Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Vierailija kirjoitti:

Isabel ja Lauri. Kirjoittakaa hevosasioita edelleen.

En pysty nyt ajattelemaan mitään tulevaa koskevaa. Isabel vielä vähemmän, mutta onneksi hän nyt sentään näyttää saaneen unen päästä kiinni. Koko päivä on ollut yhtä itkua, välillä hän, välillä minä ja aika ajoin molemmat. Tuntuu niin tyhjältä kun Ama on poissa eikä voi tuoda keskusteluihin omaa näkökulmaansa. Ihmisten mielipiteitä maailma on muutenkin väärällään. Mutta taidan mennä minäkin nyt nukkumaan. Huomenna on taas töitäkin luvassa. Rauhaisaa yötä kaikille.

L

Voih!

Hevosen viestit on olleet lohduttavia ja terapeuttisia. Olento, joka kohtaa kaikki ystävällisesti.

Kaikki alkoi mennä huonompaan suuntaan sen jälkeen kun se hevosen omistaja rakastui Peteriin. Hänen energiansa suuntautui pääosin uuteen mieheen ja tulevaan lapseen.

Siihen asti hevosella oli mukavaa suuressa laumassa ja tabletti koko ajan käytössään.

Nyt sitten vielä tämä. Tuskin olisi tapahtunut siellä ammattilaisten ylläpitämässä tallissa.

Olisi toivottavaa, jos tätä keskustelua ylläpidettäisiin jatkossakin.

Kävin katsomassa päivitystä. Ei vieläkään.

Miksi täällä ei oo mitään uutta.

Isabel on ollut aktiivinen kirjoittaja. Toivottavasti hän jaksaa kirjoitella tänne jatkossakin!

Kaksi on ääretöntä, avaruus ja ihmisen tyhmyys. Tosin avaruudesta ei olla ihan varmoja. Tätä viestiketjua koskien jälkimmäinen kyllä varmistuu.

Varmasti molemmat vielä kirjoittelevat. Luotan siihen, että Isabel jatkaa kirjoittelua sen takia, että hän on aivan yhtä mukava ja ystävällinen kuin hevonen. Lauri taas on leppoisa huumorintajuinen maalaispoika.

Isabel, alatko ratsastaa nyt äitisi hevosella? Kerro toki kuulumisiasi jatkossakin.

Millä tavalla Amadeuksen jäänteille tehdään?

Minulla on aivan musertunut olo, ihan kuin jokin olisi mennyt lopullisesti rikki. Olen vain kuusi päivää istunut ja maannut ja itkenyt kotona. Lauri on ollut kultainen kun on käynyt kaupassa ja vienyt Siirinäin ulos. En voi enää teettää hänellä kaikkea, mutta päällimmäinen tunne on se, etten jaksa mitään. Lupasin jo aloittaa terapian uudelleen, ehkä se tuo jotain apua tilanteeseeni. Toivottavasti ainakin, koska ei tämä näinkään voi jatkua.

En vain voi käsittää tapahtunutta. Silloin viime kerralla Ama oli niin terve ja hyvävoimainen ja yhtäkkiä vain - sitä ei enää ole. Minusta tuntuu, etten enää jaksa käydä tallilla tai ratsastamassa, koska juuri se pahiten palauttaa minulle mieleen tapahtuneen. Voinko tehdä niin enää koskaan jää nähtäväksi. Juuri tällä hetkellä minulla ei ole sen enempää halua kuin voimiakaan. Isa

Brave and stunning. Näinhän tähän kuuluu sanoa. Muuten canceloidaan.

Vierailija kirjoitti:

Brave and stunning. Näinhän tähän kuuluu sanoa. Muuten canceloidaan.

Jännää, että joiltakin tuntuu olevan pois se mitä tässä ketjussa kirjoitetaan. Vaikkei se mitenkään voi olla? Harmillinen onnettomuus tuon hevosen kuolema.

Isabel, kirjoita meille jatkossakin tänne ja anna meidän surra kanssasi tuota ihanaa hevosta, joka jakoi ihan kaikki ajatuksensa kanssamme.

Totta kai pystyt kohta taas ratsastamaan. Olet kokenut ennenkin kovia ja nopeasti toipunut. Onneksesi sulla on nyt ainakin vakaa poikaystävä.

Mielelläni luen, jos edelleen kirjoitat. Sinun äidilläsi on se hevonen. Varmaan alat sillä kohta ratsastaa. En edes muista siitä mitään, mutta jonkin hevosen se aamu osti.

Vierailija kirjoitti:

Isabel, alatko ratsastaa nyt äitisi hevosella? Kerro toki kuulumisiasi jatkossakin.

Millä tavalla Amadeuksen jäänteille tehdään?

Amadeus siirrettiin eläinklinikalta suoraan Lounais-Suomessa sijaitsevaan krematorioon, missä se tuhkattiin muutama päivä sen kuoleman jälkeen. Tuhka on käsittääkseni noudettavissa, mutta sen hakeminen on jäänyt ensi viikkoon. Katri ei vielä tiennyt, mihin sijoittaa tuhkan, ilmeisesti sitä säilytetään uurnassa ainakin siihen asti, kunnes maa on sulanut.

Alan vasta vähitellen tajuta menetystä. Katri ja Isa ovat edelleen aivan murtuneita, mutta vähitellen suurin suru toivottavasti alkaa väistyä. Onneksi Katrin raskaus on jatkunut normaalisti, vaikka hän järkyttynyt olikin. Ehkä se myös auttaa häntä toipumisessa. Helmi on käynyt kahdesti tallilla ja tarjoutunut auttamaan töissä, mikä on häneltä kyllä todella huomaavaisesti tehty. Helena onkin ottanut avun mielellään vastaan, koska vastuu Pacosta ja Hassesta on nyt jäänyt toistaiseksi eniten juuri hänelle. Muuta kerrottavaa ei sitten olekaan. Voin joskus kirjoittaa, mikäli jotakin erityistä tapahtuu. Muutoin kaikille hyvää alkanutta vuotta masentavasta alusta huolimatta.

Lauri

Kiitos tiedoista, mitä hevoselle tapahtui. Onpa ikävää. Oli niin ihanan lämmin ajatustenjakaja.

Toivottavasti tosiaan sinäkin Lauri jaksat Isabelin lisäksi kirjoitella. Nuo kaikki hevoset ja henkilöt ovat käyneet niin tutuiksi. Kuvaukset heistä ovat olleet erittäin tarkkoja.

Tämä on vaan niin mahtava ketju.

Olin eilen ensimmäistä kertaa uudella terapeutilla. Minusta tuntui kuin olisin joutunut aloittamaan maailman ympäri ulottuvan langan kerimisen alusta enkä tiedä, mitä koko terapiasta tulee. Aluksi nieleskelin itkua kymmenen minuuttia ja sitten sain sentään jotain sanottuakin, mutta en tästä akuutista surustani saanut kerrottua kuin vain sen, että minulle todella tärkeä hevonen menehtyi.

Oli todella vaikeaa puhua Amadeuksesta rehellisesti. Ensinnäkin minulle tuli mieleen aiempi huono kokemukseni, mutta se ei sentään estänyt minua kertomasta. Tämä uusi terapeutti on minua paljon vanhempi nainen, joten silläkin tavalla tilanne on erilainen. Kuitenkin pelkäsin sitä, että hän pitää minua aivan hulluna tai kuten aiemminkin, ainakaan ei usko minua. Silloin aiemmin ehkä ajattelin, että voin joskus todistaakin sen mitä Amasta kerron, mutta nyt sekin on koko lailla mahdotonta. Toisaalta minun olisi pystyttävä kertomaan kaikki ja lakattava ajattelemasta seurauksia, mikäli mielin saada terapiasta apua. Vaikkei hän sitä suoraan sanonut, hän kuulosti siltä, että jos suurin murheeni on hevosen kuolema niin se unohtuu ajan myötä kun jatkan ratsastamista tai hankin oman ratsun. Onhan minun mielialojeni heittelyyn syitä syvemmälläkin, vaikka tämä viimeisin romahdus todellakin johtuu täysin Amadeuksen menettämisestä.

Minä vielä olin alun perin suunnitellut meneväni ratsastamaan sillä perjantaina, mutta kun Lauri kertoi silloin vietettävän Patrikin syntymäpäiviä, en halunnut mennä sekoittamaan heidän aikataulujaan silloin, vaan päädyin uudenvuoden aattoon. Ja silloin kaikki kauheus oli jo päässyt tapahtumaan ja mitään ei ollut enää tehtävissä. Olen viisisataa kertaa ehtinyt miettiä, miten kaikessa olisi käynyt, jos kuitenkin olisin mennyt perjantaina. Hyvällä onnella olisin ollut kaksi tai kolme tuntia Aman kanssa poissa ja ainakin sen syömien herkkujen määrä olisi ollut oleellisesti pienempi. Toisin sanoen olen syyttänyt itseänikin sen kuolemasta ja pahentanut huonoa oloani entisestään. Lauri on koettanut lohduttaa, ettei vika millään tavoin tarkasteltuna voinut olla minussa, mutta siitä huolimatta minä olisin toisin toimimalla voinut todennäköisesti estää Amaa kohdanneen onnettomuuden!

Tämä on raskasta, kuin taistelisi päivät yöt joutumasta pyörteen imaisemaksi. Sellaisen pyörteen joka ei lakkaa ennen kuin on saanut minut. Ehkä taas joskus lisää. -Isa

Onpa surullisa. Tulin metsästä pihaan katsomaan ruokaa, isäntä laittaa kauraa ja rasvapätkylöitä. Vilkaisin sisään ja oli läpstop avoimena. Nokallani napötin tämän vitsin...

Terkkuin

Keltasirkku

Isabel: ihanaa, kun kirjoittelet tänne. Sinun syysi se Amadeuksen tapaus nyt kaikkein vähiten on. Syylliset ovat ihan muualla. (Ne nuoret erityisesti, Patrick jonka olisI pitänyt vahtia ja juhlat järjestäneet aikuiset sekä sillä hetkellä hevosista vastuussa ollut.

Kyllä se Terapia varmaan onnistuu nyt, kun siellä pikku hiljaa avaudut.

Kerroit, että sinulla on syitä mielialojen heittelyyn syvemmälläkin. Varmaan saat nyt niitäkin purettua. (Voisitko peräti saada jonkun diagnoosin. Ne kai antaa tosin lääkäri.)

Amadeus oli sulle superluetettava ja ystävällinen ystävä. Juuri, kun aloit siihen tutustua oikein kunnolla.

Onneksi sulla on nyt ainakin tasapainoiselta kuulostava mies.

Jatka ihmeessä hevosharrastusta ja myöskin kirjoittamista tänne!

Keltasirkku: mukavaa saada vihdoin viesti myös sinulta.