Lue keskustelun säännöt.
Miten hevosena pystyn osallistumaan?
05.09.2021 |
On näitten kavioitten kanssa jo muutenkin vaikeaa ja sitten vielä sensuroidaan aloitukseni. Ei iha-haan kivaa!
Kommentit (5084)
Onko öisin tullut jotain, että vartija on herättänyt toiset hevoset?
Mitä se on ollut?
Onko niin, että kesälläkin siis nukkuistte mieluummin tallissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä tänään puuhasit?
Alatko jo kyllästyä omenoihin?
Onko hevosilla mielenterveysongelmia tai dementiaa.
Eli voiko hevonen olla parantumattomasti hullu tai muisti mennyt. Oletko tavannut?
Yritän jotakin aina kirjoittaa päivistäni silloin kun jotakin mainittavaa tapahtuu. Kun pikkuiset harjoittelevat satulointia ja selkäännousua ja minä lähinnä seison paikoillani niin en keksi sellaisesta paljon kerrottavaa.
En ole yhtään kyllästynyt omeniin. Oli aamulta tänään ihana yllätys tuoda minulle ne kaksi!
Minä en ihan tarkkaan tiedä mitä mielenterveysongelmat pitävät sisällään. Mutta kyllä meillä huonoissa olosuhteissa voi olla sellaisia käyttäytymismuotoja joita voitaisiin varmaan sellaisiksi sanoa. Eli jos potkisin seiniä tai ryntäilisin pilttuuni laitoja päin tai pureskelisin kaikkea ulottuvilleni tulevaa. Onneksi sellaista huolta ei ole minulla juurikaan ole ollut. Siitä en tiedä voiko meiltä muisti kadota, tuntuu hyvin kummalliselta! Että en muistaisi kuka omistajani on ja miltä hän näyttää ja mitä minun pitää kunkin avun seurauksena tehdä? Ja sitten en muistaisi enää sanojenkaan merkitystä? Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei harraste-eläimille anneta helpommin unilääkkeitä?
Tekin nukkuistte hyvin ilman stressiä vahtimisesta.
Me emme ehkä tarvitse niin paljon unta kuin te. Eikä öistä meille niin paljoa huolta koidu, että mitään unensaantilääkkeitä tarvitsisimme. Jos nukkuisimme kuin tukit, olisimme ihan alttiina pedoille ja se vasta stressiä aiheuttaisi. Mutta kiitos ajatuksesta, hyvää varmasti tarkoitit!
Vierailija kirjoitti:
Mitä se ilmentää, kun hevonen kuopii jalallaan maata?
Hän voi olla levoton, malttamaton, ärsyyntynyt, kaivata huomiota tai vaikka olla leikkisä. Se on kovasti riippuvainen tilanteesta ja kuopijan omista tavoista.
Yö laitumella: mistä esim vahti numero 4 tietää, kenet seuraavaksi pitää herättää. Eihän hän tiedä, kuka valvoi kakkosena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä allergiaa. Esim kuolainten nikkelille?
Vierailija kirjoitti:
Oli taas kiinnostavat kertomukset!
Kiitos niistä
Ole hyvä! Minusta on edelleen ihmeellistä että olette ihmisinä kiinnostuneita hevosen ajatuksista ja tuntemuksista. Olen siitä myös kiitollinen!
Mutta en tosiaan ymmärrä sitä. Minun on vaikea kuvitella että olisin itse kovin kiinnostunut kärpäsen tai sisiliskon tuntemuksista vaikka sisiliskoja vastaan minulla ei mitään olekaan. Miksi teitä kiinnostaa jonkun paljon teitä yksinkertaisemman olennon ajatusmaailma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyl teidän makuualustanne ja muut toimet hoitaa superjuhlapyhinä, kuten jouluna?
Tallin omistaja, naapurin palkattu Lauri, joku muu jatkuvasti palkkalistoilla oleva vai ne tallitytöt, jotka tekee hommaa ratsastustunteja vastaan ja rakkaudesta hevosia kohtaan.
Jouluna on vähemmän tehtävää kun meillä ei paljon ratsastetakaan, mutta kyllä m ja o ja lauri silti ovat kukin vuorollaan käyneet. Samoin omistajan puoliso käy ja itse asiassa häntä näkee juuri juhlapyhien ja lomien aikaan tallilla eniten. Hän tosin tekee paljon töitä traktorin kanssa. Kaikkien tallitöiden tekeminen yksin olisi kelle vain ylivoimaista.
Vierailija kirjoitti:
Oletko huomannut sen seikan, että sulla ei oo enää niin paljon pitkästyttäviä hetkiä, kun saat kirjoittaa meille.
Toiset pollet siellä vaan seisoo eikä ymmärrä, miten älykäs ja osaava olet.
Tottahan toki olen sen huomannut! Ja olen nauttinut tästä tavasta viettää aikaa! Olen myös saanut vastauksia joihinkin mieltäni painaneisiin kysymyksiin sekä ymmärtänyt että teilläkin on omat murheenne ja vaikeutenne aivan kuin minullakin. Jotenka minun on ollut helpompaa jaksaa myös omaa arkeani, joka aiemmin tuntui rajattujen mahdollisuuksieni vuoksi paljon nykyistä rasittavammalta.
Mutta kaikella on puolensa. Ehkä minä olen tämän palstailun myötä samalla vähän erkaantunut hevosystävistäni. Ymmärrän hyvin miksi niin on tapahtunut, mutta se on samalla aika surullista. Mutta ehkä välimme taas palautuvat kun tämä ajanviete aikanaan päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on tärkein aistisi? Kuulo?
Kaikki aistini ovat tarpeelliset ja on todella vaikeaa sanoa mikä on tärkein tai vähiten tärkeä kun kaikkia käytän. Kuulo on tärkeä toki mutta tärkein tuskin kuitenkaan. Ehkä näköaisti liikkumisen ja hajuaisti kommunikoinnin takia? Mutta en kai edes voisi tulla toimeen jos en tuntisi mitään? Apua, en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko potkaissut jotakuta oikein kovaa? Ketä ja miksi?
Pikkuvarsa-aikaa ei lasketa.
Olen potkinut useita oreja ja ruunia edellisessä tallipaikassani. Siellä oli kärhämää aika laillakin. Nykyisessä tallissa en ole oikein tosissani potkaissut ketään. Teitä en ole milloinkaan kavioillani satuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli taas kiinnostavat kertomukset!
Kiitos niistä
Ole hyvä! Minusta on edelleen ihmeellistä että olette ihmisinä kiinnostuneita hevosen ajatuksista ja tuntemuksista. Olen siitä myös kiitollinen!
Mutta en tosiaan ymmärrä sitä. Minun on vaikea kuvitella että olisin itse kovin kiinnostunut kärpäsen tai sisiliskon tuntemuksista vaikka sisiliskoja vastaan minulla ei mitään olekaan. Miksi teitä kiinnostaa jonkun paljon teitä yksinkertaisemman olennon ajatusmaailma?
Kiinnostaa, koska olette niin suloisia ja koska vaikuttaa siltä, että teillä on ihan yhtä monipuolinen elämä ja ajatusmaailma kuin ihmisillä. Erilainen vain.
Rentoudun lukiessani kuulumisiasi.
Tämä ketju on kirjallista ASMR:ää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistajani oli täksi päiväksi sopinut yhteisen koulutunnin friisiläisen kanssa. Hänellä oli tallin omistaja selässään ja minulla tietysti omani. Kuljimme peräkkäin maneesia ristiin rastiin leikaten ja kaartaen ja välillä eri liikkeitä tehden. Ratsastajamme huikkailivat toisilleen mitä aikoivat seuraavaksi tehdä ja sitten suoritimme liikkeet yhtaikaa. Tamma kulki niin kauniisti ja kootusti että hänen on ollut pakko harrastaa lajia jo pitkään. Kulkiessani hänen jäljessään katsoin silloin kun keskittymiseltä kykenin hänen tanssivaa liikehdintäänsä ja yritin itse pystyä samaan. Kun taas minä kuljin edellä, kuulin hänen askeleensa ja hengityksensä takanani ja tein parhaani näyttääkseni yhtä osaavalta ja tyylikkäältä kuin hän. Tunnin aikana ja jälkeen vallitsi kaikin puolin mainio tunnelma ja saatoin kuulla kuinka tyytyväisiä meihin molempiin oltiin!
Sen jälkeen erosimme ja jatkoimme taas omistajani kanssa suoraan omalle ratsastusretkellemme. Tallimme lähimailla sijaisee muutama muukin talli, joista tunnenkin hevosia. Tällä kertaa reippailimme kuitenkin melko kauas eräälle tallille, jonka olen kyllä matkan päästä haistanut ja nähnyt, mutta mistä en varmasti tiennyt tuntevani ketään.
Omistajani ratsasti tietä pitkin suoraan hevostilan pihalle, hyppäsi alas ja talutti minua kohti päärakennusta. Sen portaiden edessä hän pysähtyi ja soi minulle hyväilyaikaa jäädessään selvästi odottamaan jotakuta. Jonkin ajan päästä ovi avautuikin ja sisältä astui portaille hymyilevä mies. Hän pyysi omistajaani sisälle käymään. Hetken aikaa omistajani näytti miettivän mihin minut kiinnittäisi, mutta kun lähellä ei ollut sopivaa paikkaa, hän vain nosti ohjat selkääni ja antoi kehoituksen pysyä paikallani. Sitten hän nousi raput eteiseen ja kumartui alas jonkin äärelle. Näin hänen silittävän jotakin ja puhuvan ystävällisesti ja rohkaisevasti. Jos en ymmärtäisi kieltänne, olisin jäänyt tietämättömäksi siitä, ketä hän silitti. Nyt kuitenkin ymmärsin että hänen edessään korissa oli koiranpentu, jonka olimme aiemmin löytäneet.
Koira oli vielä hyvin nuori ja se oli ulkoilutettaessa pujottanut itsensä pannasta ulos. Se oli lähtenyt vallattomasti juoksemaan ulkoiluttavan pojan pystymättä enää houkuttelemaan sitä luokseen. Lopulta koira oli vilistänyt kokonaan pois näkyvistä. Sittemmin se oli juossut pitkän matkan meidän tallillemme päin, ilmeisesti tavalla tai toisella loukannut tassunsa aika ikävästi ja jäänyt ojaan odottamaan kohtaloaan. Eli meitä.
Odotin meidän lähtevän takaisin samaa tietä kuin olimme tulleetkin, mutta se ei ollutkaan omistajani suunnitelma. Sen sijaan odotimme, kuinka mies puki päälleen takin ja kypärän ja poistui joksikin aikaa talliin. Sieltä tullessaan hän talutti vaaleaa tai lähes valkoista hevosta, jota värinsä perusteella kutsuttiin kimoksi. En ollut nähnyt hänenlaistaan koskaan aiemmin. Hän oli minua vain hiukan matalampi, kaunispiirteinen ja harja ja häntä olivat lähes yhtä vaaleita kuin karvakin. Mies kertoi hänen kuuluvan andalusialaiseen rotuun. Kun omistajani oli ensin tervehtinyt häntä huolella lähdimme yhdessä kulkemaan käyntivauhtia tallin takaa kaartavaa tietä.
Tie muuttui pian metsäiseksi, mutta säilyi sen verran leveänä, että saatoimme kulkea sitä rinnakkain. Omistajamme tuntuivat tulevan hyvin juttuun ja puhuivat niin paljon, etten kauan pystynyt keskustelua seuraamaan. Kävellessämme vaihtelevia maisemia katselin syrjäsilmin erikoista ilmestystä vierelläni. Kiinnitin hänen tapaansa edetä käyntiä, joka poikkesi omastani siinä että hän näytti nostelevan jalkojaan korkeammalle. Se teki liikkumisesta jotenkin arvokkaan näköistä. Välillä koitin samaa tapaa itsekin, mutta kun ylhäältä takaani kuului hymyssäsuin lausuttu huomio koskien yritystäni olla andalusianhevonen, palasin kyllä välittömästi omaan tapaani käydä, joka on paitsi minulle sopivin, myös ihan arvokkaan näköistä sekin.
Retkellä ei siis askellajeilla tai nopeudenmuutoksilla juhlittu, mutta olin koulutunnilla jo saanut sen verran liikuntaa ja hikeä, että rauhallinen tahti sopi minulle hyvin. Palasimme lenkin kierrettyämme andalusialaisen tallille, missä omistajani hyvästeli miehen ja jatkoimme hiukan reippaampaa käyntiä kotiin.
Kiitos jälleen kertomuksestasi, jonka luin suurella mielenkiinnolla.
Oli mukavaa teillä friisiläisen kanssa. Toivottavasti teillä ratsastetaan jatkossakin joskus yhdessä.
Koistalla oli kaikki hyvin. Mainiota! Kivaa, että kävitte sitä katsomassa vielä.
Kun tälläkin plstall on 3 muut eläintä jo kirjoittanut. Shettis, joku muu hevonen ja kissa, niin etkö testaisi tallisi hevosia ja tapaamiasi eläimiä. Kirjoita kaviolla maahan hei ja katso reagoivatko. (kukaan ihminen ei sa nähdä)
Hauskaa, kun tutustuit andalusialaiseenkin vielä.
Hymyilin tuolle, kun yritit askeltaa samaan tapaan!
Vierailija kirjoitti:
Aatteles, olen päässäni muovannut kuvan tallistasi, vaikket ole sitä mitenkään kuvaillut.
Mun mielikuvassa sisään astuttaessa oikealla on tarvikkeita ja teidän pesupaikka ym tilaa sitten seuraavana oikealla on sun pilttuusi. Suomenhevoset on perällä vasemmalla. Muita en ole kuvitellut. Siis friisiläisen, Norjan vuonohevonen ja islanninponi.
Kuvittelen tallin 4 metriä korkeaksi ja harjakatrpiseksi. Korkealla on ikkunat.
Talliimme pääsee kulkemaan rakennuksen molemmista päistä. Siitä päädystä katsoen jota kautta meitä kuljetetaan ensimmäisenä oikealla on tosiaan varustevarasto ja sen jälkeen tulevat pesutilamme. Oikealla on vielä kolme karsinaa, joista kahdessa ensimmäisessä ovat islantilainen ja vuono. Vasemmalla on toimiston jälkeen viisi karsinaa, missä ovat ensin suomenhevoset, sitten minä ja neljännessä friisiläinen. Tallin perällä ovat vielä varastot rehuille ja kuivikkeille sekä lantala.
Hauskaa että sinulla oli mielikuva tallistamme! Ehkä sinun ei edes tarvitse muuttaa sitä, suurin osa kertomistani asioista kun sattuu kuitenkin tallin ulkopuolella.
Emme me tallissa valvo. Siellähän ei pysty vaihtamaan vuoroja samalla tavalla kuin ulkona, mutta ennen kaikkea se tuntuu turvalliselta ja kun ovet ovat kiinni tiedämme ettei mikään peto voi ilmestyä meitä uhkaamaan. Luulen että sama on koskenut yksinäisiä hevosparkoja kautta aikojen. Hulluksihan he olisivat tulleet jos eivät koskaan olisi uskaltaneet kunnolla nukkua.
Luulen, että jos tuttu ihminen tulisi laitumelle seuraksemme, kestäisi jonkun aikaa että oppisimme luottamaan häneen vahtina. Mutta jos hän jotakin epäilyttävää nähtyään tai kuultuaan todella varoittaisi meitä, luottamus varmasti alkaisi vähitellen kasvaa. Mutta sellainen on vielä mainittava, että teidän kuulonne ei taida olla yhtä hyvä kuin meillä eli se voisi siinä vahtimistilanteessa olla meidän kannaltamme vähän epäilyttävä juttu. Ettehän nyt tästä kuitenkaan pahastuko.