Lue keskustelun säännöt.
Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(
Minä, mies vähän alle 40v ja pieni lapsi. Olemme kutsuneet useita ystäviä meille kylään, olemme tarjonneet hyvän kahvitarjoilun, tai ruoat ja lapset ovat esim leikkineet. Miksi meitä ei vastakutsuta koskaan kenenkään luo? ☹️🥺 Tai pyydetä mihinkään?
Viimeksi meillä ollut mm lapsemme kummit vierailulla syömässä, keväällä. Eivät ole kutsuneet heille kylään kertaakaan sen jälkeen edes kahville😔
Lisäksi:
Lapsemme ystävän vanhemmat meillä syömässä. Eivät koskaan kutsu heille takaisin leikkimään tai meitä koko perhettä kahville.
Tuttavaperheemme oli meillä lasten naamiaisjuhlassa, viime syksynä, sen jälkeen, eikä siis koskaan meitä ei ole kutsuttu heille.
Lapsuudenystävät järjestävät isoja rapujuhlia toisella paikkakunnalla, meitä ei koskaan kutsuta😔
Sisarukset perheineen, on yritetty pyytää meille päin, ja yhteisille lomille, aina kieltäytyvät. Pitkä matka ja toisilla aina jotain muita suunnitelmia vaikka asutaan samalla paikkakunnalla.
Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet, teemmekö jotain väärin? Mitä se voisi olla? Emme sotke, emme ole eriskummallisia..
Instan mukaan koko ajan tapailevat ihmisiä ja järjestävät tapahtumia😞 mutta meitä ei pyydetä mukaan
Haluisin olla näiden kaikkien perheiden ystävä, mutta en kehtaa ehdottaa aina yksipuolisesti jotain😔 Kutsua taas uudestaan meille? Enää ei kai koronan piikkiin voi laittaa, kun kaikki rokotettuja ihmisiä.
Yksi ystäväperhe on, jossa äiti on iloinen ja aktiivinen ja he aina tulevat ja kutsuvat myös heille! 🥰 ovat fiksuja ja hauskoja!
Tämä koko elämä masentaa. Luulin että lapsen tutustuisi ihmisiin. Luulinpa väärin. Miten tästä
eteenpäin?
Kommentit (880)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hyvin tyytyväinen, että koronan takia kyläilyt ja kutsumiset sai ongelmitta jätettyä pois.
Itse inhoan juhlien järjestämistä. Järjestän kyllä, jos on pakko ja silloin huolehdin kaikesta ihan täydellisesti, mutta onneksi vain harvoin on pakko.
Järjestän aika mielelläni vaikka kahden perheen yhteisiä luontoretkiä, jolloin homman nimi on se, että ajelemme jonnekin tiettyyn aikaa ja molemmat perheet ottavat eväänsä mukaan. Menemme kävelemään jonkun tietyn reitin, esimerkiksi kerran kävelimme ystäväperheen kanssa noin 12 km ja välillä pysähdyimme syömään kauniille paikalle. Kävely meni tosi kivasti, saimme jutella rauhassa kävellessä ja syömiset olivat mieluisia kaikille, sillä ne olivat ihan itse tehtyjä. Retken jälkeen lähdimme taas omille teillemme ja kaikesta jäi hyvä fiilis, tuli ulkoilua ja juteltua, lapset viihtyivät tosi hyvin myös.
Me toivotaan ystäviä, joita voi kutsua myös sekä kotiin että mökille, siten että lapsikin oppii, mitä ovat perheystävät. Ei haluta nähdä vain kahviloissa ja patikoimassa.
Mitä on perheystävät? Onko se jokin pakollinen ystävämuoto, mikä pitää jo lapsuudessa oppia?
Kyllä on! Toki on. Eivät kaikki halua lapsestaan juuretonta, joka tapaa pari kerta vuodessa vanhempien kaveria kahvilassa…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on päinvastainen ongelma. Meitä kutsutaan jatkuvasti kaikkialle tai meille yritetään tulla, "kun meidän "jenni-irmeli" ja "patu-eenokki" haluais niin kovasti päästä leikkimään teidän lasten kanssa"...
Ei ole mukavaa myöskään, törmätä omiin ja lasten kuviin vieraiden ihmisten instassa.
Joskus tuntuu, kuin olisi joku statisti jonkun rapujuhlissa, puutarhakutsuilla tai uudella sohvalla.
Jos ei mennä, seuraa hirveä hössötys tyyliin: "olemmeko jotenkin suututtaneet teidät?"
Myös juoruilu niistä, jotka ei päässeet tulemaan.
Ihmisten jaottelu "meidän tyyppisiin". Eli, kutsutaan vain meidän statuksen omaavia.
Ole sinäkin "ikävä ihminen". Ole passiivinen, anna ihmisten soitella sinulle, enemmän kuin sinä soitat heille. Soita takaisin silloin kuin muistat ja jaksat. Unohda se insta. Älä päivitä sitä maanisesti tai tutki muiden elämää.
Liiku kuplasi ulkopuolella. Lasten leikkipuistoissa on paljon lapsia ja äitejä.
Kaikilla heillä ei ole omakotitaloa tai varaa pitää rapujuhlia, mutta he voivat silti olla 10x mielenkiintoisempia ja sympaattisempia ihmisenä ja parempia ystävinä. Heistä ei ehkä saa ihquja lifestyle- markkinointikuvia someen, mutta sen minkä pintakiillossa menettää niin syvällisyydessä voittaa.
Tee katoamistemppu. Itse olin työmatkoilla ulkomailla reilu3kk. Kun tulin takaisin, meille oli järkätty ylläri-tervetuliasjuhlat. Kaikki oli kaulassa kiinni, kuinka he olivat niin kaivanneet meitä. Miehen kanssa kotona ihmeteltiin häpeillen, että me oltiin tuskin muistettu ystäviämme, kun oli ollut niin mielenkiintoinen komennus.
Eli sen sijaan, että olet itsestäänselvyys ja "aina valmiina", niin ole vaikeastitavoitettava.
Annoin varmaan itsestäni kusipäisen kuvan mutta kyllä toisaalta myös autan ja kuuntelen ystäviäni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on päinvastainen ongelma. Meitä kutsutaan jatkuvasti kaikkialle tai meille yritetään tulla, "kun meidän "jenni-irmeli" ja "patu-eenokki" haluais niin kovasti päästä leikkimään teidän lasten kanssa"...
Ei ole mukavaa myöskään, törmätä omiin ja lasten kuviin vieraiden ihmisten instassa.
Joskus tuntuu, kuin olisi joku statisti jonkun rapujuhlissa, puutarhakutsuilla tai uudella sohvalla.
Jos ei mennä, seuraa hirveä hössötys tyyliin: "olemmeko jotenkin suututtaneet teidät?"
Myös juoruilu niistä, jotka ei päässeet tulemaan.
Ihmisten jaottelu "meidän tyyppisiin". Eli, kutsutaan vain meidän statuksen omaavia.Ole sinäkin "ikävä ihminen". Ole passiivinen, anna ihmisten soitella sinulle, enemmän kuin sinä soitat heille. Soita takaisin silloin kuin muistat ja jaksat. Unohda se insta. Älä päivitä sitä maanisesti tai tutki muiden elämää.
Liiku kuplasi ulkopuolella. Lasten leikkipuistoissa on paljon lapsia ja äitejä.
Kaikilla heillä ei ole omakotitaloa tai varaa pitää rapujuhlia, mutta he voivat silti olla 10x mielenkiintoisempia ja sympaattisempia ihmisenä ja parempia ystävinä. Heistä ei ehkä saa ihquja lifestyle- markkinointikuvia someen, mutta sen minkä pintakiillossa menettää niin syvällisyydessä voittaa.Tee katoamistemppu. Itse olin työmatkoilla ulkomailla reilu3kk. Kun tulin takaisin, meille oli järkätty ylläri-tervetuliasjuhlat. Kaikki oli kaulassa kiinni, kuinka he olivat niin kaivanneet meitä. Miehen kanssa kotona ihmeteltiin häpeillen, että me oltiin tuskin muistettu ystäviämme, kun oli ollut niin mielenkiintoinen komennus.
Eli sen sijaan, että olet itsestäänselvyys ja "aina valmiina", niin ole vaikeastitavoitettava.
Annoin varmaan itsestäni kusipäisen kuvan mutta kyllä toisaalta myös autan ja kuuntelen ystäviäni.
❤️🙌
Kuuntele Yrjänän ' Pelasta maailma at Areena
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tuo tilanne monien ystävien kanssa - he kutsuvat meille, me ei kutsuta vastavierailulle. Syy on mieheni autismi. Hän kuormittuu sosiaalisista tilanteista voimakkaasti.
Kun menemme kylään, hän voi olla enemmän "sivuroolissa", ja voimme myös lähteä silloin kun haluamme. Jos taas kutsumme ystäviä meille, hän kokee paineita toimia isännän roolissa, mikä lisää tilanteen kuormittavuutta. Kutsumme meille ystäväperheitä, joiden kanssa mieheni jakaa jonkin yhteisen kiinnostuksen kohteen. Nämä vierailut mieheni jaksaa hyvin. Muita emme kutsu.
Olen kertonut ystävilleni mieheni autismin piirteistä ja sosiaalisten tilanteiden kuormittavuudesta, mutta mielestäni he eivät aivan hahmota, miten todellisesta haasteesta on kyse. Me emme kyllä laita minnekään instaan kuvia niiden muutamien ystäviemme vierailuista, mutta jos laittaisimme, joku ystäväperhe varmaan ihmettelisi, miksi heitä ei koskaan kutsuta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Muuten hyvä neuvo, mutta vaatii aika paljon siltä ensimmäiseltä makkarantarjoajalta, ei onnistu vaan kaikilta. Itse pelkäisin, mitä siitä seuraisi. Mutta jos joku muu uskaltaisi olisi varmaan mustakin kivaa. Olen liian epävarma, tiedän sen ja kyllä sekin voi ystäviä vierottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite en näe mitään järkeä kutsua pieneen kaksioon. Ei tämmöisessä luukussa isolla porukalla viihdy ja etenkin jos lapset juoksevat siinä vieressä.
Niin se vain on ettei kaikilla ole kämppiä joihin voi kutsua ihmisiä.
Hauskintahan se on, että on vähän ahdasta. Eihän siellä isommassakaan kyläpaikassa ympäri kämppää luuhata vaan istutaan yhdessä huoneessa kutakuinkin.
Mitäs muuten miehesi on mieltä? Vaivaako tämä asia häntäkin? Kumman puolelta nämä tuttavaperheet ovat? Toimitteko miehesi kanssa tässä yhdessä vai ovatko nämä kyläänkutsumiset vain ap:n projekti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo tilanne monien ystävien kanssa - he kutsuvat meille, me ei kutsuta vastavierailulle. Syy on mieheni autismi. Hän kuormittuu sosiaalisista tilanteista voimakkaasti.
Kun menemme kylään, hän voi olla enemmän "sivuroolissa", ja voimme myös lähteä silloin kun haluamme. Jos taas kutsumme ystäviä meille, hän kokee paineita toimia isännän roolissa, mikä lisää tilanteen kuormittavuutta. Kutsumme meille ystäväperheitä, joiden kanssa mieheni jakaa jonkin yhteisen kiinnostuksen kohteen. Nämä vierailut mieheni jaksaa hyvin. Muita emme kutsu.
Olen kertonut ystävilleni mieheni autismin piirteistä ja sosiaalisten tilanteiden kuormittavuudesta, mutta mielestäni he eivät aivan hahmota, miten todellisesta haasteesta on kyse. Me emme kyllä laita minnekään instaan kuvia niiden muutamien ystäviemme vierailuista, mutta jos laittaisimme, joku ystäväperhe varmaan ihmettelisi, miksi heitä ei koskaan kutsuta.
Onko tämä ”autismin kirjo” joku nykyajan muoti? 😮💨
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Niin, tuossa ihminen kertoo mikä ihmistenvälistä dynamiikkaa voi ajaa etääntymisen suuntaan, ja sinä melskaat asiattomasti takaisin. Miksi? Ap on kuitenkin korostanut että hän panostaa, ja tuossa kerrottiin, että se voi olla väärä suunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Eli siis vierailujen dynamiikasta, jonka vuoksi yksi perhe jätetään ulkopuolelle. Syy voi hyvinkin olla se, että AP yrittää liikaa tarjoilujen jne kanssa, eli rentous puuttuu, aplla käydään kyllä kylässä, mutta heitä ei kutsuta silloin, kun halutaan olla ihan vaan rennosti, koska ajatellaan, että se ei vastaa APn stardardeja = ei tarjota yhtä hienoa kuin APn kotona.
Monet ihmiset ovat laiskoja ja pihejä. Valmiiseen pöytään tullaan mielellään syömään ja juomaan, mutta itse ei jakseta nähdä samaa vaivaa eikä haluta satsata euroakaan. Itse en enää kutsu lokkeilijoita, hyvin toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Niin, tuossa ihminen kertoo mikä ihmistenvälistä dynamiikkaa voi ajaa etääntymisen suuntaan, ja sinä melskaat asiattomasti takaisin. Miksi? Ap on kuitenkin korostanut että hän panostaa, ja tuossa kerrottiin, että se voi olla väärä suunta.
Mulla on käynyt yhden ystäväpariskunnan kanssa näin. Ovat ihania ihmisiä ja siellä on tosi hauskaa, mutta mua puristaa rinnasta jo ajatus kutsua heitä meille. Vaikka miten korostan kutsun vastaanottaessani, että emme odota mitään erityistä, älä nyt näe vaivaa, siellä on ravintolatason meny vaihtuvine villeroy boch astioineen ja vähintään neljä ruokalajia erilaisin viinein.
Yritän kutsua heitä ravintolaan tms sillä en mä tuohon pysty ja sitten jäisi vierailuista vaan harmittamaan meidän kolhiintuneet lautaset ja keskitason mätöt.
Ja turha sanoa, että ei he varmaan välitä, eivät varmaan niin, mutta mä välitän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Eli siis vierailujen dynamiikasta, jonka vuoksi yksi perhe jätetään ulkopuolelle. Syy voi hyvinkin olla se, että AP yrittää liikaa tarjoilujen jne kanssa, eli rentous puuttuu, aplla käydään kyllä kylässä, mutta heitä ei kutsuta silloin, kun halutaan olla ihan vaan rennosti, koska ajatellaan, että se ei vastaa APn stardardeja = ei tarjota yhtä hienoa kuin APn kotona.
Ei hyvää päivää. Ilmaiset tarjoilut kuitenkin kelpaa? Naurettavaa. -eri
Vierailija kirjoitti:
Tarkkaile itseäsi, että et ole sellainen 100% äiti... Mä en ainakaan jaksa yhtään, kun ollaan pikkulapsiperheessä kylässä ja lapset saavat keskeyttää keskustelut ihan koko ajan, ja kaikki pyörii muutenkin vain ja ainoastaan lapsissa. Ja juu, minullakin on lapsia.
Mulla yksi äitituttu on rasittava hösääjä. Sen kanssa ei pysty keskustelemaan yhtään, huomaa ettei hän kuuntele, ja sinkoaa jatkuvasti lapsen luokse kesken lauseen (ei ole oikeasti tarpeen). Hänestä välittyy tosi levoton energia, ja olenkin aika lailla luovuttanut koko tyypin suhteen, en ehdota tapaamisia. Harmi sinänsä, koska hänen miehensä on rennompi ja tulee hyvin juttuun mieheni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tuskin teissä on mitään vikaa! Ikäviä ovat myös nämä viestit pullavadeista - mitä vikaa siinä, että toivoo itselleen ja perheelleen mukavia, yhteisiä perhetuttuja?? Kamalaksi mennyt maailma, itselle lapsena oli tosi tärkeää vierailut perhetuttujen mökillä, kyläillä, jne. Etenkin mökkimuistot on kullanarvoisia! Ja niiden silloisten toisten lapsien kanssa kapsahdamme vieläkin toistemme kaulaan, kun tavataan, jatkuu siis toisessa sukupolvessa ystävyys.
En nyt mitään muuta konkreettista osaa ehdottaa, mutta yksi asia tuli mieleen: jos yleensä näet vierailujen eteen paljon vaivaa, mikä on ymmärrettävää, vieraille haluaa parasta, miten olisi kokeilla joskus tosi rennosti? Eli kuten täällä yksi kirjoitti, makkaran paistoa ja lettuja!
Olen itse huomannut, että kun kutsuu ihmisiä tyyliin: en just nyt jaksa kauheasti laittaa, pistetään uuniin makkarat ja ranut lihapullilla, porukka tulee tosi mielellään vaan olemaan yhdessä. Itsekin menen mieluiten juuri matalalla kynnyksellä, kun tietää, että mun takia ei ole kiireisen viikon päälle nähty vaivaa eikä näin itsekään kamalasti tarvitse.
Joskus sitten sovitaan erikseen, että otetaan tämä fiinimmin kolmen lajin illallisena.
Toivon teille ystäviä ja olen todella iloinen, että hyvä ystäväpariskunta jo on!
Tämä muuten on oikeasti hyvä neuvo. Meillä meinasi mennä vähän kilpavarusteluksi kaveripiirissä tapaamiset, yksi kun laittoi kuhafileet niin seuraavalla oli sisäfileet, jne kunnes yksi räjäytti pankin juurikin sanomalla, että nyt oli niin karsea viikko, että älkää odottatko ihmeitä, ja tarjolla oli uunimakkaraa, muusia ja salaattia, juomat on tuolla sivupöydällä. Ilta oli ihan hemmetin hauska, kaikki lapsia myöten tykkäsi ruuasta ja tästä lähtien olemmekin tavanneet kaikkien luona todella rennosti, muutaman kerran vuodessa joku sanoo, että nyt olisi fiilis laittaa paremmin ja siihen panostaa sit muutkin.
Muutti koko kaveripiirin dynamiikan, ei tuijotella pullavateja vaan jaetaan juttuja ja ollaan lähennytty ihan kamalasti.
Tässä ketjussa ei ollut nyt kyse olemassaolevan kaveripiirin dynamiikasta tai muista tekemisistä, vaan siitä miksi osa ihmisistä ei vastakutsu kylään, tai jättää yhden perheen ulkopuolelle.
Eli siis vierailujen dynamiikasta, jonka vuoksi yksi perhe jätetään ulkopuolelle. Syy voi hyvinkin olla se, että AP yrittää liikaa tarjoilujen jne kanssa, eli rentous puuttuu, aplla käydään kyllä kylässä, mutta heitä ei kutsuta silloin, kun halutaan olla ihan vaan rennosti, koska ajatellaan, että se ei vastaa APn stardardeja = ei tarjota yhtä hienoa kuin APn kotona.
Ei hyvää päivää. Ilmaiset tarjoilut kuitenkin kelpaa? Naurettavaa. -eri
Mä ainakin menen kun ystäväni kovasti pyytää, en ilmaisten tarjoilujen perässä. Harvalla se varmaan syy on. Ja harva varmaan ajattelee, että häh häh en kutsukaan sitä vaikka söin siellä ilmaiseksi, vaan ajattelee, että ei sovi oikein porukkaan, kun odottaa samantasoisia tarjoiluja kuin itse laittaa.
Musta APn kannattaisi miettiä tätäkin vaihtoehtoa, eikä ainakaan vaan syytellä itseään että on huono ystävä. Ehkä vain tosiaan on nostanut rimaa vähän liian korkealle.
Tulipahan mieleen, että ap, mies ja lapsi voivat olla ihan mukavia ihmisiä ERIKSEEN, mutta entä jos heidän keskinäisessä olemisessa on jotain, mikä vaivaannuttaa muita? Esimerkiksi puhuvat toisilleen jotenkin niin, että muille tulee kiusallinen olo? Voisiko ihmisiä tavata muutenkin kuin PERHEENÄ? Jos tutustun johonkin ihmiseen ja haluaisin pitää häneen yhteyttä, tarkoittaako se automaattisesti, että myös mahdolliseen puolisoon tai lapsiin pitää luoda suhde? Vaikka mitään yhteistä heidän kanssaan ei olisi?
Jos ihmiset näkevät toisiaan vain perheinä, niin ehkä ap:ta ei kutsuta, koska hänen miestään tai lastaan ei haluta kutsua?