Loppuuko naisen elämä yli nelikymppisenä?

En aio lakata elämästä, koska joku käskee naisen kadota nelikymppisenä. Joutuvat tulla ihan itse lopettamaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se elämä loppuu, mutta yli nelikymppiset naisvainajat ovat niitä parhaita. :)

:D melkein tipuin tuolilta

Vierailija kirjoitti:

Tietyillä aloilla on.

Elokuvamaailma on täysin sairas ja mätä, en ymmärrä miksi yksikään nainen haluaa olla näyttelijä.

Elokuvamaailma on unelmia. Yliluonnollista sankaruutta, ikuista nuoruutta ja  kauneutta.  Siihen sopivat esittäjät.  

Naisen elämä loppuu, kun vaihdevuodet alkavat. Ikääntyvä nainen on biologisesti täysin turha. Nainen on vanha, kun hän ei voi tulla enää luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää lasta. Ikääntyessä kunto heikkenee, luusto haurastuu ja ulkonäkö rapistuu. Kaikki kunnon osa-alueet eli kestävyyskunto, liikehallinta ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto heikkenevät. Kehon koostumus ja aineenvaihdunta muuttuu ja solut vanhenevat. Ikääntyessä muisti ja oppiminen vaikeutuu ja aistien ja aivojen toiminta heikkenee.

Työmarkkinoilla ikäsyrjintä elää ja voi hyvin. Yli 40-50-vuotiaan naisen on jo lähes mahdotonta saada uutta työpaikkaa. Jos satut olemaan hammaslääkäri, lääkäri tai eläinlääkäri, niin ikäsyrjintä ei koske sinua. Työhakemukseen on lähes aina laitettava syntymävuosi tai ikä. Ikääntyvien työhakemukset lentävät ensimmäisenä roskakoriin. Jos yli 40-50-vuotias sattuisi pääsemään työhaastatteluun asti, niin työhön tulee valituksi lähes aina joko mieshakija tai nuorempi hakija. Ikäsyrjintä on laitonta ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä. Käytännössä ikäsyrjintä toimii tehokkaasti työnhaussa ja työelämässä.

Ainut työ mihin ikääntyvä nainen kelpaa on joku provisiopalkkainen puhelinmyynti tai matalapalkkainen ja henkisesti ja fyysisesti raskas vanhustyö ja kotihoito. Puhelinmyynti on lehtien, vitamiinien ja kalanmaksaöljykapseleiden tuputtamista pakkomyynnillä muistisairaille vanhuksille. Vanhustyöhön ja kotihoitoon on lähes mahdotonta saada ketään edes keikkalaiseksi ja sijaiseksi. Vanhustenhoitajiksi rekrytoidaan eläkeläisiä ja vanhukset hoitavat vanhuksia.

Mulla on aika karuja kokemuksia siitä, kun olin nuorena naisena työelämässä. Neljäkymppisenä on ihan eri tilanne, äkkiä olenkin eri tavalla uskottava. Toki alallani ei ulkonäkö ratkaise, varmasti näyttelijöillä on todellinen ongelma.

Mistä työstä pääsee nykyään eläkkeelle jo 57-vuotiaana???

Vierailija kirjoitti:

Elämä ei lopu, vaikka työelämä loppuu. Itse olen 59v ja jäin eläkkeelle jo 2v. sitten. Nyt olen rakentanut elämän ulkoilun, ystävien tapaamisen ja vanhempien hoidon ympärille unohtamatta itseni hoitamista, kampaaja säännöllisesti, kivat vaatteet yms. Toki, jos itsetunto rakentuu työntekemiseen, muutos voi olla pelottava. Varsinkin naisnäyttelijöillä liennee vaikeuksia, mutta elämässä on muutakin kuin työ.

Olen 46 ja sain potkut kun työnantaja lopetti toimipisteen. Pitkä asiantuntija/päällikköura ja olen hyvä työssäni. Silti ikä taitaa olla este, maakunnassa. Ei varmaan pk-seudulla mutta en nyt pysty muuttamaan sinne.

Rekrykonsultti kehtasi kysyä että miten se uuden oppiminen ja tietokoneenkäyttö sujuu kun olen TUON IKÄINEN? Olin hivenen järkyttynyt, varsinkin kun työssäni olen toiminut muutosjohtamisen tehtävissä.

Muutenkin maakunnissa on jotenkin ihan eri meno kuin pk-seudulla. Ihan tasa-arvon suhteen ja kaiken muunkin. Siksipä siis ikäsyrjinnänkin osalta.

Vierailija kirjoitti:

Ei se lopu, mutta miesten kiinnostus loppuu. Monet miehet kuitenkin tyytyvät yli 4 kymppisiinkin, kun eivät halua olla yksin.

Ihan vieras ajatusmaailma, kun on oltu puolison kanssa jo 26-vuotiaasta. Elo paranee vaan kun lapsiperhevuodet ovat ohi. :)

Vierailija kirjoitti:

On se näin. Mulle tosin sanottiin jo 35v etten pääse myyjän töihin enkä harjoitteluihin, kun näytän naamastani niin vanhalta.

No pöh jos näin on ollut. Tiedän kyllä, että joihinkin putiikkeihin etsitään ensisijaisesti nuoria, nättejä naisia myyjiksi. Ja jotkut vanhemmat myyjät ovat ihan näkyvästi työhönsä leipiintyneitä.

Mutta silti mielestäni ihan paras myyjä on nimenomaan hieman vanhempi henkilö, jolla on kunnolla tietämystä ja kokemusta tuotteista. Joka osaa kertoa muutakin kuin että ”Siis noi sopii sulle ihan tooosi hyvin!”.

Vierailija kirjoitti:

Naisen elämä loppuu, kun vaihdevuodet alkavat. Ikääntyvä nainen on biologisesti täysin turha. Nainen on vanha, kun hän ei voi tulla enää luonnollisesti raskaaksi, synnyttää ja imettää lasta. Ikääntyessä kunto heikkenee, luusto haurastuu ja ulkonäkö rapistuu. Kaikki kunnon osa-alueet eli kestävyyskunto, liikehallinta ja tuki- ja liikuntaelimistön kunto heikkenevät. Kehon koostumus ja aineenvaihdunta muuttuu ja solut vanhenevat. Ikääntyessä muisti ja oppiminen vaikeutuu ja aistien ja aivojen toiminta heikkenee.

Työmarkkinoilla ikäsyrjintä elää ja voi hyvin. Yli 40-50-vuotiaan naisen on jo lähes mahdotonta saada uutta työpaikkaa. Jos satut olemaan hammaslääkäri, lääkäri tai eläinlääkäri, niin ikäsyrjintä ei koske sinua. Työhakemukseen on lähes aina laitettava syntymävuosi tai ikä. Ikääntyvien työhakemukset lentävät ensimmäisenä roskakoriin. Jos yli 40-50-vuotias sattuisi pääsemään työhaastatteluun asti, niin työhön tulee valituksi lähes aina joko mieshakija tai nuorempi hakija. Ikäsyrjintä on laitonta ja yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä. Käytännössä ikäsyrjintä toimii tehokkaasti työnhaussa ja työelämässä.

Ainut työ mihin ikääntyvä nainen kelpaa on joku provisiopalkkainen puhelinmyynti tai matalapalkkainen ja henkisesti ja fyysisesti raskas vanhustyö ja kotihoito. Puhelinmyynti on lehtien, vitamiinien ja kalanmaksaöljykapseleiden tuputtamista pakkomyynnillä muistisairaille vanhuksille. Vanhustyöhön ja kotihoitoon on lähes mahdotonta saada ketään edes keikkalaiseksi ja sijaiseksi. Vanhustenhoitajiksi rekrytoidaan eläkeläisiä ja vanhukset hoitavat vanhuksia.

Eihän kaikki naiset edes saa, halua tai tee lapsia. Eli miten naisen elämä loppuu siihen, ettei kykene enää tulemaan raskaaksi?

Ja iän myötä tapahtuva rapistuminen ei sitten vissiin koske miehiä lainkaan? Todella rumaa ja seksististä tekstiä kirjoitat. Itse tunnen useita +40v naisia, joilla on kyllä elämä vielä hyvinkin kesken. Naisen eliniänodote kun on muistaakseni jotain 80v?

Ihan tiedoksi, että kaikki mitä tällä planeetalla syntyy ja elää, rapistuu ja kuolee myös. Ei koske pelkästään ihmisnaisia. Sellaista se on. Sinäkin teet hidasta kuolemaa tälläkin hetkellä.

Miksi loppuisi? Huomiota en kaipaa kuin omalta mieheltä, jonka kanssa ollaan oltu kimpassa 26 vuotta. Töitä riittää edelleen ja elämä on nyt ihan parasta kun lapsetkin on jo omillaan.

Ei se nelikymppisen miehenkään elämä suurta herkkua ole. En ole miesnäyttelijä, joten en tunne heidän tilannettaan, mutta ei oma elämä kyllä mitään parasta aikaa näin nelikymppisenä tarjoa. 

Nyt olen kokenut ensimmäisiä kertoja sen, miltä ikääntyminen tuntuu. Kun en enää palaudu yhtä nopeasti. Selvästi myös testosteronitaso laskee, määrittelemätön apeus on astunut elämääni, en tunne itseäni enää virkeäksi, vahvaksi tai viriiliksi.

Työelämässä nuoremmat pyyhältävät ohi. Olen ajautumassa sivuraiteelle.

Sama koskee perhe-elämää. Lapset kasvavat, vaimolla on kokonaan oma elämä. Kukaan ei välitä olla kanssani, lukuun ottamatta silloin, kun tarvitaan joko kuljetuspalvelua, korjaus- tai huoltopalvelua tai rahaa.  Kukaan ei enää syö laittamiani ruokia, halua viettää yhteistä perheaikaa tai lähde edes mökille tai retkeilemään seurakseni. 

Kavereista on tulossa katkeria ja kyynisiä ukkoja. Joka toinen on hankkinut jonkin kalliin kulkupelin, jonka kanssa touhuamisesta on tullut elämän sisältö ja vapaa-ajan vieton kohde. Muutama ei tee muuta kuin kaljoittelee, jotkut ovat kokonaan uponneet harrastuksiinsa, esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen tai keräilyyn. Kaveripiirin sosiaaliset kontaktit ovat kuivuneet, paitsi Facebookissa.

Lisää päänvaivaa tuottavat ikääntyvät vanhemmat, joista joudun pitämään huolta.

En tosiaan elä mitään elämäni parasta aikaa.

Loppu jo 25-vuotiaana.

Miehiäkään ei enää ole kovin vanhoina rooleissa jenkeissä. Musiikissa on nuoria naisia ja nuoria miehiä. Nykyään elokuvissa ja sarjoissa näkee lapsia paljon. Se johtuu siitä että yksi tyttölapsi kirjoitti musiikkia todella paljon sekä tv:tä ja oli katkera aikuisille, jotka eivät auttaneet häntä, kun häntä huumattiin. Että niin.

Vierailija kirjoitti:

Sehän hauskaa onkin, että 100 vuotiaiden mammojen pitäisi raahautua hoitokodista töihin kokkareiden ja persujen mielestä, mutta kukaan ei palkkaa naista, joka on täyttänyt 40 vee tai yli. Eikä kyllä nuortakaan naista, koska "kohta se puksauttaa kersoja ulos kuitenkin". Ai elämän autuutta!

Miksi vedit persut tähän mukaan?

Kyllä on taas älytöntä juttua... Joo, annas olla kun kello ylittää puolenyön ja on 40-vuotissyntymäpäiväsi, niin näkymättömäksi muutuit siltä seisomalta. Ilmassa killuu ainoastaan syntymätodistuksesi, joka roikkuu näkymättömästä kaulastasi. 

Omalla kohdallani n. 45- 55 vuotiaana on ollut toistaiseksi jännittävin elämänvaihe ihan joka elämän alueella.

Ammatillista jännitystä on tullut ehkä vähän liikaakin. Vastuuta ja stressiä on.

Joten ei, ei elämä loppunut yli 40-vuotiaana. Se monella tavalla vasta alkoi silloin.

Eikä elämä ole loppunut ystävillä ja tuttavillakaan tuossa iässä. Uusia ihania miehiä on löytynyt. Ammatillisia haasteita.

Rehellistä tekstiä, arvostan. Miksi vanhenemisesta ei saa kirjoittaa oikeilla termeillä ja rehellisesti? Onko muita, joitten mielestä vanheneminen on ikävää ja vanheneminen vi##ttaa? Miksi ihmisen pitää esittää tekopirteää ja valehdella, että "ikä on vain numero"? Todellakin vihaan näitä teennäisiä "Onpa nuorekas 60- tai 70-vuotias" ja "Kolmas ikä on ihanaa ja parasta aikaa" kirjoituksia!

Yli 40-vuotiaalla naiset on edessä vaihdevuodet, virtsankarkailua, väsymystä, uupumusta ja ikäsyrjintää. Jos omat vanhemmat sattuvat olemaan vielä elossa, niin on joko menossa tai lähivuosina edessä omien vanhempien sairastaminen, raihnaistuminen ja kuolema.

Hyvin harvoin kirjoitetaan kuormittumisesta, kun omat vanhemmat ja/tai appivanhemmat odottavat aikuisilta lapsiltaan ilmaista kotiapua ja hoitoa. Ja jopa toisella puolella Suomea asuvilta lapsilta, joilla on omat lapset, oma perhe, koti ja työ hoidettavana. Harvoin kirjoitetaan huonoista ihmissuhteista esimerkiksi omiin sukulaisiin tai puolison sukulaisiin. Kenenkään elämässä ei ole ollut ikäviä asioita kuten omien vanhempien hautajaisia, perunkirjoituksia ja riitaisia perinnönjakoja.

Vanhenemisesta ei saa kirjoittaa ainakaan Vauva.fi-palstalla rehellisesti. Muistakaa siis aina valehdella ja hyssytellä!

Vierailija kirjoitti:

Ei se nelikymppisen miehenkään elämä suurta herkkua ole. En ole miesnäyttelijä, joten en tunne heidän tilannettaan, mutta ei oma elämä kyllä mitään parasta aikaa näin nelikymppisenä tarjoa. 

Nyt olen kokenut ensimmäisiä kertoja sen, miltä ikääntyminen tuntuu. Kun en enää palaudu yhtä nopeasti. Selvästi myös testosteronitaso laskee, määrittelemätön apeus on astunut elämääni, en tunne itseäni enää virkeäksi, vahvaksi tai viriiliksi.

Työelämässä nuoremmat pyyhältävät ohi. Olen ajautumassa sivuraiteelle.

Sama koskee perhe-elämää. Lapset kasvavat, vaimolla on kokonaan oma elämä. Kukaan ei välitä olla kanssani, lukuun ottamatta silloin, kun tarvitaan joko kuljetuspalvelua, korjaus- tai huoltopalvelua tai rahaa.  Kukaan ei enää syö laittamiani ruokia, halua viettää yhteistä perheaikaa tai lähde edes mökille tai retkeilemään seurakseni. 

Kavereista on tulossa katkeria ja kyynisiä ukkoja. Joka toinen on hankkinut jonkin kalliin kulkupelin, jonka kanssa touhuamisesta on tullut elämän sisältö ja vapaa-ajan vieton kohde. Muutama ei tee muuta kuin kaljoittelee, jotkut ovat kokonaan uponneet harrastuksiinsa, esimerkiksi metsästykseen, kalastukseen tai keräilyyn. Kaveripiirin sosiaaliset kontaktit ovat kuivuneet, paitsi Facebookissa.

Lisää päänvaivaa tuottavat ikääntyvät vanhemmat, joista joudun pitämään huolta.

En tosiaan elä mitään elämäni parasta aikaa.

Selvää on, että naisnäyttelijöillä ammatillisesti valitettavasti roolimahdollisuudet huononee selvästi 40-45 v iästä eteenpäin. Malleilla vielä aikaisemmin. Balettitanssijat pääsee jo eläkkeelle tuossa iässä. 

Mutta ammatillinen tilanne on toki ihan riippuvainen siitä millä alalla on. Ei kaikilla aloilla ole ihmeemmin ikäsyrjintää, edes naisille. Pappi, opettaja, sairaanhoitaja, lääkäri - tuskinpa siinä täytyy nuori olla. Toisaalta jollain aloilla, joiden ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla ulkonäkökeskeisiä on paljon ikäsyrjintää. Esim. it-ala on pahamaineinen siitä, että yli 40 v naisten on usein hyvin vaikea enää saada uutta työpaikkaa, ja miesten 50 v eteenpäin. Jostain syystä on kultti että täytyy olla nuoria, dynaamisia, urheilullisia tyyppejä töissä että on cool firma.

Oma kokemus 47-vuotiaana naisena... Työn suhteen ihan ok, koska olen samassa firmassa kun olen ollut 20 vuotta. Tiedän että voi olla haastavaa saada alalta uutta työtä jos joutuisiin täältä pois, mutta en sitä etukäteen murehdi. Oletan olevani täällä eläkeikään asti. Ulkoa katsoen elämäni voi olla "loppu", koska minua ei enää kiinnosta monet asiat kuin nuorempana, esim. miehet, seksi, elokuvat, harrastukset tai matkat. Tai oikein minkään tavoittelu. Silti tai juuri siitä syystä olen onnellisempi kuin koskaan. Pienet arjen ilot riittää, en kaipaa mitään ihmeempää. Juuri nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen.

Ei minulla ole loppunut.

N53