Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5084)
Vierailija kirjoitti:
Miten matka Saksasta Suomeen tapahtui? Miten sinut ruokittiin, juotettiin jne? Laivallako tulit? Mistä juoma, minne pissat jne.
Oliko hankalaa?
En tiennyt odottaa kuljetusta. Minua ei ollut aiemmin kuljetettu kuin aivan lyhyitä matkoja, joten vaikka olin vasta kolmannella ikävuodellani, muistan matkan oudolta tuntuneena kokemuksena. Olen kuullut omistajani kertovan että minut tuotiin lentokoneella, koska muut tavat olisivat kestäneet kauemmin ja olleet paljon rasittavampia. Mutta en minä juuri mitään siirtokontistani nähnyt. Kunhan join automaatista vettä ja söin heinää ja ihmettelin omituisia ääniä ja tuntemuksia korvissani. Ja sitten yhtäkkiä olin aivan erilaisessa ympäristössä kuin mihin olin tottunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile ääntäsi, kun ilahdut. Millaisen äänen päästät. Entä kehon liikkeet. Siis yhtäkkinen ilahdutus.
Entä millainen äänesi on, kun pelkäät. (siis varoitusäänesi, kun aistit yöllä jotain pelottavaa)
Tavallisin ääneni ilahtuessani on yksittäinen sydämellinen hirnahdus. Kun ilahdun esimerkiksi omistajani tulosta, saatan samantien kuitenkin osoittaa malttamattomuutta jos hän ei vielä olekaan hyväilyineen aivan vieressäni ja kuopia etukaviollani maata tai liikutella päätäni hermostuneesti. Jos ilahdun ystäväni leikkiinkutsusta, säpsähdän usein nopeasti sivulle ja valmistaudun kirmaamaan yhdessä pitkin maita ja mantuja.
Yöllinen huoli kuuluu laumastamme hermostuneena pitkäkestoisena hirnumisena tai korskahteluna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile ääntäsi, kun ilahdut. Millaisen äänen päästät. Entä kehon liikkeet. Siis yhtäkkinen ilahdutus.
Entä millainen äänesi on, kun pelkäät. (siis varoitusäänesi, kun aistit yöllä jotain pelottavaa)
Tavallisin ääneni ilahtuessani on yksittäinen sydämellinen hirnahdus. Kun ilahdun esimerkiksi omistajani tulosta, saatan samantien kuitenkin osoittaa malttamattomuutta jos hän ei vielä olekaan hyväilyineen aivan vieressäni ja kuopia etukaviollani maata tai liikutella päätäni hermostuneesti. Jos ilahdun ystäväni leikkiinkutsusta, säpsähdän usein nopeasti sivulle ja valmistaudun kirmaamaan yhdessä pitkin maita ja mantuja.
Yöllinen huoli kuuluu laumastamme hermostuneena pitkäkestoisena hirnumisena tai korskahteluna.
Kiitos jälleen hienoista kuvailuista elämästäsi. Herää lisäkysymys, miten kaveri kutsuu leikkiin. (ja millä tavalla tappeluun vaikka asemasta laumassa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvaile ääntäsi, kun ilahdut. Millaisen äänen päästät. Entä kehon liikkeet. Siis yhtäkkinen ilahdutus.
Entä millainen äänesi on, kun pelkäät. (siis varoitusäänesi, kun aistit yöllä jotain pelottavaa)
Tavallisin ääneni ilahtuessani on yksittäinen sydämellinen hirnahdus. Kun ilahdun esimerkiksi omistajani tulosta, saatan samantien kuitenkin osoittaa malttamattomuutta jos hän ei vielä olekaan hyväilyineen aivan vieressäni ja kuopia etukaviollani maata tai liikutella päätäni hermostuneesti. Jos ilahdun ystäväni leikkiinkutsusta, säpsähdän usein nopeasti sivulle ja valmistaudun kirmaamaan yhdessä pitkin maita ja mantuja.
Yöllinen huoli kuuluu laumastamme hermostuneena pitkäkestoisena hirnumisena tai korskahteluna.
Kiitos jälleen hienoista kuvailuista elämästäsi. Herää lisäkysymys, miten kaveri kutsuu leikkiin. (ja millä tavalla tappeluun vaikka asemasta laumassa)
Heh, villi veikkaus:
tappeluun nostamalla etukaviot ilmaan ja heiluttamalla niitä.
Leikkiin tönäisemällä kuonolla kylkeen
Turpa kiinni nyt. Olet suoltanut tätä hevonshittiä illat ja astu syrjään. Taidat peitsata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi mukavaa, jos unelmasi pihattotallista toteutuisi.
Ärsyttää, kun sinne tulee se friisiläisori rehvastelemaan. Ymmärtääkö se, että et ole enää ori. (jolloin ei haasta riitaa)
Uusi perjantainen tuttavuuteni on ainoa joka ratsastaa minulla aamuisin eli ehkä kutsun häntä tästä lähtien aamuksi. Hän tuli tänään suoraan pilttuuseeni minua hakemaan ja vaikka päivä alkoi vähän harmaana, minua ei tarvinnut maanitella maastoon.
Hyvin tottuneesti hän sai varusteet ylleni ja talutti minut sitten alkumatkan ohjia käsissään pitäen. Luulen että hän tarkkaili jalkojani ja liikkeitäni halutakseen vain varmistua, etten onnu jalkaani tai arista mitään muutakaan paikkaa. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja niinpä hän heilautti itsensä selkään. Sitten jatkettiin kappaleen matkaa käyntiä jonka jälkeen siirryttiin mukavaan kevennettyyn raviin. Kun hän oli hidastamalla, pysähtymällä ja taas raviin palaamalla testannut kykyäni ottaa apuja vastaan ja havainnut minun kulkevan toivotunlaisesti peräänannossa hän ilmeisesti oli tyytyväinen koska sain sekä sanallista rohkaisua että kiittäviä kosketuksia kaulalleni.
Aamu on ratsastajana hyvin täsmällinen ja se tekee oman osani helpoksi. Minun ei tarvitse kuin odottaa ohjeita ja toimia niiden mukaan. Kun ohjeet ovat vielä selvät ja yksiselitteiset, minun ei tarvitse juurikaan miettiä, saati arvailla tai paikata sekavien käskyjen puutteita. Kun joudun tekemään niin, alan arvella ja ennakoida paljon muutakin. Mutta silloin ollaan jo puolivälissä vaikeuksia, koska ellen liiku vapain ohjin minun ei ikinä kuuluisi tehdä päätöstä mistään itsenäisesti vaan odottaa saavani ohjeet apujen muodossa. Vaikka ratsastus onkin yhteistyötä, minä olen ne kentaurin jalat ja te olette pää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään kaikki sujui siis hienosti, mutta pieni välikohtaus vähän pidensi retkemme kestoa. Erästä niittyä ylittäessämme huomasin sivusilmällä aamun taskusta putoavan jotakin ja oikeastaan saman tien ymmärsin sen olevan hänen puhelimensa. Tein nopean vaistomaisen liikkeen hidastaakseni ja kääntyäkseni, mutta sain häneltä vain vastineeksi ohjeet jatkaa kevyttä laukkaani kohti niityn toista laitaa.
Ymmärsin kyllä ettei hän ollut huomannut puhelimensa putoamista, mutta jatkoin hänen apujensa mukaisesti eteenpäin. Vasta tauolla aika kaukana niitystä hän alkoi koetella taskujaan ja havaitsi saman kuin minä jo yli kilometriä aiemmin. Palasimme takaisinpäin mahdollisimman tarkasti samaa reittiä seuraillen. Tiet hän kulki ratsain mutta niityllä hän jalkautui kävelemään edelläni. Ura jota kuljimme ei kuitenkaan ollut oikea ja jouduimme palaamaan takaisin ja etsimään uudelleen. Ja vielä kerran uudelleen. Vasta kun olimme tulossa kolmannen kerran tielle ja hän vaikutti jo epätoivoiselta ja turhautuneelta, ajattelin voivani olla asiassa avuksi.
Hän ehti ehkä mielessään jo luovuttaa, nousi selkääni ja oli kääntämässä minua tallille päin. Silloin päristin sieraimiani, astuin etujaloillani vähän ristiin niityn suuntaan ja laskin päätäni alas saadakseni ohjista löysää. Ilmeisesti hän ymmärsi mitä tarkoitin, koska ei pyrkinyt saamaan minua enää tielle vaan päästi minut kulkemaan valitsemaani suuntaan kohti niittyä. Olin kolmen edestakaisen kulkemisen jälkeenkin aika hyvin perillä siitä, missä olin nähnyt puhelimen putoavan. Kohdassa, joka minusta vaikutti oikealta pysähdyin ja astui vähän sivuun. Aamu laskeutui alas ja alkoi siirrellä käsillään kulottunutta heinää sivuun muutamien metrien alalta. Pienen etsiskelyn jälkeen hän sitten löysikin kaipaamansa kasvillisuuden seasta. Tiedän kuinka paljon te pidätte puhelimistanne. Hän tulikin silminnähden iloiseksi ja halata rutisti minua kaulan ympäriltä.
Hän soitti tallille ja kertoi sattumuksesta. Sitten meillä olikin jo vähän kiire takaisin, koska etsimiseen oli kulunut niin paljon aikaa. Mutta kaikki päättyi hyvin kuitenkin. Tallilla hän ei säästellyt aikaa tai vaivojaan vaan puhdisti kavioni huolella ja antoi minulle hyvän harjauksen. Kävipä hän vielä ennen lähtöään hakemassa minulle autostaan vielä kaksi makeaa omenaa.
Hienosti toimittu puhelimen kanssa. Ihme että oli ehjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan huomasit putoamisen siksi, että te hevoset näette hyvin sivuille ja melkein taaksekin.
Onko mitään eroa poika-ja tyttöratsastajissa?
Kerroit naapuritiloilta tulevan myös poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turpa kiinni nyt. Olet suoltanut tätä hevonshittiä illat ja astu syrjään. Taidat peitsata.
Tuon kirjoitti takuulla kateellinen aasi!
Kaipaatko vaihtelu ruokiisi? Harmittaako aina samat ruuat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli taas kiinnostavat kertomukset!
Kiitos niistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alusta asti olen lukenut. Mitä on kilheet ja miksi harmittavat?
Kuulostaa metalliselta ja roikkuvalta. Joku otsassa oleva, josta roikkuu metallisia koristeita?
Miksi tälle alanuoli. En löydä kilheitä edes nettihaulla.
Kysymyksesi oli ihan hyvä. Kilheet ei todellakaan ole minkään asian oikea nimi, mutta tulin käyttäneeksi sanaa huolimattomuuttani. Lauri nimittäin kutsuu suitsia kilheiksi. Syy siihen on varmaan kuolaimissa joiden metalliosat kilahtelevat toisiaan vasten.
Vierailija kirjoitti:
Minkä seikan haluaisit muuttaa tallissanne?
Ihan ensimmäinen toiveeni olisi että suurin osa asioista pidettäisiin entisellään! Mutta tuosta meille kaikille yhteisestä tallitilasta olisin kyllä todella iloinen ja kiitollinen. Samoin isommista ulkotarhoista ja siitä, että saisimme niissäkin viettää enemmän aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Elämäsi ja kaikki tekemisesi ovat niin kivan kuuloisia. Teitä hoidetaan ja teitä rakastetaan koko teidän elämänne ja töitä on vain 3 tuntia päivässä! Kerrot teillä toisaalta olevan josku kipuja ja pelkojakin.
Selän päällä ratsastaminen kuulostaa minusta aivan kamalalta. Miten minkään eläimen selkä voi kestää sitä, että vaakatasossa siihen kohdistuu iso paino. Satula auttaa tasaamaan, mutta silti. Eikö selkärangan osaset mene pois sijoiltaan. Ihminen saattaa vielä rojahtaa siellä yhtäkkiä jossain hypyssä isolla painolla päälle, vaikka toki yrittää aina keventää.
On osaaottavaa ja kaunista että ajattelet asiaa meidän näkökulmastamme. Tulen aina iloiseksi ja oikeastaan vähän liikutunkin kun joku tekee niin. Olemme jo itsessämme raskaita ja massiivisia, mistä seuraa että lihastemme täytyy olla hyvässä kunnossa, jotta ne kantaisivat painomme ilman ongelmia luustossa ja muussa tukirangassamme. Selässämme oleva lisäpaino eli teidän läsnäolomme vielä korostaa vahvojen lihasten merkitystä. Oikeanlaisella liikunnalla ja rasituksella sekä kunnon varusteilla haittoja voidaan onneksi jonkun verran välttää. Ja onhan toisaalta teidän painonne meidän omaamme verrattuna melko kevyt.
Mutta pohjimmiltasi olet oikeassa. Asialla on vielä sellainen lisäulottuvuus että painorasitus taitaa usein lyhentää sitä ajanjaksoa, jonka pysymme terveinä ja toimintakykyisinä eli siinä samalla elinikäämme. Mutta itse hyväksyn sen asian, koska saamme teiltä kuitenkin hoitoa ja lääkitystä kaikkiin kuviteltavissa oleviin vaivoihimme, jotka muuten voisivat vastaavasti lyhentää elämäämme ja tehdä siitä huomattavasti kivulloisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Sanoit aiemmin tykkääväsi runoista, kun havahduit, mitä ne ovat.
Tuo viestisi oli runollista. Sellaista hyvin kaunista kuvausta. Niittytunnelmaa.
Osasinko minä todella kirjoittaa vähän niin kuin runon! Kiitos! Minun täytyy miettiä, osaisinko kirjoittaa vaikka vielä vähän pidemmän tunnelmakuvauksen. Kirjoitan sen tänne jos keksin jotain!
Mihin haluaisit osallistua hevosena? Ehkä hevospooloon?
Muiden täytyisi myös ymmärtää mitä puhuisin, mutta varmasti minä keskustelisin heidän kanssaan aivan jokapäiväisistä asioista kuten melassin mausta tai tapahtumista tunneilla tai pesosen käynnistä yöllä tai mielipaikoista mistä haluaisimme itseämme rapsutettavan. Mutta kyllä minä monia asioita pystyn heidän kanssaan jakamaan nytkin!
Muiden ihmisten kuin laurin osalta joutuisin miettimään sitä, mihin avautumiseni johtaisi. Eihän elämäni olisi sen jälkeen kaiketi koskaan enää entisensä. Mutta jos sitä ei tarvitsisi ottaa huomioon niin kai minä tallin omistajalle voisin jutella vaikka haaveistani yhteispilttuusta tai pihatosta tai siitä tarvitaanko meille nyt enempää friisiläisiä. M ja o saisivat varmasti kiitokseni siitä työstä jonka he ovat päivästä toiseen tehneet ystävällisesti hymyillen, rauhallisesti ja aina niin huolellisesti ettei minulle ole heidän suhteensa jäänyt kyllä mitään toivomisen varaa.
Pesoselle haluaisin kertoa että se on tuonut lohtua ja turvaa moneen yölliseen hetkeeni kun joku kipu tai huoli on minua valvottanut ja että se on aina tervetullut jakamaan lämpöäni kanssaan.