Olen alkoholisoitumassa oleva nainen, voisiko joku auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse lopettanut alkoholin käytön 10 vuotta sitten. Elämäni parasta aikaa vietän. Minut on pelastanut auto. Menen joka paikkaan autolla ja kun ajan, en ota. En osta koskaan kotiin alkoholia, että pääsen helposti lähtemään autolla liikkeelle. Miettikääpä vähän, miten moni julkisuuden henkilö on kuollut alkoholin aiheuttamiin seurauksiin. Tapaturmiin, pää on kaatuessa lyöty niin, että aivoverenvuoto on aiheuttanut kuoleman. Ruokatorven syöpä, maha- ja suolistosyövät saavat usein alkunsa alkoholista. Alkoholi tappaa ennen pitkää tavalla tai toisella, jos jatkaa juomista.

Mä aina ajattelin auton myös pelastavan mut. Vihaan rattijuoppoja yli kaiken, mutta tunnustettava se on: tämä tissuttelu tai rehellisesti siis alkoholismi on saanut mut lipsumaan myös jopa tuosta. Kun lähikauppaan ei ole kuin kilometri hiljaista tietä. Se ei ole paljon se, mutta lonkkavaivaisena ja etenkin parien lonkeroiden jälkeen matka on silti ylitsepääsemätön. Taksiin ei tietenkään ole rahaa, eikä ketään voi pyytää hakemaan, koska nehän ajattelis mun olevan juoppo. Niin se on häpeäkseni tunnustettava, että olen joitain kertoja sitten ajanut pienessä maistissa lähikaupalle lonkeron himossani.

Ja tähän siis se, että minusta ei alkoholismi näy ulospäin. Ei siitä tiedetä ja töissä käyn päivittäin.

Kyllä ne jonain päivänä sut sieltä kaupalta kärayttää ja se on sulle ihan oikein. Sun on turha kuvitella ettei kukaan huomaa dokaamistasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet alkoholisti.

Voit valita: voit lopettaa kokonaan, tai jatkaa pahenevaa juopottelua. Kohtuukäyttö ei sinulta enää onnistu.

T. Alkoholistin ex-vaimo

Sinänsä jännä että kuitenkin määrät on ns kohtuukäytön rajoissa. Ja en ikinä juo kunnolla siten että olisin krapulassa tai edes kovassa humalassa. Annos on se pari olutta tai viinilasia illassa 3-4 kertaa viikossa.

Siirry alkoholittomaan. Juot tavan vuoksi, et alkoholin. Tai ota eka olut oikeaa loput alkotonta

Tämä on toimiva konsti.

Vain niille jotka eivät ole alkoholisteja. Tuntuu että edelleen moni ei ymmärrä että se on hiljalleen etenevä sairaus josta ei parane. Toki voi raitistua mutta alkoholisti ei sitten enää ikinä muutu ”normaaliksi” eli ei voi juoda kuten ei alkoholistit esim vain yhtä.

Minä juon liikaa viiniä. Minulle toimii se, että ostan kotiin vain olutta. Juominen loppuu yhteen.

Eräs entinen ystäväni oli tällainen lipittelijä. Asia alkoi painaa häntä ja vaivata välejämme kun minulle ei arkisin alkoholi juuri maistu. Lopulta tuli riitaa, en aluksi tajunnut mistä, mutta välirikon jälkeen tajusin että olin varmasti hänen mielestään nipo, ja hän halusi keskittyä rennompien ystäviensä seuraan. 

En tajunnut asian vakavuutta hänelle, enkä sitä että hän varmasti kamppaili alkoholin houkutusta vastaa, en vain ymmärtänyt koska itsellä ei ole ongelmaa. Toivon, että hän olisi voinut puhua tästä minulle, mutta varmaan häpesi sitä liikaa. En olisi koskaan tuominnut häntä, vaan yrittänyt parhaani mukaan auttaa häntä.

Ihanaa, tänään en ottanut mitään! Mutta se vaati 3 kävelylenkkiä ja yhden kyläilyreissun.. Loppujenlopuksi en edes ajatellut viiniä, ei tehnyt mieli. En tajua, miten ajatukset voi mennä niin oudoksi, että PELOTTAA se, jos ei enää haluakaan juoda. Tää on ihan sairasta.

Ja niinhän se onkin.

Vaihda seksiin!

AP:lle

Sinun avauksessa olit kirjoittanut asioita (mielestäsi hyviä) minkä vuoksi ottaa lasi tai kaksi tai kolme ...

Löytyy asioita minkä vuoksi olla ottamatta edes yhtä?

Minullakin exä perusteli miksi ottaa, no touhu lähti ns. lapasesta ja ei ollut muuta mahdollisuutta kuin sanoa tack och adjöö.

Mä päätin että en juo ikinä alkoholia kotona. Siten voin kuitenkin juhlissa, matkoilla ja ravintolassa juoda.

Hyvä puoli on että siten juominen ei ole säännöllistä koska enhän keski-ikäisenä siistinä ihmisenä kehtaa yksikseni istua pubissa. :D

Tulee juotua lähinnä miehen kanssa ja se on vain pari ruuan kanssa. Siinä on myös sosiaalinen kontrolli, että kun on ihmisten ilmoilla, ei voi vaivihkaa juoda enempää. Mulla tämä toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet alkoholisti.

Voit valita: voit lopettaa kokonaan, tai jatkaa pahenevaa juopottelua. Kohtuukäyttö ei sinulta enää onnistu.

T. Alkoholistin ex-vaimo

Sinänsä jännä että kuitenkin määrät on ns kohtuukäytön rajoissa. Ja en ikinä juo kunnolla siten että olisin krapulassa tai edes kovassa humalassa. Annos on se pari olutta tai viinilasia illassa 3-4 kertaa viikossa.

Siirry alkoholittomaan. Juot tavan vuoksi, et alkoholin. Tai ota eka olut oikeaa loput alkotonta

Tämä on toimiva konsti.

Vain niille jotka eivät ole alkoholisteja. Tuntuu että edelleen moni ei ymmärrä että se on hiljalleen etenevä sairaus josta ei parane. Toki voi raitistua mutta alkoholisti ei sitten enää ikinä muutu ”normaaliksi” eli ei voi juoda kuten ei alkoholistit esim vain yhtä.

Tuo on sitkeästi elävä myytti, että alkoholisti ei kertakaikkiaan voi ikinä koskaan palata ”normaaliksi”. Tuo juontaa juurensa AA:n muinoisilta kristillisiltä ajoilta. Lääketiede ei silti asiaa näe noin mustavalkoisesti. MONI alkoholisti ei pysty, vaan vaihtoehto on tosiaankin vain täysi raittius lopun elämää. Mutta se ei silti tarkoita, etteivätkö jotkut pystyisi.

Itse join lähes päivittäin 4-5 olutta ja viikonloppuna kännin siihen päälle. Sain apua ja olin alkoholitta 3 vuotta vähän reilu. Sen jälkeen olen onnistunut ottamaan maltilla, eikä putki ole hirttänyt kiinni. Tunnistan riskit ja en leiki asialla. Alkoholia menee 1-3 kertana vuodessa, silloinkaan ei määrättömästi. Ratkaiseva hetki itselläni on aina se seuraava aamu, etten lipsu krapularyypyn puolelle. Tähän olen ainakin toistaiseksi pystynyt. Enkä usko että en pystyisi jatkossakin.

Alkoholistille ehkä pahin anti-tsemppi on sanoa, että nyt korkki kiinni ja et muuten enää tässä elämässä voi sitten enää ikinä koskaan ottaa lasillistakaan olutta. Mikä tahansa asia ihmiseltä kielletään ikuisesti hautaan saakka, niin se on psyykkisesti vaikea hyväksyä. Ei tee mieli edes yrittää. Lähdetään siis liikenteeseen remissiovaiheesta, vaikka vuosi ilman alkoholia. Siitä kannattaa aloittaa. Mietitään jatkoa sitten sen jälkeen. Joku ei pysty sen jälkeenkään palaamaan ”normaaliin”, toinen ei halua edes yrittää kun olo on niin hyvä, mutta se kolmas henkilö ehkäpä pystyy ja palaa tällaiseen munkaltaiseen tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 50v nainen ja ihan saman ongelman kanssa painin. Aamuisin ja päivisin päätän, että tänään en ota ja sitten illalla kuitenkin sorrun. Ihan sama mikä "syy", kaikki kelpaa. Aurinkoinen keli, ihana sade, paska työpäivä, hyvä työpäivä, stressi, ilo.... Syitä löytyy.

Itse olen tehnyt kovasti töitä mieleni kanssa, sillä sehän se on, joka meille juttelee, että kyllä sä nyt yhden voit ottaa jne.. Se ei halua luopua alkosta ja siihen liittyvistä rutiineista. Meditointi kuulemma auttaa, mutta minua se ei ole auttanut. Tai teen jotain väärin.

Pahinta nykytilanteessani on se, että asun yksin, en seurustele, aikuiset lapset käyvät joskus kylässä, työ stressaa ja haluan sieltä pois. Liikun paljon, harva se päivä tunnin kävely ja kohta alkaa jooga 1krt/vko iltaisin. Iltoihin pitäisi saada jotain tekemistä. Ystävätkin on kaukana, ei ole ketään kenen kanssa kävisin jossain.

Anteeksi suoruuteni, mutta olet tilanteessa, jossa jatkaisit juomistasi, vaikka sulla olisi paljonkin mukavaa tekemistä iltaisin, _ehkä_ vähemmän, mutta joisit silti, sillä sun keho vaatii alkoholia jo. Sun mieli ei alkoholia kaipaa vaan sun keho.

Väärin, kyllä se on nimenomaan mieli. Keho vaatii alkoholia vain siinä tapauksessa, että juominen on niin raskasta, että siitä tulee pahat vierotusoireet.

Uskon, että jos se olisikin keho, alkosta olisi helpompi päästä eroon - kuten monelle, joka oksentelee ja päätä särkee jne onkin kuin sellaisille, joille ei krapulan oireitakaan tule.

Jotenkin sitä on saanut päänuppinsa uskomaan, että lasillinen (muutama) viiniä on juuri se ylivertainen nautinto, jota ei muut nautinnot voita. 

Senpä vuoksi tein noin pari vuotta sitten  itselleni tiukat säännöt: ei alkoholia su-pe, vaan ainoastaan pe-la. Vähensin minimiin kaikki after workit (vain 1 kerta per kk) ja jos niihin menin, tein säännön, että klo 19 on oltava kotimatkalla ja kotona ei enää oteta kuin yksi 0,33 siideri. Sitten tuli korona ja kaikki tapaamiset jäivät tietysti muutoinkin, joten nyt on voimassa su-pe sääntö. 

Lomalla otin rennommin, saatoin helleiltana ottaa esim kaksi 0,33 siideriä, en osta enää isoja siidereitä ja kaksi oli yläraja. Mutta pääsääntöisesti pysyi säännöt kesälomallakin. 

Minua tämä on auttanut, tiedän, että voin edelleen viikonloppuna niin halutessani tissutella (en varsinaisesti kännää) vaikka heti la aamusta, jos siltä tuntuu. Meillä ei ole lapsia ja miehellä on suunnilleen sama rytmi, tosin hän kyllä saattaa korkata esim 2-3 kaljaa viikonpäivinä. Minä otan siinä kohtaa mehua.

Mutta nimenomaan mieleni, ei kehoni, tarvitsee tiedon siitä, että en joudu ilman viiniä loppuelämää elämään.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset valehtelevat joka tapauksessa, siis jatkokysymys olisi ollut aiheeton.

Kuulostaa "kokeneen tarkkailijan" ajatusmallilta, se osajoukko tästä porukasta, joka kyynistymisen perusteella laittaa mutkat suoriksi. Toinen osajoukko on sitten nämä yleisen elämänkokemuksen elämänkoululaiset.

Moni tuntuu täällä vähän todistelevan itsellen, ettei ole alkoholista riippuvainen. Muuten vain omaksi ilokseen ottaa joka päivä sen 2-4 annosta ja viikonloppuisin enemmän. Mutta juuri se on alkoholiriippuvuuden luonne. Alkoholin aiheuttama fyysinen vieroitus on hyvin lyhytkestoinen. Paha olo menee ohi päivässä parissa. Sen jälkeen kyse on nimenomaan psyykkisestä riippuvuudesta. Ihminen siis tietää juovansa viikkotasolla liikaa. Hän tiedostaa siitä aiheutuvat huonot asiat. Hän ”päättää” olla juomatta, mutta silti ostaa illaksi kuitenkin alkoholia. Eli muuttaa mielensä. Nuo kaikki ovat merkkejä riippuvuudesta.

Jos ajattelette alkoholin tilalle jonkun muun asian, vaikka omenan syömisen sille allergisena, niin ehkä saatte kiinni ajatuksesta. Jos tiedät siitä tulevan huono olo ja muita haittavaikutuksia, niin ihminen normaalisti lopettaa sen. Ei se syö omenaa joka päivä töiden jälkeen. Mutta kun aivot ovat jääneet alkoholiin riippuvaiseksi, niin hyvää oloa hakiessaan ne sivuuttavat alkoholin haitat. Se ei ole enää vapaata tahtoa, vaikka toki tuntuu siltä. ”Itsehän sen lonkeron sieltä kaupasta ostaa, joten vapaasti valitsen” sitä ajattelee. Mutta niin se ei ole. Riippuvuus saa tuon toiminnan aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet alkoholisti.

Voit valita: voit lopettaa kokonaan, tai jatkaa pahenevaa juopottelua. Kohtuukäyttö ei sinulta enää onnistu.

T. Alkoholistin ex-vaimo

Sinänsä jännä että kuitenkin määrät on ns kohtuukäytön rajoissa. Ja en ikinä juo kunnolla siten että olisin krapulassa tai edes kovassa humalassa. Annos on se pari olutta tai viinilasia illassa 3-4 kertaa viikossa.

Siirry alkoholittomaan. Juot tavan vuoksi, et alkoholin. Tai ota eka olut oikeaa loput alkotonta

Tämä on toimiva konsti.

Vain niille jotka eivät ole alkoholisteja. Tuntuu että edelleen moni ei ymmärrä että se on hiljalleen etenevä sairaus josta ei parane. Toki voi raitistua mutta alkoholisti ei sitten enää ikinä muutu ”normaaliksi” eli ei voi juoda kuten ei alkoholistit esim vain yhtä.

Typerästi sanottu. Tuo kannustaa kaikkia ongelmansa kieltäviä juomaan varsin vapaasti. Ai miten? No siten, että kun minähän otan vain yhden, niin minulla ei voi olla mitään ongelmaa. Oikean alkoholistin kun tunnistaa siitä, että se ei voi juoda kuten me ei-alkoholistit esim vain yhtä. Minä join vain yhden toissa tiistaina, joten tadaa minulla ei ole ongelmaa! Ja eikun kauppaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärsinkö oikein, että juot 4 annosta x 7päivää, eli 24 annosta viikossa? Neljä pulloa viiniä?

Kauan olet juonut näin paljon?

Siis juon max 4 annosta illassa, yleensä 1-3 ja 3-4 kertaa viikossa, en joka ilta. -ap

Olet siis kohtuukuluttaja, et suurkuluttaja.

Riippuu nyt määristä tuo. Naiselle suurkulutuksen raja on 12 annosta viikossa, mikä tuossa saattaa hyvinkin täyttyä.

Itse join pahimmillaan 3-4kertaa vko kunnon kännit. Mutta sinnikkäästi rupesin vähentämään, että tänään en juo, mutta huomenna voin juoda. Näin sain vähenemään kerta vko juomisen. Muistan kun ekan kerran olin juomatta 2viikkoa ja tuntui, että se oli tosi pitkä aika😅Nykyään juon 1-2kertaa kuussa pari annosta ja muutaman kerran vuoteen lähtee lapasesta ja juon liikaa🙈Mutta siihen mikä lähtökohta oli asiat on hyvin, toki toivon ettei koskaan lähtis lapasesta, mutta tiedän sen kohdallani olevan liian kova vaatimus😊

Naisille alkohlinköytön riskiraja on nykyään 7 annosta viikossa. Jos ihan rehellisiä ollaan, en pääse ihan tuohon. Mutta toisaalta, jos ihan rehellisiä ollaan, suhteeni alkoholiin ei ole riskitön. Raja on siis varmaankin ihan oikein asetettu.

Itselleni ongelma on, että olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, miten paljon hohdokkaampaa kaikki on kuohari tai viinilasi kädessä. Tavallinen ostosreissu on vähän luxusta, kun sen päättää kivaan, siistiin baariin ja pariin kuohariin. Kampaajalta tuloa voi juhlistaa, tavallinen typerä työpäivä päättyy paremmin, kun istahtaa viinille ja sitten päälle on tietysti ne oikeasti vähän kivemmat jutut, kuten kaverien kanssa ulkona syöminen jne.

Eli viinistä ja kuoharista (väkeviä en taivaan kiitos juo enkä niistä pidä) on tullut minulle arjen pakopaikka, jaksamisen kävelykeppi. 

Nyt olen tiukalla kieltokuurilla, saa nähdä kuinka kauan kestää. Eli alkoa saa ottaa vain, jos oikeasti on joku kutsuttu meno, kuten ulkona syöminen, tms. mutta kotiin en sitä osta. Saa nähdä, miten onnistun.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ongelma on, että olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, miten paljon hohdokkaampaa kaikki on kuohari tai viinilasi kädessä. Tavallinen ostosreissu on vähän luxusta, kun sen päättää kivaan, siistiin baariin ja pariin kuohariin. Kampaajalta tuloa voi juhlistaa, tavallinen typerä työpäivä päättyy paremmin, kun istahtaa viinille ja sitten päälle on tietysti ne oikeasti vähän kivemmat jutut, kuten kaverien kanssa ulkona syöminen jne.

Eli viinistä ja kuoharista (väkeviä en taivaan kiitos juo enkä niistä pidä) on tullut minulle arjen pakopaikka, jaksamisen kävelykeppi. 

Nyt olen tiukalla kieltokuurilla, saa nähdä kuinka kauan kestää. Eli alkoa saa ottaa vain, jos oikeasti on joku kutsuttu meno, kuten ulkona syöminen, tms. mutta kotiin en sitä osta. Saa nähdä, miten onnistun.

Sama juttu! Jäin alkukeväästä työttömäksi ja saan kyllä vakuutella itselleni, miksi ei nyt vaan keskellä viikkoa passaa aukaista kuoharipulloa tai napata paria siideriä, vaikka onkin kiva auringonpaiste tai muuta vastaavaa. Mua pelottaa, mitä tapahtuu, jos rajoitukset oikeasti poistetaan ja onkin helppoa kauppareissulla pysähtyä jonnekin yhdelle. 

Meillä on aina kotona runsaasti alkoa, koska eihän meillä ikinä ole ollut ongelmia ja on kätevää, että ei aina tartte lähteä alkoon. Niin senkin vuoksi on houkutus aikamoinen. Onneksi mies käy töissä ja kun hänellä on ns tavallinen vkorytmi niin se auttaa muakin, en viitsi alkaa yksin juomaan. Tai ehkä kehtaa??

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ongelma on, että olen onnistunut vakuuttamaan itseni siitä, miten paljon hohdokkaampaa kaikki on kuohari tai viinilasi kädessä. Tavallinen ostosreissu on vähän luxusta, kun sen päättää kivaan, siistiin baariin ja pariin kuohariin. Kampaajalta tuloa voi juhlistaa, tavallinen typerä työpäivä päättyy paremmin, kun istahtaa viinille ja sitten päälle on tietysti ne oikeasti vähän kivemmat jutut, kuten kaverien kanssa ulkona syöminen jne.

Eli viinistä ja kuoharista (väkeviä en taivaan kiitos juo enkä niistä pidä) on tullut minulle arjen pakopaikka, jaksamisen kävelykeppi. 

Nyt olen tiukalla kieltokuurilla, saa nähdä kuinka kauan kestää. Eli alkoa saa ottaa vain, jos oikeasti on joku kutsuttu meno, kuten ulkona syöminen, tms. mutta kotiin en sitä osta. Saa nähdä, miten onnistun.

On muuten ihan totta tämä. Kaikki ymmärtää, että alkoholistiksi voi tulla jos on masennus, ahdistus, paha olo tai traumoja, mutta vaara voi hyvin ellei paremmin piillä myös tässä hyvän arjen vähän paremmaksi boostaamisessa.

Sitähän naureskellaan että otan vain pari lasia viiniä hyvässä seurassa, mutta totta se on, että ihan samanlaista alkoholistmia on pakko ja vahva halu tyylikkääseen seitinohueen kuoharihumalaan.

Tämähän on se mielikuva-addiktio. Mulla oli kaveri, joka pystyi lopettamaan 25 vuotta kestäneen polttamisen, kun käsitti, miten vahvasti se liittyy esim. kahvikupilliseen, aamun bussipysäkkiin tms. Eli kun hän niissä tilanteissa teki jonkun sijaistoiminnon, ei tupakkaa enää tarvittu. Fyysiset vierotusoireet oli lopulta aika lievät ja kesti vain alle 2 vkoa. 

Sama monella tässä!

Muistaakseeni kirjoitin jo tänne, että mökillä viettämäni 8päivän aikana menin selvänä nukkumaan 3iltana. Ilman annostakaan alkoa 2päivää. Järkyttävää plissaamista!

No nyt on jo toinen selvä ja töysin tipaton päivä menossa! Hyvältä tuntuu!

Ehkä jopa liian hyvältä: alan mielessäni, ihan vaan pienen-pienellä ajatuksenpoikasella pyöritellä mahdolliisuutta ”ottaa lasillinen tuota valkkaria”. Uskomatonta mutta näin siinä aina käy.

Kun piristyn, saan tehtyä näitä mökkihommia, puhtaat pyykit heiluvat ulkona kuivumassa ,niin mieli sanoo, että ” hyvin tehty, olet ansainnut pienen palkkion!”.

Kellarissa on 21 ltr ( noin) eri juomia viileässä hämyssä mua odottelemassa.

Tsempatkaa nyt hyvät siskot, etten juo tänään. Mä en saa taas alkaa sitä hommaa!