Miten olla parempi ystävä??? Kukaan ei koskaan kutsu meitä :(

Samantyyppiset viihtyy yhdessä. Jos poikkeaa valtavirrasta, on vaikea löytää samanlaisia. On yleistä, että tullaan ilmaisiin "seisoviin pöytiin", mutta ei ole aikomustakaan kutsua takaisin. Tulkitsevat, että ovat teille niin tärkeitä, että olette koukussa ja hyväksikäytettävissä. Vastavuoroisuus on yleensäkin aika harvinaista nykyään. Tuttavuudesta haetaan lähinnä omien saavutusten ihastelijaa tai muuta myötäilijää.

Ei se aina johdu siitä että ei tulisi toimeen kenenkään kanssa. 
Jos ei ole riitoja ja tulee juttuun muutenkin niin syynä saattaa olla Gang stalking  eli tahallinen : Ei olla teidän kanssa, kampanja 

Miksi joku ajattelisi jonkun olevan ei niin mukava, jos ei ole edes jutellut tämän kanssa tai ei ole riitoja ollut? Jos taas on kuullut jotain juttuja niin miten jostain perheestä leviäisi juttuja monille tuntemattomillekin tai jopa tutuille, jos eivät ole tekemisissä? Jokuhan niitä sitten levittää systemaattisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Samantyyppiset viihtyy yhdessä. Jos poikkeaa valtavirrasta, on vaikea löytää samanlaisia. On yleistä, että tullaan ilmaisiin "seisoviin pöytiin", mutta ei ole aikomustakaan kutsua takaisin. Tulkitsevat, että ovat teille niin tärkeitä, että olette koukussa ja hyväksikäytettävissä. Vastavuoroisuus on yleensäkin aika harvinaista nykyään. Tuttavuudesta haetaan lähinnä omien saavutusten ihastelijaa tai muuta myötäilijää.

Tästä syystä kieltäydyn kategorisesti kaikista vierailukutsuista enkä todellakaan anna sellaista kuvaa, että olisi kiva tutustua paremmin. On selkeämpää tehdä jo ennen tuttavuuden alkua selväksi, että kiitos ei, et ole kiinnostava, en aio tuhlata aikaani sinuun. Olen aikuisella tavalla kohtelias ja ystävällinen, mutta se ei tarkoita, että olisin kiinnostunut tai millään tavalla välittäisin. Erilaisissa perhekerhoissa ja muskareissa ei ole pakko kerätä mitään ystäväpiiriä ympärille, joten kiitos ei, ilmainen lounas ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samantyyppiset viihtyy yhdessä. Jos poikkeaa valtavirrasta, on vaikea löytää samanlaisia. On yleistä, että tullaan ilmaisiin "seisoviin pöytiin", mutta ei ole aikomustakaan kutsua takaisin. Tulkitsevat, että ovat teille niin tärkeitä, että olette koukussa ja hyväksikäytettävissä. Vastavuoroisuus on yleensäkin aika harvinaista nykyään. Tuttavuudesta haetaan lähinnä omien saavutusten ihastelijaa tai muuta myötäilijää.

Tästä syystä kieltäydyn kategorisesti kaikista vierailukutsuista enkä todellakaan anna sellaista kuvaa, että olisi kiva tutustua paremmin. On selkeämpää tehdä jo ennen tuttavuuden alkua selväksi, että kiitos ei, et ole kiinnostava, en aio tuhlata aikaani sinuun. Olen aikuisella tavalla kohtelias ja ystävällinen, mutta se ei tarkoita, että olisin kiinnostunut tai millään tavalla välittäisin. Erilaisissa perhekerhoissa ja muskareissa ei ole pakko kerätä mitään ystäväpiiriä ympärille, joten kiitos ei, ilmainen lounas ei kiinnosta.

Vaikea uskoa, että kukaan haluaisi kutsua sinua vierailulle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mieheni on niin hiljainen että huomaan monien streessaavan koko illan siitä.

Uskon sen rajoittavan kutsuja.

Mieheni bestiksen ja vaimonsa vierailu oli taasen minulle samasta syystä raskasta. Vaimo oli niiiiiin hillitty. Erittäin kohtuulliset mielipiteet kaikesta.

Olen sivistynyt käytöksessäni, mutta nautin kunnon kiihkeästä keskustelusta, ja tuo vaimo sai oloni norsuksi posliinikaupassa.

Kukaan ei ole kutsunut uudelleen.

Keskustella voi mistä aiheesta tahansa, mutta mitään väittelytapahtumaa en kyllä kyläilystä halua. Oletko varma, että kutsuja ei tule juuri miehesi takia?

Tunkki kirjoitti:

Samaa ihmettelen, olen kohta 40vuotias, lapseton sinkkunainen. Koti on aina siisti ja kahvit pöydässä kun joku vain kävisi kylässä. Ei tulla vaikka pyydetään. Muutaman kerran kun pyytää eikä tulla niin pyytäminen loppuu. Yksipuoleista on myös pyhien yms. Toivottaminen. Laitan kuvia, onnitteluja Jouluna, Pääsiäisenä, Vappuna jne. Mutta takaisin niitä en saa ellen itse laita ensin. Miksi? Toinen on myös ohareiden teko, sovitaan jotain ja viime tipassa perutaan tai jopa niin, että itse kysyn mihin aikaan sopii tulla niin vastaus on että "me tehdäänkin jotain ihan muuta, ei olla kotona"! Mielestäni jokaisen joka on laiska ylläpitämään ystävyyssuhteita, ei saisi valittaa, että ei ole kavereita!

Ystäväsi tai oikeammin sanottuna tuttavasi viettävät mieluummin aikaa muiden kanssa kuin sinun kanssasi. Se on ikävää, mutta ihmisiä ei voi pakottaa. Todennäköisesti tuttavasi pitävät sinua tunkeilevaisena ja yrittävät vältellä seuraasi. Voit tietysti lähettää jollekin joulukortin tms,  mutta muuten anna olla. Elämässäni on pari kertaa ollut "tunkeilevainen" tuttava, joka ei uskonut mitään puhetta, vihjettä tai lausetta tyyliin "en jaksa mitään ylimääräistä rientoa tällä hetkellä" tai "olen aina varattu sinä ja sinä päivänä". Hänellä oli tapana soittaa silloin, kun hän tiesi minun olevan lähdössä itselleni tärkeään tapahtumaan. Toivottavasti löydät sinulle  sopivia ystäviä myöhemmin.

Jotkut vaan ei ajattele💁‍

Vierailija kirjoitti:

Meillä mennään vastavuoroisuuden periaatteella ja siinä on pudonnut pois ihan mukaviakin ihmisiä, jotka eivät jaksa kutsua kotiinsa vieraita. Onhan se iso rumba työelämässä oleville, kun pitää siivota, käydä kaupassa, kokata ja leipoa. 

Jotenkin kemioiden pitää kohdata, jotta viitsii kutsua kylään. Yhden parin puoliso on niin erilainen, etten kutsuisi, kuin nyt vähän pakosta. Aika hankala yhtälö, jos aikuisiälle ei ole mukana seurannut lapsuus-, nuoruus-, opiskelu- tms. ystäviä. 

Tässä olisi kylä-kaveri-tinderin paikka.

Aloitus toi ensimmäiseksi mieleeni sen, että joillekin tarjoilun keksiminen ja järjestäminen voi olla liian iso ponnistus. Kaikki eivät ole hyviä  ruoanlaitossa. Jos itse on ollut kyläpaikassa, jossa oli runsaat ja fantastiset tarjoilut, tuntuu aivan ylivoimaiselta keksiä mitään, mikä kelpaisi näille tutuille. Itse pidän enemmän arkipäiväisistä tapamisista, siis jos joku harrastaisi niitä. Voileipiä, joiden päällä on jotain ja viinirypäleitä, keksejä tms. Syömisten ei tarvitse olla kalliita. Tärkeintä on yhdessäolo ja jutustelu. Sellaista oli joskus 80-luvulla.

Ihmiset ovat ihan kusipäitä. Olen huomannut saman kuin aloittaja. Vastavuoroisuus puuttuu monelta. 

Olen lopettanut sen että yritän löytää toimivia ihmissuhteita.

Moni haluaa vain rusinat pullasta. Ihan turha kuormittaa itseään näillä itsensä kylään kutsujilla.

Yksin on parempi kuin huonossa seurassa.

Järjestimme joskus viini- ja sushi-illan kaveripariskunnalle kotonamme. Se silloin oli iso ja kallis panostus ystävyyteen, kun vasta olimme työelämässä aloittaneet. Kaverit söivät sushit ja joivat viinit, mutta kun ehdotimme että seuraavaksi voisi keksiä jotain heidän luonaan, niin vastattiin että nyt on vähän kiirettä, ehkä sitten myöhemmin. Kiirettä on tosiaan tainnut pitää, kun keskustelusta näiden lokkien kanssa on jo lähes 20 vuotta.

Logoterapian paradoksaalinen intentio, tässä tapauksessa: Yritä eläytyä mahdollisimman voimakkaasti siihen että pelkäät kutsua kaiken maailman kissanristiäisiin. Kyse on uskosta tai sen puutteesta. Jos ahdistuneesti toivot että tulisi edes jokin, vaikka kuinka mitätön, kutsu, se osoittaa uskon puutetta. Jos sen sijaan pystyt eläytymään kutsunnan pelkoon, se puolestaan on osoitus vahvasta uskosta siihen että jonain kirkkaana päivänä kutsu käy, eikä siitä oikein kehtaa kieltäytyäkkään! ;D