä koko sen ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissäni laman vaikutukset eivät näkyneet niin selkeästi kuin muualla, esimerkiksi en muista että kenenkään kaverini perheessä olisi ollut työttömyyttä. Ja ihan normaalia keskiluokkaa oltiin. Mutta koulussa kyllä säästettiin ihan kaikesta kuten lyijykynistä, pyyhekumeista, vihkoista, paperiarkeista, luokkaretkistä ja kouluruoasta. Lukuvuoden alussa jaettiin yksi pyyhekumi ja sillä oli pärjättävä vaikka olisi ollut vain murunen jäljellä. Hammas- ja terveysasemia lakkautettiin sekä pieniä kouluja yhdistettiin säästösyistä. Tukiopetus lopetettiin. Muistan koulusta parhaiten vain säästämisen ja leikkaamisen, sillä kaikkea mahdollista vähennettiin tai lakkautettiin jotta budjetti pitäisi.
Aikuisiällä samanikäisten joukossa lamaa muistellessa onkin sitten tullut kaikenlaisia ihmiskohtaloita esille. Monella vanhemmat tai toinen vanhemmista jäi työttömäksi ja tavaraa vietiin "kaniin" jotta lapset saisivat ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Omasta mielestä suomi ei ole vieläkään toimpunut ysärin lamasta. Sieltä asti on ollut 6 numeroinen työttömyys.
Hyvä huomio!
Kirjoitin ylioppilaaksi 1992 enkä päässyt opiskelemaan. Pidin välivuoden grungeilemalla työttömien kavereiden kanssa. Meitä oli paljon.
Kierreltiin kirppareilla, lojuttiin kaverin autotallin tiloissa, kuunneltiin grungea ja muitakin bändejä. Faith no more, Gunnarit, Red hot chili peppers. Käytiin joskus jossain ihme räkälöissäkin. Harvemmin kyllä, kun ei ollut rahaa.
Seuraavanakaan vuonna en päässyt opiskelemaan. Ei moni muukaan. Meno jatkui. Osa alkoi dokaamaan kunnolla. Huumeet hiipivät kuvioihin. Osa alkoi rettelöimään poliisin kanssa. Muutin poikakaverin luo, hän meni armeijaan. Aloin lukea kunnolla pääsykokeisiin.
Meillä ei ollut huonekaluja, mutta sossu maksoi vuokran. Nukuttiin lattialla ja syötiin lattialla.
Pääsin opiskelemaan yliopistoon lopulta ja siitä se pesäero vanhoihin kavereihin alkoi. Yllättävän moni kaveripojista on kuollut,vankilassa tai syrjäytynyt juoppo. Tyttökavereista yllättävän moni on lapseton.
Myöhemmin opiskelin toisenkin tutkinnon,vakkarityötä kun oli vaikea saada.
Valmistuin sairaabhoitajaksi -91. Lama teki sen, ettei töitä enää ollut edes varmalla alalla.
Itse sain keikkojen myötä vakitusen työpaikan muutaman vuoden päästä ja ostin asunnon, josta maksoin yli 10% korkoa.
Meillä oli töissä koulutettuja fiksuja sairaanhoitajia työllistettyinä. Opiskelijoilla ei ollut kesätöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin ylioppilaaksi 1992 enkä päässyt opiskelemaan. Pidin välivuoden grungeilemalla työttömien kavereiden kanssa. Meitä oli paljon.
Kierreltiin kirppareilla, lojuttiin kaverin autotallin tiloissa, kuunneltiin grungea ja muitakin bändejä. Faith no more, Gunnarit, Red hot chili peppers. Käytiin joskus jossain ihme räkälöissäkin. Harvemmin kyllä, kun ei ollut rahaa.
Seuraavanakaan vuonna en päässyt opiskelemaan. Ei moni muukaan. Meno jatkui. Osa alkoi dokaamaan kunnolla. Huumeet hiipivät kuvioihin. Osa alkoi rettelöimään poliisin kanssa. Muutin poikakaverin luo, hän meni armeijaan. Aloin lukea kunnolla pääsykokeisiin.
Meillä ei ollut huonekaluja, mutta sossu maksoi vuokran. Nukuttiin lattialla ja syötiin lattialla.
Pääsin opiskelemaan yliopistoon lopulta ja siitä se pesäero vanhoihin kavereihin alkoi. Yllättävän moni kaveripojista on kuollut,vankilassa tai syrjäytynyt juoppo. Tyttökavereista yllättävän moni on lapseton.
Myöhemmin opiskelin toisenkin tutkinnon,vakkarityötä kun oli vaikea saada.
Silloin oli Suomen pahin huumeaalto.
Muistan, kun naapuri osti juuri ennen lamaa kalliin asunnon ja sitten asuntojen hinnat romahtivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä oli sellaisessa valtion virassa, että lama ei näkynyt meidän huushollissa yhtään missään. Näin on minulle kerrottu enkä muista ensimmäisten elinvuosieni aikana kyllä, että missään olisi kitsasteltu.
Keskustelussa on aina unohdettu se että vähintään 3/4 vakituisessa työssä olleista ei menettänyt työtään ja varsinkin vientiteollisuudessa työskennelleet ratsastivat suoranaisen nousukauden harjalla 1992 jälkeen.
Pahinta mitä näille tapahtui oli reilun vuoden mittainen korkoshokki joka leikkasi toisen vuosittaisista kanarianmatkoista ja asunnon arvon romahtaminen puoleen siitä mikä se olisi ollut kuplan huipulla 1989.
Mutta jos asunto oli ostettu ennen kuplaa ja siinä oli tarkoitus asua jatkossakin, kyse oli vain kuplan tuottaman illuusion puhkeamisesta, ei todellinen menetys.
Tämä vain pahensi suhteessa sen 20-25% ahdinkoa joka putosi lähes kirjaimellisesti alas maailman laidalta kurkotettuaan kuplan aikana kuuseen liian suurella velkavivulla. Tämän porukan ahdinko näkyi ja kuului katukuvassa sekä mediassa. Loput 3/4 myhäilivät ja pitivät viisaasti matalaa profiilia.
Tosi kivasti syyllistät ihan tavalliset ihmiset siitä, että he ostivat asunnon ja luottivat pankkien ja poliitikkojen lainalupauksiin. Siinä työpaikan mentyä ja asuntojen arvon tiputtua laina säilyi ennallaan eikä sitä pystynyt maksamaan. Miten tavallinen tuulipukukansa olisi voinut tuon tietää, kun valtionvarainministerikin valehteli suoraan päin naamaa?
Oli paljon ihmisiä, jotka menettivät kaiken. Itsemurhaluvut oli huipussaan.
Oma setäni oli yksi heistä.
1991 alkaen firmat lapioi jengiä pellolle. 1991,2,3 valmistuneet eivät saaneet töitä.
Ollut 80l alk. duunissa. 95 alk itse nmpllä. Ml palkkaamassa.
Helppo heitellä jos 95 valmistui. Lama loppui kännykkäbuumi alkoi ja kaikenmaailman fm sai duunia ties missä. Monet suhteilla jos tunsi eg. pertin.
Puhutaan 90-93 ja työttömyysprosentit näkee netistä.
Jos jäät työttömäksi olet ulkona avainduuneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lama-ajan ilmapiiri vaikutti todella paljon ammatinvalintaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin ylioppilaaksi 1992 enkä päässyt opiskelemaan. Pidin välivuoden grungeilemalla työttömien kavereiden kanssa. Meitä oli paljon.
Kierreltiin kirppareilla, lojuttiin kaverin autotallin tiloissa, kuunneltiin grungea ja muitakin bändejä. Faith no more, Gunnarit, Red hot chili peppers. Käytiin joskus jossain ihme räkälöissäkin. Harvemmin kyllä, kun ei ollut rahaa.
Seuraavanakaan vuonna en päässyt opiskelemaan. Ei moni muukaan. Meno jatkui. Osa alkoi dokaamaan kunnolla. Huumeet hiipivät kuvioihin. Osa alkoi rettelöimään poliisin kanssa. Muutin poikakaverin luo, hän meni armeijaan. Aloin lukea kunnolla pääsykokeisiin.
Meillä ei ollut huonekaluja, mutta sossu maksoi vuokran. Nukuttiin lattialla ja syötiin lattialla.
Pääsin opiskelemaan yliopistoon lopulta ja siitä se pesäero vanhoihin kavereihin alkoi. Yllättävän moni kaveripojista on kuollut,vankilassa tai syrjäytynyt juoppo. Tyttökavereista yllättävän moni on lapseton.
Myöhemmin opiskelin toisenkin tutkinnon,vakkarityötä kun oli vaikea saada.
Silloin oli Suomen pahin huumeaalto.
Nope. Sotien välissä on ollut Suomen pahimmat huumevuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vähän yli neljänkymmenen. Olin töissä, lama ei vaikuttanut mihinkään.
10 vuotiaana vuonna 1992 kuuntelin autossa radiosta uutisia joissa kerrottiin jälleen erinäisten yritysten menneen konkurssiin. Muistan uutistenlukijan ilmeestä paistaneen pelon edellisen illlan tv-lähetyksessä jossa kerrottiin eri yhtiöiden konkurssista. Muistan mielenosoituksen eduskuntatalon edessä, sukulaiseni itsemurhan konkurssin seurauksena, työttömien työmiesten alkoholisoitumisen ja kuolemat ja täydellisen rahattomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90-luvulla vain treenattiin viikolla ja viikonloppuisin ryypättiin työttömyyskorvauksilla.
Lukiolainen joka kävi töissä ja mälläs rahalla ja matkusteli jne mistään lamasta mitään käryä.
Valmistuin lastentarhanopettajaksi ja pääsin heti esikoulunopettajaksi. Töiden ohessa luin erityispedagogiikkaa ja valmistuin maisteriksi. Sain hyvän vakiduunin, jossa olen edelleen.
Kun lama alkoi vuonna 1991 olin 24 vuotias ja tein rakennuksilla apumiehen hommia. Jäin työttömäksi mutta koska ansiosidonnainen oli hyvä ei mitään kiirettä töihin. Kaksi vuotta asuin joko vanhempieni luona tai jonkun naikkosen siivellä, kun ansiosidonnainen loppui piti mennä takaisin töihin. Hauskaa oli kaksi vuotta.
Olin 21. Hävetti silloin kun toisilla meni surkeesti. Itsellä oli tosin eka laina jonka oma osuutta olin säästänyt 15vuotiaasta asti ja jonka korko oli toistakymmentä prosenttia!!!!!
Mutta töitä oli niin paljon kun jaksoi tehdä matkailun parissa. Suomen markka oli heikko ja jenkkejä ja sakuja Suomi pullollaan, vaatteiden hinnat oli vihdoin sellaiset että oli varaa ostaa niitä kun 80luvun lopulla ne olivat olleet sikakalliit. Silloin tuotiin myös opiskelun kaikki tuet saataviksi joten ainakin oma elämä oli parhaimmalla mallilla,
Tosi kivasti syyllistät ihan tavalliset ihmiset siitä, että he ostivat asunnon ja luottivat pankkien ja poliitikkojen lainalupauksiin. Siinä työpaikan mentyä ja asuntojen arvon tiputtua laina säilyi ennallaan eikä sitä pystynyt maksamaan. Miten tavallinen tuulipukukansa olisi voinut tuon tietää, kun valtionvarainministerikin valehteli suoraan päin naamaa?