Loppuuko naisen elämä yli nelikymppisenä?

Minusta työelämässä on helpompaa nyt nelikymppisenä. Tuntuu että ihmiset pitää uskottavampana kuin nuorempana.

Ja miehillekkään en ilmeisesti ole näkymätön, kun itseä nuoremmatkin pommittaa.

Mielestäni heräsin vasta elämään 40-vuotiaana. Itsetunto nousi kohisten ja tunsin itseni kauniiksi. Niin ja työelämäänkin lähdin vasta 40-vuotiaana, sitä ennen kotiäiti. Nyt jo 7 vuotta samassa työpaikassa, vaikka edelleen työsopimukset kyllä tehdään vuodeksi kerrallaan. Olen 53v. Naamakin on vielä ihan ok, kunhan jaksaa laittautua.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, millä alalla olet. Jos olet ammatiltasi näyttelijä, niin ulkonäkökeskeisessä maailmassa ura todennäköisesti tyssää noin 45 vuoden kohdalla, kuten Mäenpää haastattelussa sanoi. Jollain toisella alalla näin ei käy ainakaan 45-vuotiaalle, ehkä noin 5-kympin kohdalla sitten. 

Minä taas kuuntelin Kati Outista radiosta ja jäi mieleen hänen sanomisensa että iän myötä työttömät jaksot näyttelijäntöiden välissä vain pitenivät.

Sen kyllä uskon että ainoastaan kk palkkaisena teatterinäyttelijänä on suht vakaat tulot. Moni näyttelijä niin mies kuin nainenkin joutuu kehittämään muuta osaamista.

Tottakai ikärasismia on mutta samalla kyllä ruudussa on myös aina näkynyt paljon keski ikäisiä naamoja sarjoissa ym. Leffat näyttävät suosivan nuoria ja nättejä. Toisaalta tästäkin on poikkeuksia.

Arvostan sitä ettei jäädä ruikuttamaan vaan tehdään omalta osaltaan maailmasta reilumpaa jos vaan voidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän hauskaa onkin, että 100 vuotiaiden mammojen pitäisi raahautua hoitokodista töihin kokkareiden ja persujen mielestä, mutta kukaan ei palkkaa naista, joka on täyttänyt 40 vee tai yli. Eikä kyllä nuortakaan naista, koska "kohta se puksauttaa kersoja ulos kuitenkin". Ai elämän autuutta!

Miksi vedit persut tähän mukaan?

Kokkarit JA persut. Molemmat oikeistoporvaripuolueita, jotka haluavat sosiaali- ja työttömyyskorvaukset kokonaan pois koska "kannustavat loisimiseen". Eläkkeetkin taatusti siinä sivussa (paitsi omiltaan eli johtoportaalta - riviäänestäjämassa saa elää niin köyhyydessä kuin mahdollista).

Vierailija kirjoitti:

En aio lakata elämästä, koska joku käskee naisen kadota nelikymppisenä. Joutuvat tulla ihan itse lopettamaan.

Minä olen ihan valikoivasti kuuro tuollaisille viesteille jos niitä edes kohtaan.

Nuorena olin täysin nobody syrjäytynyt ja näkymätön.

Nyt viisissäkymmenissä elämä on omaa ja hyvää. Minua ei kenenkään mielipide iästäni jaksa liikuttaa pätkääkään.

En muutenkaan ymmärrä iästä jankuttamista. Netissähän tätä on loputtomasti. Ja kaikenlaista ikääntymispelottelua. Nauran räkäisesti näille pelottelijoille, itsensä vaan nolaavat. Eivät he voi tietää mistä minä elämäni mielen saan. Siihen he eivät pääse käsiksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämä loppuu, kun vaihdevuodet alkavat. Ikääntyvä nainen on biologisesti täysin turha. Nainen on vanha, kun hän ei voi tulla enää luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää lasta. Ikääntyessä kunto heikkenee, luusto haurastuu ja ulkonäkö rapistuu. Kaikki kunnon osa-alueet eli kestävyyskunto, liikehallinta ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto heikkenevät. Kehon koostumus ja aineenvaihdunta muuttuu ja solut vanhenevat. Ikääntyessä muisti ja oppiminen vaikeutuu ja aistien ja aivojen toiminta heikkenee.

Ikääntyvä nainen ei ole biologisesti turha, jos olisi nainen yksinkertaisesti kuolisi hedelmällisen iän päättyessä, niin kuin eläinkunnassa yleisesti tapahtuu.  Kannattaa tutustua isoäitihypoteesiin. Ihmislapsi tarvitsee hoivaa pitempään kuin minkään muun nisäkäslajin jälkeläiset. Synnytysten loppuminen menopaussin jälkeen vähensi äitien kuolleisuutta ja paransi heidän mahdollisuuksiaan huolehtia jo synnyttämistään lapsista. Varhainen menopaussi oli siis evoluutioetu. Sen saavuttaneen naisen jälkeläiset – ja geenit – jäivät useammin eloon. Vaihdevuodet ylittäneellä naisella on siis aikaa kasvattaa paitsi omat lapset aukuiseksi niin myös auttaa lastenlasten kanssa.

Naispuolisilla esiintyjillä tilanne todellakin on juuri noin kamala. Kun jonkun pappaikäisen miehen kuten yli viisikymppisen Tom Cruisen tai kahdeksankymppisen Harrison Fordin vaimoksi tai tyttöystäväksi pistetään elokuvassa joku 20-vuotias tyttö (joka esittää samanikäistä tai nuo ukot siis esittävät vuosikymmeniä nuorempaa), niin siinä kyllä näkyy se vähäinen painoarvo, jota naisilla elokuva- ja teatterimaailmassa on. 

Telkkarisarjat sentään ovat alkaneet murtaa stereotypioita kunnolla.

Itselläni elämä jatkuu näin yli nelikymppisenä - kolmekymppisyyttä paremmin, koska opinnot ja työttömyys ovat nyt ohi. Mulla on oman alan töitä ja säännöllinen (vaikka vähän pienehkö) kuukausipalkka, jolla voin käydä leffassa, ostaa kivoja vaatteita ja kenkiä halvimpien mahdollisten sijasta ja vähän jotain kivaa kotiinkin. Niin, ja hyvää ja terveellistä ruokaa. Näin hyvää elämäni on ollut viimeksi 23+ vuotiaana, kun olin edellisen kerran pitkäaikaisissa vakitöissä (silloin tosin biletinkin oikein olan takaa - ja hemmetin hauskaa oli!)

Elämä on ohi vasta sitten kun sydän lakkaa lyömästä. Siihen asti aion tehdä edelleenkin kaikkea kivaa lain ja budjetin sallimissa rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Rehellistä tekstiä, arvostan. Miksi vanhenemisesta ei saa kirjoittaa oikeilla termeillä ja rehellisesti? Onko muita, joitten mielestä vanheneminen on ikävää ja vanheneminen vi##ttaa? Miksi ihmisen pitää esittää tekopirteää ja valehdella, että "ikä on vain numero"? Todellakin vihaan näitä teennäisiä "Onpa nuorekas 60- tai 70-vuotias" ja "Kolmas ikä on ihanaa ja parasta aikaa" kirjoituksia!

 

Yli 40-vuotiaalla naiset on edessä vaihdevuodet, virtsankarkailua, väsymystä, uupumusta ja ikäsyrjintää. Jos omat vanhemmat sattuvat olemaan vielä elossa, niin on joko menossa tai lähivuosina edessä omien vanhempien sairastaminen, raihnaistuminen ja kuolema.

Hyvin harvoin kirjoitetaan kuormittumisesta, kun omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat odottavat aikuisilta lapsiltaan ilmaista kotiapua ja hoitoa. Ja jopa toisella puolella Suomea asuvilta lapsilta, joilla on omat lapset, oma perhe, koti ja työ hoidettavana. Harvoin kirjoitetaan huonoista ihmissuhteista esimerkiksi omiin sukulaisiin tai puolison sukulaisiin. Kenenkään elämässä ei ole ollut ikäviä asioita kuten omien vanhempien hautajaisia, perunkirjoituksia ja riitaisia perinnönjakoja.

Vanhenemisesta ei saa kirjoittaa ainakaan Vauva.fi-palstalla rehellisesti. Muistakaa siis aina valehdella ja hyssytellä!

Vierailija kirjoitti:

Ei se nelikymppisen miehenkään elämä suurta herkkua ole. En ole miesnäyttelijä, joten en tunne heidän tilannettaan, mutta ei oma elämä kyllä mitään parasta aikaa näin nelikymppisenä tarjoa. 

Nyt olen kokenut ensimmäisiä kertoja sen, miltä ikääntyminen tuntuu. Kun en enää palaudu yhtä nopeasti. Selvästi myös testosteronitaso laskee, määrittelemätön apeus on astunut elämääni, en tunne itseäni enää virkeäksi, vahvaksi tai viriiliksi.

Työelämässä nuoremmat pyyhältävät ohi. Olen ajautumassa sivuraiteelle.

Sama koskee perhe-elämää. Lapset kasvavat, vaimolla on kokonaan oma elämä. Kukaan ei välitä olla kanssani, lukuun ottamatta silloin, kun tarvitaan joko kuljetuspalvelua, korjaus- tai huoltopalvelua tai rahaa.  Kukaan ei enää syö laittamiani ruokia, halua viettää yhteistä perheaikaa tai lähde edes mökille tai retkeilemään seurakseni. 

Kavereista on tulossa katkeria ja kyynisiä ukkoja. Joka toinen on hankkinut jonkin kalliin kulkupelin, jonka kanssa touhuamisesta on tullut elämän sisältö ja vapaa-ajan vieton kohde. Muutama ei tee muuta kuin kaljoittelee, jotkut ovat kokonaan uponneet harrastuksiinsa, esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen tai keräilyyn. Kaveripiirin sosiaaliset kontaktit ovat kuivuneet, paitsi Facebookissa.

Lisää päänvaivaa tuottavat ikääntyvät vanhemmat, joista joudun pitämään huolta.

En tosiaan elä mitään elämäni parasta aikaa.

Vanha vitsi, mutta kun se vaihtoehto vanhenemiselle on vielä ikävämpi. Kaikki me vanhenemme, koettakaa kestää.

Minä olen ollut 40 vasta muutaman kuukauden, ja tuntuu, että töissä menee koko ajan vaan lujempaa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämä loppuu, kun vaihdevuodet alkavat. Ikääntyvä nainen on biologisesti täysin turha. Nainen on vanha, kun hän ei voi tulla enää luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää lasta. Ikääntyessä kunto heikkenee, luusto haurastuu ja ulkonäkö rapistuu. Kaikki kunnon osa-alueet eli kestävyyskunto, liikehallinta ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto heikkenevät. Kehon koostumus ja aineenvaihdunta muuttuu ja solut vanhenevat. Ikääntyessä muisti ja oppiminen vaikeutuu ja aistien ja aivojen toiminta heikkenee.

Työmarkkinoilla ikäsyrjintä elää ja voi hyvin. Yli 40-50-vuotiaan naisen on jo lähes mahdotonta saada uutta työpaikkaa. Jos satut olemaan hammaslääkäri, lääkäri tai eläinlääkäri, niin ikäsyrjintä ei koske sinua. Työhakemukseen on lähes aina laitettava syntymävuosi tai ikä. Ikääntyvien työhakemukset lentävät ensimmäisenä roskakoriin. Jos yli 40-50-vuotias sattuisi pääsemään työhaastatteluun asti, niin työhön tulee valituksi lähes aina joko mieshakija tai nuorempi hakija. Ikäsyrjintä on laitonta ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä. Käytännössä ikäsyrjintä toimii tehokkaasti työnhaussa ja työelämässä.

Ainut työ mihin ikääntyvä nainen kelpaa on joku provisiopalkkainen puhelinmyynti tai matalapalkkainen ja henkisesti ja fyysisesti raskas vanhustyö ja kotihoito. Puhelinmyynti on lehtien, vitamiinien ja kalanmaksaöljykapseleiden tuputtamista pakkomyynnillä muistisairaille vanhuksille. Vanhustyöhön ja kotihoitoon on lähes mahdotonta saada ketään edes keikkalaiseksi ja sijaiseksi. Vanhustenhoitajiksi rekrytoidaan eläkeläisiä ja vanhukset hoitavat vanhuksia.

Ihmisnaarailla on vaihdevuodet juuri sen vuoksi, että heitä tarvitaan lastenlasten hoitoon. Tutkittu juttu on, että.aiemmin lasten mahdollisuudet selviytyä hengissä aikuisiksi nousivat huomattavasti, jos äidin äiti oli elossa. Miehet sen sijaan ovat biologisesti tarpeettomia, kun eivät enää pysty siittämään ja metsästämään. Miesten romahdus tapahtuu nopeasti ja monet miehet kuolevat siinä 55-ikävuoden tienoilla. Vanhat miehet ovat keinotekoisesti pitäneet itsensä vallassa, mutta eiköhän ne ajat ala olla ohitse.

Elokuvamaailma on täysin sairas ja mätä, en ymmärrä miksi yksikään nainen haluaa olla näyttelijä.

Jenkkilässä on alannut tulemaan isoja rooleja jo vanhemmille rouville. Ihanaa. Just +40 naiset mua leffoissa ja sarjoissa kiinnostaa. Heissä on sielua ja viisautta ja kauneuttta myös.[/quote]

Jenkkilässä "tulee" rooleja jos käsikirjoittajat kirjoittavat niitä 40+ naisille. Parhaimmat trendinhaistajat ovat ymmärtäneet, että nyt on tilausta "kypsille naisille".

Vierailija kirjoitti:

Sehän hauskaa onkin, että 100 vuotiaiden mammojen pitäisi raahautua hoitokodista töihin kokkareiden ja persujen mielestä, mutta kukaan ei palkkaa naista, joka on täyttänyt 40 vee tai yli. Eikä kyllä nuortakaan naista, koska "kohta se puksauttaa kersoja ulos kuitenkin". Ai elämän autuutta!

Kukaan ei palkkaa naisia, mutta suurin osa silti töissä? 🤔 Kai ne on kaikki sitten niitä muunsukupuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Rehellistä tekstiä, arvostan. Miksi vanhenemisesta ei saa kirjoittaa oikeilla termeillä ja rehellisesti? Onko muita, joitten mielestä vanheneminen on ikävää ja vanheneminen vi##ttaa? Miksi ihmisen pitää esittää tekopirteää ja valehdella, että "ikä on vain numero"? Todellakin vihaan näitä teennäisiä "Onpa nuorekas 60- tai 70-vuotias" ja "Kolmas ikä on ihanaa ja parasta aikaa" kirjoituksia!

 

Yli 40-vuotiaalla naiset on edessä vaihdevuodet, virtsankarkailua, väsymystä, uupumusta ja ikäsyrjintää. Jos omat vanhemmat sattuvat olemaan vielä elossa, niin on joko menossa tai lähivuosina edessä omien vanhempien sairastaminen, raihnaistuminen ja kuolema.

Hyvin harvoin kirjoitetaan kuormittumisesta, kun omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat odottavat aikuisilta lapsiltaan ilmaista kotiapua ja hoitoa. Ja jopa toisella puolella Suomea asuvilta lapsilta, joilla on omat lapset, oma perhe, koti ja työ hoidettavana. Harvoin kirjoitetaan huonoista ihmissuhteista esimerkiksi omiin sukulaisiin tai puolison sukulaisiin. Kenenkään elämässä ei ole ollut ikäviä asioita kuten omien vanhempien hautajaisia, perunkirjoituksia ja riitaisia perinnönjakoja.

Vanhenemisesta ei saa kirjoittaa ainakaan Vauva.fi-palstalla rehellisesti. Muistakaa siis aina valehdella ja hyssytellä!

Vierailija kirjoitti:

Ei se nelikymppisen miehenkään elämä suurta herkkua ole. En ole miesnäyttelijä, joten en tunne heidän tilannettaan, mutta ei oma elämä kyllä mitään parasta aikaa näin nelikymppisenä tarjoa. 

Nyt olen kokenut ensimmäisiä kertoja sen, miltä ikääntyminen tuntuu. Kun en enää palaudu yhtä nopeasti. Selvästi myös testosteronitaso laskee, määrittelemätön apeus on astunut elämääni, en tunne itseäni enää virkeäksi, vahvaksi tai viriiliksi.

Työelämässä nuoremmat pyyhältävät ohi. Olen ajautumassa sivuraiteelle.

Sama koskee perhe-elämää. Lapset kasvavat, vaimolla on kokonaan oma elämä. Kukaan ei välitä olla kanssani, lukuun ottamatta silloin, kun tarvitaan joko kuljetuspalvelua, korjaus- tai huoltopalvelua tai rahaa.  Kukaan ei enää syö laittamiani ruokia, halua viettää yhteistä perheaikaa tai lähde edes mökille tai retkeilemään seurakseni. 

Kavereista on tulossa katkeria ja kyynisiä ukkoja. Joka toinen on hankkinut jonkin kalliin kulkupelin, jonka kanssa touhuamisesta on tullut elämän sisältö ja vapaa-ajan vieton kohde. Muutama ei tee muuta kuin kaljoittelee, jotkut ovat kokonaan uponneet harrastuksiinsa, esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen tai keräilyyn. Kaveripiirin sosiaaliset kontaktit ovat kuivuneet, paitsi Facebookissa.

Lisää päänvaivaa tuottavat ikääntyvät vanhemmat, joista joudun pitämään huolta.

En tosiaan elä mitään elämäni parasta aikaa.

Onko sitten pakko esittää, että asiat kurjasti, jos ne ovat hyvin. Olen 56-vuotias nainen, enkä ole kärsinyt uupumuksesta, virtsankarkailusta enkä vaihdevuosioireistakaan yhtään. Asiani ovat todella hyvin ja nautin elämästä. Pitääkö ruveta synkistelemään, jos jonkun mielestä se on normaalia. Olen tosin koko elämäni pitänyt fyysisestä kunnostani ja itsestäni hyvää huolta,mikä ehkä selittää nykytilan.

Vierailija kirjoitti:

Naispuolisilla esiintyjillä tilanne todellakin on juuri noin kamala. Kun jonkun pappaikäisen miehen kuten yli viisikymppisen Tom Cruisen tai kahdeksankymppisen Harrison Fordin vaimoksi tai tyttöystäväksi pistetään elokuvassa joku 20-vuotias tyttö (joka esittää samanikäistä tai nuo ukot siis esittävät vuosikymmeniä nuorempaa), niin siinä kyllä näkyy se vähäinen painoarvo, jota naisilla elokuva- ja teatterimaailmassa on. 

Telkkarisarjat sentään ovat alkaneet murtaa stereotypioita kunnolla.

Itselläni elämä jatkuu näin yli nelikymppisenä - kolmekymppisyyttä paremmin, koska opinnot ja työttömyys ovat nyt ohi. Mulla on oman alan töitä ja säännöllinen (vaikka vähän pienehkö) kuukausipalkka, jolla voin käydä leffassa, ostaa kivoja vaatteita ja kenkiä halvimpien mahdollisten sijasta ja vähän jotain kivaa kotiinkin. Niin, ja hyvää ja terveellistä ruokaa. Näin hyvää elämäni on ollut viimeksi 23+ vuotiaana, kun olin edellisen kerran pitkäaikaisissa vakitöissä (silloin tosin biletinkin oikein olan takaa - ja hemmetin hauskaa oli!)

Elämä on ohi vasta sitten kun sydän lakkaa lyömästä. Siihen asti aion tehdä edelleenkin kaikkea kivaa lain ja budjetin sallimissa rajoissa.

Yleensä vanhempi mies on valinnut näyttelijät. Naisilta ei ole kysytty, haluavatko he katsella leffoissa ryppyisiä miehiä. Itse en enää viitsi katsoa leffoja, joissa vaarit heiluvat. Haluan katsella komeita nuoria miehiä.

Ennen isoäidit hoitivat paljon lastenlapsia. Joillekin isoäideille lastenhoito oli vapaaehtoista ja monelle pakollista. Etenkin suuret ikäluokat kuljettivat ahkerasti lapsiaan mummoloihin hoitoon. "Palkinnoksi" ilmaisesta lastenhoidosta suuret ikäluokat hylkäsivät omat vanhempansa, appivanhempansa ja muut iäkkäät sukulaisensa vahhainkoteihin ja muihin hoitolaitoksiin viettämään kurjaa ja yksinäistä vanhuutta.

Läheskään kaikki nykyajan isoäidit eivät hoida lastenlapsiaan koskaan eivätkä auta lapsiperhettä mitenkään. Valitettavasti suuret ikäluokat kunnostautuvat tässäkin. Lastenlapsista noukitaan vain rusinat pullasta ja kuoritaan kermat päältä. Lastenlapset kelpaavat isoäideille juhlapuheissa ja kun muori haluaa kehua itseään sukujuhlissa tai tarvitsee facebookiinsa päivitystä. Tämä ilmiö koskee etenkin poikien äitejä. Tyttäriä yleensä autetaan ja miniöitä haukutaan ja kiusataan. Hankalat isoäidit haluavat puuttua parisuhteeseen, perhe-elämään, lastenhoitoon ja jopa imetykseen ikävällä tavalla. He kaivavat maata jalkojensa alta jakamalla neuvoja ja ohjeita lastenhoitoon ja lastenkasvatukseen pyytämättä. Kertomukset ilkeistä anopeista ovat totisinta totta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämä loppuu, kun vaihdevuodet alkavat. Ikääntyvä nainen on biologisesti täysin turha. Nainen on vanha, kun hän ei voi tulla enää luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää lasta. Ikääntyessä kunto heikkenee, luusto haurastuu ja ulkonäkö rapistuu. Kaikki kunnon osa-alueet eli kestävyyskunto, liikehallinta ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto heikkenevät. Kehon koostumus ja aineenvaihdunta muuttuu ja solut vanhenevat. Ikääntyessä muisti ja oppiminen vaikeutuu ja aistien ja aivojen toiminta heikkenee.

Työmarkkinoilla ikäsyrjintä elää ja voi hyvin. Yli 40-50-vuotiaan naisen on jo lähes mahdotonta saada uutta työpaikkaa. Jos satut olemaan hammaslääkäri, lääkäri tai eläinlääkäri, niin ikäsyrjintä ei koske sinua. Työhakemukseen on lähes aina laitettava syntymävuosi tai ikä. Ikääntyvien työhakemukset lentävät ensimmäisenä roskakoriin. Jos yli 40-50-vuotias sattuisi pääsemään työhaastatteluun asti, niin työhön tulee valituksi lähes aina joko mieshakija tai nuorempi hakija. Ikäsyrjintä on laitonta ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä. Käytännössä ikäsyrjintä toimii tehokkaasti työnhaussa ja työelämässä.

Ainut työ mihin ikääntyvä nainen kelpaa on joku provisiopalkkainen puhelinmyynti tai matalapalkkainen ja henkisesti ja fyysisesti raskas vanhustyö ja kotihoito. Puhelinmyynti on lehtien, vitamiinien ja kalanmaksaöljykapseleiden tuputtamista pakkomyynnillä muistisairaille vanhuksille. Vanhustyöhön ja kotihoitoon on lähes mahdotonta saada ketään edes keikkalaiseksi ja sijaiseksi. Vanhustenhoitajiksi rekrytoidaan eläkeläisiä ja vanhukset hoitavat vanhuksia.

Ihmisnaarailla on vaihdevuodet juuri sen vuoksi, että heitä tarvitaan lastenlasten hoitoon. Tutkittu juttu on, että.aiemmin lasten mahdollisuudet selviytyä hengissä aikuisiksi nousivat huomattavasti, jos äidin äiti oli elossa. Miehet sen sijaan ovat biologisesti tarpeettomia, kun eivät enää pysty siittämään ja metsästämään. Miesten romahdus tapahtuu nopeasti ja monet miehet kuolevat siinä 55-ikävuoden tienoilla. Vanhat miehet ovat keinotekoisesti pitäneet itsensä vallassa, mutta eiköhän ne ajat ala olla ohitse.

"Miehet sen sijaan ovat biologisesti tarpeettomia, kun eivät enää pysty siittämään ja metsästämään. Miesten romahdus tapahtuu nopeasti ja monet miehet kuolevat siinä 55-ikävuoden tienoilla."

En usko väitettäsi. Sauli Niinistö tuli vuonna 2018 Aaro-pojan isäksi 69-vuotiaana ja Jenni Haukio oli 40-vuotias synnyttäessään Aaro-pojan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 22 912 esikoista. Vuonna 2015 yhteensä 470 naista synnytti ensimmäisen lapsensa vähintään 40-vuotiaana. Jenni Haukio kuuluu siis iäkkäimpään kahteen prosenttiin. Tilastojen mukaan vuonna 2020 yli 44-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 147 lasta.

Mies voi perustaa perheen myöhemminkin ja tulla isäksi. Sen sijaan naisen mahdollisuus saada biologinen lapsi ja synnyttää vähenee, kun ikää on yli 40 vuotta.

Naisen elämä alkaa 50v!

Terv. Iloinen ja vapautunut

Ihminen on tutkitusti onnettomimmillaan 40-50-vuotiaana, jonka jälkeen onnellisuus lähtee taas nousuun ja kohoaa huippuunsa.

Jaksakaa sinnitellä, onnettomat neli-viiskymppiset!

Paremmat ajat ovat tulossa.

Ei elämä lopu mut työt voi loppua ja parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

"Miehet sen sijaan ovat biologisesti tarpeettomia, kun eivät enää pysty siittämään ja metsästämään. Miesten romahdus tapahtuu nopeasti ja monet miehet kuolevat siinä 55-ikävuoden tienoilla."

En usko väitettäsi. Sauli Niinistö tuli vuonna 2018 Aaro-pojan isäksi 69-vuotiaana ja Jenni Haukio oli 40-vuotias synnyttäessään Aaro-pojan. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 Suomessa syntyi 22 912 esikoista. Vuonna 2015 yhteensä 470 naista synnytti ensimmäisen lapsensa vähintään 40-vuotiaana. Jenni Haukio kuuluu siis iäkkäimpään kahteen prosenttiin. Tilastojen mukaan vuonna 2020 yli 44-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 147 lasta.

Mies voi perustaa perheen myöhemminkin ja tulla isäksi. Sen sijaan naisen mahdollisuus saada biologinen lapsi ja synnyttää vähenee, kun ikää on yli 40 vuotta.

Jennin lapsi on labrassa tehty. Salella ei ole osaa eikä arpaa siihen asiaan.