Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Uskoisin, että sinun täytyy vaan etsiä itsesi kaltainen hienostelija, joka tulee mielellään syömään villiriistaa ja karpalopiirakkaa. Luulisin, että ihmiset toivoisivat mieluummin rentoa yhdessäoloa ja vaikka pitsaa. Ymmärrän hyvin, ettei kukaan viitsi nähdä aikaa ja vaivaa matkustaakseen ja vieläpä yöpyäkseen kun on pönötystä luvassa. Samppanjalitkun sijaan tarjoa vaikka rehdisti olutta.
Vierailija kirjoitti:
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Syitä voi olla useampiakin, mutta yksi syy voi olla just se, mistä aloituksessakin on kyse. Eli että jos teille tulee, pitää vastavuoroisesti järjestää teille jotain samanlaista tai ainakin jotain sun kutsujasi korvaavaa. Sen vuoksi kutsumasi ihmiset kieltäytyvät. Ja tekevät siis just niin kuin viime sivuilla on suositeltukin: kieltäytyvät.
Käyn mielelläni kylässä ja meillä saa käydä kylässä. Ei mikään suoersiisti koti meillä, minun näköinen luulisin. Pidän joskus päivällisiä ja kokkailen hienommin silloin. Joskus minut on kutsuttu vieraaksi koska sellaisten ahdistavien ihmisten luo. Joilla on ahdistavaa ja tylsää. Pidän rennosta jutustelusta ja siitä että minua ei ole kutsuttu vaan kulissiksi. Miksi kävisin ihmisten luona jotka kalaa leuhkia vaan tavaroillaan eikä ole hauskoja.
Minä en ole hienostelija, vaan maalaiskodin tavallinen tavallinen ihminen. Pitsaa en syö, se on typerä sotku. Viljelen itse perunat omalla maalla. Samppanja ei ole litku, ja sitä voi juoda hyvin ystävien kanssa: se on arvostusta. Villiriista on itse kaadettua omatas metdästä js karpalot haettu suolta. Ei se ole pönötystä, jos vieraat kulkevat saappaat jalassa lintutornille tai katsomaan hiidenkiviä. Minulla ei ole koskaan kiire. Minusta olisi kiva, jos joku kutsusi minut kylään ohjelmaretkelle tai säömään vaikka nauriita tai kaalipataa oluen kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole hienostelija, vaan maalaiskodin tavallinen tavallinen ihminen. Pitsaa en syö, se on typerä sotku. Viljelen itse perunat omalla maalla. Samppanja ei ole litku, ja sitä voi juoda hyvin ystävien kanssa: se on arvostusta. Villiriista on itse kaadettua omatas metdästä js karpalot haettu suolta. Ei se ole pönötystä, jos vieraat kulkevat saappaat jalassa lintutornille tai katsomaan hiidenkiviä. Minulla ei ole koskaan kiire. Minusta olisi kiva, jos joku kutsusi minut kylään ohjelmaretkelle tai säömään vaikka nauriita tai kaalipataa oluen kera.
Jätit kertomatta, että peräaukkosi löysyyden takia päästät pierua ja ulostetta täysin spontaanisti. Lisäksi miehesi ulostaa WC-pöntön tukkoon ja jättää sotkut muiden siivottavaksi. Myöskään miehesi taipumus varastella naisten alusvaatteita ei edistä pyrkimyksiäsi perhejuhlien pidetyksi henkilöksi. Jätätte aina kertomatta olennaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Me ollaan siskoni kanssa intohimoisia kotikokkeja. Kummallakin toistasataa keittokirjaa, joita selaillaan ja joista ammennetaan ideoita. Tykätään suunnitella, tykätään järjestää. Mutta eihän tämä toimisi, jos vain toinen meistä tykkäisi. Ei ainakaan silloin, jos toinen järjestäisi ja odottaisi, että toinenkin alkaa vastavuoroisesti järjestämään. Tässä ketjussa monen kommentista on tullut selväksi, että sillä sekunnilla, kun veljesi perheineen astuisi ovestasi sisään, veljelläsi olisi velvollisuus kutsua sinut ja perheesi hänen luokseen. Jos veljeäsi ei kiinnosta järjestää sellaista, ei hän voi vastata kutsuusi myöntävästikään.
Sun pitää vaan löytää sellaisia ihmisiä, jotka sekä tykkäävät kokkailusta ja järjestämisestä että haluavat toimia kanssasi vastavuoroisesti. Tai sitten tehdä erittäin selväksi, että et odota minkäänlaista vastavuoroisuutta. Et edes taskulämmintä Lidlin olutta ja kylmiä nakkeja tarjoiluksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
Säälistä. Sitten ollaankin kierteessä "me tulemme silloin ja silloin käymään teillä". Ja yhtäkkiä huomaakin kyläilevänsä ei-kivan perheen luona ja ollaan siinä kuuluisassa liemessä. Minusta kemiat , yhteiset mielenkiinnon kohteet , ehkä harrastukset yhdistää. Kyllähän sen erottaa jos ollaan mieluisassa seurassa tai pönötetään sohvannurkassa. Mutta kun sen "ein" sanominen ei tahdo onnistua.
Annoin hyvän peukun rehellisyydestä. Mutta ymmärräthän, että tätä ongelmaa ei voi ratkaista kukaan muu sinä. Ja tämä ei-niin-kiva perhe luulee vielä olevansa kiva:-(
Silti tässäkin ketjussa on useita kommentteja, jossa kehotetaan tapaamaan ja tutustumaan yksinäisiin ja niihin ei-niin-kivoihinkin. Ja monissa muissakin ketjuissa. Jotta nämä ihmiset eivät olisi yksinäisiä eivätkä tuntisi jäävänsä ulkopuolelle. Nytkö siis onkin ihan suotavaa, ettei heitä tavattaisi, heihin tutustuttaisi eikä heitä kutsuttaisi mukaan?
- eri
On suotavaa, että sitä ei tee ihmiset, jotka tekevät sen säälistä tai kohteliaisuuttaan.
Jätetään tämä homma aidosti avoimille, kivoille ja rennoille tyypeille, joiden koko täydellinen elämä ei mene rikki siitä,että he tutustuvat uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Me ollaan siskoni kanssa intohimoisia kotikokkeja. Kummallakin toistasataa keittokirjaa, joita selaillaan ja joista ammennetaan ideoita. Tykätään suunnitella, tykätään järjestää. Mutta eihän tämä toimisi, jos vain toinen meistä tykkäisi. Ei ainakaan silloin, jos toinen järjestäisi ja odottaisi, että toinenkin alkaa vastavuoroisesti järjestämään. Tässä ketjussa monen kommentista on tullut selväksi, että sillä sekunnilla, kun veljesi perheineen astuisi ovestasi sisään, veljelläsi olisi velvollisuus kutsua sinut ja perheesi hänen luokseen. Jos veljeäsi ei kiinnosta järjestää sellaista, ei hän voi vastata kutsuusi myöntävästikään.
Sun pitää vaan löytää sellaisia ihmisiä, jotka sekä tykkäävät kokkailusta ja järjestämisestä että haluavat toimia kanssasi vastavuoroisesti. Tai sitten tehdä erittäin selväksi, että et odota minkäänlaista vastavuoroisuutta. Et edes taskulämmintä Lidlin olutta ja kylmiä nakkeja tarjoiluksi.
Itselläni on ystävä, joka aivan uskomaton kokki, koti kuin siisustuslehdestä, pöytään istuttaessa vähintään neljät aterimet edessä.
Ei ole ollut koskaan mikään ongelma, että meillä ei ole, on sitä, mitä talo milloinkin tarjoaa, olen kasin kokki, mutta välillä mullakin on ollut hetkeni, joka naurattaa meitä kaikkia.
En ymmärrä siis tätä, että jo ennen kuin käydään jossain kylässä ollaan nenänyrpässä, että siellä on varmaan niin hienoa ja sitten oottavat vastavuoroa.
Hei uutinen nyt tässä kaikille: ihmiset on sellaisia, että kun ne osoittaa, että arvostavat teitä, he toivovat, että te teette samoin. Mutta tietty ei, kun te ootte maanläheisiä ronskeja räväköitä ja lapsenne tavoitteellisia, niin se tärkeintä ja ainut asia ja muut saakoot tuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Jotkut synttärit ja illanistujaiset, minne tulee monta ja voi mennä joukon jatkona, pyörähtää vain paikalla, on toki suotavaa mennä kohteliaisuuttaan.
Mutta ei yksin tai pariskuntana nöpöttömään sohvan reunalle. Siitä on kohteliasta kieltäytyä, kun tietää, että samanlaista tapaamista ei aiokaan toisille järjestää.
Miten voi tälläiset normikohteliaisuussäännöt todellakin olla vaikeita aikuisille ihmisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Jotkut synttärit ja illanistujaiset, minne tulee monta ja voi mennä joukon jatkona, pyörähtää vain paikalla, on toki suotavaa mennä kohteliaisuuttaan.
Mutta ei yksin tai pariskuntana nöpöttömään sohvan reunalle. Siitä on kohteliasta kieltäytyä, kun tietää, että samanlaista tapaamista ei aiokaan toisille järjestää.
Miten voi tälläiset normikohteliaisuussäännöt todellakin olla vaikeita aikuisille ihmisille?
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta sitten on näitä (kuten kommentoija 622), jotka haluaisivat järjestää kutsuja, mutta juuri kukaan ei halua tulla. Mä olen aikuisena opetellut, että en mene sellaisten ihmisten koteihin, joita en aio kutsua omaan kotiini. Voin hyvin tavata vaikka kahvilassa tai ravintolassakin eikä kumpikaan jää mitään kiitollisuudenvelkaan. En mene kenenkään mökillekään, koska mulla ei ole mökkiä, johon vastavuoroisesti voisin kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Jotkut synttärit ja illanistujaiset, minne tulee monta ja voi mennä joukon jatkona, pyörähtää vain paikalla, on toki suotavaa mennä kohteliaisuuttaan.
Mutta ei yksin tai pariskuntana nöpöttömään sohvan reunalle. Siitä on kohteliasta kieltäytyä, kun tietää, että samanlaista tapaamista ei aiokaan toisille järjestää.
Miten voi tälläiset normikohteliaisuussäännöt todellakin olla vaikeita aikuisille ihmisille?
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta sitten on näitä (kuten kommentoija 622), jotka haluaisivat järjestää kutsuja, mutta juuri kukaan ei halua tulla. Mä olen aikuisena opetellut, että en mene sellaisten ihmisten koteihin, joita en aio kutsua omaan kotiini. Voin hyvin tavata vaikka kahvilassa tai ravintolassakin eikä kumpikaan jää mitään kiitollisuudenvelkaan. En mene kenenkään mökillekään, koska mulla ei ole mökkiä, johon vastavuoroisesti voisin kutsua.
Musta toimit ihan oikein. Totta kai kieltäytymisestä tulee paha mieli, mutta vielä pahempi tulee, jos järkkää huolella kaikkea ja sitten ei olekaan mitään vastavuoroisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsun ihmisiä kylään, niin että lupaan ohjelmaa mukana, esim retken luontoon, museon, kulttuurikihteen, lintutornin tms. Rakastan ruuanlaittoa ja kerron etukäteen ruokalistan esim villiriistaa ja karpalopiirakkaa sekä juomat ( viini, sampaanja). Kerron vierashuoneen yöpymismahdollisuuden aamupalalla ja kuljetuspalvelun esim asemalta. Silti juuri kukaan ei tule vieraaksi. Veljeni perhe ei ole tullut 160 kilometrin päästä kertaakaan, vaikka olen 20 vuotta kutsunut. Minä en ole tarpeeksi kiinnostava ihminen. Onneksi on sentään hyvä aviopuoliso, joten juodaan samppanja sitten kahdestaan. Harmittaa, kun ikinä ei käy vieraita eikä saa laittaa hienoja päivällisiä.
Me ollaan siskoni kanssa intohimoisia kotikokkeja. Kummallakin toistasataa keittokirjaa, joita selaillaan ja joista ammennetaan ideoita. Tykätään suunnitella, tykätään järjestää. Mutta eihän tämä toimisi, jos vain toinen meistä tykkäisi. Ei ainakaan silloin, jos toinen järjestäisi ja odottaisi, että toinenkin alkaa vastavuoroisesti järjestämään. Tässä ketjussa monen kommentista on tullut selväksi, että sillä sekunnilla, kun veljesi perheineen astuisi ovestasi sisään, veljelläsi olisi velvollisuus kutsua sinut ja perheesi hänen luokseen. Jos veljeäsi ei kiinnosta järjestää sellaista, ei hän voi vastata kutsuusi myöntävästikään.
Sun pitää vaan löytää sellaisia ihmisiä, jotka sekä tykkäävät kokkailusta ja järjestämisestä että haluavat toimia kanssasi vastavuoroisesti. Tai sitten tehdä erittäin selväksi, että et odota minkäänlaista vastavuoroisuutta. Et edes taskulämmintä Lidlin olutta ja kylmiä nakkeja tarjoiluksi.
Itselläni on ystävä, joka aivan uskomaton kokki, koti kuin siisustuslehdestä, pöytään istuttaessa vähintään neljät aterimet edessä.
Ei ole ollut koskaan mikään ongelma, että meillä ei ole, on sitä, mitä talo milloinkin tarjoaa, olen kasin kokki, mutta välillä mullakin on ollut hetkeni, joka naurattaa meitä kaikkia.
En ymmärrä siis tätä, että jo ennen kuin käydään jossain kylässä ollaan nenänyrpässä, että siellä on varmaan niin hienoa ja sitten oottavat vastavuoroa.
Hei uutinen nyt tässä kaikille: ihmiset on sellaisia, että kun ne osoittaa, että arvostavat teitä, he toivovat, että te teette samoin. Mutta tietty ei, kun te ootte maanläheisiä ronskeja räväköitä ja lapsenne tavoitteellisia, niin se tärkeintä ja ainut asia ja muut saakoot tuta.
Mä olen aina ajatellut, että kutsuja arvostaa kutsumalla ja kutsuttu arvostaa saapumalla. En kutsu ihmisiä kotiini päästäkseni heidän koteihinsa vaan koska haluan viettää aikaani heidän kanssaan. Silloin, kun mua ei huvita järjestää mitään, ehdotan ystävilleni ravintolassa syömistä tai ihan vaan viinilasillista kauniina kesäiltana ravintolan terassilla. Siskoni kanssa järjestetään toistemme perheille ihan vain siksi, että kumpikin tykkää kokkailusta ja useimmiten itse laitettuna saa parempaa ruokaa kuin jos lähdettäisiin porukalla ravintolaan syömään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Eihän ole. Tässäkin ketjussa useampikin kutsuja valittaa kun ei tulla kun kutsutaan. Koettakaas päättää mikä on hyvä? Ei ole hyvä mennä kohteliaasti kun kutsutaan. Tuskin kukaan sen takia menee ettei kotonaan saisi ihan vastaavia tarjoomuksia. Jos taas ei mene kutsuja valittaa kun ei tulla ja pahimmassa tapauksessa painostaa joka välissä tulemaan. Esim. Itse en voi syödä vehnää enkä laktoosia, joten en taatusti "mässäile" kenenkään kahvipöydässä
Vielä useampi valittaa, kun tullaan, mutta ei koskaan kutsuta vastavuoroisesti.
Jättäkää te kohteliaat ihan oikeasti menemästä ja syökää siellä kotonanne vastaavia tarjoomuksia, varsin, kun se emäntä todennäköisesti sun takia vielä on vääntänyt erikoistarjoomukset, joita siellä närpit.
Pysy siis kotona, se on hyvä.
Minun takiani ei tarvitse vääntää erikoistarjoomuksia. En niitä syö.
Mutta uskallatko sanoa suoraan, että ei kiinnosta, jos tulen, niin kohteliaisuudesta tulen?
Pitää olla kohtuullisen vähä-älyinen, mikäli ei sitä itse tajua.
Itseäni kiinnostaa, mikä on sun insentiivi mennä sinne sohvalle kohteliaisuudesta istumaan? Mitä sinä siitä saat?
En yhtään mitään. Mutta toivon tämän kutsujan lopettavan jatkuvan kutsupommituksen. Toki useimmiten näkyä on turhaa odottaa mitään käytöstapoja.
Mikä sinua estää sanomasta, että kiitos kutsusta, mutta en aio tulla? Miksi et kykene suorasanaisesti kieltäytymään?
Jotkut eivät vaan tyydy suorasanaiseenkaan kieltoon vaan jatkavat ja jatkavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Jotkut synttärit ja illanistujaiset, minne tulee monta ja voi mennä joukon jatkona, pyörähtää vain paikalla, on toki suotavaa mennä kohteliaisuuttaan.
Mutta ei yksin tai pariskuntana nöpöttömään sohvan reunalle. Siitä on kohteliasta kieltäytyä, kun tietää, että samanlaista tapaamista ei aiokaan toisille järjestää.
Miten voi tälläiset normikohteliaisuussäännöt todellakin olla vaikeita aikuisille ihmisille?
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta sitten on näitä (kuten kommentoija 622), jotka haluaisivat järjestää kutsuja, mutta juuri kukaan ei halua tulla. Mä olen aikuisena opetellut, että en mene sellaisten ihmisten koteihin, joita en aio kutsua omaan kotiini. Voin hyvin tavata vaikka kahvilassa tai ravintolassakin eikä kumpikaan jää mitään kiitollisuudenvelkaan. En mene kenenkään mökillekään, koska mulla ei ole mökkiä, johon vastavuoroisesti voisin kutsua.
Musta toimit ihan oikein. Totta kai kieltäytymisestä tulee paha mieli, mutta vielä pahempi tulee, jos järkkää huolella kaikkea ja sitten ei olekaan mitään vastavuoroisuutta.
Ketjun aloittajan ja kommentoijan 622 pitäisi tutustua toisiinsa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.
No hyi oksetus mitä ajattelua! Totta KAI olette vastakutsun velkaa tutuille ihan siinä missä ystävillekin! Kuitenkin siellä toisten rahoilla herkuttelette ja laitetussa kodissa viihdytte! Miksi tämä pitäisi toisille "maksaa takaisin" Ja toisille ei??... eri asia vähän jos on vaikea elämäntilanne, ero tullut ja rahat loppu jne... itsekään en aina vastakutsu mutta kärsinkin siitä huonoa omaatuntoa edes ja olen muuten mukava!
Mua kanssa kiinnostaisi, voisiko joku selventää mulle, mitä on tämä "kohteliasuus" jonka vuoksi voi kyllä mennä toisen luo mässäämään, mutta se ei kosketa vastakutsua?
Miksi sinne toisen luo pitää mennä ollenkaan, jos jo tietää, että aio kutsua vastavuoroisesti?
Ovatko nämä ihmiset yleensä niin "kohteliaita", että kyllä kahvihuoneessa ottavat aina tarjottavia, mutta eivät näe työkavereitaan sen arvoisiksi, että viitsisivät heille tarjota? Tai kyllä "kohteliaasti" ottavat avunk vastaan, mutta eivät he sen vuoksi, että ovat "kohteliaita" ole vasta-apua velkaa.
"Kohteliaat", neuvo teille: älkää menkö sinne kutsuttuun paikkaan. Parempi mieli kutsujalla.
Olen syntynyt 1960-luvun alussa, vanhempani 1920-luvun lopulla. Mulle jo lapsena opetettiin, että on epäkohteliasta vastata kutsuun kieltävästi. Kuten joku jo kirjoittikin, kutsusta kieltäytymiseen piti olla erittäin painava syy kuten just sairastuminen, lähiomaisen hautajaiset tms. Jos siis lapsena sai synttärikutsun joltain, joka ei ollut oikeasti kaveri eli jonka kanssa oli tekemissiä korkeintaan koulussa, olisi ollut epäkohteliasta olla menemättä. Silloin ajateltiin, että kutsuja loukkaantuu ja hänelle tulee paha mieli, jos kieltäydytään kutsusta. Samoin ajateltiin, että kummiudesta ei voi kieltätyä. Että kummius on niin suuri kohteliaisuus ja luottamuksen osoitus, ettei siitä voi kieltäytyä. Mullakin on useampi kummilapsi, vaikka kaksi olisi riittänyt oikein hyvin ja välillä suorastaan toivoin, että mua ei pyydettäisi kummiksi. Onneksi nykyisin on jo toisin ja mistä tahansa voi kieltäytyä, vaikka edelleen joillekin kutsusta kieltäytyminen aiheuttaa mielipahaa. Varsinkin vähemmän suosituille lapsille, joiden synttäreille tulee kahdestatoista kutsutusta vain yksi tai kaksi (ja nekin vain kohteliaisuudesta), tai aikuiselle, jonka illanistujaisiin ei tule kukaan. Omat lapseni ovat jo aikuisia ja täytyy tunnustaa, että aikoinaan minäkin jonkin verran painostin lapsiani menemään synttäreille, joille eivät olisi oikeasti halunneet mennä. Ja mulla tarkoituksena, että synttärisankarille olisi tosi kurjaa, jos hänen synttäreilleen ei tulisikaan porukkaa. Tekeepä niin tai näin, aina jonkun mielestä tekee väärin.
Jotkut synttärit ja illanistujaiset, minne tulee monta ja voi mennä joukon jatkona, pyörähtää vain paikalla, on toki suotavaa mennä kohteliaisuuttaan.
Mutta ei yksin tai pariskuntana nöpöttömään sohvan reunalle. Siitä on kohteliasta kieltäytyä, kun tietää, että samanlaista tapaamista ei aiokaan toisille järjestää.
Miten voi tälläiset normikohteliaisuussäännöt todellakin olla vaikeita aikuisille ihmisille?
Sanoppa muuta. Luulisi ,että on ihan normaalia kohteliasta käytöstä uskoa kerrasta kieltävä vastaus eikä jatkaa painostamista ja yrittää keinolla millä hyvänsä vängätä niitä vieraita tulemaan.
Kommentoin teemaa laajemmin, en mitenkään ap:n perheen tilannetta.
Mulla on yksi ystävä, jolla tuntuu olevan kyltymätön seurantarve. Puheluksi ei riitä puolen tunnin puhelu, vaan pitäisi puhua pari tuntia kerrallaan. Arki-iltaisin olen yleensä noin klo 18-19 aikoihin kotona, siihen jos jonkun parin tunnin kaveripuhelun niin se ilta oli sitten paljolti siinä.
Samoin tapaamisen pitäisi olla tyyliin koko lauantaipäivä, ei vaikka kävelylenkki tai kahvilla käyminen. Jos hän ehdottaa, että tehdäänkö jotain viikonloppuna ja mä kysyn että mennäänkö kävelylenkille, hän vastaa että joo ja ehdottaa että mennään sen jälkeen syömään ulos ja sen jälkeen hänelle iltateelle jotta voidaan jutella kaikessa rauhassa. Vastaan, että itseasiassa mulla ei ole noin pitkään tapaamiseen aikaa, joten onnistuisiko vain lenkki. Sitten jos/kun mennään lenkille, hän saattaa monta kertaa sanoa tyyliin "no harmi kun sä oot niin kiireinen että heti lenkin jälkeen pitää lähteä", ja "olis kyllä ollut kiva viettää ihan rauhassa aikaa mutta kun sun kalenteri on niin täyteen buukattu". Ei, kalenterini ei ole täyteen buukattu vaan tarvitsen ja haluan aikaa myös itselleni.
Sitten jos kerron tälle kaverille, että tapaan viikonloppuna vaikka sukulaista tai jotain muuta ystävää, tulee taas epäsuoraa syyllistämistä siitä että preferoin jotain muuta ihmissuhdetta enkä häntä. Hänen on vaikea ymmärtää, että mulla on vielä läheisempiä ja tärkeämpiä ystäviä kuin hän, joille olen valmis antamaan enemmän aikaa. Tuollainen syyllistäminen ja hiljainen painostaminen tapaamisiin vie energiaa, on raskasta ja saa minut vain vetäytymään.
Vastaus alkuperäiseen viestiin. Ei ole kysymys paremmuudesta ja huonommuudesta. Ainoastaan siitä että haluat toisenlaista kanssakäymistä kuin mihin nämä kutsumasi ihmiset ovat valmiita. Kannattaa etsiä samanhenkisiä ystäviä. Monet haluaa viettää vapaa-aikansa perheen kesken ja omia ystäviä tavataan ilman sitä muuta perhettä. Jos haluaa lapsilleen kavereita niin sitten pyydetään niitä ihmisiä, joita tapaa hiekkalaatikolla, muskarissa tms, lapsineen tulemaan leikkimään . Ja annetaan heidän muun perheen olla rauhassa.
Tää on kyl jännä. Mua ei ole ikinä pyytänyt sellainen ihminen mihinkään seuraksi jota en voisi sietää, ja jonka kanssa en missään nimessä haluaisi vaikka kahvilla käydä. Taidan olla siis aika kaikkiruokainen, ja hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva, jos on näin yleistä että inhotaan niin paljon joitain että heille pitää valehdella että haluaa nähdä.