Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(

Meillä ihan sama ongelma. Ei ole taaskaan käynyt ketään moneen kuukauteen, eikä meitä kutsuta mihinkään. 

Meidänkin kyläilyistä varmaan 80 % tapahtuu meillä ja meidän aloitteesta. En tiedä, missä syy. Ihmiset kyllä tulevat mielellään meille, mutta eivät kutsu vastavierailulle.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3807739/muita-joille-kay-juhlien-jarjes…

Tämä aikoinaan aloittamani ketju liippaa tätä aihetta.

En tiedä mitä on tapahtunut mutta mä en vaan enää jaksa. Ennen oltiin tosi sosiaalisia. Lapsiperhearki on uuvuttavaa, työt päälle ja vielä toisen lapsen erityisyys, niin ei riitä jaksamiset mihinkään kyläilyihin. Yksiä kyläilijöitä olen vältellyt onnistuneesti koko korona-ajan mutta pian sekin tekosyy on historiaa. Joskus jos joku meidät kutsuu, kaivamme kaikki jaksamiset ja menemme mutta kammoan jo valmiiksi pakkoa kutsua vastavierailulle. Ehkä tuttavasi ovat vaan yhtä poikki, ei jaksa kuin aivan pakolliset. Itse en jaksa uusia tuttavuuksia yhtään vaikka olisi kuinka kivoja ihmisiä. Ihan pakollisilla mennään. Olen helpottunut että korona teki stopin melkein kaikille synttäreille ja muille, tarvitsen viikonloput palautumiseen. Toivottavasti en ole pahoittanut kenenkään mieltä sillä tämä johtuu ihan vaan omasta uupumuksesta.

Itsellä sama ongelma. Saan kyllä hyvin porukkaa kotiini, mutta vastakutsua ei heru, vaikka olen iloinen, koti on ihan ok näköinen, tarjottavissa ei pitäis olla vikaa.

Mä mietin just tuota "epätoivoisuus"-syytä, samoin sitä, että onko itse rento ja "kutsuva". Jos on liian väkisin ilopilleri niin sekään ei toimi.

Ripaus mulqvistiakaan ei ole pahitteeksi, eli ei saa antaa itsestään liian "helppoa" kuvaa, vaan vähän mielenkiintoisemman ja salaperäisemmän. Jättää aina vähän nälkää toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan sama ongelma. Ei ole taaskaan käynyt ketään moneen kuukauteen, eikä meitä kutsuta mihinkään. 

Miten te olette aikoneet toimia tilanteessanne? Alatteko uudemman kerran kutsumaan näitä jotka eivät koskaan vastakutsu?

Jaa, voipi olla vaan sitäkin, että ette ole tarpeeksi hyviä ystäviä. Hyvät ystävät ovat melkein yhtä harvassa kuin rakastuminen. Aikuisena sitä ei viitsi hirveästi käyttää paukkuja tuttaviin; heidän luona voi kohteliaisuussyistä vierailla, mutta niin hyviä ystäviä he eivät ole, että homma ois vastavuoroista. Teillä on yksi ystäväperhe ja sen verran varmaan suurimmalla osalla on eikä sen enempää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää tuo, että seuraat muiden tekemisiä. En minä ainakaan tykkäisi siitä, että minun ja perheeni tekemisiä seurattaisiin, tosin en ole ikinä kirjoitellut sellaisista asioista someen ja nämä ap:n tyypit ilmeisesti harrastavat somejuhlia.

Sanoisin, että anna muiden tehdä mitä tekevät ja anna heidän olla rauhassa. Älä hätyyttelee heitä ollenkaan, vaan anna muiden ottaa yhteyttä, jos he niin haluavat tehdä. Keskity siis siihen ystäväperheeseen, joka kanssa teillä on mukavaa ja älä tavoittele muita. Jos kumartelet liikaa muualle, niin pyllistelet ystäväperheelle ja hekin saattavat kaikota.

Kaikkien ihmisten kanssa ei vain toimi. Ei vaikka olisi kuinka saman tapaiset olosuhteet ja muut asiat. Itsestä tiedän myös, että minulla ei ole oikeasti aikaa ja mielenkiintoa järjestää yhtään mitään juhlinkeja vapaa-ajalla. Voin osallistua ehkä jonkun toisen juhliin, mutta energiaa ja haluja ei riitä miettiä omia. Jos on, niin kutsun niihin vain ne varmat mukavat tyypit ja vähemmän on enemmän siinäkin, eli mitä vähemmän porukkaa, sitä mukavampaa. En myöskään ole innostunut esittelemään toisilleen vieraita pariskuntia ja perheitä keskenään, sillä jokaisen porukan kanssa on ne omat toimivat jutut ja sitä tietää jo ennen juhlia, että kaikki onnistuu ja on mukavaa.

Voi jestas miltä pirttihirmulta se sinä taas kuulostat. Kai Ap nyt ”seuraa” jos somessa juhliaan esittelevät

Ohis

Jos toisten seuraaminen somessa aiheuttaa vain pahaa mieltä, niin eikö olisi viisasta jättää heidän seuraaminen vähemmälle?

Samaa kokenut joiltakin perheiltä, ajattelen että ovat moukkia tai kateellisia. Jotkut ovat pyytäneet ystävällisesti vastavierailulle.

Oikeita ystäviä on vaikea löytää aikuisiällä. Varsinkaan sellaisia koko perheen ystäviä. Kaikilla on nykyisin kohtuullisen vaativa työelämä ja ei haluta uhrata sitä vähää vapaa-aikaa miehen parhaan ystävän vaimon kanssa, vaikka hän pääsääntöisesti onkin ihan kiva ja normaali ihminen. itse tapaan omia ystäviäni erikseen ja mieheni omiaan, ainoastaan siskoni luona vieraillaan perheenä. Itse koen ne ystäväperhe vierailut vähän sellaisena ”teatterina”, aina siinä joku joustaa.

Olen ollut hyvin tyytyväinen, että koronan takia kyläilyt ja kutsumiset sai ongelmitta jätettyä pois.

Itse inhoan juhlien järjestämistä. Järjestän kyllä, jos on pakko ja silloin huolehdin kaikesta ihan täydellisesti, mutta onneksi vain harvoin on pakko.

Järjestän aika mielelläni vaikka kahden perheen yhteisiä luontoretkiä, jolloin homman nimi on se, että ajelemme jonnekin tiettyyn aikaa ja molemmat perheet ottavat eväänsä mukaan. Menemme kävelemään jonkun tietyn reitin, esimerkiksi kerran kävelimme ystäväperheen kanssa noin 12 km ja välillä pysähdyimme syömään kauniille paikalle. Kävely meni tosi kivasti, saimme jutella rauhassa kävellessä ja syömiset olivat mieluisia kaikille, sillä ne olivat ihan itse tehtyjä. Retken jälkeen lähdimme taas omille teillemme ja kaikesta jäi hyvä fiilis, tuli ulkoilua ja juteltua, lapset viihtyivät tosi hyvin myös.

Vierailija kirjoitti:

Samaa kokenut joiltakin perheiltä, ajattelen että ovat moukkia tai kateellisia. Jotkut ovat pyytäneet ystävällisesti vastavierailulle.

Jaaha, sinähän oletkin kunnioittava ja fiksu kaikin puolin. Haukut ystäväsi moukiksi ja luonnollisesti he ovat myös kateellisia sinulle. Luultavasti eivät ole, mutta he ovat varmasti huomanneet, että sinä olet naaman edessä mukava ja muuten karsea tyyppi, luultavasti myös haukut muita ihmisiä vieraiden edessä, joten kaikki tietävät, että sama jatkuu heidän lähdettyä.

Kaikessa konmaritetaan, myös tuttavissa. Jos olet rasittava, utelias ja juoruileva, niin aika ripeästi jäät sivuun ainakin minun elämästäni. Tuo vierailun vastakutsukin tuntuu niin raskaalta vaatimukselta, että yleensä en kenellekään mene kylään etenkin kun ne pisimpää ruikuttavat aloittavat heti heille mentyäni sen toitottamisen, että seuraavaksi sitten nähdään teillä. No ei nähdä!

Kun lapset saavat kutsuja, käydään läpi sitä, halutaanko tuo kaveri joskus meille kylään ja jos lapsi yhtään epäröi, niin ilmoitan, että valitettavasti meillä on muuta menoa. Säästytään monelta vaivalta tälläkin tavalla ja voidaan keskittyä niihin ihmissuhteisiin, joista saamme voimaa ja iloa kyttäysmeiningin sijaan.

En lukenut koko ketjua.

Jospa te panostatte vierailuun liian paljon kun kutsutte ihmisiä teille.  En tiedä paljonko ihmisillä on kyläilytuttuja.  Meillä erittäin vähän.  Olen niin laiska, että en viitsi panostaa paljoakaan vierailuun.  Vieraat saavat olla suhteellisen vaatimattomia.  Jos ostan materiaalia ajetellen vieraita ja itse  en välitä leivoksista tai kakuista.  Ne  jäävät sitten syömättä.  En kuitenkaan laita ruokaa roskiin oikeastaan juuri koskaan.

☹🥺😔😔😞😔🥰

Nuo emojit olivat ap:n kirjoituksesta. Yäk. Sain ap:sta jo niiden takia todella tympeän olon. Vähempikin riittäisi.

Kaikki eivät pidä pitojen järjestämisestä, kaikki eivät pidä niissä käymisestä. Itse en pidä järjestämisestä ollenkaan mielenkiinnon kohteet aivan muualla. Kiva joskus käydä kun joku kutsuu kunhan kutsuja ei tule liian usein. Kutsun mielelläni ystäviä esim. kahvilaan tai lounaalle ja jopa perhekunnittain ja molemmat maksavat omansa. Lähtökohtaisesti aika teennäisiä sellaiset pariskunta- ja perhetapaamiset sen lisäksi että kutsut tulevat yleensä väärään aikaan ja vievät liiaksi vapaa-aikaa, jolloin tekisi mieluummin jotain muuta eli lepäisi tai harrastaisi, viettäisi yhteistä aikaa miehen ja lasten kanssa. Vierailukutsusta on vaikea kieltäytyä mutta helppo jättää kutsumatta jos ei pidä vierailemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

☹🥺😔😔😞😔🥰

Nuo emojit olivat ap:n kirjoituksesta. Yäk. Sain ap:sta jo niiden takia todella tympeän olon. Vähempikin riittäisi.

Samaa katsoin. Ap, älä viljele naamoja liikaa. Tulee heti mieleen, että ovatko kutsutkin tuollaisia vähän lapsekkaita ja ap:n navan ympärillä pyöriviä?

Nythän korona on hiljentänyt kaikkien sosiaalista elämään jo pitkän aikaa joten kaikki valittavat vähän samaa.

Me olemme aina mielellämme menneet muille kylään kun on kutsuttu. Ja jotkut sukulaiset ja ystävät järjestivät normiaikoina isoja kutsuja jatkuvasti. Näillä isoilla kutsuilla olemme viihtyneet, mutta vain harvoin on ollut tilaisuutta keskustella ihmisten kanssa niin että heistä seuraavan kerran tavatessaan muistaisi jotain. Ei siinä kovin hyvin tutustu.

On ihmisiä joille olemme olleet hirveän monta vastakutsua velkaa. Tämä on vaivannut minua kyllä.

Emme ole kaikkein extroverteimpia ihmisä vaikka pärjäämme sosiaalisissa tilanteissa esim. juhlissa jonkin aikaa ihan hyvin. Suuremmat ihmismäärät kuormittavat henkisesti ja toipumiseen menee aikaa.

Olemme olleet hirveä kiireisiä viime vuodet eri syistä. ( lapset, työkiireet, muuttoja, remontteja, apua tarvitsevat vanhemmat, sairastelu jne) ja sitten tuli koronakin.

Emme vain ole ehtineet ja jaksaneet järjestää isoja juhlia. Ketään ystäväämme tai tuttavaamme vastaan minulla ei ole yhtään mitään. Enkä oikeasti ajattele että ihmiset olisivat tylsiä tai luokittele heitä mitenkään.

Se ehkä vähän jännittää että osaavatko toisille ennestään vieraat ihmiset keskustella vapautuneesti ja rennosti toistensa kanssa. Se on joskus rajannut vähän kotiimme kutsuttuja ihmisiä. Samoin jos joku on näkyvästi yrittänyt lähennellä parisuhteessa olevaa ystävääni on kyllä jäänyt muistiin ja aiheuttaa vähän ongelmia.

Asuntomme on myös ollut melko ahdas ja sinne en ole halunnut kutsua muita kuin ihan lähimpiä ja vanhimpia ystäviämme. Vain muutaman tuttavaparin. Emme myös lainkaan ole innokkaita ruuanlaittajia.

Ihmisiä on siksi yleensä helpompi tavata ulkona esim. ravintolassa. Tai järjestää jotain teatteri- ym iltoja tai konsertteja jonne pyytää useamman ihmisen.

Mä olen empaattinen mukava ja omasta mielestäni sopivan sosiaalinen, mutta mulla on high functioning autismin piirteitä. Sen olen huomannut karkottavan ihmisiä pois ja saavan minut mm. työpaikkakiusaamisen kohteeksi. Olen huomannut, että ihmiset aistivat pienetkin tällaiset erilaisuuden vivahde-erot. Tällä hetkellä mulla ei ole oikein ystäviä, kun en uskalla lähteä etsimään uusia. Aina vaan saan pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Oikeita ystäviä on vaikea löytää aikuisiällä. Varsinkaan sellaisia koko perheen ystäviä. Kaikilla on nykyisin kohtuullisen vaativa työelämä ja ei haluta uhrata sitä vähää vapaa-aikaa miehen parhaan ystävän vaimon kanssa, vaikka hän pääsääntöisesti onkin ihan kiva ja normaali ihminen. itse tapaan omia ystäviäni erikseen ja mieheni omiaan, ainoastaan siskoni luona vieraillaan perheenä. Itse koen ne ystäväperhe vierailut vähän sellaisena ”teatterina”, aina siinä joku joustaa.

Tuo viimeinen lause on niin totta! Mekin nuorena perheenä harrastettiin noita, että kutsuttiin miehen tai minun kaverin koko perhe meille tai kyläiltiin heillä. Tuntui, että niin kuuluu tehdä, kun ollaan aikuisia. Tosiasiassahan ne vierailut harvoin on kaikille osapuolille kivoja, aina joku joustaa, kuten kommentissa sanottiin. Nykyään vietetään aikaa sen oman kaverin kanssa, välillä lapset mukana ja välillä ei. Ja lapsetkin niin isoja, että heilläkin alkaa olla omat menonsa. Isovanhemmilla vieraillaan yhdessä ja sinne saadaan välillä raahattua lapsetkin mukaan. Jos ollaan perheenä koossa, niin mieluiten vietetään se aika keskenämme, eikä kylälemässä.