Mieheni tekee seksielämästämme ihan älyttömän hankalaa
Tätä on jatkunut 7 vuotta, enkä usko, että tähän mitään ratkaisua enää löytyykään. Aina on joku huonosti, tee niin tai näin niin väärin päin. Juuri kun luulee, että nyt menee hyvin sillä rintamalla, tulee joku uusi "ongelma".
Joko on huono kun hän joutuu tekemään aloitteen, mutta on myös huono, jos minä teen liian usein kun sitten kuulemma "määrään".
Tai keskellä hirveää kiireettä hän haluaa, jolloin sanon, etten ehdi nyt. Taas minä määräsin. Se, että auttaisi mua siinä kiireessä, ei tunnu olevan vaihtoehto.
Pitää olla spontaanimpaa, muttei kelvannu yllärinä lelut, ei roolileikit. Kun kysyn mitä hän sitten haluaa, niin ei tiedä.
Mä en voi käsittää tätä. Onko kellään muulla kokemusta vastaavasta?
Muuten meillä menee hyvin.
Kommentit (111)
Muuten olenkin hyväksynyt tilanteen, enkä haluaisi erota asian takia kun kaikki muu on kunnossa, mutta tämä aiheuttaa mulle ihan tarpeetonta stressiä koko ajan.
Hankalaa on kyllä. :(
Onko kellään täällä kokemusta seksuaaliterapiasta? Mietin, josko sieltä voisi saada jotain apua.
Musta tuntuu, että miehelläni on ihan epärealistiset odotukset. Hän kai haluaisi intohimoista elokuvaseksiä päivittäin, jossa ei arjen kiireitä edes tunneta vaan intohimo jyrää kaiken yli.
Miten hän suhtatuu, kun sanot, että selvennäpäs mitä oikein haluat.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään täällä kokemusta seksuaaliterapiasta? Mietin, josko sieltä voisi saada jotain apua.
Musta tuntuu, että miehelläni on ihan epärealistiset odotukset. Hän kai haluaisi intohimoista elokuvaseksiä päivittäin, jossa ei arjen kiireitä edes tunneta vaan intohimo jyrää kaiken yli.
Tuskin siitä haittaakaan on. Kuulostaa siltä, että teillä on ongelmia kommunikaatiossa ja toistenne ymmärtämisessä, ja juuri sitä pari- tai seksuaaliterapiassa yritetään parantaa.
Joko, ettei itsekään tiedä mitä haluaa, tai sitten vastaa jotain mitä olen jo yrittänyt toteuttaa, ja siitä mulla tulee tunne, että yritin toteuttaa väärin.
Ihan kuin mies yrittämässä toimia naisen haluamalla tavalla. Nainen määräilee mutta pitäisi tietää milloin tottelee ja milloin on liian kiltti ja vie vetovoiman suhteesta.
Eihän tuollaista kukaan jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin mies yrittämässä toimia naisen haluamalla tavalla. Nainen määräilee mutta pitäisi tietää milloin tottelee ja milloin on liian kiltti ja vie vetovoiman suhteesta.
Ihan sama mitä kukin tekee, vetovoima menee lopulta. Jos ystävyys ja kiintymys on kunnossa, sen voimalla voi jatkaa vaikka hautaan asti. Miehesi kuulostaa vaikealta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään täällä kokemusta seksuaaliterapiasta? Mietin, josko sieltä voisi saada jotain apua.
Musta tuntuu, että miehelläni on ihan epärealistiset odotukset. Hän kai haluaisi intohimoista elokuvaseksiä päivittäin, jossa ei arjen kiireitä edes tunneta vaan intohimo jyrää kaiken yli.
Tämä. Tuttu homma. Mies hakee leffasta, saippuasarjasta, kirjasta tai muusta pohjan suhteelle. Pitäisi olla kiivasta tunnetta ja leiskuntaa. Aina kaikki tiptop ja ihan kuin ohjattuna. Suurena sankarina se mahtava mies on siinä sitten itse.
Ei vaan näe niitä jarrutusjälkiään pöntössä, pömppömahaa, nousevaa hiusrajaa ja typeryyttään.
Voisi verrata mopopoikaan. Mitä kovempi ääni ja finnisempi naama, sen enemmän ne näkee itsensä ajamassa harrikkaa povipommi selkään likistyneenä, nahkarotsin hapsut tuulessa lepattaen.
Vierailija kirjoitti:
Muuten olenkin hyväksynyt tilanteen, enkä haluaisi erota asian takia kun kaikki muu on kunnossa, mutta tämä aiheuttaa mulle ihan tarpeetonta stressiä koko ajan.
Hankalaa on kyllä. :(
Mietihän vaikka autoa, joka muuten hirveen hyvässä kunnossa, mut siitä puuttuu yks pyörä.
Meillä myös jotenkin vakiintui jossain vaiheessa kuvitelma siitä, että mulle seksi olisi jotenkin ongelmallista, koska kärsin (syystäkin) yhdessä pahassa vaiheessa haluttomuudesta.
Nyt olen kunnolla herännyt huomaamaan, että ongelma on miehelläni. Hänen suhtautuminen seksiin on alusta asti ollut jotenkin todella outoa. Mietin jopa, voiko kyseessä olla joku trauma.
Ja hassua, että minäkin kaipaa spontaaniutta, huolettomuutta, rentoutta. Sitä ei tietenkään voi olla, koska mun suorituspaineet on luokkaa paniikki, ettei taas tulisi jotain napinaa ja draamaa.
Omassa suhteessa seksihommat alkoivat tökkimään alkuhuuman jälkeen. Vuosien varrella puhuimme asioista avoimesti, usein asiat paranivat hetkellisesti mutta muutokset eivät jääneet pitkäkestoisiksi. Erosimme 9 vuoden jälkeen, jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt erota paljon aiemmin. En koe seksielämää parisuhteen ykkösasiaksi ja asioilla on niin monta puolta, mutta kyllä se luonnostaan toimiva seksielämä tekee parisuhteen paljon helpommaksi ja ylläpitää tiettyä yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Miehesi kuulostaa keskivertonaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten olenkin hyväksynyt tilanteen, enkä haluaisi erota asian takia kun kaikki muu on kunnossa, mutta tämä aiheuttaa mulle ihan tarpeetonta stressiä koko ajan.
Hankalaa on kyllä. :(
"kaikki muu on kunnossa" =miehen siivellä on kiva lokkeilla
Joo, en minäkään pysty kuvittelemaan tervettä parisuhdetta, jossa seksi ei ole kunnossa. Kyllä siinä on hyötymstä silloin oltava suuntaan tai toiseen.
Tietenkin on hyötymistä, molemmilla, siksi parisuhteessa olemmekin. Hyöty ei ole taloudellista, mutta viihdymme yhdessä, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tuomme toistemme elämään turvaa muilta osin. Ja muissa asioissa kommunikaatio pelaa, mutta tässä ei yhtään.
Asia on niin tulehtunut, ettei siitä keskustelu onnistu enää oikein kummaltakaan, minultakaan.
Siksi mietin sitä seksuaaliterapeuttia, joka voisi avittaa tässä kommunikaatio-ongelmassa.
Pitkään ajattelin, että asia korjaantuu kyllä ajan kanssa ja kun tehdään töitä sen eteen.
Ettei se voi mennä niin, että on pakko olla alunperinkin täysin yhteensopiva pari seksin saralla, tai muuten ei tule mitään.
Nyt en enää usko, että asia korjaantuu, ainakaan ilman apua. Yhdessä emme selvästikään kykene tätä ongelmaa ratkaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on hyötymistä, molemmilla, siksi parisuhteessa olemmekin. Hyöty ei ole taloudellista, mutta viihdymme yhdessä, meillä on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tuomme toistemme elämään turvaa muilta osin. Ja muissa asioissa kommunikaatio pelaa, mutta tässä ei yhtään.
Asia on niin tulehtunut, ettei siitä keskustelu onnistu enää oikein kummaltakaan, minultakaan.
Siksi mietin sitä seksuaaliterapeuttia, joka voisi avittaa tässä kommunikaatio-ongelmassa.
Puhuminen varmaan auttaa. buhahahaa.
No jos sitä on jatkunut 7 vuotta, etkä usko ratkaisua löytyvän, niin varmaan olet siinä oikeassa. Todennäköisesti ette vain sovi kovin hyvin yhteen ainakaan seksin osalta. Eli joko hyväksyt tilanteen tai eroat.